50v+ naiset! Jaksatteko huolehtia ulkonäöstänne?
Minä en. Olen 53-vuotias, lopetin meikkaamisen jo 35 vuotiaana. Eikä tässä iässä oikein muutenkaan jaksa enää ehostautua.
Kommentit (28)
En ole edes viittäkymmentä, eikä todellakaan kiinnosta.
Jaksan. Olen tehnyt sitä jo koko aikuisiän.
Totta kai. Olen meikannut päivittäin 13-vuotiasta asti ja jatkan, kunnes se on fyysisesti mahdotonta. Käyn salilla, pysyttelen normaalipainossa, valitsen pukevia vaatteita. Suojaan ihon auringolta ja hoidan sitä. Värjään harmaat piiloon. Pidän kynnet huoliteltuina. Kävin juuri ottamassa botoxia otsaan ja poistattamassa värjäytymät hampaista.
Epäilemättä alapeukut syyhyävät. Suomessa kun on jotenkin hienoa antaa itsensä ränsistyä ja näyttää hoitamattomalta. Ikään kuin sitten olisi parempi ihminen.
Noh, minulle tuottaa mielihyvää nähdä peilistä tyyppi, joka pitää huolta itsestään. Nautin kauniista vaatteista ja meikistä. Ja olen ne ansainnut.
Joo teen käsi-, selkä- ja vatsajumppaa sekä lisäksi kasvojumppaa päivittäin. Lisäksi kävelen päivittäin vähintään kaksi tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Joo teen käsi-, selkä- ja vatsajumppaa sekä lisäksi kasvojumppaa päivittäin. Lisäksi kävelen päivittäin vähintään kaksi tuntia.
En tee kuitenkaan kaikkia jumppia samalla kertaa vaan esim. aamulla käsi- ja selkäjumppa yhteensä 15 minuuttia. Iltapäivällä vatsa- ja rintajumppa yhteensä 13 minuuttia. Kasvojumppa iltaisin kaksi minuuttia.
Noista tulee kuitenkin puoli tuntia päivässä yhteensä.
En ole juurikaan jaksanut meikata sitten parikymppisteni jälkeen. Huolehdin kuitenkin hygieniastani, peseydyn, harjaan hampaat, pesen hiukset, käytän kynsiharjaa ja puhtaita vaatteita. Eiköhän se riitä.
Vakavan sairauden myötä en ole jaksanut enää välittää painosta, ruokavaliosta tai liikunnasta. Niillä ei ole sairauteeni vaikutusta, joten jos kävelen, teen sitä nautinnosta (menen esim. luontoon) tai jos syön, nautin ja syön ruokia joista pidän.
Minulla oli pitkä väli, etten esim. meikannut lainkaan, noin 42-55 vuotiaana. Sitten elämäntilanteeni hieman muuttui (positiivisesti, ei kuitenkaan mitään suhdetta tms.).
Ihan ekana hoidatin hampaat (onnistui julkisella) ja jotenkin vain piristyin ja innostuin taas maltillisesti meikkaamaankin. Hiuksia en värjää, harmaantukoot, mutta laitan niitä.
Pukeutumiseenkin kiinnitän nykyään enemmän huomiota.
Kaiken kaikkiaan pieni laittautuminen piristää. Hoidetuista hampaista alkoi sellainen positiivinen noidankehä.
Oletteko koskaan miettineet, miten paljon erilaisia lisäaineita esim kosmetiikassa on ja miten paljon ihosyövät ja muut syövät ovat lisääntyneet vuosikymmenien aikana? Liika meikeillä ja hiusväreillä läträäminen aiheuttaa ylimääräisen kemikaalikuorman keholle ja kun miettii, että jo esim ruoissa on aika paljon lisäaineita niin ei ole ihme, että syöpäkuolemat ja sairastumiset lisääntyvät kaiken aikaa
Itsestään voi pitää huolta myös ilman ylimääräisiä kemikaaleja ja iholle riittää puhdistus ja kosteutus sekä tervelliset elintavat
En ole naamani vanki. Tykkään olla luonnollinen. Siksi miehet tykkäävät musta.
Menee rutiinilla kun sitä on aina tehnyt. Iltaisin puhdistus ja seerumi/voide, aamuisin nopea pesu, voide ja aurinkorasva. Meikkiä tilanteen mukaan. Aikaa menee alle 5 minuuttia, tai meikatessa 10, joten ei ole jaksamisesta kiinni.
Joka 6 viikko hiusten värjäys ja leikkaus. Vaatteet uusin tarpeen mukaan, huonoksi menneet menevät roskiin eli pieruverkkareita ei löydy.
Urheilu on minulle elämäntapa, eli kun lakkaan urheilemasta saapi hyvin nopeasti alkaa järjestää hautajaisia.
Monet tämän ikäiset heittäytyvät invalideiksi, vaikka ovat periaatteessa ihan terveitä ja kykeneviä liikkumaan, mutta se laiskuus!
Monella sohvalla löhöily ja syöminen vie voiton liikunnasta ja itsestään huolehtimisesta.
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän huolehdin itsestäni. Olen jättänyt pois kaikki huonot hiilarit, kahvin ja alkoholin. Kuntoilen lisäksi päivittäin.
Jaksan eikä se ole ihmeempää jaksamista, meikkaan töihin ja jos muualle menossa. Pidän hiuksistani huolen ja nykyisin sekin on " taivaan lahja", että on omat hiukset hienosti kasvaneet uudelleen, kun syöpähoidon vuoksi kaikki hiukset lähtivät ja peruukkia käytin. Pukeudun siististi ja huolehdin puhtaudesta. Muutaman kilon voisi tiputtaa, mutta eivät minua haittaa, nuorempana piti olla tietyn painoinen. Kynnet hoidan myös. En juurikaan käy kosmetologilla tms., hampaat hoidatan säännölliesti. Eipä näihin paljon rahaa tai aikaa mene, rutiini hommia ja pirteämpi olokin, kun peilistä näkyy itseään miellyttävä näky., voi keskittyä olennaisimpiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Monet tämän ikäiset heittäytyvät invalideiksi, vaikka ovat periaatteessa ihan terveitä ja kykeneviä liikkumaan, mutta se laiskuus!
Monella sohvalla löhöily ja syöminen vie voiton liikunnasta ja itsestään huolehtimisesta.
En ole huomannut. Anoppini kyllä kuulemma ryhtyi vanhukseksi jo 40-50 v, mutta ajat olivat silloin toiset. Lopetin itsekin meikkaamisen, mutta se tapahtui lähinnä koronan myötä, kun ympyrät pienenivät, ja sitten koko touhu alkoi tuntua luonnottomalta.
En koskaan meikkaa, mutta kunnosta pidän kyllä huolta. Kampaajalla värjätään myös kulmakarvat, jotka antaa vähän ryhtiä kasvoihin.
Vaihdevuosien tullessa jätin sokerin, alkoholin ja kahvin pois, koska ne vain edesautti hikoilemista.
Teen kaikenlaisia kotijumppia päivittäin. Omasta mielestäni olen ihan hyvässä kunnossa.
Ei kiinnosta sitten yhtään. Keksin myös rahoilleni parempia kohteita kuin ulkonäkö.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta sitten yhtään. Keksin myös rahoilleni parempia kohteita kuin ulkonäkö.
Mutta eihän ulkonäklöön tarvitse rahaa käyttää?
En