Ymmärrän hoitajien korkean käsityksen omasta lääketietellisestä tietämyksestä

Suomessa pitää olla täsmäkoulutus kaikkeen, ja sitten tästä vaatimuksesta tingitään ihmisten terveyden kohdalla...

Tämä selittää tosiasn myös ne, joilla tilanne on noussut päähän.

Vierailija kirjoitti:

Tästä pitäisi nostaa iso meteli, sillä

- potilasturvallisuus kärsii ja hoitovirheiden riski lisääntyy

- osa hoitajista stressaantuu joutuessaan tekemään töitä joihin koulutus ei riitä

- osalla hoitajista menee päähän ja ymmärrys oman osaamisen rajoista hämärtyy

- vastuut ovat varsin epäselviä

Miten ajanvaraykset mielestäsi pitäisi hoitaa? Se varaa joka ehtii ensin? Lääkärin pitäisi istua puhelimessa/ajanvarauksessa arvioimassa hoidontarvetta sen sijaan että hän hoitaa/tutkii potilaita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on tosi huono. Fiksut ymmärtävät, että oma ammattitaito ei riitä ja vähemmän fiksut saavat väärän käsityksen.

Kuulemma psykiatrisella puolella hoitajilla on teetetty myös psykologien töitä.

Joissakin kunnissa on ihan ollut työpaikkailmoituksessa julkisesti sanottuna, että psykologin paikka voidaan muuttaa psyk.sairaanhoitajan paikaksi, jos hakijaa ei muuten löydy

Psykologin tutkinto on Suomessa sekatutkinto, jossa raapaistaan monta asiaa, mutta psykologilla on kuitenkin terveydenhuollon pätevyys, vaikka tutkinto keskittyy terveydenhuoltoon vähemmän, kuin sairaanhoitajan tutkinto. En tarkoita etteikö Suomen psykologit olisi hyviä, mutta heidän ydinosaamistaan on tiettyjen testien tekeminen ja nuo testit voisi opettaa myös hoitajille. Ihmisten kanssa juttelua harrastavat jo papit, sosionomit, diakonit, hoitajat, lääkärit, nuoriso-ohjaajat ja monet muut. 

Yhelle tutulle oli sairaanhoitaja tehnyt näitä testejä ja vielä monella vastaanotolla.

Testit eivät ole psykologinkaan työssä niin keskiössä, kuin moni luulee.

Ne testit ovat kuitenkin se ainut asia, joka on heidän yksinomaisuuttaan ammatillisesti. Sairaanhoitajalla on enemmän koulutusta lääkkeiden käsittelyyn ja kriisitilanteisiin ja mikään ei estä käymästä lisäkursseja ihmisten kanssa jutteluun vaikka avoimessa yliopistossa.

Kuten sanoin, ihmisten kanssa juttelu ei ole psykologin yksinomaisuutta eikä ole mielekkäitä instrumentteja sen mittaamiseksi, että miten psykologi olisi siinä parempi kuin vaikka pappi. On sen sijaan tutkimuksia siihen suuntaan, että kemiat määrittävät lopputulosta enemmän kuin käytetty terapiasuuntaus, jos mennään tuonne terapiapuolelle asti ja puhtaaseen jutteluun. 

Kyllä, mutta psykologiseen arviointiin kuuluu muutakin kuin testit. Se ei ole mitä tahansa ihmisten kanssa juttelua, vaan vaatii taustatietoa, jota löytyy eniten psykologeilta ja joiltain psykiatreilta.

Terapian kohdallla kemialla onkin iso merkitys onnistumisen kannalta, mutta metodiosaamista on siinäkin toki hyvä olla.

Aiemmin täällä tuotiin esiin, että sairaanhoitajat ovat suorittaneet jopa testaamista.

Niin olisin toki voinut käyttää myös sanaa 'arviointi'. Näen sen samana jatkumona testaamisen kanssa.

Tässä täytyy myös varoa, että tutkimusmenetelmä ei mene sekaisin tutkimuskohteen kanssa, kuten helposti tapahtuu.

Tietysti psykologilta (joka on ihan eri asia kuin psykiatri) löytyy paras tieto oman alansa tavasta tarkastella jotain kysymystä. Ongelmiin törmätään siinä vaiheessa, kun aletaan ajattelemaan, että tämä yhden alan tutkimusmenetelmä ja käyttämä kieli pitää nostaa norsunluutorniin ja kaikki muu ymmärrys ja tieto asettaa alisteiseksi sille. Tämä erehdys perustuu siihen, että 1800-luvulla eräs porukka keksi ruveta käyttämään nimeä "psykologia" omille tutkimuksilleen ja tästä on syntynyt illuusio siitä, että tuon alan tutkijat ovat ainoita osaavia ihmismielen ammattilaisia, koska heidän käyttämänsä nimi on jäätävän mahtipontinen ja näyttää kattavan kaikki maan ja taivaan väliltä. Tosiasiassa suurin osa ihmisen käytöksestä ja ajatuksesta kerätty tieto on syntynyt kokemuspohjaisesti tuhansien vuosien aikana eri tieteissä ja taiteissa ja psykologia on 1800-luvulla keksitty kokeellinen menetelmäpakki lisätiedon tuottamiseksi. 

Jos minä perustaisin nyt yhdistyksen "Kansanmusiikin Tietäjät ry", niin minut naurettaisiin pihalle, mutta noin teoriassa jos olisin perustanut sen silloin, kun mitään kansanmusiikin virallista tutkimusta ei olisi ollut, olisin voinut päästä kansanmusiikin tietäjän kansanmusiikin tietäjän paikalle, koska olisin ollut ensimmäisenä lisensoimassa idean ja harhauttamassa ihmisiä kielellisillä jipoilla. Edelleenkin voisin perustaa tuollaisen yhdistyksen ja vaatia alistumista, mutta ihmiset eivät ottaisi sitä vakavasti nettiaikana ja he tietäisivät, että kansanmusiikkia on tutkittu jopa tuhansia vuosia vaikka missä. 

Psykologia on myös valtion alainen kuppikunta, jota valtiot käyttävät ihmisten kontrolloimiseen sepittämällä ihmisille heidän olevan väärässä, jos heidän ajatuksensa ovat valtion eliitin vastaisia; selvimmin tämä Suomessa tunnetaan kylmän sodan aikaisesta itänaapurista, mutta Suomessakin tätä sanoittamista tapahtuu ja viimeksi siihen törmättiin korollaepidemian aikaan, kun alkoi ilmestyä valtakunnallisia uutisia, joihin oli haettu psykologeja myötäilemään hallituksen linjaa ja vihjailemaan "ajatusvääristymistä" eli epäsuorasti sanottiin kriitikkojen olevan väärässä spekuloimalla heidän mielenterveydellään ja toimintakyvyllään (ad hominem) ilman kutsua rehelliseen väittelyyn, johon ei ehkä olisikaan ollut mitään paukkuja.

Jos psykologin käyttämästä oman tiedekunnan ja testien kielestä on ihmiselle suurin hyöty, niin se on sitten hyvä ja jos siitä ei ole hyötyä, se on lähinnä akateemista viihdettä oman alansa harrastajille, kuten vaikka elokuvien keräily on jollekin muulle. 

Sairaanhoitajien koulutus on nykyään myös ala-arvoista. Ei AMK:sta saa mitään valmiuksia todellisuudessa tehdä hoidon tarpeen arviota.

Sairaanhoitajan tekemä hoidon tarpeen arvio perustuu käytännössä organisaation käytäntöihin, ohjeisiin, yrityksen ja erehdyksen kautta opittuun tietoon, siihen millaisia hoitopolkuja työssä on tullut vastaan ja millaisia lääkärin konsultaatiovastauksia eri asioista kysyttäessä on saanut. Ei peruskoulutus tarjoa tähän käytännössä mitään eväitä yksistään.

Tähän kirsikkana kakun päälle loputtomat resurssiongelmat, epäselvät vastuut ja puutteellinen koulutus työnantajan taholta takaa sen, ettei yhtälö tule paranemaan tulevaisuudessakaan.

t. nuori sairaanhoitaja terveyskeskuksessa

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kuitenkaan hoitajat ovat tehneet yhtään sen enempää vääriä tai erilaisia diagnooseja kuin lääkäritkään niissä tilanteissa olisivat tehneet. Ja niistä mahdollisista vääristä ei ole ollut kellekään hengenvaaraa. Eli ihan toimiva systeemi meillä on.

Varmasti ihmisiä kuollut kun käännytetty kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on tosi huono. Fiksut ymmärtävät, että oma ammattitaito ei riitä ja vähemmän fiksut saavat väärän käsityksen.

Kuulemma psykiatrisella puolella hoitajilla on teetetty myös psykologien töitä.

Joissakin kunnissa on ihan ollut työpaikkailmoituksessa julkisesti sanottuna, että psykologin paikka voidaan muuttaa psyk.sairaanhoitajan paikaksi, jos hakijaa ei muuten löydy

Psykologin tutkinto on Suomessa sekatutkinto, jossa raapaistaan monta asiaa, mutta psykologilla on kuitenkin terveydenhuollon pätevyys, vaikka tutkinto keskittyy terveydenhuoltoon vähemmän, kuin sairaanhoitajan tutkinto. En tarkoita etteikö Suomen psykologit olisi hyviä, mutta heidän ydinosaamistaan on tiettyjen testien tekeminen ja nuo testit voisi opettaa myös hoitajille. Ihmisten kanssa juttelua harrastavat jo papit, sosionomit, diakonit, hoitajat, lääkärit, nuoriso-ohjaajat ja monet muut. 

Yhelle tutulle oli sairaanhoitaja tehnyt näitä testejä ja vielä monella vastaanotolla.

Testit eivät ole psykologinkaan työssä niin keskiössä, kuin moni luulee.

Ne testit ovat kuitenkin se ainut asia, joka on heidän yksinomaisuuttaan ammatillisesti. Sairaanhoitajalla on enemmän koulutusta lääkkeiden käsittelyyn ja kriisitilanteisiin ja mikään ei estä käymästä lisäkursseja ihmisten kanssa jutteluun vaikka avoimessa yliopistossa.

Kuten sanoin, ihmisten kanssa juttelu ei ole psykologin yksinomaisuutta eikä ole mielekkäitä instrumentteja sen mittaamiseksi, että miten psykologi olisi siinä parempi kuin vaikka pappi. On sen sijaan tutkimuksia siihen suuntaan, että kemiat määrittävät lopputulosta enemmän kuin käytetty terapiasuuntaus, jos mennään tuonne terapiapuolelle asti ja puhtaaseen jutteluun. 

Kyllä, mutta psykologiseen arviointiin kuuluu muutakin kuin testit. Se ei ole mitä tahansa ihmisten kanssa juttelua, vaan vaatii taustatietoa, jota löytyy eniten psykologeilta ja joiltain psykiatreilta.

Terapian kohdallla kemialla onkin iso merkitys onnistumisen kannalta, mutta metodiosaamista on siinäkin toki hyvä olla.

Aiemmin täällä tuotiin esiin, että sairaanhoitajat ovat suorittaneet jopa testaamista.

Niin olisin toki voinut käyttää myös sanaa 'arviointi'. Näen sen samana jatkumona testaamisen kanssa.

Tässä täytyy myös varoa, että tutkimusmenetelmä ei mene sekaisin tutkimuskohteen kanssa, kuten helposti tapahtuu.

Tietysti psykologilta (joka on ihan eri asia kuin psykiatri) löytyy paras tieto oman alansa tavasta tarkastella jotain kysymystä. Ongelmiin törmätään siinä vaiheessa, kun aletaan ajattelemaan, että tämä yhden alan tutkimusmenetelmä ja käyttämä kieli pitää nostaa norsunluutorniin ja kaikki muu ymmärrys ja tieto asettaa alisteiseksi sille. Tämä erehdys perustuu siihen, että 1800-luvulla eräs porukka keksi ruveta käyttämään nimeä "psykologia" omille tutkimuksilleen ja tästä on syntynyt illuusio siitä, että tuon alan tutkijat ovat ainoita osaavia ihmismielen ammattilaisia, koska heidän käyttämänsä nimi on jäätävän mahtipontinen ja näyttää kattavan kaikki maan ja taivaan väliltä. Tosiasiassa suurin osa ihmisen käytöksestä ja ajatuksesta kerätty tieto on syntynyt kokemuspohjaisesti tuhansien vuosien aikana eri tieteissä ja taiteissa ja psykologia on 1800-luvulla keksitty kokeellinen menetelmäpakki lisätiedon tuottamiseksi. 

Jos minä perustaisin nyt yhdistyksen "Kansanmusiikin Tietäjät ry", niin minut naurettaisiin pihalle, mutta noin teoriassa jos olisin perustanut sen silloin, kun mitään kansanmusiikin virallista tutkimusta ei olisi ollut, olisin voinut päästä kansanmusiikin tietäjän kansanmusiikin tietäjän paikalle, koska olisin ollut ensimmäisenä lisensoimassa idean ja harhauttamassa ihmisiä kielellisillä jipoilla. Edelleenkin voisin perustaa tuollaisen yhdistyksen ja vaatia alistumista, mutta ihmiset eivät ottaisi sitä vakavasti nettiaikana ja he tietäisivät, että kansanmusiikkia on tutkittu jopa tuhansia vuosia vaikka missä. 

Psykologia on myös valtion alainen kuppikunta, jota valtiot käyttävät ihmisten kontrolloimiseen sepittämällä ihmisille heidän olevan väärässä, jos heidän ajatuksensa ovat valtion eliitin vastaisia; selvimmin tämä Suomessa tunnetaan kylmän sodan aikaisesta itänaapurista, mutta Suomessakin tätä sanoittamista tapahtuu ja viimeksi siihen törmättiin korollaepidemian aikaan, kun alkoi ilmestyä valtakunnallisia uutisia, joihin oli haettu psykologeja myötäilemään hallituksen linjaa ja vihjailemaan "ajatusvääristymistä" eli epäsuorasti sanottiin kriitikkojen olevan väärässä spekuloimalla heidän mielenterveydellään ja toimintakyvyllään (ad hominem) ilman kutsua rehelliseen väittelyyn, johon ei ehkä olisikaan ollut mitään paukkuja.

Jos psykologin käyttämästä oman tiedekunnan ja testien kielestä on ihmiselle suurin hyöty, niin se on sitten hyvä ja jos siitä ei ole hyötyä, se on lähinnä akateemista viihdettä oman alansa harrastajille, kuten vaikka elokuvien keräily on jollekin muulle. 

Ensinnäkin, arviointi ja testaaminen eivät ole keskenään samoja asioita. Tämä opetetaan myös psykologian opinnoissa.

Toisekseen, moni asia perustuu tieteeseen, eikä vuosien mutuun. Totta kai kaikille kehittyymyös ammatillinen intuitio, mutta sitäkin pitää tarvittaessa uskaltaa tarkastaa.

Psykologit eivät ole mitenkään jalustalla - heillä on vaan omat hommansa. Yleensä psykologia ei laiteta ottamaan verikokeita saati analysoimaan niitä niin miksi sairaanhoitaja sitten tekisi psykologin arviointityötä?

Kuulisin mielelläni, että mistä käsityksesi kumpuavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kuitenkaan hoitajat ovat tehneet yhtään sen enempää vääriä tai erilaisia diagnooseja kuin lääkäritkään niissä tilanteissa olisivat tehneet. Ja niistä mahdollisista vääristä ei ole ollut kellekään hengenvaaraa. Eli ihan toimiva systeemi meillä on.

Varmasti ihmisiä kuollut kun käännytetty kotiin.

Nämä samat ihmiset ei olisi kuollut jos sen käännyttämisen jo ajanvarauksessa olisi tehnyt lääkäri?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on tosi huono. Fiksut ymmärtävät, että oma ammattitaito ei riitä ja vähemmän fiksut saavat väärän käsityksen.

Kuulemma psykiatrisella puolella hoitajilla on teetetty myös psykologien töitä.

Joissakin kunnissa on ihan ollut työpaikkailmoituksessa julkisesti sanottuna, että psykologin paikka voidaan muuttaa psyk.sairaanhoitajan paikaksi, jos hakijaa ei muuten löydy

Psykologin tutkinto on Suomessa sekatutkinto, jossa raapaistaan monta asiaa, mutta psykologilla on kuitenkin terveydenhuollon pätevyys, vaikka tutkinto keskittyy terveydenhuoltoon vähemmän, kuin sairaanhoitajan tutkinto. En tarkoita etteikö Suomen psykologit olisi hyviä, mutta heidän ydinosaamistaan on tiettyjen testien tekeminen ja nuo testit voisi opettaa myös hoitajille. Ihmisten kanssa juttelua harrastavat jo papit, sosionomit, diakonit, hoitajat, lääkärit, nuoriso-ohjaajat ja monet muut. 

Yhelle tutulle oli sairaanhoitaja tehnyt näitä testejä ja vielä monella vastaanotolla.

Testit eivät ole psykologinkaan työssä niin keskiössä, kuin moni luulee.

Ne testit ovat kuitenkin se ainut asia, joka on heidän yksinomaisuuttaan ammatillisesti. Sairaanhoitajalla on enemmän koulutusta lääkkeiden käsittelyyn ja kriisitilanteisiin ja mikään ei estä käymästä lisäkursseja ihmisten kanssa jutteluun vaikka avoimessa yliopistossa.

Kuten sanoin, ihmisten kanssa juttelu ei ole psykologin yksinomaisuutta eikä ole mielekkäitä instrumentteja sen mittaamiseksi, että miten psykologi olisi siinä parempi kuin vaikka pappi. On sen sijaan tutkimuksia siihen suuntaan, että kemiat määrittävät lopputulosta enemmän kuin käytetty terapiasuuntaus, jos mennään tuonne terapiapuolelle asti ja puhtaaseen jutteluun. 

Kyllä, mutta psykologiseen arviointiin kuuluu muutakin kuin testit. Se ei ole mitä tahansa ihmisten kanssa juttelua, vaan vaatii taustatietoa, jota löytyy eniten psykologeilta ja joiltain psykiatreilta.

Terapian kohdallla kemialla onkin iso merkitys onnistumisen kannalta, mutta metodiosaamista on siinäkin toki hyvä olla.

Aiemmin täällä tuotiin esiin, että sairaanhoitajat ovat suorittaneet jopa testaamista.

Niin olisin toki voinut käyttää myös sanaa 'arviointi'. Näen sen samana jatkumona testaamisen kanssa.

Tässä täytyy myös varoa, että tutkimusmenetelmä ei mene sekaisin tutkimuskohteen kanssa, kuten helposti tapahtuu.

Tietysti psykologilta (joka on ihan eri asia kuin psykiatri) löytyy paras tieto oman alansa tavasta tarkastella jotain kysymystä. Ongelmiin törmätään siinä vaiheessa, kun aletaan ajattelemaan, että tämä yhden alan tutkimusmenetelmä ja käyttämä kieli pitää nostaa norsunluutorniin ja kaikki muu ymmärrys ja tieto asettaa alisteiseksi sille. Tämä erehdys perustuu siihen, että 1800-luvulla eräs porukka keksi ruveta käyttämään nimeä "psykologia" omille tutkimuksilleen ja tästä on syntynyt illuusio siitä, että tuon alan tutkijat ovat ainoita osaavia ihmismielen ammattilaisia, koska heidän käyttämänsä nimi on jäätävän mahtipontinen ja näyttää kattavan kaikki maan ja taivaan väliltä. Tosiasiassa suurin osa ihmisen käytöksestä ja ajatuksesta kerätty tieto on syntynyt kokemuspohjaisesti tuhansien vuosien aikana eri tieteissä ja taiteissa ja psykologia on 1800-luvulla keksitty kokeellinen menetelmäpakki lisätiedon tuottamiseksi. 

Jos minä perustaisin nyt yhdistyksen "Kansanmusiikin Tietäjät ry", niin minut naurettaisiin pihalle, mutta noin teoriassa jos olisin perustanut sen silloin, kun mitään kansanmusiikin virallista tutkimusta ei olisi ollut, olisin voinut päästä kansanmusiikin tietäjän kansanmusiikin tietäjän paikalle, koska olisin ollut ensimmäisenä lisensoimassa idean ja harhauttamassa ihmisiä kielellisillä jipoilla. Edelleenkin voisin perustaa tuollaisen yhdistyksen ja vaatia alistumista, mutta ihmiset eivät ottaisi sitä vakavasti nettiaikana ja he tietäisivät, että kansanmusiikkia on tutkittu jopa tuhansia vuosia vaikka missä. 

Psykologia on myös valtion alainen kuppikunta, jota valtiot käyttävät ihmisten kontrolloimiseen sepittämällä ihmisille heidän olevan väärässä, jos heidän ajatuksensa ovat valtion eliitin vastaisia; selvimmin tämä Suomessa tunnetaan kylmän sodan aikaisesta itänaapurista, mutta Suomessakin tätä sanoittamista tapahtuu ja viimeksi siihen törmättiin korollaepidemian aikaan, kun alkoi ilmestyä valtakunnallisia uutisia, joihin oli haettu psykologeja myötäilemään hallituksen linjaa ja vihjailemaan "ajatusvääristymistä" eli epäsuorasti sanottiin kriitikkojen olevan väärässä spekuloimalla heidän mielenterveydellään ja toimintakyvyllään (ad hominem) ilman kutsua rehelliseen väittelyyn, johon ei ehkä olisikaan ollut mitään paukkuja.

Jos psykologin käyttämästä oman tiedekunnan ja testien kielestä on ihmiselle suurin hyöty, niin se on sitten hyvä ja jos siitä ei ole hyötyä, se on lähinnä akateemista viihdettä oman alansa harrastajille, kuten vaikka elokuvien keräily on jollekin muulle. 

Ensinnäkin, arviointi ja testaaminen eivät ole keskenään samoja asioita. Tämä opetetaan myös psykologian opinnoissa.
Toisekseen, moni asia perustuu tieteeseen, eikä vuosien mutuun. Totta kai kaikille kehittyymyös ammatillinen intuitio, mutta sitäkin pitää tarvittaessa uskaltaa tarkastaa.

Psykologit eivät ole mitenkään jalustalla - heillä on vaan omat hommansa. Yleensä psykologia ei laiteta ottamaan verikokeita saati analysoimaan niitä niin miksi sairaanhoitaja sitten tekisi psykologin arviointityötä?

Kuulisin mielelläni, että mistä käsityksesi kumpuavat?

Jos psykologit eivät ole jalustalla, miten selität sen, että heitä käytetään lyttäämään ihmisiä, joilla on hallituksen vastainen linja? Minun nähdäkseni psykologiassa (yliopistotutkinto, ei ihmismielen tutkimus, jota on tehty tuhansia vuosia) houkuttelee ihmisiä ajatus vallan saamisesta muihin ihmisiin ja tällaiset koulutukset toimivat osalle ihmisistä eräänlaisena kirjaihmisten poliisikouluna tai mustana vyönä eli päästään tuntemaan ylemmyyttä toisia ihmisiä kohtaan käyttämällä sanallista väkivaltaa ja valtion korstojen suojeluksessa päästään sanomaan toiselle, että "sinä olet tuollainen". Toki kaikki eivät ajattele näin, mutta tämä selittää alan suosiota osittain.

En oikein ymmärrä mitä tarkoitit tuolla, että "moni asia perustuu tieteeseen" ja tuolla mutujutulla. Kokemusperäinen tietoko on mutua? Onko meitä olemassa, jos siitä ei ole merkintää jossain tiedelehdessä? Onko tätä keskustelua olemassa, jos siitä ei löydy tällaista viitettä? Osa ainakin sosiaalipsykologian kuuluisimmista tutkimuksista on sittemmin kumottu tai havaittu kyseenalaisiksi. Jos ajatellaan puhetyötä ja vaikka tätä Ukraina-Venäjä -konfliktia, niin tässä näkee kokemusperäisen tiedon tärkeyden ja miten sitä ei voi oikein kokeellisella tiedolla. Erilaiset chatit ja muut palvelut olivat vielä talviaikaan suosittuja osin sotahuolien takia ja näissä tilanteissa monesti hyödyllistä on ymmärtää yhteiskuntaa ja historiaa sekä sitä, että mitä kuolleiden ihmisten tallentama tieto vuosisatojen ja tuhansien aikana kertoo ihmisten käyttäytymisestä. Jos ihmistä ahdistaa pelko sodan syttymisestä, niin psyk-alan ammattilainen voi neuvoa hänelle strategioita oman pelkonsa käsittelemiseen, mutta tämä ei välttämättä mitenkään muuta hänen käsitystään siitä, että tuleeko sotaa vai ei ja onko se realistinen huoli eli tuo juurisyy ahdistukseen säilyy ja psyk-strategiat hoitavat oiretta. Sen sijaan joku historiaan perehtynyt osaa ehkä selittää konfliktin taustat hyvin yksityiskohtaisesti sekä tallennettuun historiatietoon ihmisten tuottamista yksittäistapahtumista perustuen osaa tuottaa mielenrauhaa ihmiselle tälle ihmiselle muuttamalla tämän ihmisen uskomuksen kokonaan. 

Sota-aihetta voisi vielä jatkaa kysymällä, että perustuuko sodankäynti tai vaikka itsepuolustuksen opetus laboratoriokokeisiin yliopiston tiloissa? Jo Raamatussa on kokemusperäistä tietoa siitä, että miten voi kukistaa hyökkääjän ja tätä tietoa on tullut yrityksen ja erehdyksen kautta ja kirjoittamisen keksimisen jälkeen ja nykyaikana poliisien, sairaaloiden, urheilukilpailujen ynnä muiden tahojen kirjaamisista. Monessa mielessä voisikin olla hyvin epäeettistä tehdä tällaisia kokeita tieteellisesti, koska se tarkoittaisi ihmisten vahingoittamista tieteen vuoksi ja toisen maailmansodan jälkeen sitä ei ole katsottu hyvällä. Jos itsepuolustus perustuisi tieteeseen, jokainen nainen ennen keskiaikaa ja yliopistojen keksimistä olisi tullut hyökkääjän raiskaamaksi, koska tiedettä ei vielä ollut. 

80-luvulla Amerikassa psykiatri kirjoitti johonkin lehteen siitä, miten monissa lasten hyväksikäyttötapauksissa tekijä pääsi pälkähästä, koska hyväksikäyttöä oli toteamassa sos.työntekijä eikä psyk-ammattilainen. Sama psykiatri totesi, että tuolloin sos.työntekijöillä oli vankin kokemus näiden tapausten tunnistamisesta, mutta oikeusjärjestelmän sisällä puolustus onnistui käyttämään psyk-ammattilaisuuden tittelin puuttumista puolustuksena tehokkaasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on tosi huono. Fiksut ymmärtävät, että oma ammattitaito ei riitä ja vähemmän fiksut saavat väärän käsityksen.

Kuulemma psykiatrisella puolella hoitajilla on teetetty myös psykologien töitä.

Joissakin kunnissa on ihan ollut työpaikkailmoituksessa julkisesti sanottuna, että psykologin paikka voidaan muuttaa psyk.sairaanhoitajan paikaksi, jos hakijaa ei muuten löydy

Psykologin tutkinto on Suomessa sekatutkinto, jossa raapaistaan monta asiaa, mutta psykologilla on kuitenkin terveydenhuollon pätevyys, vaikka tutkinto keskittyy terveydenhuoltoon vähemmän, kuin sairaanhoitajan tutkinto. En tarkoita etteikö Suomen psykologit olisi hyviä, mutta heidän ydinosaamistaan on tiettyjen testien tekeminen ja nuo testit voisi opettaa myös hoitajille. Ihmisten kanssa juttelua harrastavat jo papit, sosionomit, diakonit, hoitajat, lääkärit, nuoriso-ohjaajat ja monet muut. 

Yhelle tutulle oli sairaanhoitaja tehnyt näitä testejä ja vielä monella vastaanotolla.

Testit eivät ole psykologinkaan työssä niin keskiössä, kuin moni luulee.

Ne testit ovat kuitenkin se ainut asia, joka on heidän yksinomaisuuttaan ammatillisesti. Sairaanhoitajalla on enemmän koulutusta lääkkeiden käsittelyyn ja kriisitilanteisiin ja mikään ei estä käymästä lisäkursseja ihmisten kanssa jutteluun vaikka avoimessa yliopistossa.

Kuten sanoin, ihmisten kanssa juttelu ei ole psykologin yksinomaisuutta eikä ole mielekkäitä instrumentteja sen mittaamiseksi, että miten psykologi olisi siinä parempi kuin vaikka pappi. On sen sijaan tutkimuksia siihen suuntaan, että kemiat määrittävät lopputulosta enemmän kuin käytetty terapiasuuntaus, jos mennään tuonne terapiapuolelle asti ja puhtaaseen jutteluun. 

Kyllä, mutta psykologiseen arviointiin kuuluu muutakin kuin testit. Se ei ole mitä tahansa ihmisten kanssa juttelua, vaan vaatii taustatietoa, jota löytyy eniten psykologeilta ja joiltain psykiatreilta.

Terapian kohdallla kemialla onkin iso merkitys onnistumisen kannalta, mutta metodiosaamista on siinäkin toki hyvä olla.

Aiemmin täällä tuotiin esiin, että sairaanhoitajat ovat suorittaneet jopa testaamista.

Niin olisin toki voinut käyttää myös sanaa 'arviointi'. Näen sen samana jatkumona testaamisen kanssa.

Tässä täytyy myös varoa, että tutkimusmenetelmä ei mene sekaisin tutkimuskohteen kanssa, kuten helposti tapahtuu.

Tietysti psykologilta (joka on ihan eri asia kuin psykiatri) löytyy paras tieto oman alansa tavasta tarkastella jotain kysymystä. Ongelmiin törmätään siinä vaiheessa, kun aletaan ajattelemaan, että tämä yhden alan tutkimusmenetelmä ja käyttämä kieli pitää nostaa norsunluutorniin ja kaikki muu ymmärrys ja tieto asettaa alisteiseksi sille. Tämä erehdys perustuu siihen, että 1800-luvulla eräs porukka keksi ruveta käyttämään nimeä "psykologia" omille tutkimuksilleen ja tästä on syntynyt illuusio siitä, että tuon alan tutkijat ovat ainoita osaavia ihmismielen ammattilaisia, koska heidän käyttämänsä nimi on jäätävän mahtipontinen ja näyttää kattavan kaikki maan ja taivaan väliltä. Tosiasiassa suurin osa ihmisen käytöksestä ja ajatuksesta kerätty tieto on syntynyt kokemuspohjaisesti tuhansien vuosien aikana eri tieteissä ja taiteissa ja psykologia on 1800-luvulla keksitty kokeellinen menetelmäpakki lisätiedon tuottamiseksi. 

Jos minä perustaisin nyt yhdistyksen "Kansanmusiikin Tietäjät ry", niin minut naurettaisiin pihalle, mutta noin teoriassa jos olisin perustanut sen silloin, kun mitään kansanmusiikin virallista tutkimusta ei olisi ollut, olisin voinut päästä kansanmusiikin tietäjän kansanmusiikin tietäjän paikalle, koska olisin ollut ensimmäisenä lisensoimassa idean ja harhauttamassa ihmisiä kielellisillä jipoilla. Edelleenkin voisin perustaa tuollaisen yhdistyksen ja vaatia alistumista, mutta ihmiset eivät ottaisi sitä vakavasti nettiaikana ja he tietäisivät, että kansanmusiikkia on tutkittu jopa tuhansia vuosia vaikka missä. 

Psykologia on myös valtion alainen kuppikunta, jota valtiot käyttävät ihmisten kontrolloimiseen sepittämällä ihmisille heidän olevan väärässä, jos heidän ajatuksensa ovat valtion eliitin vastaisia; selvimmin tämä Suomessa tunnetaan kylmän sodan aikaisesta itänaapurista, mutta Suomessakin tätä sanoittamista tapahtuu ja viimeksi siihen törmättiin korollaepidemian aikaan, kun alkoi ilmestyä valtakunnallisia uutisia, joihin oli haettu psykologeja myötäilemään hallituksen linjaa ja vihjailemaan "ajatusvääristymistä" eli epäsuorasti sanottiin kriitikkojen olevan väärässä spekuloimalla heidän mielenterveydellään ja toimintakyvyllään (ad hominem) ilman kutsua rehelliseen väittelyyn, johon ei ehkä olisikaan ollut mitään paukkuja.

Jos psykologin käyttämästä oman tiedekunnan ja testien kielestä on ihmiselle suurin hyöty, niin se on sitten hyvä ja jos siitä ei ole hyötyä, se on lähinnä akateemista viihdettä oman alansa harrastajille, kuten vaikka elokuvien keräily on jollekin muulle. 

Ensinnäkin, arviointi ja testaaminen eivät ole keskenään samoja asioita. Tämä opetetaan myös psykologian opinnoissa.
Toisekseen, moni asia perustuu tieteeseen, eikä vuosien mutuun. Totta kai kaikille kehittyymyös ammatillinen intuitio, mutta sitäkin pitää tarvittaessa uskaltaa tarkastaa.

Psykologit eivät ole mitenkään jalustalla - heillä on vaan omat hommansa. Yleensä psykologia ei laiteta ottamaan verikokeita saati analysoimaan niitä niin miksi sairaanhoitaja sitten tekisi psykologin arviointityötä?

Kuulisin mielelläni, että mistä käsityksesi kumpuavat?

Jos psykologit eivät ole jalustalla, miten selität sen, että heitä käytetään lyttäämään ihmisiä, joilla on hallituksen vastainen linja? Minun nähdäkseni psykologiassa (yliopistotutkinto, ei ihmismielen tutkimus, jota on tehty tuhansia vuosia) houkuttelee ihmisiä ajatus vallan saamisesta muihin ihmisiin ja tällaiset koulutukset toimivat osalle ihmisistä eräänlaisena kirjaihmisten poliisikouluna tai mustana vyönä eli päästään tuntemaan ylemmyyttä toisia ihmisiä kohtaan käyttämällä sanallista väkivaltaa ja valtion korstojen suojeluksessa päästään sanomaan toiselle, että "sinä olet tuollainen". Toki kaikki eivät ajattele näin, mutta tämä selittää alan suosiota osittain.

En oikein ymmärrä mitä tarkoitit tuolla, että "moni asia perustuu tieteeseen" ja tuolla mutujutulla. Kokemusperäinen tietoko on mutua? Onko meitä olemassa, jos siitä ei ole merkintää jossain tiedelehdessä? Onko tätä keskustelua olemassa, jos siitä ei löydy tällaista viitettä? Osa ainakin sosiaalipsykologian kuuluisimmista tutkimuksista on sittemmin kumottu tai havaittu kyseenalaisiksi. Jos ajatellaan puhetyötä ja vaikka tätä Ukraina-Venäjä -konfliktia, niin tässä näkee kokemusperäisen tiedon tärkeyden ja miten sitä ei voi oikein kokeellisella tiedolla. Erilaiset chatit ja muut palvelut olivat vielä talviaikaan suosittuja osin sotahuolien takia ja näissä tilanteissa monesti hyödyllistä on ymmärtää yhteiskuntaa ja historiaa sekä sitä, että mitä kuolleiden ihmisten tallentama tieto vuosisatojen ja tuhansien aikana kertoo ihmisten käyttäytymisestä. Jos ihmistä ahdistaa pelko sodan syttymisestä, niin psyk-alan ammattilainen voi neuvoa hänelle strategioita oman pelkonsa käsittelemiseen, mutta tämä ei välttämättä mitenkään muuta hänen käsitystään siitä, että tuleeko sotaa vai ei ja onko se realistinen huoli eli tuo juurisyy ahdistukseen säilyy ja psyk-strategiat hoitavat oiretta. Sen sijaan joku historiaan perehtynyt osaa ehkä selittää konfliktin taustat hyvin yksityiskohtaisesti sekä tallennettuun historiatietoon ihmisten tuottamista yksittäistapahtumista perustuen osaa tuottaa mielenrauhaa ihmiselle tälle ihmiselle muuttamalla tämän ihmisen uskomuksen kokonaan. 

Sota-aihetta voisi vielä jatkaa kysymällä, että perustuuko sodankäynti tai vaikka itsepuolustuksen opetus laboratoriokokeisiin yliopiston tiloissa? Jo Raamatussa on kokemusperäistä tietoa siitä, että miten voi kukistaa hyökkääjän ja tätä tietoa on tullut yrityksen ja erehdyksen kautta ja kirjoittamisen keksimisen jälkeen ja nykyaikana poliisien, sairaaloiden, urheilukilpailujen ynnä muiden tahojen kirjaamisista. Monessa mielessä voisikin olla hyvin epäeettistä tehdä tällaisia kokeita tieteellisesti, koska se tarkoittaisi ihmisten vahingoittamista tieteen vuoksi ja toisen maailmansodan jälkeen sitä ei ole katsottu hyvällä. Jos itsepuolustus perustuisi tieteeseen, jokainen nainen ennen keskiaikaa ja yliopistojen keksimistä olisi tullut hyökkääjän raiskaamaksi, koska tiedettä ei vielä ollut. 

80-luvulla Amerikassa psykiatri kirjoitti johonkin lehteen siitä, miten monissa lasten hyväksikäyttötapauksissa tekijä pääsi pälkähästä, koska hyväksikäyttöä oli toteamassa sos.työntekijä eikä psyk-ammattilainen. Sama psykiatri totesi, että tuolloin sos.työntekijöillä oli vankin kokemus näiden tapausten tunnistamisesta, mutta oikeusjärjestelmän sisällä puolustus onnistui käyttämään psyk-ammattilaisuuden tittelin puuttumista puolustuksena tehokkaasti. 

Minun nähdäkseni yhteiskunnassa on ammatteja, joilla on korkea status ja joihin liittyy tietynlainen kaksilla rattailla ajelu, joka osittain menee eteenpäin omalla painollaan. Moni ihminen väheksyy omia tai toisen tietoja puhumalla 'keittiöpsykologiasta' tai kysyy some-keskustelussa, että 'oletko psykologi?' kun ihmisellä on joku mielipide asiaan. 

Eli toisaalta psykologi on tietyt kurssit käynyt arviointien tekijä, mutta he hyötyvät myös maineesta ihmismielen taikureina, joilla on vastaus niihin asioihin, joista eivät ole käyneet yhtään kurssia tai vähintään annetaan ymmärtää, että oman opiston kursseilla käydyt teoriat antavat valmiudet käsitellä asioita, joihin ei ole perehtynyt. 

Näytöspainin fanina olen huomannut samanlaista ilmiötä vanhojen painijoiden haastattelussa, jossa haastattelija aloittaa sanomalla, että "niin sinähän olit aktiiviaikana 193cm, 110kg..." jne. ja painija nyökyttelee tyytyväisenä tietäen, että nuo mitat ovat liioiteltuja eivätkä vastaa todellisuutta, mutta ne palvelevat kuvaa hänestä elämää suurempana toimintasankarina. 

Joku on tehnyt sen taustatyön näiden miesten ja naisten puolesta ja samalla tavalla 1900-luvulla tapahtui arkikielen psykologisoituminen, jossa valtaa sanoittaa kaikille tuttuja ilmiöitä ruvettiin pikkuhiljaa siirtämään muutamalle ammattikunnalle ja moni ihminen ei edes tajua tätä tapahtuneen. Eihän tämä niiden vika ole, jotka nyt opiskelevat näihin ammatteihin; he vain nauttivat mystiikasta, eksotiikasta ja vallasta. 

Juu hoitajat ei todellakaan saisi päättää potilaiden hoitoon pääsystä. Etenkään päivystyksessä, jonne mennään vähän vakavampien vaivojen kanssa. Hoitajat voivat mitata vitaalit ennen lääkärin vastaanottoa ja kirjata potilaat sisään. That's it.

Vierailija kirjoitti:

Juu hoitajat ei todellakaan saisi päättää potilaiden hoitoon pääsystä. Etenkään päivystyksessä, jonne mennään vähän vakavampien vaivojen kanssa. Hoitajat voivat mitata vitaalit ennen lääkärin vastaanottoa ja kirjata potilaat sisään. That's it.

Juu tosiaan mennään vakavampien vaivojen kanssa. Tänään vastaan tulleita mm. kaksi tuntia kestänyt kurkkukipu, aamulla noussut kuume, 3kk kestänyt selkäkipu, joihin mitään lääkärin/fysioterapeutin ohjeita ei ole kokeiltu.

Jos haluaa lääkärin tehtäviä, pitää olla valmis ottamaan myös lääkärin vastuu. Ei se mene niin, että kerrotaan, että hoidetaan lääkäreiden tehtäviä, ja siksi pitäisi saada korkeampaa palkkaa, mutta vastuukysymykset sysätään muille.

Vierailija kirjoitti:

Juu hoitajat ei todellakaan saisi päättää potilaiden hoitoon pääsystä. Etenkään päivystyksessä, jonne mennään vähän vakavampien vaivojen kanssa. Hoitajat voivat mitata vitaalit ennen lääkärin vastaanottoa ja kirjata potilaat sisään. That's it.

Lääkärit kutsuisi ne sisäänkirjatut potilaat vastaanotolle kun ehtivät... jos ehtivät. Kuinka paljon vastaanotoilla pitää olla tilaa näille sisäänkirjatuille potilaille. Pitääkö olla petipaikka jos odottelu venähtää kovinkin pitkäksi?

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa lääkärin tehtäviä, pitää olla valmis ottamaan myös lääkärin vastuu. Ei se mene niin, että kerrotaan, että hoidetaan lääkäreiden tehtäviä, ja siksi pitäisi saada korkeampaa palkkaa, mutta vastuukysymykset sysätään muille.

Hoitajat ei nykyisin ole valmiit ottamaan mitään tehtäviä vastaan. Tulevaisuudessa luultavasti entistä vähemmän myöskään vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Juu hoitajat ei todellakaan saisi päättää potilaiden hoitoon pääsystä. Etenkään päivystyksessä, jonne mennään vähän vakavampien vaivojen kanssa. Hoitajat voivat mitata vitaalit ennen lääkärin vastaanottoa ja kirjata potilaat sisään. That's it.

No lääkäritkö sitten tulee siihen ns. luukulle tai puhelimeen tekemään hoidon tarpeen arviointia??? Hah. Lääkärin on joskus vaikea tehdä diagnoosia vaikka on tutkinut potilaan kliinisesti ja tehty tutkimukset. Hoitaja tekee arvioinnin puhelimessa pelkän potilaan kertoman ja äänen perusteella ja kysymällä. Ei ole helppo hommaa voin sanoa.

Kaksi kertaa omassa tk:ssa hoitaja mokasi niin raskaasti kohdallani että vaihdoin lopulta tk:ta.

En väitä missään nimessä että lääkäri olisi aina parempi kuin hoitaja, on ollut paljon tilanteita joissa pitkänlinjan hoitaja on tehnyt jopa hoitopäätökset jotka lääkäri on vain allekirjoittanut.

Ongelma omalla kohdallani oli se etten päässyt lääkärille vaikka yritin, eli hoitaja seisoi portinvartijana "tietäen" mikä minulla on, ja toinen tapauksista jotii kroonistumiseen, ja toinen enpoon ja sairaalaan.

Mitään vastuuta näillä hoitajilla ei kuitenkaan ollut, vaan he olivat edenneet protokollan mukaan. mielestäni hoitaja ei saisi päättää sitä tarvitseeko ihminen lääkäriä vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa lääkärin tehtäviä, pitää olla valmis ottamaan myös lääkärin vastuu. Ei se mene niin, että kerrotaan, että hoidetaan lääkäreiden tehtäviä, ja siksi pitäisi saada korkeampaa palkkaa, mutta vastuukysymykset sysätään muille.

Eivät hoitajat ole halunneet lääkärien vastuuta hoitajan koulutuksella, ne on vain sysätty heille terveydenhuollon kiristäessä vyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin yllätyin, kun vein lapseni terveyskeskukseen, että hoitaja niin ikään hoiti koko tilanteen eli hän tutki lääkärin tyyppisin elkein ja teki diagnoosin ja antoi hoitoohjeet ja lääkesuosituksen (ei kuitenkaan kirjoittanut reseptiä, vaan suositteli itsehoitolääkettä). Ja mä kun ajattelin vieväni lapsen lääkäriin. Ei siinä muuta, mutta lopputulema jäi vähän mutuilun oloiseksi, että mikä lapsella on.

Jos lohduttaa, usein ne lääkärit tietää just yhtä paljon kuin hoitajat. Joskus jopa vähemmän :D Joo, mulla ei hirveen hyviä kokemuksia.

Itse olen teknisellä alalla. Aiemmin kun meidän alalta työllisty suunnilleen kaikki(nokian ansiosta) plus naapurin koiratkin, niin porukassa oli paljon ihmisiä joita ei ala kiinnostanut yhtään ja ammattitaito sen mukaista. Erot olivat valtavia. Lääkärikunnassa on pitkälti sama tilanne. Kaikki valmistuneet pääsevät töihin eikä periaatteessa ole mikään pakko yrittää kehittyä ammatissaan, buranan määrääminen riittää.

Nykyään meidän alalla on tilanne muuttunut siten että jos ei ala nappaa niin seuraavissa yt:ssä tulee mustapekka kouraan, tai vähintäänkin palkankorotuksia ei tipu ja kohta palkalla ei enää elä ja on pakko etsiä muita töitä.

Eli jos helppo varma työ jossa ei tarvitse osata mitään, huippuluokan palkalla, kiinnostaa niin lääkis on se juttu. Ei ihme että sinne on ruuhkaa.