Muita, jotka katuvat tutkintoaan?
Nyt se on virallisesti ohi. FM paperit kourassa. Vau! Pitäisikö oikein juhlia tätä tragikomediaa. 6 vuotta aikaa hukkaan, yli 30 tonnia opintolainaa, ei yhtään työpaikkaa näkösällä alalta, joka ei lopulta kiinnostanut pätkääkään ekan vuoden jälkeen, mutta tein tutkinnon loppuun, koska "kannataahan se käydä loppuun, kun on kerta aloitettukin". Kylläpä kannatti.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Olisit tietty voinut vaihtaa sen ensimmäisen vuoden jälkeen kun huomasit ettei nappaa. Mutta pian opit että ei tutkinnon alalla ole työelämässä mitään väliä, pääasia että sulla on viralliset paperit.
No ei niillä papereillakaan ole mitään väliä, kun ei pääse sinne työelämäänkään. Ihan yks ei-oo on mun CV. No on siellä jotain hanttihommia citymarketissa.
Mulla oli sama tilanne mutta ei opintolainaa. Tuntui että pilasin elämäni opiskelemalla alaa joka kiinnosti enemmän vanhempiani kuin minua. Sisuunnuin ja opiskelun lääkäriksi. Eipä kaduta alanvaihto ja elämänkokemuksesta on todella paljon hyötyä nykytyössäni!
Vierailija kirjoitti:
Se on sit leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
t. Maisteri, joka tekee työtään vain rahan takia, piste.
Tuollaisessa työssä tekee mieli mennä niskakiikkuun. Pelkän epämiellyttävän aineen opiskelu aiheutti fyysistä kipua päässä migreenikkona.
t. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Menin amkkiin teknilliselle puolelle 2006. Muuten hyvä, mutta edes alaa sivuaviin kesätöihin ei päässyt yhtenäkään vuotena, eikä alan työkokemusta ollut valmiiksi. Siispä valmistumisen jälkeenkään ei koulutusta vastaavia töitäkään herunut, vaan päädyin tavalliseksi työukoksi.
Harvoin mainitsen koulutustani, kun heti ensimmäinen kysymys on että miks teet tollasta paskaa. Huom. itse en mitenkään kärsi suorittavan portaan töistä, vaan nautin kun saan tehdä käsillä ns. oikeita töitä, eikä työt seuraa kotiin. Enemmän harmittaa se kun meni vuosikausia aikaa hukkaan.Onneksi muilla vuosikurssin opiskelijoilla meni paremmin, kun työpaikka oli useimmilla katsottuna jo ennen kuin alkoivat opiskella. Joko olivat jo olleet pitkään firmassa töissä ja sopineet että valmistumisen jälkeen korotus odottaa, tai sitten vanhempansa olivat omistajia.
Se menee tasan näin, suhteilla niitä töitä saa tässä maassa.
Mä en ole kertaakaan saanut työpaikkaa niin, että olisin tuntenut firmasta ihmisiä etukäteen. Olen kuitenkin saanut töitä vuosien varrella viidestä eri yrityksestä, eli ihan hyvin työura on edennyt. Aloitin tosin määräaikaisilla sopimuksilla ja sijaisuuksilla, sitten kun oli enemmän työkokemusta avautuivat myös vakinaisten työsuhteiden ovet.
Pääpointti kuitenkin, että ihan työhakemusten kautta ja haastatteluprosessilla pääsee kyllä hyvin työelämään mukaan.
Kadun myös. Hain lukion jälkeen yliopistoon, enkä päässyt ekalla yrittämällä joten menin välivuoden jälkeen AMK:iin lukemaan liiketaloutta kun en muutakaan keksinyt. Kävin myöhemmin KTM:än vaikka ala ei oikeastaan kiinnostanut yhtään. Olen sittemmin siirtynyt ohjelmistokehittäjäksi ja töitä on onneksi hyvin ja hyvällä palkalla, mutta harmittaa etten hakenut yliopistoon uudestaan ja käynyt esim. valmennuskurssia. Kyseessä ei ollut oikis, lääkis, tms. ja olen aika varma että olisin lopulta päässyt sisään jos olisin yrittänyt tosissani sen sijaan että hukkasin vuosia opiskelemalla jotain, mikä ei kiinnostanut pätkääkään. Toisaalta aika moni taitaa katua nuorena tehtyjä valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Menin amkkiin teknilliselle puolelle 2006. Muuten hyvä, mutta edes alaa sivuaviin kesätöihin ei päässyt yhtenäkään vuotena, eikä alan työkokemusta ollut valmiiksi. Siispä valmistumisen jälkeenkään ei koulutusta vastaavia töitäkään herunut, vaan päädyin tavalliseksi työukoksi.
Harvoin mainitsen koulutustani, kun heti ensimmäinen kysymys on että miks teet tollasta paskaa. Huom. itse en mitenkään kärsi suorittavan portaan töistä, vaan nautin kun saan tehdä käsillä ns. oikeita töitä, eikä työt seuraa kotiin. Enemmän harmittaa se kun meni vuosikausia aikaa hukkaan.Onneksi muilla vuosikurssin opiskelijoilla meni paremmin, kun työpaikka oli useimmilla katsottuna jo ennen kuin alkoivat opiskella. Joko olivat jo olleet pitkään firmassa töissä ja sopineet että valmistumisen jälkeen korotus odottaa, tai sitten vanhempansa olivat omistajia.
Se menee tasan näin, suhteilla niitä töitä saa tässä maassa.
Mä en ole kertaakaan saanut työpaikkaa niin, että olisin tuntenut firmasta ihmisiä etukäteen. Olen kuitenkin saanut töitä vuosien varrella viidestä eri yrityksestä, eli ihan hyvin työura on edennyt. Aloitin tosin määräaikaisilla sopimuksilla ja sijaisuuksilla, sitten kun oli enemmän työkokemusta avautuivat myös vakinaisten työsuhteiden ovet.
Pääpointti kuitenkin, että ihan työhakemusten kautta ja haastatteluprosessilla pääsee kyllä hyvin työelämään mukaan.
Ei pääse jos samaa paikkaa hakee joku tuttu. Omalla alallani on niin pienet piirit että jos et ole ollut esim. työharjoittelussa tai ole jonkun työntekijän tuttu niin et pääse edes hyvillä suosituksilla ja työkokemuksella.
Kyllä kaduttaa! Opiskelin lähihoitajaksi, mutta olisi pitänyt jättää tekemättä. Raskasta työtä huonolla palkalla. Mieluummin sitä olisi työtön, mutta taitaa olla mahdotonta, kun työkkäri pakottaa töihin tai tuet lähtee. Vasta 4 vuotta lähihoitajan hommia takana ja olen aivan loppu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaduttaa! Opiskelin lähihoitajaksi, mutta olisi pitänyt jättää tekemättä. Raskasta työtä huonolla palkalla. Mieluummin sitä olisi työtön, mutta taitaa olla mahdotonta, kun työkkäri pakottaa töihin tai tuet lähtee. Vasta 4 vuotta lähihoitajan hommia takana ja olen aivan loppu.
Ai jaa..mä arvon tässä nyt opiskelisinko lähihoitajaksi suuntautumisena lapset ja nuoret vai suoraan lastenohjaajaksi, puolensa kummassakin.
Tradenomin tutkinto oli yhtä tyhjän kanssa. Mihinkään järkevään ei ole työllistynyt. Hilpeetä lukea sotealojen palkkakuopasta kun ite oo saanu ees bruttona sitä lähihoitajan nettoa ja työtehtävät kuolettavan tylsää koneella nysväämistä. Pakkohaulla tonne aikanaan hain, kun ei muut naiselle soveltuvat alat kiinnostaneet.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän harmittaa että jätin tutkinnon kesken. Olisin iloinen ihan mistä tahansa maisterista. Nyt ikuinen ylioppilas.
Ja ei ollut kanditutkintoja mun aikana. Graduun ja perheen tuloon töksähti.
Oletko niin vanha, että yhä rekisterissä?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaduttaa! Opiskelin lähihoitajaksi, mutta olisi pitänyt jättää tekemättä. Raskasta työtä huonolla palkalla. Mieluummin sitä olisi työtön, mutta taitaa olla mahdotonta, kun työkkäri pakottaa töihin tai tuet lähtee. Vasta 4 vuotta lähihoitajan hommia takana ja olen aivan loppu.
Jep, tarvitset toisen, paljon korkeamman tutkinnon tai luopumisen hoitajanoikeuksista. Piru sekin on, kun ei saisi hetkeäkään olla. Nyt ei työkkäri pakota.
T: laitoshuoltaja & FM
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaduttaa! Opiskelin lähihoitajaksi, mutta olisi pitänyt jättää tekemättä. Raskasta työtä huonolla palkalla. Mieluummin sitä olisi työtön, mutta taitaa olla mahdotonta, kun työkkäri pakottaa töihin tai tuet lähtee. Vasta 4 vuotta lähihoitajan hommia takana ja olen aivan loppu.
Ai jaa..mä arvon tässä nyt opiskelisinko lähihoitajaksi suuntautumisena lapset ja nuoret vai suoraan lastenohjaajaksi, puolensa kummassakin.
Lasten kanssa työskentely varmaan vähemmän raskasta kuin vanhusten parissa, joten mikäs siinä jos kiinnostaa. Päiväkodissa työvuorot on pelkkiä arkiaamuja, joten palkka melko huono. Itse tykkään tehdä viikonloppuja. Tällä hetkellä olen töissä kotihoidossa kaupungilla ja peruspalkka 2345e. Lisien kanssa noin 2800e. Lastenhoitajan peruspalkka 2227e eikä lisiä tule, mutta toki työ kevyempää joten se kompensoi.
#26 jatkaa
Piti "neuvoa": lähtekää lukemaan toista tutkintoa, sellasta johon riittää mielenkiintoa ja johon voi laskea edellisiä opintoja hyväksi, edes jollain lailla. Itsekin meinasin KTM-tutkintoa (immateriaalioikeudet kiinnostivat, kun kukaan ei oikein niistä silloin näyttänyt tietävän [1]). Oisin voinut käyttää joitain vanhoja opintoja hyväksi. Ongelmaksi tuli rahoitus (ei toista akateemista tutkintoa opintotuella) ja paikkakunnan vaihdos olisi ollut edessä.
Mulla on muutama tuttu, jotka ovat lähäreitä. Pari lähti jatkamaan sh:ksi, yksi ei halunnut (ehdotin) - oli mielummin kotipalvelussa (ei huono!).
[1] Jos teet työssäsi jonkin keksinnön, niin kenelle ne oikeudet/lisenssi kuuluvat? Siis sellasen isomman keksinnön.
Joo. Mulla on terveysasioiden vuoksi opiskelukyky heikentynyt, joten suoritin trade-tutkinnon 5 vuodessa. Kukaan ei palkkaa tällaista ihmistä. Maisterin tutkintoon olisi helposti humpsahtanut 8 vuotta.
Tusinatradenomi kirjoitti:
Tradenomin tutkinto oli yhtä tyhjän kanssa. Mihinkään järkevään ei ole työllistynyt. Hilpeetä lukea sotealojen palkkakuopasta kun ite oo saanu ees bruttona sitä lähihoitajan nettoa ja työtehtävät kuolettavan tylsää koneella nysväämistä. Pakkohaulla tonne aikanaan hain, kun ei muut naiselle soveltuvat alat kiinnostaneet.
En tiennytkään, että on olemassa aloja, jotka eivät sovi naisille. Ymmärrän kyllä turhautumisesi. Tradenomina voi tienata hyvin tai sitten voi tienata vähemmän kuin lähihoitaja. Koska aiempi koulutukseni on juurikin lähihoitaja, päätin jo ammattikorkeakouluun mentäessä, että koulutuksen tulee näkyä tulevassa palkassani. Sen mukaan suunnittelin opintonikin. Tiesin jo opiskelemaan lähtiessäni, että esim. kirjanpitäjillä voi olla alle kaksi tonnia palkat, joten siihen en suuntautunut. Panostin sen sijaan myyntiin ja markkinointiin, ja tein työharjoittelussa molempia. Vielä ei ole liian myöhäistä sinullekaan tehdä korjausliike urallesi. Jos olet kiinnostunut jostain muusta tradenomin hommasta, opiskele vaikka uusi AMK tradenomi tutkinto. Saisit varmasti paljon hyväksiluettua, ja lopulta tekisit tutkinnon todella nopeasti. Oma bruttopalkkani on 2900 euroa+bonukset muutama satanen vuodessa, ja sitä pienemmällä palkalla en oikeasti edes tekisi työtäni. Monet muut firmat mihin hain töihin tarjosivat 3000 euroa pohjapalkka + provikat.
Mulla on ihan samanlainen tutkinto, että hukkaan meni, mutta onneksi kävin kauppiksen tuota ennen ja nyt on töitä tuon kauppiksen pohjalta. Ja harvinaisen hyvä palkkakin vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaduttaa! Opiskelin lähihoitajaksi, mutta olisi pitänyt jättää tekemättä. Raskasta työtä huonolla palkalla. Mieluummin sitä olisi työtön, mutta taitaa olla mahdotonta, kun työkkäri pakottaa töihin tai tuet lähtee. Vasta 4 vuotta lähihoitajan hommia takana ja olen aivan loppu.
Ai jaa..mä arvon tässä nyt opiskelisinko lähihoitajaksi suuntautumisena lapset ja nuoret vai suoraan lastenohjaajaksi, puolensa kummassakin.
Lasten kanssa työskentely varmaan vähemmän raskasta kuin vanhusten parissa, joten mikäs siinä jos kiinnostaa. Päiväkodissa työvuorot on pelkkiä arkiaamuja, joten palkka melko huono. Itse tykkään tehdä viikonloppuja. Tällä hetkellä olen töissä kotihoidossa kaupungilla ja peruspalkka 2345e. Lisien kanssa noin 2800e. Lastenhoitajan peruspalkka 2227e eikä lisiä tule, mutta toki työ kevyempää joten se kompensoi.
Mun mielestä taas päiväkodissa työskentely on raskaampaa kuin kotihoidossa. Päiväkodissa on kuitenkin kova melutaso, paljon enemmän ihmisiä, joiden takia joudut työskentelemään huonoissa asennoissa, ja ei ole niitä rauhallisia hetkiä, jolloin kuljet asiakkaalta toiselle.
Tavallaan. Tuntuu etten osaa mitään mistä olisi ammatiksi, toisaalta samalta tuntuisi varmaan melkein missä tahansa muuallakin opiskellessa. En tiedä mikä kiinnostaisi, mihin ammatteihin eri aloilta voisi oikeasti päätyä ja miten niitä töitä ylipäätään saa.
Vierailija kirjoitti:
Tusinatradenomi kirjoitti:
Tradenomin tutkinto oli yhtä tyhjän kanssa. Mihinkään järkevään ei ole työllistynyt. Hilpeetä lukea sotealojen palkkakuopasta kun ite oo saanu ees bruttona sitä lähihoitajan nettoa ja työtehtävät kuolettavan tylsää koneella nysväämistä. Pakkohaulla tonne aikanaan hain, kun ei muut naiselle soveltuvat alat kiinnostaneet.
En tiennytkään, että on olemassa aloja, jotka eivät sovi naisille. Ymmärrän kyllä turhautumisesi. Tradenomina voi tienata hyvin tai sitten voi tienata vähemmän kuin lähihoitaja. Koska aiempi koulutukseni on juurikin lähihoitaja, päätin jo ammattikorkeakouluun mentäessä, että koulutuksen tulee näkyä tulevassa palkassani. Sen mukaan suunnittelin opintonikin. Tiesin jo opiskelemaan lähtiessäni, että esim. kirjanpitäjillä voi olla alle kaksi tonnia palkat, joten siihen en suuntautunut. Panostin sen sijaan myyntiin ja markkinointiin, ja tein työharjoittelussa molempia. Vielä ei ole liian myöhäistä sinullekaan tehdä korjausliike urallesi. Jos olet kiinnostunut jostain muusta tradenomin hommasta, opiskele vaikka uusi AMK tradenomi tutkinto. Saisit varmasti paljon hyväksiluettua, ja lopulta tekisit tutkinnon todella nopeasti. Oma bruttopalkkani on 2900 euroa+bonukset muutama satanen vuodessa, ja sitä pienemmällä palkalla en oikeasti edes tekisi työtäni. Monet muut firmat mihin hain töihin tarjosivat 3000 euroa pohjapalkka + provikat.
Toki tiedän, että tradenomi voi saada monenlaista palkkaa. Minä vaan en ole saanut mitään edes kohtuupalkkaista, vaikka hyvin opiskelinkin. Olen varmaan aika paska. Vuosituhannen vaihteessa ainakin siellä mistä itse tulen, oli vahvat käsitykset siitä mikä sopii miehelle ja mikä naiselle. Toki jotkut ronskit meni miesvaltaisille aloille (eivät työllistyneet siltikään), minä taas olin kilttityttö, joka olisi syöty elävältä. Jo yläasteen "poikienkässässä" Näin tapahtui...
Nyt toki opiskelen uutta alaa ja toimistoon päun en jatkossa edes kuse.
Oliko kyseessä se kuuluisa: "Sukupuolisensitiivisen politiikan vaikutus jäätiköitymiseen" joka tuotettiin taannoin Suomessa?