Kukaan selvinnyt ensisynnytyksestä ilman tikkejä?

Yksi tikki siis tuli eikä sekään tullut välilihaan vaan muistaakseni johonkin pintaverisuoneen tms, eli kätilön mukaan käytännössä en revennyt lainkaan. Ponnistusvaihe oli nopea, 8 min. En ollut mitään välilihan rasvailujakaan muistanut tehdä, joten en tiedä miten tuo niin hyvin meni. Vauva oli ihan keskikokoinen, 3400 g ja 49 cm ja taisiko päänympärys olla 35 cm (ehkä... aikaa jo 1,5 v niin en muista enää :).



Mua myös pelotti tuo ompelu kauheasti, ja sanoinkin jo ennen synnytystä että haluan sitten kunnon puudutuksen jos pitää ommella. Sainkin, vaikka tikkejä oli vain se yksi - en edes muista sitä koko ompelua, luulen että sen teki kätilöopiskelija...



Nyt jostain syystä kakkosta odottaessa minuakin on alkanut jännittää että repeääkö pahasti, vaikka ilmeisesti todennäköisyys sille on paljon pienempi. Mutta ymmärrän kuitenkin aloittajaa!



Coe rv 39+1

Kielsin leikkaamasta, sillä olin nähnyt tilastot. Ei ihan kaikkia sentään leikata, mutta aika paljon kumminkin...Mulle ei tuli vain muutama nirhauma eikä tikata tarvinnu. Venytin ja rasvailin välilihaa odotusaikana ja ponnistin jakkaralla, sekin saattoi auttaa.

Se oli kylläkin kivuliain vaihe koko synnytyksestä, tunsi todellakin halkeavansa, mutta en oikein kehtaa yhdestä minuutista julkisesti valittaa =)

heips



mä selvisin ilman tikkejä. varmaankin hyvin yksilöllistä tää asia

Mä oon selvinnyt ilman tikkejä kolmesta , kaikki ovat olleet yli 4 kilosia... Eikä ne tikit oo se pahin siinä synnytyksessä! Kun oot saanut vauvan pukattua ulos, nii oot sellasessa hormonihurmoksessa et ei haittaa. Ja kyllähän kätilö puuduttaa ommeltavan alueen. Mun mielestä pahinta on ollut istukan synnyttäminen, mut ei välttämättä sulla oo niin ! Onnea synnytykseen ja muista rentouttaa alavatsa!!! Parhaiten onnistuu, kun pudotat alaleuan rennoksi. Kuulostaa hullulta, mut kannattaa uskoa.

mutta silti istuin heti synnytyksen jälkeen, söin siis lounasta istualtani. Kätilöt neuvoivat kyllä könöttämään toisella kankulla, mutta se hieman vihlaisi, joten päätin istua rempseästi oikein. Tikit tosin napsahtelivat ja lähtivät irti, silti paranin nopeasti. Pari viikkoa synnytyksen jälkeen epparia hieman jomotti, se oli kovinta eppariin liittyvää kipua minulla. Ompelu ei kylläkään ollut miellyttävää, vetelin silloinkin ilokaasua, kun kätilöopiskelijat halusivat vähän kokeilla tikkaamista...



Tikkaus tai siitä toipuminenkaan ei välttämättä ole kivuliasta.

Ilman tikkejä ja minkäänlaisia repeämiä selvisin. Olo oli synnytyksen jälkeen erittäin hyvä ja pystyin heti istumaan jne. Kyllä siinä muut naiset hieman ihmettelivät, että kuinka ei missään tunnu. Synnytys tosiaan kesti minulla yhteensä 4 ja puoli tuntia, ponnistus oli 11 minuutissa ohitse :) Vauva tuli vielä kädet seläntakana (pingviini-asennossa kuulemma), mutta kaikki paikat säilyi ehjänä, koska koko synnytys oli hujauksessa ohitse. Tosin synnytystä oli yritetty käynnistää kolme päivää ja kun vihdoin onnistui, niin tulikin sitten vauhdilla :D Tämän takia ei kuulemma paikat kerenneet revetä...

Vauva ei ollut kuitenkaan mikään pieni: n. 4kg ja 52cm..

Olin synnyttämässä poikaani OYS:issa viime vuoden syyskuussa. Sairaalassa oli älytön ruuhka. Lapsiveteni menivät torstai-iltana, lähdimme sairaalaan ja minä jouduin jäämään sinne, mieheni lähti vielä kotiin. Yöllä alkoivat supistukset ja aamulla 7 aikaan olivat säännöllisiä. Ei ollut silti puhettakaan että olisin saanut mitään puudutuksia tai muuta vastaavaa, sillä en voinut päästä synnytyssaliin kun yksikään ei ollut vapaana. No, puoli kymmenen aikaan lopulta pääsin saliin. Vääntelehdin tuskissani, painatti jo takaa. Huusin, että tarvin kipulääkettä. Vastaukseksi tuli " Sinulla on paikat jo 8 cm auki, ei siitä ole enää hyötyä. Aletaan tässä ponnistelemaan lapsi maailmaan." Siinä vaiheessa vuodatin jo epätoivon kyyneleitä. Aloitin kuitenkin ponnistamisen ja 20 min päästä poikani oli maailmassa.

Paikat eivät siinä tohinassa revenneet, sanoivat vain että pieni nirhauma virtsaputken suulla, jota saattaa hieman kirvellä pissatessa. Ei kuitenkaan haitannut.

Ei siis tarvittu tikkejä eikä muitakaan leikkelyitä! Synnytyksestä jäi oikein myönteinen kokemus! :)

Repeämiä ei tullut laisinkaan ja olo oli mitä mainioin heti synnytyksen jälkeen. Heti pystyin istumaan jne. eli mahdollista on selvitä ilman ainuttakaan tikkiä. Todennäköisyyksistä en sen tarkemmin tiedä.

Tietääkseni on vähän rakeellinenkin ja yksilöllinen juttu. Siskoni on selvinnyt kahdesta synnytyksestä ilman tikkejä, itse taas tikattuna : /



Kyllä se niin vaan on että jos lapsia haluaa, niin on niiden eteen vähän kärsittäväkin...

syntyi ilman tikkejä. ponnistusvaihe kuitenkin kesti melkein tunnin eli hiljaa hivuteltiin, olisi ollut nopeampi, jos olisi tehty pieni viilto. itse olin tyytyväinen ponnistusvaiheen pituudesta huolimatta. toivottavasti tuleva synnytys menee samalla tavalla. nopeamminhan sitä paranee, jos ei tarvitse leikata ja ei repeä, mutta näin ei läheskään aina onnistu.

Eliane 19+5

Ja mulle tuli siihen luonnolliseen repeämään vain 4tikkiä, hyvin pystyin istumaan jne. heti synnytyksen jälkeen. Ainoa riesa oli pissireissujen kirvely useamman viikon ajan, mutta toisaalta eipä sitä onneksi tarvinnut koko ajan pissalla rampatakaan, kuten raskauaikana :D

Synnytys oli pitkä, melkein 25h ja ponnistusvaihe 25min. Luulin kyllä että oon revennyt ihan kahtia, niin tuskaista se ponnistaminen oli. Kätilökin oli ihmeissään, ettei tullut kuin pieni nirhauma vain. Olin loistokunnossa synnytyksen jälkeen, kävelin itse osastolle, istuminen ei tuottanut ongelmia eikä vessassa käynti.

Toisen lapsen synnytys hieman pelottaa, toivon olevani yhtä onnekas että selviän tästäkin ilman repeämisiä. Onnea myös sinulle matkaan.

-F- rv 27+1

minä myös pelkäsin ennen esikoisen syntymää eniten tikkejä, mutta onneksi säästyin ilman niitä. Kyllä ne nyt toisenkin odotuksessa aika lailla jännitävät (melkein enemmän kuin itse synntys). Mulla synnytystä käynnisteltiin ja kestoksi merkittiin vejaa 8h ja ponnistusvaihe reilu puoli tuntia. Eli kyllä se mahdollista on, mutta etukäteen kai vähän vaikea tietää =). Ja eikö se joka paikassa ole niin ettei epparia tehdä kuin " pakon edessä" ja mielummin pieni luonnollinen repeämä kuin eppari. Minä olen ainakin luullut että tämä on käytäntö, ilman että tarvii mitään kätilölle mainita.



Tipy+ipana 1v+papuliini rv 23+2

..ja täältä palstalta kuultua jopa väitös, että Kotkassa kaikki ensisynnyttäjät leikattaisiin :O ..jotkut ovat kiinni niissä rutiineissaan, vaikka yleisiä muutoksia tulisi. Minä en kerennyt tosin mainita siitä leikkaamisesta, kun kätilö kysyi asiaa ja vastasin, että en halua että leikataan ellei ole ihan pakko, että otan mieluummin luonnollisen repeämän. Noista ammattilaisten näkemyksistä ja tekemisistäkään kun ei aina varmaksi tiedä, niin oma alapää on minulle sen verran rakas että halusin varmistaa sen säilymisen ehjänä ainakin kätilön saksilta :D

Tyttömme autettiin maailmaan imukupilla ja samalla leikattiin väliliha. Eipä siis ollut vaihtoehtoja. Muutamana päivänä synnytyksen jälkeen pystyin hyvin istumaan yms., mutta noin viidentenä päivänä kivut olivat kovat. Viikon kuluttua synnytyksestä kuitenkin helpotti.



Mua on tikattu jalkaan, vatsaan ja suuhun, joista tuo vatsan alueelle tehty leikkaus vei pisimmän aikaa toipua. Ei epparihaavan paraneminen mielestäni ainakaan pahempaa ollut. Sitä paitsi, ilman tikkejäkin toipuminen synnytyksestä on yksilöllistä. Joku saattaa olla piankin normaalikunnossa, joku toinen taas viikkotolkulla kuin jyrän alle jäänyt.

Olin ensisynnyttäjänä Kotkassa, eikä puhettakaan että ei leikattaisi. Enkä siihen osannu mitään sanoa kun en paremmasta tiennyt. Melko hyvin kuitenkin paranin...

Itse halusin ensimmäisen aikana ehdottomasti viillon ettei vain repeäis..synnytys meni todella hyvin ja ponnistus kesti 10min, haava parani tosi nopsaan ja en edes huomannut tikkausta.. :) Nyt aion myöskin pyytää että väliliha leikattaisiin automaattisesti,niin välttyis enemmiltä tuskilta vaikka voi olla että paikat kestäisikin,mutta varmuuden vuoksi :)