Lue keskustelun säännöt.
Kuinka todennäköisesti nuorten suhde kestää?
10.06.2022 |
18 v poikani seurustelee ihanan 18 v tytön kanssa. Minua pelottaa, että voinko kiintyä tuohon tyttöön? Helposti alan unelmoimaan ja ajattelen tyttöä tulevana miniänä ja lastenlasten äitinä. En tietenkään mitään tällaista ääneen sano. Koska kyse on näin nuorista ihmisistä, niin pitääkö vaan ajatella, että tyttö on "yks uus hoito" eikä mitään enempää? Vai voiko kiintyä ja ajatella, että kyseessä on vuosia kestävä suhde? Miten sitten kestää, jos suhde loppuu?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vanhin siskoni alkoi seurustella 17-vuotiaana juuri armeijan harmaisiin astuneen pojan kanssa. Vuoden päästä oli häät ja siitä vuosi ensimmäinen lapsi. Nyt heillä on kolme lasta ja avioliitto jatkuu tasaisena ja ilman isompia ongelmia.
Vanhin veljistä oli 20 kun meni naimisiin tyttöystävänsä, 18-vuotiaan kanssa. Heilläkin kolme lasta ja viisi koiraa omakotitalo.
Tuohan riippuu täysin ihmisestä kuinka kypsä on ylipäätään sitoutumaan. Valtaosa vaikuttaa sille ettei koskaan, avioerojen lukumäärästä päätellen. Ei se ikä vaan henkinen kypsyys, halu pysyä toisen rinnalla, realistiset odotukset ja yhteenkuuluvaisuuden ylläpito. Ja tietysti se että haluaa rakastaa vastoinkäymisistä huolimatta.
Ei toista tarvitse rakastaa vastoinkäymisistä huolimatta. Kannattaa mielummin pitää huoli omasta onnellisuudestaa ja jättää ihminen, jonka kanssa elämä tuntuu olevan vastoinkäymisiä toisensa perään. Se on henkistä kypsyyttä, että osaa ottaa vastuun omasta elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaiten on kestäneet nuorena aloitetut parisuhteet, mitä olen nähnyt.
USA:ssa puhutaan "high school sweathearteista".
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten on kestäneet nuorena aloitetut parisuhteet, mitä olen nähnyt.
USA:ssa puhutaan "high school sweathearteista".
Minä taas olen nähnyt, että ne eivät kestä. Eikä tarvitsekaan.
Voi kestää tai ei kestä. Mutta mitä sitä liikaa miettimään, ole iloinen nuoresta rakkaudesta!
Meil poika vaihtoi tyttöjä kuin sukkia. En jaksa enää opetella edes tyttöystävien nimiä kun parin kuukauden päästä jo eri!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi helposti kestää useamman vuoden. Aika epätodennäköistä, että noin nuorena löytää loppuelämän kumppania, mutta näin nelikymppisenä on minulla muutama kaveri jotka ovat nuoresta asti olleet yhdessä.
Ei ole epätodennäköistä. Tunnen monta avioparia, jotka ovat alkaneet seurustelemaan 16-18 -vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuoret ovat sitä lajia, että kumppani vaihtuu useammin kuin sukat ja mennään mieliteoista seuraavaan. Kaikki pitää saada nopeasti ja saada nopeasti myös vaihdettua tarpeen tullen, tämä pätee niin asioihin elämässä kuin kumppaneihinkin. Pari swaippausta Tinderissä ja uusi on jo vierellä. Tuokin tyttö on pojallesi vain yksi monista.
Oletpa katkera ihminen. Jos oma elämäsi on noin hapanta ja pettymystä tuottavaa, kaikkien ei ole. Usko tai älä.
Miksi haluat ja toivot pelkkää pahaa nuorille ihmisille? Onko se jonkinlainen kosto siitä että itselläsi on mennyt huonosti? Kenelle edes kostat? Tiedätkö,että itsellesi. Omaa mieltäsi myrkytät et kenenkään muun. Sääliä lähinnä herätät.
Millä tavalla tuo viesti nyt toivoi ja halusi pahaa? Joku uskaltaa sanoa kuten asiat on ja lytätätään heti? Avatkaa silmänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhin siskoni alkoi seurustella 17-vuotiaana juuri armeijan harmaisiin astuneen pojan kanssa. Vuoden päästä oli häät ja siitä vuosi ensimmäinen lapsi. Nyt heillä on kolme lasta ja avioliitto jatkuu tasaisena ja ilman isompia ongelmia.
Vanhin veljistä oli 20 kun meni naimisiin tyttöystävänsä, 18-vuotiaan kanssa. Heilläkin kolme lasta ja viisi koiraa omakotitalo.
Tuohan riippuu täysin ihmisestä kuinka kypsä on ylipäätään sitoutumaan. Valtaosa vaikuttaa sille ettei koskaan, avioerojen lukumäärästä päätellen. Ei se ikä vaan henkinen kypsyys, halu pysyä toisen rinnalla, realistiset odotukset ja yhteenkuuluvaisuuden ylläpito. Ja tietysti se että haluaa rakastaa vastoinkäymisistä huolimatta.
Minua rupesi naurattamaan tuo "viisi koiraa". En keksi, mitä tekemistä lemmikkien määrällä on parisuhteista puhuttaessa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on kummallista, jos kiintyy kovasti miniään tai vävyynsä. Lapsen seurustelukumppani on sen lapsen kanssa ja he elävät erillistä omaa elämäänsä.
Minusta taas on kummallista että ei kiinny. Kyllä anoppi ja appi ovat erittäin tärkeitä ja läheisiä minulle ja uskon tunteen olevan molemminpuolinen. Uskon myös, että minuun kiinnyttiin jo ennemmin, kuin menimme virallisesti naimisiin tms.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin seurustelemaan kun olin 17 v, suhde kestänyt vuosikymmeniä. Olisi ollut kiva, jos appivanhemmat olisivat suhtautuneet minuun alussa "vakavammin".
Vierailija kirjoitti:
Onpa murheellista, että sinulla on vain kaksi tapaa nähdä kyseinen tyttö, joko tulevien lasten äiti ja miniä tai sitten "pelkkä hoito".
Olisiko mitenkään mahdollista, että antaisit tytölle arvon ihan hänenä itsenään ja sinä mitä hän tällä hetkellä merkkaa pojallesi. Hän voi olla tuleva miniä tai sitten hän pojallesi se huumaava ensirakkaus jonka hän tulee muistamaan läpi elämänsä, vaikkei suhde kestänytkään. Joka tapauksessa, hän on ihminen jonka kanssa pojallasi on nyt, tässä hetkessä, hyvä olla ja se riittää.
Tuo uusi hoito -termi tuli kaveriltani. Hän kauhisteli, kun kerroin nuoren parin ensi vuoden suunnitelmia ja jopa sitä, että aloin neuloa tytölle hänen toivomiaan villasukkia. Kuulemma turha mitään tuollaista on tehdä, kun suhde varmaan ohi jo juhannukseen mennessä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
18 v alkanut suhteeni kesti melkein kolme vuosikymmentä. Kaksi lastakin syntyi. Voi kestää tai sitten ei, eikä mikään estä ystävystymästä miniän kanssa ja pitämästä yhteyttä, vaikka ero tulisikin.
Mun tyttö alkoi riparilla seurustelee ja ensi kuussa tulee 8v täyteen. Joskus ne kestää joskus ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuoret ovat sitä lajia, että kumppani vaihtuu useammin kuin sukat ja mennään mieliteoista seuraavaan. Kaikki pitää saada nopeasti ja saada nopeasti myös vaihdettua tarpeen tullen, tämä pätee niin asioihin elämässä kuin kumppaneihinkin. Pari swaippausta Tinderissä ja uusi on jo vierellä. Tuokin tyttö on pojallesi vain yksi monista.
Oletpa katkera ihminen. Jos oma elämäsi on noin hapanta ja pettymystä tuottavaa, kaikkien ei ole. Usko tai älä.
Miksi haluat ja toivot pelkkää pahaa nuorille ihmisille? Onko se jonkinlainen kosto siitä että itselläsi on mennyt huonosti? Kenelle edes kostat? Tiedätkö,että itsellesi. Omaa mieltäsi myrkytät et kenenkään muun. Sääliä lähinnä herätät.
Millä tavalla tuo viesti nyt toivoi ja halusi pahaa? Joku uskaltaa sanoa kuten asiat on ja lytätätään heti? Avatkaa silmänne.
Tuo on sinun totuutesi. Ei sovi ainakaan omaan lähipiiriini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa murheellista, että sinulla on vain kaksi tapaa nähdä kyseinen tyttö, joko tulevien lasten äiti ja miniä tai sitten "pelkkä hoito".
Olisiko mitenkään mahdollista, että antaisit tytölle arvon ihan hänenä itsenään ja sinä mitä hän tällä hetkellä merkkaa pojallesi. Hän voi olla tuleva miniä tai sitten hän pojallesi se huumaava ensirakkaus jonka hän tulee muistamaan läpi elämänsä, vaikkei suhde kestänytkään. Joka tapauksessa, hän on ihminen jonka kanssa pojallasi on nyt, tässä hetkessä, hyvä olla ja se riittää.
Tuo uusi hoito -termi tuli kaveriltani. Hän kauhisteli, kun kerroin nuoren parin ensi vuoden suunnitelmia ja jopa sitä, että aloin neuloa tytölle hänen toivomiaan villasukkia. Kuulemma turha mitään tuollaista on tehdä, kun suhde varmaan ohi jo juhannukseen mennessä.
Ap
Ihan sama keneltä termi tuli, sinä teit päätöksen edelleen käyttää sitä tytöstä. Olisi varmasti löytynyt monia muita tapoja ilmaista se, että kyseessä voi olla ohimenevä seurustelusuhde.
Puistattaa tyttöjen äitinä, että tuolla on poikia joiden vanhemmat kasvattavat heitä sellaiseen arvomaailmaan, että nainen jo äiti tai hoito.
Eihän sitä voi tietää, riippuu ihan siitä kuinka hyvin pari sopii toisilleen ja sitoutuu toisiinsa. Minulla kaksi aikuista lasta, toinen on edelleen yläkouluaikoina aloitetussa suhteessa, toisella on vaihtunut pari kertaa matkan varrella.
Olin 18, tyttöystävä 16, kun aloimme seurustelemaan.
Yhdessä edelleen 30v jälkeen.
Juuri rakastelimme.
Tunnen pariskunnan, joka on ollut yhdessä 8- luokalta saakka.
Itse olen vieläkin suhteessa jonka aloitin kun olin juuri täyttänyt 18v. 27v ollaan yhdessä oltu ja kaksi lasta siunaantunut. Tiedän muutaman muunkin parin jotka ovat olleet yhdessä samoista ajoista ja yhden jotka ovat olleet yhdessä 15-vuotiaista. Suurin osa kuitenkin on eronneet. Tuntuu nykyaikana olevan vielä harvinaisempaa että kestäisi mutta saahan sitä haaveilla.
Mun 17-vuotiaana alkanut suhde kesti 28 v. Päättyi kuitenkin tuolla puolisentoista vuotta sitten.
Ihmisiä ja suhteita on erilaisia. Minä aloin 16v. seukkaamaan ensimmäisen poikaystäväni kanssa ja erottiin, kun oltiin vähän päälle parikymppisiä. Ihan kavereina erottiin, mutta molemmille tuli vaan se fiilis, että haluaa kokea myös muuta. Eli kyllä suhteemme kesti useita vuosia, mutta ei siitä mitään loppuelämän suhdetta tullut. Täytyy myös sanoa, että kyllä lähes jokainen samoihin aikoihin meidän kanssa teininä/juuri täysikäisenä seurustelemaan alkaneet parit on jo eronneet. Ollaan nyt siis +30v.