Ärsyttää kun kaiken pitää olla nykyään rentoa. Pönötystä pelätään yli kaiken, ja kohta porukka juhlii pieruverkkareissa juhlat kuin juhlat

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä nykyään laitetaan itseään enemmän ainakin koulun juhliin. 80-luvulla lähiössä kenelläkään ei ollut mekkoa ysin päätösjuhlassa.

Pönötysjuhlassa on vain kuivia puheita, klassisen musiikin esityksiä ja hymähtelyä. Siellä jaetaan standaareja ja jotain kuntayhtymien lahjoja.  Nää on enemmän tuöjuttuja. 

Esimerkiksi yo-juhla on ilmiselvästi pönötysjuhla. Yksikin opettajakollega tokaisi, että olisi mieluummin hammaskiven poistossa. Korona oli lottovoitto isosukuisille, mutta nyt joutuu taas tulemaan yo-juhliin. Etukäteen autossa sovitaan, että ollaan maksimissaan tunti ja otetaan pukupussit autoon mukaan, jotta saadaan takit heti pois.

Pukujuhlat eli pönötysjuhlat ovat Maija-tädin 80vuotis synttärit jossa halaillaan jäykästi, sukkahousut kutittaa ja kravatti kiristää, pikkuleivät murenee syliin, kahvi närästää ja Kaisa-serkku huutaa kitarisat esilla, koska pikku-Lilja sotki uuden juhlamekkonsa nurmikolla. 

Mielummin  otan ne "legginsit jalkaan ja siideriä naamaan"-bileet vaikka olenkin jo 45!

Vierailija kirjoitti:

Pönötysjuhlat on joillekin velvollisuus, johon pitää osallistua. Siellä ei ole välttämättä kovin hauskaa ja sinne mennään, koska ei kehdata jäädä pois ja ehkä halutaan nopeasti pyörähtää paikalla. Juhlaväki on paikalla kokoontumassa yhteen ja olemaan ihmisiksi, mutta kukaan ei välttämättä tunne kunnolla kaikkia ja ihmiset kuppikuntaantuvat. Pönötysjuhliin voi pukeutua hyvin, mutta niin voi myös "rentoihin" juhliin. Tosin kalliit hyvät juhlavaatteet, kampaukset ja meikit ei mitään saunomista tai vastaavaa ohjelmaa siedä. En myöskään tajua mitä väliä sillä on, mitä ihmisellä on päällä niin kauan kun vaatteet on puhtaat, siistit ja näyttää siltä että on vähän arjesta poikkeavaa päällä.

Niin samaa mieltä kanssasi. Ja lisäisin vielä että ne käytöstavat ovat se tärkein. Kyllä huonostikäyttäytyvä humalassa heiluvakin on aina puistattava näky, vaikka olisi merkkivaatteet päällä.

Tunnelma riippuu juhlijoista ja perheistä ja suvuista. 

Juhlat syntyy kun tehdään jotain arjesta poikkeavaa eli kutsutaan ihmisiä, tarjotaan syötävää, valmistaudutaan, laitetaan paikat nätisti, pukeudutaan nätisti. Vierailla myös siistit vaatteet ja ymmärrys, että nyt ei olla grillibileissä kärvärin ääressä. 

Meillä on suvussa ja perheessä kaikki juhlat täynnä puhetta, iloista ja rentoa olemista. Jos korkkarit painaa, kengät saa ottaa pois tai jos puvun takissa tulee hiki, senkin voi ottaa pois. Mutta kaikilla on tullessa juhlavaatteet ja juhlaolo. Juhlissa ollaan yleensä juhlistamassa jotain erityistä. Sen kunniaksi laitetaan siistimmät päälle. 

Voitko ap kertoa mitä älykkyyttä muka pönötysjuhlassa on? Ei kenestäkään tule älykästä vaikka sullotaan millaiseen pukuun ja vaikka millainen hiuslaite väkerretään päähän.

Ihmisistä se juhlan onnistuminen on kiinni eikä vaatteista tai ruokailuvälineistä. Siitä millaisia ihmisiä on kutsuttu, kuka on kutsunut ja miten juhlia viedään eteenpäin.

Ap yrittää nyt liittää pönötykseen kaiken mahdollisen positiivisen ja yrittää saada kaikki rennot juhlat kuulostamaan ryyppäjäisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Pukujuhlat eli pönötysjuhlat ovat Maija-tädin 80vuotis synttärit jossa halaillaan jäykästi, sukkahousut kutittaa ja kravatti kiristää, pikkuleivät murenee syliin, kahvi närästää ja Kaisa-serkku huutaa kitarisat esilla, koska pikku-Lilja sotki uuden juhlamekkonsa nurmikolla. 

Mielummin  otan ne "legginsit jalkaan ja siideriä naamaan"-bileet vaikka olenkin jo 45!

Juuri näin. Tuosta se pönötys ja epämukavuus tuleekin. Vieraiden ihmisten kanssa yritetään olla juhlivinaan vaikka oikeasti kukaan ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä ja miten olla. Tuollaisiin tilanteisiin ne pönötysvaatteetkin pitää sitten laittaa.

Rennoissa juhlissa taas rentous ei tule vaatteista vaan siitä että ollaan ilman kaiken maailman odotuksia ja vaatimuksia. Ei tarvitse kiertää halailemassa väkinäisesti eikä kysellä kuulumisia ihmisiltä jotka tapaa kerran 10 vuodessa.

Ihanaa, jos juhlista tulisi tosi rentoja eikä tarvitsisi miettiä vaatetusta. 

Meille saa tulla juhlimaan vaikka pieruverkkareissa. Pääasia, että tulet juhlimaan. 

Ap taisi vetää kunnolla herneen nenään kun joku palstalla aikoo pitää mökkihäät. En yllättyisi jos ap olisi juuri se henkilö joka kävi ketjussa itkemässä miten (kuvitteellisia) mummoja ei huomioida kun joku kehtaa järjestää mieleisensä häät. Osa ihmisistä lähes kuolee ahdistukseen kun joku haluaa tehdä jotain perinteistä poikkeavaa. Sietämätön ihmistyyppi.

MAMMAL PIERUVERKKARIFOBIA HUUUUUU

No lopeta ruikutus, vaihda kaveriporukkaa jossa pääset fiineihin pukujuhliin, ja anna muiden pitää hauskaa farkuissa ja tennareissa.

No kotonaan voi pitää minkälaisia bileitä tahansa, mutta kyllä ns. virallisten tilaisuuksien etiketti pitää jossain oppia. Voi joutua vaikka edustamaan työpaikkaansa jossain, niin menepä sinne verkkareissa ja teepaidassa.

"Pönötysjuhluen" ei tarvitse olla mitään ikäviä ja vaikeita tilanteita silloin, kun osaa sen etiketin.

Minä olen joutunut monien luottamustehtävien takia osallistumaan jos jonkinlaisiin juhliin, jotka edellyttää oikeanlaista ulkoista esiintymistä ja pukeutumista. Aina ne on olleet kivoja tilaisuuksia.

Olen ollut valtuuskuntien mukana myös ulkomailla. Eipä ole tullut mieleen edustaa verkkareissa.

Tottakai teidän grillijuhlanne on jotain ihan muuta.

Häistäkin halutaan aina rennot ja omannäköiset, mutta silti toivotaan, että vieraat tulisi hyvin pukeutuneina ja käyttäytyisivät hyvin ja hääparia kunnioittavasti. Nuotiolle haisevat pieru verkkarit ei ehkä ole se toivotuin asu myöskään lapsen ristiäisiin.

Entä jos anoppi tulisi lapsenne ristiäisiin verkkareissa ja teepaidassa, koska "ei tykkää pönötyksestä?" Saattaisipa olla tuloksena jälleen yksi purkaus rajattomasta mummosta.

Vierailija kirjoitti:

No kotonaan voi pitää minkälaisia bileitä tahansa, mutta kyllä ns. virallisten tilaisuuksien etiketti pitää jossain oppia. Voi joutua vaikka edustamaan työpaikkaansa jossain, niin menepä sinne verkkareissa ja teepaidassa.

"Pönötysjuhluen" ei tarvitse olla mitään ikäviä ja vaikeita tilanteita silloin, kun osaa sen etiketin.

Minä olen joutunut monien luottamustehtävien takia osallistumaan jos jonkinlaisiin juhliin, jotka edellyttää oikeanlaista ulkoista esiintymistä ja pukeutumista. Aina ne on olleet kivoja tilaisuuksia.

Olen ollut valtuuskuntien mukana myös ulkomailla. Eipä ole tullut mieleen edustaa verkkareissa.

Tottakai teidän grillijuhlanne on jotain ihan muuta.

Häistäkin halutaan aina rennot ja omannäköiset, mutta silti toivotaan, että vieraat tulisi hyvin pukeutuneina ja käyttäytyisivät hyvin ja hääparia kunnioittavasti. Nuotiolle haisevat pieru verkkarit ei ehkä ole se toivotuin asu myöskään lapsen ristiäisiin.

Entä jos anoppi tulisi lapsenne ristiäisiin verkkareissa ja teepaidassa, koska "ei tykkää pönötyksestä?" Saattaisipa olla tuloksena jälleen yksi purkaus rajattomasta mummosta.

Sinäpä sen sanoit. En halua juhlieni tuovan samaa fiilistä kuin valtuuskuntavierailut. Joudun itsekin osallistumaan virallisiin juhliin ja ne tuntuvat työltä. Siis ei juhlilta vaan työltä ja puku on työasu. Oikeissa juhlissa eli siis niissä, joissa koetaan positiivisia tunteita, viihdyin isäntänä viimeksi pikeepaidassa, cargoshortseissa ja sandaaleissa. Grilli oli kuumana, juomat kylmiä ja kaikilla oli hauska meno. Paitsi ehkä naapurilla, joka aidan takaa paheksui pönötyksen puuttumista. Kukaan vieraista ei lähtenyt tunnin päästä saapumisesta ja melkein kaikki olivat puoleen yöhön asti. 

Köyhät ne vaatteilla koreilee

Ooppera on nykyään ainoa paikka, missä näkee pukeutumisen suhteen vaivaa näkeviä ja siitä nauttivia ihmisiä. Siinä riihi rimputtimet, missä kirkkokimputtimet -tyyli ei houkuta.

Vaikka taide kuuluu kaikille, niin pieruverkkarit eivät todellakaan sovi joka paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei taida olla edes pelkästä pönötyskammosta kyse, vaan ihmiset eivät yksinkertaisesti panostaisi enää mihinkään (paitsi tietysti omiin juttuihin). Yritäpä järjestää jotkut teemabileet tai naamiaiset. Parhaimmillaan puolet lähtee leikkimielellä mukaan ja pukeutuu teeman mukaan. Loput tulevat paikalle tavallisissa biletysvaatteissa, koska eihän MINUN nyt sentään tarvitse vaivautua, se on muille se.

Itse asiassa tuo naamiaisasuihin pukeutumattomuus on varmaan puoliksi sitä, ettei jaksa panostaa jonkun muun juhliin, ja puoliksi nolouden pelkoa. Tuntuu, että mikään ei ole niin kamalaa nykyään, kuin olla jotenkin nolo. Ja kun tarpeeksi tarkkaan katsoo, niin kaikkihan on aika noloa. Kaikista on tullut oman elämänsä murrosikäisiä.

Maailma hukkuu tekstiilijätteeseen ja roskaan. Sinun teemabileesi eivät ole vieraiden elämän keskiössä tai kiinnosta niin paljon, että lähtisi kirppareita kieltämään. Monella on jo eri tilanteisiin sopivat asut mietittynä ja pukevat ne.

Useimmissa maissa perhejuhliinkin pukeudutaan vähän hienommin. Serkkuni on naimisissa ranskalaisen kanssa ja kulttuurieron huomasi aika selvästi heidän lapsensa ristiäisissä. Serkun kummitädin perhe (äiti ja kolme tytärtä, isä ei ollut paikalla) oli hellepäivänä pukeutunut "mukavasti" legginseihin, tunikoihin ja varvassandaaleihin. Serkun miehen ranskalaiset vastaavat olivat juhlamekoissa ja ballerinakengissä. Anoppi kyseli serkulta että olivatko vierailta ehkä kadonneet laukut matkalla ja kyllä he olisivat voineet lainata tytöille juhlavaatteita.

Noloa

Puku päällä -juhliin pitää palkata henkilökuntaa hoitamaan juhlien tarjoilua. Rennommissa isäntäpari pystyy hoitamaan kaiken itse. Sääli, jos vain varakkailla olisi oikeus järjestää juhlia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukupönötysjuhlat ovat velvollisuusjuhlia, joissa vilkuillaan kelloa ja mietitään milloin on sosiaalisesti soveliasta poistua. Farkkujuhlat ovat hauskuusjuhlia, joissa ajantaju katoaa, koska kaikilla on hauskaa.

Olet ymmärtänyt väärin. Pukupönötysjuhlat muuttuu usein viimeistään lopussa hauskoiksi.

Ei puku estä hauskanpitoa.

Olin kerran pukupönötysjuhlissa, jotka päättyivät joukkotappeluun.

Virkistävää...