Onko eettistä tehdä lapsia, jos on perussairauksia tai esimerkiksi tosi huono näkö
Voivat kuitenkin periytyä eteenpäin. Itselläni molemmat.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa harkita tarkkaan. Miksi haluaisit väkisin jatkaa heikomman aineksen geeniperimää?
Minulla on muuten hyvät geenit. Olen rohkea, sosiaalinen, perusnätti ja fiksu. Näillä ominaisuuksilla olen pärjännyt elämässä pitkälle.
Minulla on myös poikkeuksellisen älykäs isäkandidaatti, kenellä ei ole perussairauksia.
As pergeri a, löytyykö? Sekin perinnöllistä.
Ei ole asperger. Olen itsekin fiksusta suvusta. Suvussamme on jonkin verran perussairauksia molempien vanhempieni puolella ja tuntuu, että ne kaikki kerääntyvät minulle. Myös ylisukupolven hyppivät. Siskoillani ei ole mitään. On myös hyvä näkö. AP
Lapsi tai elämä ei ole ikinä täydellinen. Siihen pitää asennoitua. Vaikka olisi kuinka hyvät geenit, elämänsä voi pilata päihteillä.
Vierailija kirjoitti:
Semmoset eugeniikka pohdiskelut.
En kritisoi muita. Pohdin asiaa omasta näkökulmastani. AP
Huono näkö ei ole sairaus. Se voi toki olla seurausta sairaudesta, mutta niinkään ei aina ole.
AV-aktiivien juttuja lukemalla tulee vaikutelma, että he haluaisivat jonkun rodunjalostushenkisen maailman, jossa vain tietynlaiset harvat eliittiyksilöt saisivat lisääntyä ja kaikki muut kuin ne täydellisissä ydinperheissä kasvavat lapset huostattaisiin.
Olisi isoja lastenkoteja, joissa näitä tulevaisuuden supersuorittajia sitten kasvatettaisiin ja ne kaunispiirteiset, älykkäät ja hieman tunnekylmät (syy: psykopatia suojelee psyyken ongelmilta, mm. masennukselta ja ahdostukselta) ihmiset sitten vain lisääntyisivät keskenään.
Olisiko se hieno utopia? Mielestäni ei.
Monista sairauksistahan ei edes tiedä, onko niitä omissa geeneissä vai ei. Lisäksi kaksien geenien yhdistyessä voi tulla vielä sellaisia sairauksia, joita ei ole mitenkään voitu ennakoida. Käytännössä ei voi koskaan hankkia lapsia, jos pelkää periytyviä asioita.
Vierailija kirjoitti:
AV-aktiivien juttuja lukemalla tulee vaikutelma, että he haluaisivat jonkun rodunjalostushenkisen maailman, jossa vain tietynlaiset harvat eliittiyksilöt saisivat lisääntyä ja kaikki muut kuin ne täydellisissä ydinperheissä kasvavat lapset huostattaisiin.
Olisi isoja lastenkoteja, joissa näitä tulevaisuuden supersuorittajia sitten kasvatettaisiin ja ne kaunispiirteiset, älykkäät ja hieman tunnekylmät (syy: psykopatia suojelee psyyken ongelmilta, mm. masennukselta ja ahdostukselta) ihmiset sitten vain lisääntyisivät keskenään.
Olisiko se hieno utopia? Mielestäni ei.
Se on sinun tulkintasi.
Jos olen koirien rodunjalostusta vastaan, koska en halua lonkka- ja sydänvikaista koiraa, miksi en kiinnittäisi siihen huomiota oman lapsenikin kohdalla kenen körsimys olisi suoraan omaani?
Paljon eettisempää kuin tehdä lapsia jos on vaikkapa perussuomalainen.
Joo, huono näkö on nykypäivänä aivan hirrrrrrveä rasite.
Eikö joku voisi keksiä jonkinlaisen laitteen, jota kannettaisiin naamalla tai silmässä joka korjaisi näön?
Onhan noita testejä niille pahimmille sairauksille.
Eettisesti on erittäin väärin tehdä enemmän kuin kaksi lasta.
Oletko oikeasti kaunis? Jos et älä tee lasta.
Eivät sairaudet välttämättä periydy vaikka vanhemmalla sellainen olisikin. Tunnen esimerkiksi useamman diabeetikkovanhemman joiden lapsilla ei diabetestä ole.
Niinpä. Olen pohtinut tätä paljon ja tuntenut syyllisyyttä.
Mulla on monta lasta ja reilu vuosi nuorimman syntymän jälkeen sain dg autoimmuunisairaudesta joka periytyy n. 10% todennäköisyydellä. Oli mulla oireita 15 vuotta ennen dg, mutta sen verran lieviä tai epätyypillisiä että vaikka sairaalahoidossakin olin paristi, ei lääkäritkään osanneet epäillä.
Syytän todellakin kuitenkin itseäni, jos joku lapsista tän taudin saa, ja jos mulla ois ollu tieto diagnoosista ja periytymisen todennäköisyydestä en olis hommannut biologisia lapsia, niin helvettiä tää sairaus on aina silloin tällöin. Pidän hyvin itsekkäänä ihmistä joka tieten tahtoen jatkaa sairaita geenejään.
Vierailija kirjoitti:
Jos olen koirien rodunjalostusta vastaan, koska en halua lonkka- ja sydänvikaista koiraa, miksi en kiinnittäisi siihen huomiota oman lapsenikin kohdalla kenen körsimys olisi suoraan omaani?
Eli siis olisit ihmisten kohdalla tuollaista jalostusta vastaan?
Vertaus ontuu hieman. Koirilla ne ongelmat nimenomaan aiheutuvat siitä jalostuksesta, kun haluttiin kauniimpia ja "parempia" (siinä sivussa terveempiäkin) koiria. Sen seurauksena geenipooli pieneni liikaa ja tuli niitä äärimmäisiäkin seurauksia sekä piilevämpiä ongelmia esille.
Ehkäpä ihmisten kohdalla sattuisi sama juttu. Niiden äärimmäisten "terveiden" ja "täydellisten" jälkeläiset monta sukupolvea eteenpäin saattaisivatkin olla todella sairaalloisia ja luonnevikaisia olentoja.
Tämä on todellinen nihilististen ihmisvihaajien palsta. :(
Perustakaa joku "oman elämämme emot/velat/nihilistit" -palsta.
Ei taida olla ihmistä kenellä ei jotain pientä periytyvää sairautta ole. Jos olisi niin mihin sitä sitten kuolisi? Keho on väliaikainen sielun koti. Toki helpompi olisi vastata jos tietäisi millaisesta periytyvästä sairaudesta on kyse?