Lainaisitko tutulle rahaa, joka maksaa kyllä aina takaisin, mutta

Teininä lainasin, mutten koskaan saanut niitä takaisin. Aikuiselle ihmiselle en lainaisi ollenkaan. Jokaisen pitää pärjätä sillä mitä on.

Tiedän muutaman tuttavan tuttavan, jotka elävät koko ajan ns velaksi vaikka ovat työssäkäyviä ihmisiä. Tili menee melkeinpä kokonaan velkoihin ja sitten ollaan taas pyytämässä rahaa lainaan. Ihmettelen ihmisiä, jotka mahdollistavat tällaisen velaksi elämisen. Kun kaverit tai työkaverit antaa rahaa lainaan, niin eihän tuo lainaaminen lopu ikinä eikä vastuuta omista raha-asioista tule otettua. Antaako se rahan lainaaminen jonkinlaisen ylemmyyden tunteen vai miksi kummassa ihmiset lainailee satoja euroja, kun ei lainaajilla oikeasti ole hengen hädästä kyse vaan holtittomasta rahankäytöstä?

Olen vipannut kavereille ja kavereilta. Toinen toisistamme huolehditaan, aika normaalia mun piireissä.

Mulla on pari työkaveria, jotka ihan toivottoman holtittomia raha-asioissa. Toiselle lainailun lopetin, kun ei pystynytkään maksamaan sovittuna aikana. En ole pankki.

Toiselle lainaan ajoittain pari kymppiä. Maksaa kyllä takaisin sovittuun aikaan, mutta aion jatkossa sanoa, että mulla oikeasti on itselläkin rahan tarvetta niin en lainaa. Samoissa hommissa paskapalkalla ollaan. Joskus tuntuu , että kiltteyttäni käytetään hyväksi. Aika paljon kuljetan autolla tuota viimeksi mainittua paikasta toiseen ja tosiaan lainaan toisinaan vähän ja  muutakin pientä avustusta

Yksi ystäväni teki noin.

Sitten lopetin lainaamisen. Eipä ole hänestä sen jälkeen juuri kuulunut.

En ikinä lainaa kellekään yhtikästä mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen vipannut kavereille ja kavereilta. Toinen toisistamme huolehditaan, aika normaalia mun piireissä.

Meidän piireissä kukaan ei ole lainannut keneltäkään yhtikästä mitään. Mielestä aina normaalia näissä piireissä. 

Tuttu lainatkoon sukulaisiltaan. 

Kyllä joskus lainaisin, mutta välillä kieltäytyisin. Helposti lisääntyy pyynnöt, kun antaa aina. Välillä on hyvä sanoa ettei rahaa ole. Helposti tuhlailee enemmän, jos on helppo rahanlainauspaikka.

Lainaan niille jotka ovat aina takaisin maksaneet ajallaan,en kaadu pariinkymppiin vaikka myöhästyiskin. Menee rahat sitten mihin vaan en kysele siitä.

lainaisin rahaa joka maksaa takaisin? Miksi sen rahan pitäisi maksaa itsensä takaisin?

En, koska lainaa saa muualtakin.

Kysyisin, voinko auttaa häntä saamaan taloutensa hallintaan eli vanha totuus raha ei ratkaise rahaongelmia, tuon takana on kulutustottumus tai jokin muu syy, mikä aiheuttaa lainakierteen. Mielellään yrittäisin tukea sen asian ratkaisemisessa.

Kyllä lainaan, mutta minulla ei ole ystäviä, jotka pyytäisivät jatkuvasti. En tiedä, mitä sitten tekisin. Olen itsekin joutunut pyytämään rahaa lainaksi ja se jotenkin ollut nöyryyttävää, niin tehdään se pienellä äänellä. 

En ikinä lainaa. Sanon, että sori ei ole nyt varaa lainata. 

En lainaisi millekään tuttaville enkä edes ystäville. Veljelleni lainaisin, hän on ainoa. Meillä tulee aikanaan olemaan yhteinen perintö ja ajatellaan rahasta samalla tavalla. Lapsilleni antaisin.

Mun mielestä on outoa, että työssäkäyvä aikuinen (iäkkäämpi) ihminen lainailee jatkuvasti. Sillon pitää miettiä omia kulutustottumuksiaan,että onko niissäjotain vikaa. Mä ymmärrän, jos tulee jokin äkillinen kiireellinen juttu, vaikka pitää saada auto korjattua ja se maksaa 500, niin silloin lainaa vaikka pari sataa euroa siihen, mutta että jos jatkuvasti vippaa 10-20...?! Kyllä minä mieluumin eläisin muutaman päivän vaikka kaurapuurolla kuin lainaisi tuollaisia pikkurahoja.

Markka-aikaan vielä lainailin ja sain kaiken takaisinkin, mutta nyt en korkeasta iästäni johtuen enää lainaile, enkä myöskään takaa kenenkään lainoja!

Lainasin kaverilleni 100 euroa, jota hän ei maksanut takaisin. Kun hän valmistui lähihoitajaksi, annoin velan anteeksi lahjaksi. Seuraavalla viikolla hän pyysi uutta lainaa, en lainannut.

Läheisilleni lainaisin jos oma budjetti ei mene siitä sekaisin. Jos olisi ylimääräistä niin antaisinkin.