Is: bloggaaja Julia, 35, oli rauhassa vaunulenkillä, kunnes kuuli tuntemattoman naisen suusta erikoisen kommentin

Vierailija kirjoitti:

Kun seuraava äiti yrittää vaunujen kanssa bussiin, niin kiilaan ohitseen enkä todellakaan tee elettäkään auttaakseni. En halua esittää mitään epäilyjä ko. henkilön vanhemmuudesta, olenhan vanha kanttura.

Ilman muuta teet niin. Ja jos tulet onnettomuuspaikalle tai näet pikkulapsen äidin sairauskohtauksen, et ainakaan soita apua. Näin todistat koko maailmalle, että olet vain huolissasi lasten turvallisuudesta etkä ikinä tölvi tuntemattomia äitejä ihan vaan ilkeyttäsi. Eiku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä te puhelinta/tietokonetta/nettiä käyttävät ihmiset haukutte puhelinta/tietokonetta/nettiä käyttäviä ihmisiä. :DDD

Ei oikein toimi tuo vertaus. Aikaisemmin ihmiset näpytteli tekstiviestejä autoa ajaessa. Voit verrata siihen.

Mistä lähtien kadulla käveleminen on verrattavissa autolla ajamiseen? Hieman eri luokan riskit ja nopeus minusta.

viime kesänä olin menossa kohti suojatietä, samaan aikaan vasemmalta puoleltani lähestyy äiti lastenvaunujen kanssa ja siinä hiukan vaunujen edellä kävelee isompi lapsi osoitellen tien toiselle puolen  sanoen jotain äidilleen katsekontaktin kera. Äiti ei edes vilkaise lasta, katse on kiinni kännykässä. Samalla näin miten sieltä äidin selän takaa lähestyy auto, mitään ajoääniä ei kuulu, tai jos kuului, niin ne jäivät sitten kadun toisella puolen olevan jonkun tietyökoneen melun alle.  Lapsi taas katsoo äitiään, äiti ei vieläkään reagoi. Lapsi irrottaa otteen vaunuista ja lähtee rynnistämään ajotielle juosten. Tajusin, että minunhan tässä pitää toimia: olin noin kahden pitkän askeleen päässä lapsesta. Nappasin lapsen syliin, lapsi säikähtää ja alkaa itkeä, äiti katsoo kauhistuneena minuun ja kysyy, että mitä oikein olet tekemässä. Auto suhahtaa ohi. Sanon vihaisen kuuluisesti äidille, että sillä aikaa kun somettelit, lapsesi oli jäämässä tuon auton alle, että enpä tässä muuta ollut tekemässä, ole hyvä vain.

- uskon, että jonkun somettavan äidin täytyy oikeasti menettää lapsensa ennenkuin ihmiset alkavat tajuta miksi kadulla liikkuessa lapsen kanssa EI someteta

 

Meinaat että se äiti olisi ilman kännykkää kuullut kun auto lähestyy selän takaa ääneti?

Ei äideillä ole edelleenkään supervoimia.

Kenenkään ei oikeasti kuuluisi kävellä autotiellä. Eikä autojen ajaa kävelytiellä. Oli sitten kännykkä tai ei kädessä. Mutta jos nyt auto näkee edessään ihmisen, niin kyllä hänen pitäisi jarruttaa, vaikka jalankulkija väärässä paikassa jostain syystä olisikin.

Suojatien kohdalla auto väistää aina.

On olemassa myös oikeasti näkövammaisia ja heidätkin pitää huomioida.

Vierailija kirjoitti:

Kun sähköautot yleistyy, niin niitäpä ei sitten enää edes kuulekaan.

Vannepäristin pakolliseksi sähköautoihin.

Miten nuoreksi se itsensä kuvittelee, 35v on vanha synnyttäjä.

Miten henkilön ulkomuodon arvostelut liittyy aiheeseen? Ihan yhtä hyvää käytöstä tuo on kuin ulkopuolisen puuttuminen toisten elämään vilauksen arviolla tai teinimäinen haistattelu.

Vähän tyyliä kaikille, kiitos.

Minua huvitti jutussa 35-vuotiaan haastateltavan lausunto, jonka mukaan kohteeksi aina otetaan "tällaisia nuorehkoja naisia". Onko 35-vuotias nuorehko?

Ihmeen voimakkaita reaktioita täällä, niinkuin sosiaalinen media olisi muka kokonaan kielletty pienten lasten vanhemmilta. Ei ole, ei todellakaan ole, mutta johonkin hermoon se tuntuu kovasti vihlaisevan.

Puhelimeen ja eritoten sosiaaliseen mediaan keskittyminen on tietyllä tavalla itseensä keskittymistä, joko päivitellään omia juttuja, tsekkaillaan niiden saamaa huomiota tai ihan vaan skrollaillaan kustomoitua fiidiä just sun mielenkiinnonkohteista. Voisi vähän verrata siihen että joku lapsensa kanssa, tai ylipäätään missään seurassa, istuisi taskupeili naaman edessä ihan sen koko ajan itseään ehostaen, ja kun joku huomauttaisi että ehkä sitä pakkelia on jo riittävästi niin itkupotkuraivarit kun meikkaaminen nyt kielletään. Kohtuus on kohtuus, ja sosiaalinen tilanne on sosiaalinen tilanne, vauvallekin.

Mutta on myönnettävä että läsnäolon käsite on nyt digiaikana vahvasti polarisoitunut, eikä ehkä yhtä oikeaa näkökulmaa asiaan ole, eräänlaista käytöksen evoluutiota, onhan tapakulttuuri monin tavoin muuttunut vaikka 50 vuoden aikana, epämuodollisempaan suuntaan.

Ja tähän ei enää tarvitse mitään selityksiä vauvan nukkumisesta tai bussiaikataulujen tsekkaamisesta. Nyt kun ei puhuta siitä.

Olen ollut kiltti koko elämäni, olen pyyhkinyt jalkani ja pessyt käteni... Joo, ymmärrän reaktion. Munkin tekis mieli sanoa nillittäjille haista vee ja ehkä tästedes sanonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse ihmetellä, kun jopa pienet lapset haistattelee. Tulevat vanhempiinsa.

Kirosanoille on paikkansa. Sopivat hyvin esimerkiksi juuri tuollaisiin verbaalisiin itsepuolustustilanteisiin.

Haistattelu on merkki lähinnä siitä, että kuuluu wt-porukkaan, oli koulutus ja ammatti mitä tahansa.

Tämä kirosanojen kauhistelu kertoo siitä että kuuluu teeskentelevään tätiluokkaan. Siellä sitä kerätään mariskooleja ja unikkoverhoja ja käyttäydytään muka hyvin, vaikka oikeasti ollaan junttieinareita, joiden elämänsisältö on kyttäillä miten naapurin Marjatta ei ole vieläkään ajanut nurmikkoa postilaatikoiden viesrestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän tapauksen kommentit kertovat hyvin, miten eri tavalla ikäpolvet suhtautuvat tähän asiaan. Jodelissa porukka Julian puolella, täällä ihmiset tuomitsevat.

Kyllä. Bloggarin toiminnassa on vikaa, mutta paljon enemmän vikaa on näissä vanhemmissa naishenkilöissä. Ei ihme että nykyäidit uupuu kun tosiaan kaikki mitä tekee on väärin ja sitten näin iso määrä ihmisiä kokee oikeudekseen puuttua muiden asioihin. Ja ollaan muka lapsesta huolissaan.

Olen monta kertaa nähnyt yksinäisen lapsen pulassa. Ikinä en ole nähnyt 50-60v ikäisen auttavan itkevää yksinäistä lasta. Milleniaalit, teinit ja sellaiset supervanhat mummot auttaa kyllä.

Eli siis johtopäätös on edelleen se että tietyn ikäisillä on niin huono itsetunto, että nuorempia on päästävä morkkaamaan jotta saa päivittäisen egobuustinsa.

Olen tuollainen tietynikäinen nainen ja saanut aikana pienten lasten äitinä kaikenmaailman neuvoja ja tökeryyksiä eri ihmisiltä. Ihmetyttää ja surettaa, miksi juuri minun ikäiseni on niin kovan vihan kohteena. Vietän mukavaa elämää, enkä häiritse ketään. Autan, jos täytyy. Miksi juuri ikä tekisi ihmiselle huonon itsetunnon?

Taas yksi oman elämänsä tähti.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon ihmettelin tätä Julian teiniasennetta tässä hommassa (vaikka sitten kuinka ois teinilippis päässä). Olen jotakuinkin samoja ikiä hänen kanssaan, mutten mitenkään koe, että viisikymppisiin olisi jokin hirveä "sukupolvien kuilu" tai että olisivat jotain kalkkisvanhuksia. Vähän sellainen olo tuosta räntistään tulee.

Vain Suomessa ystävällisestä huomautuksesta vedetään itkupitkuraivarit ja haistatellaan sanojaa. Ei mitään käytöstapoja. Missä tahansa muualla äiti olisi kiittänyt huolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin joskus vilkaisen kännykkää tai jopa vastaan johonkin viestiin samalla kun työnnän vaunuja, missä lapsi nukkuu. Lähinnä teen tätä kävellessäni puistoissa, sisäpihalla tai hiljaisilla kaduilla ja silloin, kun vauhtini on hyvin rauhallinen. En siis tuijota puhelinta missään Mannerheimintietä ylittäessäni. Ja siis puhelinta katsoessakin katson sitä niin, että näen sivusilmällä tai välillä vilkaisten sinne suuntaan, mihin olen matkalla.

Tuntuisi erikoiselta, jos joku huomauttaisi minulle asiasta.

Samma här. Käsittääköhän nämä puhelimenkatsomisesta kauhistujat tai huomauttelijat lainkaan, miten kiinni äiti on siinä lapsessa? Kun vauva nukkuu vaunuissa niin se voi olla suunnilleen ainoa hetki päivän aikana, milloin äiti voi hetken huokaista ja ajatella jopa jotain omaa. Vaikka sitten katsoa puhelimesta vaikka ne viestit.

No jos puhelimen käytöstä huomattelevat on lähinnä vanhempia naisia, niin eiköhän nuo käsitä miten kiinni lapsissa on. Vapaaehtoinen lapsettomuus on kuitenkin aika uusi ilmiö, joten kaikki nuo ikävät mummelit, jotka nuoria äippäraukkoja kritisoi, on itse tehneet liudan mukeloita ja heillä on lapsenlapsiakin, joita hoitavat hyvinkin paljon. Nuo mummot vaan muistaa ajan ennen nettiä ja somea, joten heillä on vähän enempi perspektiiviä elämään lasten kanssa, kuin nykyajan äippäliineillä. 

Ainakin 20 vuotta takaperin vanhemmat sisarukset hoiti pikkusisarukset ja lapset sai olla keskenään pihalla, uimarannalla jne. Ei silloin oltu näin kiinni lapsissa todellakaan. Ja kaikilla ei ole isovanhempia lapsenvahtina koskaan.

Höpö höpö! Oma esikoinen on nyt 25 v ja ei silloinkaan pikkusisaruksia hoitaneet isommat tai pienet lapset yksin rannalla olleet. En edes minä, kohta 50 ole pienemmistä sisaruksista ollut vastuussa tai yksin uimarannalla ollut ennen kuin osasin hyvin uida kouluiässä. Oma 70 v äitini kyllä muistelee miten pienemmät uimataidottomatkin lähti isompien mukaan rantaan. Oikeasti tapahtui suuri muutos vanhemmuudessa esikoisen ja iltatähden välissä. Esikoisen aikana puistoiltiin ja vierailtiin toisissa lapsiperheissä, kuopuksen kohdalla toiset äidit puistossa tuijotti puhelimiaan lasten touhutessa omineen mitä halusivat. Lapset hakivat sitten huomiota meiltä, jotka olimme siellä lasten kanssa ja lapsia varten, meille näytettiin hiekkakakut, kerrottiin juttuja, tultin hakemaan leikkimään ja tultiin puhalluttamaan pipit. Kyllä valitettavan moni lapsi jää nykyään toiseksi vanhemman puhelimelle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän tapauksen kommentit kertovat hyvin, miten eri tavalla ikäpolvet suhtautuvat tähän asiaan. Jodelissa porukka Julian puolella, täällä ihmiset tuomitsevat.

Kyllä. Bloggarin toiminnassa on vikaa, mutta paljon enemmän vikaa on näissä vanhemmissa naishenkilöissä. Ei ihme että nykyäidit uupuu kun tosiaan kaikki mitä tekee on väärin ja sitten näin iso määrä ihmisiä kokee oikeudekseen puuttua muiden asioihin. Ja ollaan muka lapsesta huolissaan.

Olen monta kertaa nähnyt yksinäisen lapsen pulassa. Ikinä en ole nähnyt 50-60v ikäisen auttavan itkevää yksinäistä lasta. Milleniaalit, teinit ja sellaiset supervanhat mummot auttaa kyllä.

Eli siis johtopäätös on edelleen se että tietyn ikäisillä on niin huono itsetunto, että nuorempia on päästävä morkkaamaan jotta saa päivittäisen egobuustinsa.

Olen tuollainen tietynikäinen nainen ja saanut aikana pienten lasten äitinä kaikenmaailman neuvoja ja tökeryyksiä eri ihmisiltä. Ihmetyttää ja surettaa, miksi juuri minun ikäiseni on niin kovan vihan kohteena. Vietän mukavaa elämää, enkä häiritse ketään. Autan, jos täytyy. Miksi juuri ikä tekisi ihmiselle huonon itsetunnon?

No miksi tietyn ikäiset ihmiset nälvii ihan harrastuksena nuoria äitejä? Puhdasta ilkeyttäkö se onkin?

Julia näkyvänä somepersoonana saa varmaan päivittäin tympeitä viestejä ja palautteita seuraajilta ja siksi saattaa reagoida hyökkäävästi jos joku ihan vähänkään antaa kritiikkiä. Mä oon saanut instassa estot heti jos oon kysynyt asiallisesti jonkun kysymyksen joltain somevaikuttajalta mutta somevaikuttaja tulkitsi sen hyökkäykseksi häntä vastaan, vaikka en tarkoittanut pahaa. Hirveän herkkähipiäiseksi varmaan muuttaa sometyö, kun altistuu kritiikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako isi lukea puhelimestaan viestin vaunulenkillä ollessa?

Tottakai. Se on hyvä ja osallistuva isi vaikka se kattelis videoita ja vauva olisi tippunut vaunuista jo kortteli sitten.

Miksi te teette noin vastuuttomien miesten kanssa lapsia? On niitä toisenlaisiakin olemassa. Omassa naapurustossa isät ulkoilee paljon lastensa kanssa. Eivät laraa kännykkää vaan leikkivät ja hauskaa tuntuu olevan niin isillä kuin lapsilla. Olen joskus ihmetellyt, miten naiset on niin elämäänsä kyrpiintyneen oloisia lapsiarjen keskellä. Isät taas vaikuttaa nauttivan siitä muksujen kanssa puuhastelusta. Onko kuvitelmat jotenkin ristiriidassa todellisuuden kanssa, siitä mitä ja millaista elämä on, kun tulee lapsia, vai mistä se johtuu että nuoret äidit on kovin kiukkuisia, kun isät ei ole? En ehkä itse uskalla tehdä lapsia ollenkaan, jos siitä muuttuu kiukkupussiksi. Eikä kyse ole siitä, että näillä naapuruston äideillä olisi isompi vastuu kuin isillä. Äitejä täällä näkee hyvin harvoin lasten kanssa tekemässä yhtään mitään, vaan ne on isät jotka leikkii ja touhuaa ulkona lapsineen päivästä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon ihmettelin tätä Julian teiniasennetta tässä hommassa (vaikka sitten kuinka ois teinilippis päässä). Olen jotakuinkin samoja ikiä hänen kanssaan, mutten mitenkään koe, että viisikymppisiin olisi jokin hirveä "sukupolvien kuilu" tai että olisivat jotain kalkkisvanhuksia. Vähän sellainen olo tuosta räntistään tulee.

Vain Suomessa ystävällisestä huomautuksesta vedetään itkupitkuraivarit ja haistatellaan sanojaa. Ei mitään käytöstapoja. Missä tahansa muualla äiti olisi kiittänyt huolesta.

Missään muualla äideille ei valiteta niin naurettavista asioista kuin Suomessa. Paitsi kuulemma jenkeissä. Ja siellä todellakin sanotaan takaisin myös. Miksi äitien pitäisi kestää huonoa käytöstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako isi lukea puhelimestaan viestin vaunulenkillä ollessa?

Tottakai. Se on hyvä ja osallistuva isi vaikka se kattelis videoita ja vauva olisi tippunut vaunuista jo kortteli sitten.

Miksi te teette noin vastuuttomien miesten kanssa lapsia? On niitä toisenlaisiakin olemassa. Omassa naapurustossa isät ulkoilee paljon lastensa kanssa. Eivät laraa kännykkää vaan leikkivät ja hauskaa tuntuu olevan niin isillä kuin lapsilla. Olen joskus ihmetellyt, miten naiset on niin elämäänsä kyrpiintyneen oloisia lapsiarjen keskellä. Isät taas vaikuttaa nauttivan siitä muksujen kanssa puuhastelusta. Onko kuvitelmat jotenkin ristiriidassa todellisuuden kanssa, siitä mitä ja millaista elämä on, kun tulee lapsia, vai mistä se johtuu että nuoret äidit on kovin kiukkuisia, kun isät ei ole? En ehkä itse uskalla tehdä lapsia ollenkaan, jos siitä muuttuu kiukkupussiksi. Eikä kyse ole siitä, että näillä naapuruston äideillä olisi isompi vastuu kuin isillä. Äitejä täällä näkee hyvin harvoin lasten kanssa tekemässä yhtään mitään, vaan ne on isät jotka leikkii ja touhuaa ulkona lapsineen päivästä toiseen.

Niin naisten vastuullahan se sekin on että isät on huonoja isiä. Mikähän tässä maailmassa olisi jonkun muun vastuulla kuin äidin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän tapauksen kommentit kertovat hyvin, miten eri tavalla ikäpolvet suhtautuvat tähän asiaan. Jodelissa porukka Julian puolella, täällä ihmiset tuomitsevat.

Kyllä. Bloggarin toiminnassa on vikaa, mutta paljon enemmän vikaa on näissä vanhemmissa naishenkilöissä. Ei ihme että nykyäidit uupuu kun tosiaan kaikki mitä tekee on väärin ja sitten näin iso määrä ihmisiä kokee oikeudekseen puuttua muiden asioihin. Ja ollaan muka lapsesta huolissaan.

Olen monta kertaa nähnyt yksinäisen lapsen pulassa. Ikinä en ole nähnyt 50-60v ikäisen auttavan itkevää yksinäistä lasta. Milleniaalit, teinit ja sellaiset supervanhat mummot auttaa kyllä.

Eli siis johtopäätös on edelleen se että tietyn ikäisillä on niin huono itsetunto, että nuorempia on päästävä morkkaamaan jotta saa päivittäisen egobuustinsa.

Olen tuollainen tietynikäinen nainen ja saanut aikana pienten lasten äitinä kaikenmaailman neuvoja ja tökeryyksiä eri ihmisiltä. Ihmetyttää ja surettaa, miksi juuri minun ikäiseni on niin kovan vihan kohteena. Vietän mukavaa elämää, enkä häiritse ketään. Autan, jos täytyy. Miksi juuri ikä tekisi ihmiselle huonon itsetunnon?

No miksi tietyn ikäiset ihmiset nälvii ihan harrastuksena nuoria äitejä? Puhdasta ilkeyttäkö se onkin?

Uskon, että suurin osa ei nälvi. Miksi leimata kaikki?

Ahdistavaa, että vanhempi väestö kuvittelee puhelimen selaamisen olevan AINA turhaa somettelua. Olisiko hyväksyttävämpää lukea kauppalistaa paperilta, tarkistaa neuvola-aikaa paperikalenterista tai vastaavaa? Itse sometan kotona ja kadulla hoidan vain välttämättömät jutut. Sattumoisin kaikki on puhelimessa nykyään.

Thurénin reaktio oli myös asiaton, mutta ymmärrän häntä, koska itsekään en järkytykseltäni aina keksi nasevimpia vastauksia heti.