Lue keskustelun säännöt.
Kuinka sekaisin ihmiset ovat mielestäsi yleisesti ottaen?
08.06.2022 |
Ovatko ihmiset sekaisin? Onko suurin osa mielestäsi hulluja (nykyajan elämänmenon takia tai muuten vain)?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jossain määrin. Nykyään ei ole perusarvoja joihin tukeutua joten touhuillaan kuka minkäkin viitekehyksen parissa.
Tuossa on perää. Ei ole todellakaan enää mitään yhtenäiskulttuuria ainakaan isoissa kaupungeissa ja työelämä on muuttunut surrealistiseksi jopa duunarien kokemusvinkkelistä (tai ehkä juuri heidän?). On ääripään elämänasenteita: itse jäkitän sitkeästi paikoillani, kun on toistaiseksi pysyvä työsuhde, mutta osa tyypeistä tuntuu asettuneen lyhytjänteiseen pätkätyöläisyyteen toki olosuhteiden pakosta eli elämää ei mietitä pysyvyyden tai kiintymisen vinkkelistä. Itsellä niin repaleinen kotitausta, että koetan miettiä jokainen siirtoni melko huolella, mikä sekään ei nykyhengessä palkitse.
Ketuttaa se miten henkinen myyntipuhehattara ja totuuden loputon suhteellistaminen (you know what i mean) valuvat ruohonjuuritason työhönkin. Tai en tiedä aistiiko joku putkiasentaja tai bussikuski tuollaista, itse näen ajan hengen muutosta välillisesti ja tosissani mietin, millaiseen urasiirtoon tässä keski-ikäisenä enää uskaltaisi, ettei vaan tulisi lunta tupaan. Olen selvästi kasvanut vastarannankiiskeksi (useampi syy) ja ei oikein huvittaisi minkään rahallisen palkkion takia alkaa itseään muokkaamaan hajuttomaksi ja mallikelpoiseksi. Tai siis oikealla tavalla tärähtäneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jossain määrin. Nykyään ei ole perusarvoja joihin tukeutua joten touhuillaan kuka minkäkin viitekehyksen parissa.
Tuossa on perää. Ei ole todellakaan enää mitään yhtenäiskulttuuria ainakaan isoissa kaupungeissa ja työelämä on muuttunut surrealistiseksi jopa duunarien kokemusvinkkelistä (tai ehkä juuri heidän?). On ääripään elämänasenteita: itse jäkitän sitkeästi paikoillani, kun on toistaiseksi pysyvä työsuhde, mutta osa tyypeistä tuntuu asettuneen lyhytjänteiseen pätkätyöläisyyteen toki olosuhteiden pakosta eli elämää ei mietitä pysyvyyden tai kiintymisen vinkkelistä. Itsellä niin repaleinen kotitausta, että koetan miettiä jokainen siirtoni melko huolella, mikä sekään ei nykyhengessä palkitse.
Ketuttaa se miten henkinen myyntipuhehattara ja totuuden loputon suhteellistaminen (you know what i mean) valuvat ruohonjuuritason työhönkin. Tai en tiedä aistiiko joku putkiasentaja tai bussikuski tuollaista, itse näen ajan hengen muutosta välillisesti ja tosissani mietin, millaiseen urasiirtoon tässä keski-ikäisenä enää uskaltaisi, ettei vaan tulisi lunta tupaan. Olen selvästi kasvanut vastarannankiiskeksi (useampi syy) ja ei oikein huvittaisi minkään rahallisen palkkion takia alkaa itseään muokkaamaan hajuttomaksi ja mallikelpoiseksi. Tai siis oikealla tavalla tärähtäneeksi.
Lue Platonia, se helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jossain määrin. Nykyään ei ole perusarvoja joihin tukeutua joten touhuillaan kuka minkäkin viitekehyksen parissa.
Ja mitähän näiden perussrvojen pitäisi sinun mielestäsi olla? Ja millä helvetin perusteella juuri se sinun valitsemasi on oikea setti arvoja kaikille muille?
Perusarvot ovat muotoutuneet 100 000 vuoden aikana ja minä en ole niitä valinnut tai tehnyt vaan ihmiskunta.
Ja mitkähän nämä perusarvot nyt sitten mahtavat oikein olla?
Perinteisiä. En lähde erittelemään, mutta otapa selvää mitä ihmiskunta ja yhteiskunta tarvitsevat kehittyäkseen ja selviytyäkseen. Vinkkinä että ei mitään modernia höpötystä. Lue kirjallisuuden ja filosofian klassikoita niin viisastut.
Et lähde, koska et tiedä mistä puhut. Selvä. Ilmentääkö tämä vastauksesti niitä kuuluisia perusarvoja?
Höpö höpö. Olet vain laiska ja et jaksa lukea Platonia yms. vaan olet pätemässä vaan täällä. Tee kuten ehdotin niin viisastut.
Saatan olla väärässä, mutta Platon ei ole 100k vuotta vanhaa kamaa. Ja yksi käskee lukemaan Platonia, toinen kymmentä käskyä. Mistä mä nyt ne perusarvot itselleni kaivan? Vai pitäskö sittenkin lukea Koraania? Auttakaa nyt vähän, kun oon niin sekaisin!
Jaaha, oletkin vassari selvästi koska aloitit hiustenhalkomisen ja olkiukkoilun. Tämä keskustelu oli tässä koska en tuhlaa aikaani tuollaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jossain määrin. Nykyään ei ole perusarvoja joihin tukeutua joten touhuillaan kuka minkäkin viitekehyksen parissa.
Ja mitähän näiden perussrvojen pitäisi sinun mielestäsi olla? Ja millä helvetin perusteella juuri se sinun valitsemasi on oikea setti arvoja kaikille muille?
Perusarvot ovat muotoutuneet 100 000 vuoden aikana ja minä en ole niitä valinnut tai tehnyt vaan ihmiskunta.
Ja mitkähän nämä perusarvot nyt sitten mahtavat oikein olla?
Kymmenen käskyä, siinä perusarvot lyhyesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jossain määrin. Nykyään ei ole perusarvoja joihin tukeutua joten touhuillaan kuka minkäkin viitekehyksen parissa.
Tuossa on perää. Ei ole todellakaan enää mitään yhtenäiskulttuuria ainakaan isoissa kaupungeissa ja työelämä on muuttunut surrealistiseksi jopa duunarien kokemusvinkkelistä (tai ehkä juuri heidän?). On ääripään elämänasenteita: itse jäkitän sitkeästi paikoillani, kun on toistaiseksi pysyvä työsuhde, mutta osa tyypeistä tuntuu asettuneen lyhytjänteiseen pätkätyöläisyyteen toki olosuhteiden pakosta eli elämää ei mietitä pysyvyyden tai kiintymisen vinkkelistä. Itsellä niin repaleinen kotitausta, että koetan miettiä jokainen siirtoni melko huolella, mikä sekään ei nykyhengessä palkitse.
Ketuttaa se miten henkinen myyntipuhehattara ja totuuden loputon suhteellistaminen (you know what i mean) valuvat ruohonjuuritason työhönkin. Tai en tiedä aistiiko joku putkiasentaja tai bussikuski tuollaista, itse näen ajan hengen muutosta välillisesti ja tosissani mietin, millaiseen urasiirtoon tässä keski-ikäisenä enää uskaltaisi, ettei vaan tulisi lunta tupaan. Olen selvästi kasvanut vastarannankiiskeksi (useampi syy) ja ei oikein huvittaisi minkään rahallisen palkkion takia alkaa itseään muokkaamaan hajuttomaksi ja mallikelpoiseksi. Tai siis oikealla tavalla tärähtäneeksi.
Lue Platonia, se helpottaa.
Tai ihan mitä tahansa muitakin ajattomia klassikoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jossain määrin. Nykyään ei ole perusarvoja joihin tukeutua joten touhuillaan kuka minkäkin viitekehyksen parissa.
Ja mitähän näiden perussrvojen pitäisi sinun mielestäsi olla? Ja millä helvetin perusteella juuri se sinun valitsemasi on oikea setti arvoja kaikille muille?
Perusarvot ovat muotoutuneet 100 000 vuoden aikana ja minä en ole niitä valinnut tai tehnyt vaan ihmiskunta.
Ja mitkähän nämä perusarvot nyt sitten mahtavat oikein olla?
Kymmenen käskyä, siinä perusarvot lyhyesti.
Jepatijee, jesse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jossain määrin. Nykyään ei ole perusarvoja joihin tukeutua joten touhuillaan kuka minkäkin viitekehyksen parissa.
Tuossa on perää. Ei ole todellakaan enää mitään yhtenäiskulttuuria ainakaan isoissa kaupungeissa ja työelämä on muuttunut surrealistiseksi jopa duunarien kokemusvinkkelistä (tai ehkä juuri heidän?). On ääripään elämänasenteita: itse jäkitän sitkeästi paikoillani, kun on toistaiseksi pysyvä työsuhde, mutta osa tyypeistä tuntuu asettuneen lyhytjänteiseen pätkätyöläisyyteen toki olosuhteiden pakosta eli elämää ei mietitä pysyvyyden tai kiintymisen vinkkelistä. Itsellä niin repaleinen kotitausta, että koetan miettiä jokainen siirtoni melko huolella, mikä sekään ei nykyhengessä palkitse.
Ketuttaa se miten henkinen myyntipuhehattara ja totuuden loputon suhteellistaminen (you know what i mean) valuvat ruohonjuuritason työhönkin. Tai en tiedä aistiiko joku putkiasentaja tai bussikuski tuollaista, itse näen ajan hengen muutosta välillisesti ja tosissani mietin, millaiseen urasiirtoon tässä keski-ikäisenä enää uskaltaisi, ettei vaan tulisi lunta tupaan. Olen selvästi kasvanut vastarannankiiskeksi (useampi syy) ja ei oikein huvittaisi minkään rahallisen palkkion takia alkaa itseään muokkaamaan hajuttomaksi ja mallikelpoiseksi. Tai siis oikealla tavalla tärähtäneeksi.
Lue Platonia, se helpottaa.
Tai ihan mitä tahansa muitakin ajattomia klassikoita.
Kuten Koraania. Mä äänestän Koraania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään suurin osa ihmisistä on täysiä kaheleita. Joku kaunis päivä muutan johonkin korpimökkiin kauaksi ihmisistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jossain määrin. Nykyään ei ole perusarvoja joihin tukeutua joten touhuillaan kuka minkäkin viitekehyksen parissa.
Ja mitähän näiden perussrvojen pitäisi sinun mielestäsi olla? Ja millä helvetin perusteella juuri se sinun valitsemasi on oikea setti arvoja kaikille muille?
Perusarvot ovat muotoutuneet 100 000 vuoden aikana ja minä en ole niitä valinnut tai tehnyt vaan ihmiskunta.
Ja mitkähän nämä perusarvot nyt sitten mahtavat oikein olla?
Perinteisiä. En lähde erittelemään, mutta otapa selvää mitä ihmiskunta ja yhteiskunta tarvitsevat kehittyäkseen ja selviytyäkseen. Vinkkinä että ei mitään modernia höpötystä. Lue kirjallisuuden ja filosofian klassikoita niin viisastut.
Et lähde, koska et tiedä mistä puhut. Selvä. Ilmentääkö tämä vastauksesti niitä kuuluisia perusarvoja?
Höpö höpö. Olet vain laiska ja et jaksa lukea Platonia yms. vaan olet pätemässä vaan täällä. Tee kuten ehdotin niin viisastut.
Saatan olla väärässä, mutta Platon ei ole 100k vuotta vanhaa kamaa. Ja yksi käskee lukemaan Platonia, toinen kymmentä käskyä. Mistä mä nyt ne perusarvot itselleni kaivan? Vai pitäskö sittenkin lukea Koraania? Auttakaa nyt vähän, kun oon niin sekaisin!
Jaaha, oletkin vassari selvästi koska aloitit hiustenhalkomisen ja olkiukkoilun. Tämä keskustelu oli tässä koska en tuhlaa aikaani tuollaisiin.
Katos... paljastuiko sieltä nasu 🤔
Saatan olla väärässä, mutta Platon ei ole 100k vuotta vanhaa kamaa. Ja yksi käskee lukemaan Platonia, toinen kymmentä käskyä. Mistä mä nyt ne perusarvot itselleni kaivan? Vai pitäskö sittenkin lukea Koraania? Auttakaa nyt vähän, kun oon niin sekaisin!