"etätyö on lusmuilua, on aika palata työpaikalle"

Huisii kirjoitti:

Meillä kans alkoi tulemaan tuota suuntausta. Vaihdoin sitten kokonaan etänä tehtävään työhön toiselle työnantajalle. Monet varmaan tekee saman.

Mikä ala, kuka työnantaja?

Etätyö ei todellakaan ole mitään lusmuilua. Itselle aivan loistavaa kun saa tehdä etätöitä niin voi syödä ja käydä vessassa kun on kotona. Toimistolla en kehtaa mennä läppärin kanssa vessaan ja kun en ehdi pitää lounastaukoa niin en myöskään ehtisi toimistolla lounaalle minnekään. Omalla kohdalla etätyö lisää työhyvinvointia 200 %. Eikä tarvitse herätä aikaisin kun ei kulu aikaa työmatkaan ja säästää bensoissa. Avokonttorit on paholaisen keksintö ja yhteisöllisyys pelkkää sanahelinää jos istun toimistolla kuulokkeet korvilla palavereissa 8h päivässä. Kahvitauot on niille joilla ei ole töitä ja heillä on aikaa vaalia yhteisöllisyyttä kupposen ääressä.

Vierailija kirjoitti:

Etätyö ei todellakaan ole mitään lusmuilua. Itselle aivan loistavaa kun saa tehdä etätöitä niin voi syödä ja käydä vessassa kun on kotona. Toimistolla en kehtaa mennä läppärin kanssa vessaan ja kun en ehdi pitää lounastaukoa niin en myöskään ehtisi toimistolla lounaalle minnekään. Omalla kohdalla etätyö lisää työhyvinvointia 200 %. Eikä tarvitse herätä aikaisin kun ei kulu aikaa työmatkaan ja säästää bensoissa. Avokonttorit on paholaisen keksintö ja yhteisöllisyys pelkkää sanahelinää jos istun toimistolla kuulokkeet korvilla palavereissa 8h päivässä. Kahvitauot on niille joilla ei ole töitä ja heillä on aikaa vaalia yhteisöllisyyttä kupposen ääressä.

Meillä siirrytään nyt avokonttoriin ja saa nähdä mitä helvettiä siitä tulee. Ihan hirveää, kun kuulee kaikkien työkavereiden puhelut jne. Onneksi etätöitä voi tehdä 60% edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etätyö jakaa mielipiteitä monesta syystä. Esim.:

Kaikista ei ole tekemään töitä itsenäisesti.

Kaikki eivät viihdy yksin.

Kaikkiin ei voi luottaa sen suhteen, että tekisivät töitä ilman valvontaa.

Mutta suurin osa pärjää hyvin. Harvaa työtä ei nykyään seurata jotenkin toimistolla ollessa, joten seurataan sitä kotonakin. Kunhan työt tulee tehtyä on tärkeintä.

Se ei ole tärkeintä. Työn sosiaalinen ulottuvuus on ÄÄRETTÖMÄN tärkeä.

Miksi muka? Sosiaalisuutta voi harjoittaa työn ulkopuolella.

Juuri mietin tätä asiaa tänään, että kuinka paljon tehokkaampaa etätyöt on sitäkin huolimatta, että laittaa kotona pyykit ja imuroi. Puhumattakkaan työn mielekkyyden lisääntymisestä, kun saa olla omissa oloissaan, ei työmatkoja, pukeutumista jne. Aikanaan kun olin toimistolla, yli puolet päivästä meni kaikkien kanssa juorutessa "työasioita".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulkaas kalkkikset, vaikka miten haluatte kytätä työkavereita, juoruta, häiriköidä ja kiusata, ette voi estää sitä kehitystä, että etätyö yleistyy aina vaan enemmän. Turha rutista, että kaikki nyt toimistolle kyykytettäväksi. Teillä ei ole mitään argumentteja sen puolesta. Työhyvinvointi on myös huomattavasti tärkeämpää tulevaisuudessa ja suurin osa nuorista voi paremmin, kun saa tehdä töitä omassa rauhassa ja omalla aikataululla, eli joustavasti ja luottamusta nauttien. T. Milleniaali

Nuoret syrjäytyvät helposti päätteidensä ääreen.

Jos elämänkulku erilainen kuin sulla, onko se muka syrjäytymistä?

Olihan se mukava tehdä myös kotityöt etätöissä ollessani vuonna 2020. Pesin kylppärin kaakelien saumat hammasharjalla ja pesin pyykit, imuroin jne. Suokaa anteeksi veronmaksajat.

Onneksi kuitenkin pääsin takaisin töihin, josta saamani palkka tuntui ansaitulta.

Työnantajalla on oikeus määrätä, missä työt tehdään. 

Mun työssä on se hyvä puoli, että tulokset näkyvät heti loppuunvietyinä tapauksina.

Ja käsittääkseni on edelleen niin, että etätyössä saadaan sekä enemmän tehtyä että myös laadullisesti parempaa jälkeä, joten tuollaisia ap:n esittämiä väitteitä ei alun jälkeen ole kuulunut. On selvää, että avokonttori häly, 'ihanan sosiaaliset ja yhteisölliset' duunikaverit, puhelimet ymv häiritsevät ja keskeyttävät työn. Sitten kun keskeytyksen jälkeen jatkat, on aina kriittinen vaihe, että muistaako tehdä kaiken, tiesikö mihin jäi jne. Näitä harvemmin etätöissä tulee, ellei ole joku holtiton pässi kyseessä.

Joten meillä konttoreiden ystävät ja esimiehet propagoivat vain yhteisöllisyyden puolesta ja 'aina se on vain kivempaa nähdä kasvotusten'. Tätä jankataan kiveen hakattuna totuutena. Kenen mielestä on kivaa nähdä? Senkö, jonka ulkonäkö ruoditaan heti alkukättelyssä (ai kun kiva pusero, onpa sun posket kaventuneet, sä oot leikannut hiukset), tullaan iholle sekä fyysisesti että henkisesti, aletaan juoruta tai puhua pskaa jostain joka ei ole paikalla. En halua.