Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen 27 vuotias ja eläkkeellä skitsoaffektiivisen häiriön vuoksi. Elämä menee hukkaan :(
06.06.2022 |
Tänä vuonna olen ollut kahdesti osastolla ja tehnyt abortin.
Viime vuonna olin 8 kertaa osastolla.
Olen opiskellut vuodesta 2016 ja kasassa on 123 opintopistettä koko ajalta. En jaksa uskoa että must tulee koskaan maisteri.
En pysty edes nauttimaan eläkerahoista ja matkustelemaan koska eläke on alhainen (alle 900 kuussa) ja koska pelkään kuollakseni autolla, bussilla ja lentokoneella liikkumista. Juna menettelee mutta pelkään että joku hyppää siihen eteen.
Ylipäätään elämä on harhojen kanssa tasapainottelua. Mikään ei tunnu olevan kohdallaan.
Halusin vain avautua :(
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voimia sinulle. Oletko löytänyt yhtään vertaistukea?
En oikeastaan. Harvinainen sairaus ja läheisiä en halua tällä kuormittaa
Vierailija kirjoitti:
Yksi sana: sterilisaatio.
Tee se.
Sen saa vasta yli kolkyt vuotiaana
Vierailija kirjoitti:
Ottaisitko armokuoleman jos saisit?
En. En halua kuolla. Mielestäni minulla on oikeus elää siinä missä muillakin, ja elämänhalua on viime aikoina ollut enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ehkä kliseiseltä mutta olet vielä nuori, kaikella on mahdollisuus mennä vielä parempaan suuntaan.
Olen pahoillani sairaudestasi, hoitotasapainoa on varmasti vaikea löytää. Älä kuitenkaan vielä luovu toivosta, sairautesi ei ole helpoimmasta päästä, mutta oikean lääkityksen löytyessä mahdollisuus suht normaalin elämän elämiseen on olemassa.
Tilanteen ollessa nyt epätasapainossa opiskelun kannattaa ollakin viimeinen asia jolla nyt stressaisit itseäsi. Älä heitä hanskoja tiskiin kuitenkaan ajatuksen tasolla, mikään ei estä sua saamasta maisterin papereita siinä vaiheessa, kun tilanteesi on parempi.
Hae apua ja ota apua vastaan.
En tiedä oliko tästä mitään apua, haluaisin viestittää vain että toivoa on niin kauan kun ihmisessä henkeä on. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja kaunista kesää
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ehkä kliseiseltä mutta olet vielä nuori, kaikella on mahdollisuus mennä vielä parempaan suuntaan.
Olen pahoillani sairaudestasi, hoitotasapainoa on varmasti vaikea löytää. Älä kuitenkaan vielä luovu toivosta, sairautesi ei ole helpoimmasta päästä, mutta oikean lääkityksen löytyessä mahdollisuus suht normaalin elämän elämiseen on olemassa.
Tilanteen ollessa nyt epätasapainossa opiskelun kannattaa ollakin viimeinen asia jolla nyt stressaisit itseäsi. Älä heitä hanskoja tiskiin kuitenkaan ajatuksen tasolla, mikään ei estä sua saamasta maisterin papereita siinä vaiheessa, kun tilanteesi on parempi.
Hae apua ja ota apua vastaan.
En tiedä oliko tästä mitään apua, haluaisin viestittää vain että toivoa on niin kauan kun ihmisessä henkeä on. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja kaunista kesää
Kiiitos ja samoin sinulle!
Alue: Aihe vapaa
Voimia sinulle. Oletko löytänyt yhtään vertaistukea?