Miten ihmiset viihtyy kerrostaloissa? Minun mielestä erittäin ankeaa asua

Vierailija kirjoitti:

Ihan kivasti. Nykytalossa ei siedetä häiriköintiä eikä kyttäämistä. Yksi mummo sai lähdön viime vuonna. Häiriköi kyttäämällä. Viime viikolla muutti opiskelijapariskunta. Bassonjumputus on nyt jatkunut joka iltapäivästä joka aamu kolmeen. Voi olla että tulee lähtö kun arki alkaa.

Joku piilohäirikkö on mutta se on hiljainen, tiputtelee vaan raamatunlaueita postiluukusta ja teippailee niitä ilmoitustaululle.

Bassojytke-porukan häätämiseen menee kuukausia tai jopa vuosia. Onnea teille nukkumisen kanssa

Kyllä minulla on kerrostalokämpässäni oma piha.

No100 v sitten ei ollut vielä kerrostaloasuntoja. Sotien javallananastuksen seurauksena ja jälkeen niitä ihmisiä kanahäkkeihin passittamaan alettiin. Nykyajalla vaan rikkaat saavat asua omakotitaloissa. Muu kansa köyhdyttettaan lisää, että he sinne koskaan ei pääsiskä. Lisää kysyttävää? 

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalossa tuijottavia ja meluavia naapureita on määrällisesti vähemmän, mutta sitäkin lähempänä ja volyymi sitäkin kovempi. 

Lähdenkin tästä leikkaamaan nurmikkoa ja veistelemään moottorisahalla. Lapset telmii jo iloisesti trampalla :) 

Mielummin katson iloisia lapsia kuin humalaisia mekastavia aikuisia kerrostalossa. Kokemusta on. Kukaan ei myöskään leikkaa nurmikkoa yöllä eikä hypi trampalla.

Asun pienkerrostalossa. Viihdyn paremmin kuin aikoinaan omakotitalossa. En tykkää asua maan tasalla enkä landella. Toki kaikessa on puolensa. 

Meillä on kivat naapurit, sauna viikoittain ja piha ja pieni kasvihuone. Ne jotka tykkää, kuokkivat. Minä olen autellut joskus.

Mökkihän meillä kyllä on. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan kivasti. Nykytalossa ei siedetä häiriköintiä eikä kyttäämistä. Yksi mummo sai lähdön viime vuonna. Häiriköi kyttäämällä. Viime viikolla muutti opiskelijapariskunta. Bassonjumputus on nyt jatkunut joka iltapäivästä joka aamu kolmeen. Voi olla että tulee lähtö kun arki alkaa.

Joku piilohäirikkö on mutta se on hiljainen, tiputtelee vaan raamatunlaueita postiluukusta ja teippailee niitä ilmoitustaululle.

eli sinä olet nyt se tämänhetkinen kyttääjämummo. Voi olla että tulee lähtö kun arki alkaa.

En tykkää oleskella pihalla enkä tehdä pihatöitä. 

En tykkää asua maantasalla, vaan ylhäällä. Maan tasalla tulee turvaton olo. Enkä halua joutua pitämään verhoja kiinni koska joku saattaa kulkea ohi. 

Haluan asua niin pienessä asunnossa, että kuuloaistini kattaa sen kokonaisuudessaan. Olis kauhua asua isossa omakotitalossa jossa ei kuule tuleeko joku sisälle. Tulee heti joku Scream mieleen sellaisesta. 

Naapurit on ympärillä turvana ( tänne tuskin murtovarkaita tulee ) mutta eivät näe mun kotiin ( omakotitalot ja pihat yleensä tiiviisti joten eikö siellä just ole sitä naapurikyttäystä? ). Itse ainakin poliisit soittaisin heti jos kuulisin esim. Perheväkivaltaan viittaavia ääniä. Omakotitalossa kukaan ei kuule varsinkin jos on syrjemmällä muista. 

Mun naapurit ei metelöi. Tällä hetkellä kuuluu vain seinäkelloni raksutus ja uunin pieniä naksahduksia. 

Tän kerrostalon lähellä on omakotitalo ja ne kyllä möykkäävät varsinkin kesäisin: Käyttävät moottorisahaa ja ajavat mopoilla yömyöhään pihaansa ja sieltä pois niin että lähistön kerrostaloasukkaat eivät saa unta. 

Taloyhtiön sauna on ihan siisti ja olen valmis alle tunnissa joka kerta koska en enempää jaksa saunoa. Siivoojat siivoavat sen, ei tarvitse itse sitä miettiä. Eikä sähkönkulutusta. Se on se 15e/kk ja sillä selvä. 

Mulla on kivat näköalat joka ikkunasta. Jos olisin rikas, muuttaisin pilvenpiirtäjään. 

Ei tarvitse stressata sähkölaskua yms. 

Jokainen tavallaan, mitä ihmettelemistä siinä on? 

Itse peruin saunavuoron kun edellisen jäljiltä oli joskus paskakikkareita lauteilla tai tuoleilla ja sauna haisi todella pahalle edellisen jäljiltä eikä auttanut tuulettaminen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulla on kerrostalokämpässäni oma piha.

Ei se ole sun vaan taloyhtiön, kämpäkään ei ole sun vaan asunto-osakeyhtiön. Omakotitalossa sentään omistan taloni ihan itse

En viihdy mutta muuhun ei ole varaa 

Kerrostalojen ärsyttävin ihmistyyppi on juoruilija. Hän latistaa koko talon ilmapiirin, sillä juoruilulla on vain harvoin hyvät seuraukset.  Muuten minua ei haittaa vaikka kuka näkisi milloin olen ulkona ja milloin tulen ulkoa.

Jotenkin aina pieni lannan hajahdus näissä Helsingissä/kerrostalossa on hirveää-aloituksissa. 

Mutta kyllä varmaan Helsingissä tai ainakin sen reunamilla on kerrostaloja joissa on meluisaa asua - esimerkiksi kaupugin vuokrakasarmeissa. Siellä vaihtuvuus on suurta ja joukossa on usein alkoholiongelmaisia öyhälistön edustajia tai muualta tulleita. Tähän voisikin sanoa kuten täällä niin usein nykyään sanotaan - "mene töihin".

Vähän fiksummilla alueilla kerrostaloasuminen on mukavaa ja rauhallista. Tietenkin jollakulla on lapsia ja joku harjoittelee nokkahuilulla, mutta nehän on periaatteessa myönteisiä asioita. Toisaalta, asumisessa on tiettyä pysyvyyttä, tunnet jokaisen, järjesteään vuoron perään pikkujouluja, naapuriapu on voimissaan ja taloyhtiöllä on yhteistä omaisuutta, rempat tehdään hyvissä ajoin ja talo pysyy siistinä...

Oma piha ehkä jollekin tavoittelemisen arvoinen asia mutta minusta siinä ei mitään hyvää. Olen asunut niin rivarissa kuin omakotitalossa ja kiitos ei enää. Sauna löytyy asunnosta. Asumisen helppous viehättää ja palvelut lähellä. 

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalo=työleiri.. 😬 Ei kiitos!

Eihän omakotitalossa ole pakko tehdä mitään. Asuu ja odottaa sitä päivää, kun katto tulee alas ja seinät kaatuvat!

Vierailija kirjoitti:

Omakotitaloasujan on pakko olla myös puuhasteleva persoona. Vastuut ja kulut ovat myös suuret.

Asun omakotitalossa ja ainoa puuhasteluni on ollut talvella lumityöt ja kesällä ruohonleikkuu.

Vierailija kirjoitti:

Ei moni viihdykään. Pakosta asuu. Toivoo viihtyisämpää asumista ja turvallisuuden tunnetta.

Saa olla melko paranoidi jos kerrostalossa asuminen pelottaa. 

Asun vuokralla ja voin muuttaa vaikka Rovaniemelle saman tien jos huvittaisi. 

Omakotitalossa olisin "vankina" ja paikasta riippuen autosta riippuvainen.

Asuin 10 vuotta omakotitalossa maalla, kaukana kaikesta ja luonnon rauhassa. Talo ja piha olivat valtavia. Aluksi se tuntui niin vapauttavalta ja silloin oli energiaa puuhastella koko ajan. Vuodet kuitenkin uuvuttivat minut. Vapaa-aikaa ei oikeastaan koskaan ollut, kun aina jostain päästä alkoi homma levitä käsiin joko talossa tai pihalla. Lopulta en yhtään edes jaksanut viettää aikaa siellä pihalla. Saunakin muuttui romuvarastoksi. Talossakin käytin vain muutamaa huonetta, yläkerta vaan pölyttyi yksinäisyydessään. Oli ahdistavaa, kun missään ei ikinä näkynyt ketään ja keneltäkään ei olisi voinut kysyä apua tiukassa tilanteessa, kun ei lähistöllä vaan ollut ihmisiä. Hyvät hetket siellä oli tosiaankin vain yksittäisiä hetkiä, kuten sateen jälkeen kävely raikkaassa luonnossa. 

Muutin kerrostaloon. Ihanaa kun pääsen töistä, vain olla vapaasti. Harrastaa tai vaan lähteä kävelylle. Tämä on sen verran pieni kaupunki, että asunnoltani pääsee keskelle metsää noin viidessä minuutissa. Ikkunoistani näkyy toiselta puolelta puisto, toiselta omakotitalojen yli metsää ja laskettelurinne. Tässä talossa asuu todella hiljaista väkeä, ei ole mitään häiriöitä ja kaikki ovat kohteliaita. Minulle riittää nykyään muutama viikonloppu mökillä luonnon keskellä. 

Ihan viihtyisi vaikka rivitalossa, jos olisi.