Lue keskustelun säännöt.
Tekisi mieli vain lähteä. Muilla ollut sama olo?
05.06.2022 |
Olen 50v yh äiti. Kaksi vanhinta lasta omillaan, nuorin vasta 10 vuotias. Jotenkin en vain enää jaksaisi. En ole mitenkään masentunut, mutta elämä on jumittanut liian kauan paikoillaan. Ensin laitoin tyhmyyksissäni vuosia exän (ja lasten) tarpeet omani edelle, sitten totaali yh:na tietenkin lasten hyvinvointi oli ensisijalla. Korona-aika jumiutti elämäni entisestään; työni loppuivat juuri ennen koronaa enkä ole uutta työtä enää löytänyt... Olen aina ollut menevä ja spontaani ja seikkailullinen, tuntuu etten ole aikoihin oikeasti pystynyt toteuttamaan näitä puoliani itsessäni. Yrittänyt olen, sekä itsekseni, että lapsen (lasten) kanssa. Mutta jotenkin tukehdun tähän arjen pyöritykseen. Ahdistaa ihan suunnattomasti vaikka samalla myös nautin tästä mun elämästä. Tästä on vain jotenkin tullut liian tuttua, liian paljon toistoa, liian "kesyä". Tarvitsisin uusia positiivisia haasteita, mutta vaikka olen aktiivisesti etsinyt, en ole niitä elämääni saanut, kuin ehkä ihan hetkittäin. Tuntuu, että kutistun ihmisenä.
Nyt olen alkanut haaveilemaan, että lähtisin kiertämään Eurooppaa tehden vapaaehtoistöitä ja maksettuja hommia erilaisilla (pien)tiloilla. Ottaisin koiran ja rinkan ja pienen teltan ja siinä se. Ainakin vuodeksi. Nuorin menee isälleen kuukaudeksi kesällä. Silloin lähtisin ja ilmoittaisin aika pian, että en ole tulossa takaisin. Saisi mies vihdoinkin ottaa vastuuta edes yhdestä lapsestaan. Lasta tietenkin kaipaisin, mutta hänellä on isänsä ja tottakai pitäisin aktiivisesti yhteyttä.
Juu, naivia unelmointia ehkä, mutta ajatus siitä, että jollain tasolla tämä voisikin olla mahdollista kutkuttaa ihanasti. Vihdoinkin taas repäistä, voida heittäytyä, uskaltaa kohdata uutta ja tuntematonta.
Onko muita joilla ollut samanlaisia oloja? Teitteko jotain? Miten se olo meni pois? Aloititko seikkailun?
Kommentit (42)
Jos vaihdat vaan aluksi kaupunkia jonkun mainitun työsivuston kautta? Olen samaa mieltä että lapsia ei pidä reuhtoa mutta ei niitä kannata pumpulissakaan kasvattaa.
Yleensä muutto on tosi hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen viimeisen vuoden aikana alkanut tosissani haaveilla siitä, että jättäisin kaikki nämä tutut kuviot taakse ja muuttaisin pysyvästi erääseen uskonnollisen yhteisön luokse loppuelämäkseni.
Lyhytkin reissu ulkomaille, kuukausi, niin kuin tuossa edellä mainittiin, voi riittää irtiotoksi arjesta.
En jättäisi lapsia pitkäksi aikaa vain isänsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen viimeisen vuoden aikana alkanut tosissani haaveilla siitä, että jättäisin kaikki nämä tutut kuviot taakse ja muuttaisin pysyvästi erääseen uskonnollisen yhteisön luokse loppuelämäkseni.
Minkä yhteisön luokse? Oletko tämän ketjun aloittaja eli ap?
Tuollainen lähtö olisi traumaattinen pienelle lapsellesi. Anteeksi kun sanon näin, mutta se olisi raukkamaista ja vastuutonta.
Eri asia olisi hieman se, että kertoisit lapselle etukäteen suunnitelmistasi, suunnittelisit lapsen isän kanssa lapsen hoidon poissaolosi ajaksi, kertoisitte yhdessä lapselle, että hänestä huolehditaan ja että tuley takaisin. Ja tietysti pitäisit matkaltasi yhteyttä kaikiin lapsiisi.
Kun on pieniä lapsia, he ovat aina tärkeässä osassa suunnitelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen viimeisen vuoden aikana alkanut tosissani haaveilla siitä, että jättäisin kaikki nämä tutut kuviot taakse ja muuttaisin pysyvästi erääseen uskonnollisen yhteisön luokse loppuelämäkseni.
Muutama ollu pakenemassa uskonnollisesta yhteisöstä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lyhytkin reissu ulkomaille, kuukausi, niin kuin tuossa edellä mainittiin, voi riittää irtiotoksi arjesta.
En jättäisi lapsia pitkäksi aikaa vain isänsä kanssa.
korjaan: lasta
Lähde jollekin vapaaehtoistyöleirille kesällä. Lyhyempikin irtiotto auttaa.
Kannattaa pohtia mikä se on mitä oikeastaan kaipaat. Vapaaehtoistyötä sen takia että saisi tehdä jotain missä auttaa muita? Vai omaa aikaa?
Lähteminen ei aina auta, jos ongelma on että laiminlyö omat tarpeensa tai ei tunne enää itseään. Sitten on vain onneton jossain muualla jos lähtee, jos ongelma on omassa itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on kuule käynyt mielessä monta kertaa... Mutta en voi tehdä sitä lapsilleni. Olisi raukkamaista lähteä ja jättää lapsensa!!! Ja siis itselläni on vaikeavammainen ja adhd lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen lähtö olisi traumaattinen pienelle lapsellesi. Anteeksi kun sanon näin, mutta se olisi raukkamaista ja vastuutonta.
Eri asia olisi hieman se, että kertoisit lapselle etukäteen suunnitelmistasi, suunnittelisit lapsen isän kanssa lapsen hoidon poissaolosi ajaksi, kertoisitte yhdessä lapselle, että hänestä huolehditaan ja että tuley takaisin. Ja tietysti pitäisit matkaltasi yhteyttä kaikiin lapsiisi.
Kun on pieniä lapsia, he ovat aina tärkeässä osassa suunnitelmia.
Kyllä asia pitää esitellä niin että lapsi tuntee olevansa mukana seikkailussa. Kuten onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuukausi olisi melkein maksimiaika lapselle olla isänsä luona vieraassa maassa. Entä jos hän ei viihdy ollenkaan? Jos heti lähtisit vuodeksi, se olisi hänelle todella hyvin pitkä aika, ehkä myös traumaattinen kokemus.
Lapselle olisi traumaattisia saada tietää, että äiti haluaa hänestä eroon. Ei siinä mitkään selitykset auttaisi. Keskustele mieluummin ex-miehesi tai jonkun muun sopivan ihmisen kanssa jaksamisestasi.
Rohkenen epäillä, että jokin epämääräinen sälätyö ulkomailla olisi sen arvoista, että kannattaisi lähteä tai että se tekisi sinua onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähteminen on houkutteleva ajatus ja olen sitä itse pyöritellyt paljonkin vuosien aikana. Sitä on tullut kokeiltua 1kk reissujen ja lopulta 6kk työkeikan muodossa. Näiden aikana oli kaikki jees, mutta kotiinpaluu paljasti joka ikisen kerran jälkeen ettei ne juurisyyt olleet mihinkään kadonneet ja tavallaan ne saattoi jopa pahentua, kun asian tajusi.
Valitettavasti ongelmiaan ei voi paeta. Näin se vain on ja omien kokemuksien myötä on se pakko ollut myös uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Kuukausi olisi melkein maksimiaika lapselle olla isänsä luona vieraassa maassa. Entä jos hän ei viihdy ollenkaan? Jos heti lähtisit vuodeksi, se olisi hänelle todella hyvin pitkä aika, ehkä myös traumaattinen kokemus.
Äiti lähti kerran kahdeksi viikoksi Espanjaan kertomatta mulle koska tiesi että hyvästit olisi todella hankalat ja voin sanoa että se oli ihan kamalaa vaikka tiesin hänen tulevan takaisin pian. (Jäin kotiin isäni kanssa, vanhempani ovat naimisissa) Muistan miettineeni että miksi ei vain kertonut, kyllä minä siitä olisin selvinnyt. Ajattelin myös että mitä jos tapahtuisi onnettumuus jossa jompikumpi meistä menestyisi, en olisi silloin jättänyt hyvästejä missään mielessä. Vanhemmuus on uhrauksia täynnä ja vaikka mitä oloja tulee niin lapset on laitettava kaiken edelle, tiedän tämän vaikeuden koska olen itsekin äiti. Rakkaus auttaa toimimaan epäitsekkäästi ja sitä kannattaa kaikin keinoin kasvattaa. Odota edes 5 vuotta ennenkuin teet mitään radikaalia, hanki apua, ehkä terapiaa? Ehkä olet liian kuormittunut jos et ole saanut exältäsi apua. Erityistarpeiselle lapselle tuo saattaisi olla extra traumatisoivaa. Et muuten maininnut että millä tavalla hän on erityistarpeinen.
Mihin sinun lapsi tarvitsee tukea? Siihen, että pystyy pysymään rutiineissa?
Siinä tapauksessa lapsi mukaan ja menoksi! Itsekin ymmärrät mitä tuskaa on yrittää pysyä paikoillaan jos kaipaa jotain uutta!
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi kannattanut tehdä päälle nelikymppisenä lasta. Nyt olisit vapaa tekemään mitä haluat kun vanhimmat jo aikuisia.
Kaikki vaan ei löydä sopivaa kumppania silloin, kun olisi se "optimaalinen" aika saada lapsia...
Mitä lapsi tekee mukana, jos äiti kiertää maatiloja ja asuukin välillä teltassa? Mitä lapsi tekee silloin, kenen kanssa hän viettää aikaa, kun äiti tekee töitä? Lapsen pitäisi myös voida käydä koulua, jos reissu kestää kuukausia. Ei ihan loppuun mietitty ollut tämä idea.
Mitä valitat. Tee päätös ja lähde.
Vai odotatko, että se tehdään täällä puolestasi?
Käy nyt ekaks kuukausi ulkomailla. Ja katso sen jälkeen tilannetta uudelleen.