Onko muilla 18-vuotiasta "lasta" jolla ei ole ajokorttia?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Ajokortti kuluu niihin asioihin jotka on oltava tarvitsi tai ei. Jossain vaiheessa joka tapauksessa tarvitsee.
Tarvitsee mihin?
Mun äidillä oli parikin. Kumpikaan ei halunnut 18-vuotiaana ajokorttia koska ei tarvinnut sellaista mihinkään.
Julkiset kulki kaupungissa ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ajokortti kuluu niihin asioihin jotka on oltava tarvitsi tai ei. Jossain vaiheessa joka tapauksessa tarvitsee.
No ei. Ei sitä kannata hankkia ennen kuin sitä tarvitsee.
Meidän täysi-ikäiset lapset eivät ole kokeneet tarpeelliseksi ajaa ajokorttia. Vanhempi opiskelee isohkossa yliopistokaupungissa ja siellä auto olisi vain riesa. Kaikki on lähellä, ainakin pyöräilymatkan päässä. Toinen asuu kotona (pk-seutu) ja täälläkin pärjää loistavasti ilman. Tosin tänään just sanoi, et haluis, et isä opettais.
Mitä ihmeen autojuntteja tämä palsta on täynnä? Menkää vähän convoyhin ja fantasioikaa hippien ja kaiken maailman muiden elokapinatyyppien päälle ajamisesta.
Näillä bensan hinnoilla en todellakaan ole hankkimassa ajokorttia.
On keväällä 18 vuotta täyttänyt, joka ei ole halunnut ajaa korttia. En pakottanut.
Mä loukkaannuin, kun kävin treffeillä yhden miehen kanssa ja sen mielestä oli outoa, kun mulla ei ole ajokorttia. No, 18-vuotiaasta saakka olen asunut Helsingissä, julkisilla kulku pelaa tarpeeksi hyvin minulle. Asuminen yksin täällä on muutenkin kallista. Auton kustannukset siihen vielä päälle..
N28
Mitäs luulisit onko Helsingissä kaikilla nuorilla ajokortti?
Itse kävin autokoulun ensimmäisen vaiheen "vasta" 20-vuotiaana ja asuin tuohon aikaan 12 000 asukkaan maalaispaikkakunnalla, jossa nuoret hankkii ajokortin yleensä 18-vuotiaana, joten olin tuolla harvinaisuus. Mun aina kaupungissa koko elämänsä nykyään 29-vuotias toinen isosisko ei oo vieläkään käynyt autokoulua. Täällä pk-seudulla kun julkinen liikenne toimii sen verran hyvin. Mun äiti kävi myös autokoulun "vasta" 20-vuotiaana 80-luvun puolivälissä ja äidin puolen mummo 22-vuotiaana vuonna 1966. Koko elämänsä maaseudulla asuneella mun iskän puolen viime kesänä edesmenneellä mummolla ei ollut koskaan ajokorttia, sillä toimi kotona maatilan emäntänä ja hoiti samalla lasten kasvatukseen, kun maanviljelijänä toiminut iskän puolen ukki oli maanviljelyshommissa ja kävi hoitamassa asioita kirkonkylällä ja lähikaupungissa. Nykyään muistisairaalla 93-vuotiaalla ukilla oli kyllä ajokortti ja auto.
Se on ihan yksilöllisen tarpeen mukaan, milloin käy autokoulun. Edes maaseudulla kaikilla ei oo tarvetta heti 18-vuotiaana hinkua saaha ajokorttia, jos muuten pystyvät liikkumaan siellä ihan hyvin paikasta toiseen. Pikkukaupungissakin pääsee kätevästi kulkemaan bussilla tai polkupyörällä paikasta toiseen, jos moiseen on tottunut tai matka ei oo ylivoimaisen pitkä itselle.
T: junantuoma yliopisto-opiskelija M28 Helsingin yliopistosta
On 21-vuotias jolla ei ole. Hän ei ole lukuisista yrityksistä huolimatta saanut inssiajoa läpi. Se on aika surullista. Hän aloitti autokoulun yli 2 vuotta sitten. Silloin ajotunteja sai harvakseltaan koronan takia. N vuosi sitten hän kävi 1. kerran inssiajosta. Sekin viivästyi koronan takia. 4 kertaa hän kävi inssissä autokoulun autolla, sen jälkeen hän lopetti autokoulun ja siirryimme yksitysiopetukseen. Hän on ajanut tosi paljon ja ajaa varmasti, mutta inssiä ei saa läpi.
Tämä siis pääkaupunkiseudulla jossa on aina vilkas liikenne ja inssi keksii ina jonkun syyn hylätä suoritus.
On ja se on ihan ok alueella jossa kulkee juna/bussi/metro
Vierailija kirjoitti:
Ajokortin pitäisi kyllä olla pakollinen tai ainakin mahdollinen toisen asteen koulutukseen liittyvänä. On ihan yleissivistystä ja edellytys sille, että joskus voisi muuttaa pk-seudun ulkopuolelle töihin. Muualla maassa ei käytännössä voi asua ilman ajokorttia tai ainakin se on huomattavan hankalaa. Kaikki ei toki jatkuvasti tarvi autoa mutta jos jäät vaikka työttömäksi, et välttämättä saa uutta työpaikkaa, jos ei ole edellytystä kulkea työmatkoja itse autolla ja hoitaa esim. lasten päiväkotikuljetukset samalla. Tai työpaikka voi edellyttää oman auton käyttöä vaikka eri työpisteisiin siirtymiseksi. Toimivaa julkista liikennettä ns. kouluvuorojen lisäksi ei välttämättä ole juuri ollenkaan. Isommissakin paikoissa onnistuu liikkua julkisilla juuri keskustan alueella mutta jos työpaikka on vähän sivummalla tai itse asut vähän kauempana tai kuljet yhtään poikkeaviin aikoihin, meneekin jo vaikeaksi. Voi olla 1-1,5h reissut mutkien ja vaihtojen kautta suuntansa, jos onnistuu lainkaan.
No mitä sitten jos 2. aste tarjoaisi ajo-opetusta mutta ei saa ajokorttia suoritettua, ja reputtaa inssin 10 kertaa? Jääkö silloin todistus koko koulusta saamatta?
Kävin autokoulun vasta 25-vuotiaana, kun en sitä ennen autoa tarvinnut. Tämän jälkeen olin työpaikassa, johon tarvitsin autoa (pitkät välimatkat ja vaihtuvat työkohteet).
Totesin, että autoileva elämä on todella ankeaa. Aina pitää roikkua ruuhkissa ja verenpainekin nousee, kun pitää autoteillä hengata törttöilevien autoilijoiden kanssa. Lisäksi hyötyliikunta väheni merkittävästi ja lihoin lyhyessä ajassa paljon.
Ankeaa (ja kallista!) on myös auton omistaminen. Mikään ei ole stressaavampaa kuin se, että auto hajoaa, kun pitäisi seuraavana päivänä olla töissä, jossa tarvitset autoa.
Vaihdoin sitten työpaikkaa ja hankkiuduin eroon autosta. Nyt otan vuokra-auton, kun tarvitsen, enkä muulloin maksa autoilusta. Elämäni on parempaa ja säästän ihan hirveästi rahaa näin.
Vanhemmat tekevät lapsilleen ison karhun palveluksen, jos opettavat lapsensa autoriippuvaiseen elämään. Hyvä vain, jos ei vielä 18-vuotiaana ole käynyt autokoulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajokortti kuluu niihin asioihin jotka on oltava tarvitsi tai ei. Jossain vaiheessa joka tapauksessa tarvitsee.
Tarvitsee mihin?
Mieti sitä.
Vierailija kirjoitti:
Kävin autokoulun vasta 25-vuotiaana, kun en sitä ennen autoa tarvinnut. Tämän jälkeen olin työpaikassa, johon tarvitsin autoa (pitkät välimatkat ja vaihtuvat työkohteet).
Totesin, että autoileva elämä on todella ankeaa. Aina pitää roikkua ruuhkissa ja verenpainekin nousee, kun pitää autoteillä hengata törttöilevien autoilijoiden kanssa. Lisäksi hyötyliikunta väheni merkittävästi ja lihoin lyhyessä ajassa paljon.
Ankeaa (ja kallista!) on myös auton omistaminen. Mikään ei ole stressaavampaa kuin se, että auto hajoaa, kun pitäisi seuraavana päivänä olla töissä, jossa tarvitset autoa.
Vaihdoin sitten työpaikkaa ja hankkiuduin eroon autosta. Nyt otan vuokra-auton, kun tarvitsen, enkä muulloin maksa autoilusta. Elämäni on parempaa ja säästän ihan hirveästi rahaa näin.
Vanhemmat tekevät lapsilleen ison karhun palveluksen, jos opettavat lapsensa autoriippuvaiseen elämään. Hyvä vain, jos ei vielä 18-vuotiaana ole käynyt autokoulua.
Jos auton hajoamista pitää oikeasti päivittäin jännittää, voi kysyä itseltään, miksi on mennyt ostamaan lunastuskuntoisen romukasan.
Niin sanottu hyötyliikunta on varmaan hyödyksi sohvaperunoille, jotka eivät harrasta mitään oikeaa liikuntaa. Toki hyöty on vain suhteellinen.
Ajokortin pitäisi kyllä olla pakollinen tai ainakin mahdollinen toisen asteen koulutukseen liittyvänä. On ihan yleissivistystä ja edellytys sille, että joskus voisi muuttaa pk-seudun ulkopuolelle töihin. Muualla maassa ei käytännössä voi asua ilman ajokorttia tai ainakin se on huomattavan hankalaa. Kaikki ei toki jatkuvasti tarvi autoa mutta jos jäät vaikka työttömäksi, et välttämättä saa uutta työpaikkaa, jos ei ole edellytystä kulkea työmatkoja itse autolla ja hoitaa esim. lasten päiväkotikuljetukset samalla. Tai työpaikka voi edellyttää oman auton käyttöä vaikka eri työpisteisiin siirtymiseksi. Toimivaa julkista liikennettä ns. kouluvuorojen lisäksi ei välttämättä ole juuri ollenkaan. Isommissakin paikoissa onnistuu liikkua julkisilla juuri keskustan alueella mutta jos työpaikka on vähän sivummalla tai itse asut vähän kauempana tai kuljet yhtään poikkeaviin aikoihin, meneekin jo vaikeaksi. Voi olla 1-1,5h reissut mutkien ja vaihtojen kautta suuntansa, jos onnistuu lainkaan.