Onko muilla 18-vuotiasta "lasta" jolla ei ole ajokorttia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin autokoulun vasta 25-vuotiaana, kun en sitä ennen autoa tarvinnut. Tämän jälkeen olin työpaikassa, johon tarvitsin autoa (pitkät välimatkat ja vaihtuvat työkohteet).

Totesin, että autoileva elämä on todella ankeaa. Aina pitää roikkua ruuhkissa ja verenpainekin nousee, kun pitää autoteillä hengata törttöilevien autoilijoiden kanssa. Lisäksi hyötyliikunta väheni merkittävästi ja lihoin lyhyessä ajassa paljon.

Ankeaa (ja kallista!) on myös auton omistaminen. Mikään ei ole stressaavampaa kuin se, että auto hajoaa, kun pitäisi seuraavana päivänä olla töissä, jossa tarvitset autoa. 

Vaihdoin sitten työpaikkaa ja hankkiuduin eroon autosta. Nyt otan vuokra-auton, kun tarvitsen, enkä muulloin maksa autoilusta. Elämäni on parempaa ja säästän ihan hirveästi rahaa näin.

Vanhemmat tekevät lapsilleen ison karhun palveluksen, jos opettavat lapsensa autoriippuvaiseen elämään. Hyvä vain, jos ei vielä 18-vuotiaana ole käynyt autokoulua.

Jos auton hajoamista pitää oikeasti päivittäin jännittää, voi kysyä itseltään, miksi on mennyt ostamaan lunastuskuntoisen romukasan.

Niin sanottu hyötyliikunta on varmaan hyödyksi sohvaperunoille, jotka eivät harrasta mitään oikeaa liikuntaa. Toki hyöty on vain suhteellinen.

Jos kaikki pitää maksaa itse eli pappa betalar inte, niin harvalla 25-vuotiaalla on varaa kunnolliseen autoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin autokoulun vasta 25-vuotiaana, kun en sitä ennen autoa tarvinnut. Tämän jälkeen olin työpaikassa, johon tarvitsin autoa (pitkät välimatkat ja vaihtuvat työkohteet).

Totesin, että autoileva elämä on todella ankeaa. Aina pitää roikkua ruuhkissa ja verenpainekin nousee, kun pitää autoteillä hengata törttöilevien autoilijoiden kanssa. Lisäksi hyötyliikunta väheni merkittävästi ja lihoin lyhyessä ajassa paljon.

Ankeaa (ja kallista!) on myös auton omistaminen. Mikään ei ole stressaavampaa kuin se, että auto hajoaa, kun pitäisi seuraavana päivänä olla töissä, jossa tarvitset autoa. 

Vaihdoin sitten työpaikkaa ja hankkiuduin eroon autosta. Nyt otan vuokra-auton, kun tarvitsen, enkä muulloin maksa autoilusta. Elämäni on parempaa ja säästän ihan hirveästi rahaa näin.

Vanhemmat tekevät lapsilleen ison karhun palveluksen, jos opettavat lapsensa autoriippuvaiseen elämään. Hyvä vain, jos ei vielä 18-vuotiaana ole käynyt autokoulua.

Jos auton hajoamista pitää oikeasti päivittäin jännittää, voi kysyä itseltään, miksi on mennyt ostamaan lunastuskuntoisen romukasan.

Niin sanottu hyötyliikunta on varmaan hyödyksi sohvaperunoille, jotka eivät harrasta mitään oikeaa liikuntaa. Toki hyöty on vain suhteellinen.

Jos kaikki pitää maksaa itse eli pappa betalar inte, niin harvalla 25-vuotiaalla on varaa kunnolliseen autoon. 

Niinpä.

Itsekin sain työpaikan 40km päästä, mutta ei ollut autoa.

Siispä Kalevan myynti-ilmoituksia selaamaan

2000mk:lla arvelin saavani käypäisen ajopelin.

Pankista vekseli ja auton ostoon.

Isä jeesasi sen verran, että oli asettaja eli takaaja.

Maksoin palkallani vekselin pois, olisinko kerran uusinut(laina-aikahan oli 3kk).

Datsun 120Y palveli hienosti vuoden, myin sen sitten eteenpäin ja ostin toisen auton.

Ei ollut mahdollisuuksia kovin hienoihin autoihin.

Minulla 22 ja 20 v pojat. Toinen on ollut autokoulussa jo vuoden, mutta ei oikein motivoi. Täällä Helsingissä kun ei autoa tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ajokorttia, mutta kirjastokortti löytyy. 

:D

Hän on jo 19 v, mutta joo. Meillä ei ole autoa, kun ei täällä Helsingissä tarvitse omaa. Meillä vanhemmilla on kortit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin autokoulun vasta 25-vuotiaana, kun en sitä ennen autoa tarvinnut. Tämän jälkeen olin työpaikassa, johon tarvitsin autoa (pitkät välimatkat ja vaihtuvat työkohteet).

Totesin, että autoileva elämä on todella ankeaa. Aina pitää roikkua ruuhkissa ja verenpainekin nousee, kun pitää autoteillä hengata törttöilevien autoilijoiden kanssa. Lisäksi hyötyliikunta väheni merkittävästi ja lihoin lyhyessä ajassa paljon.

Ankeaa (ja kallista!) on myös auton omistaminen. Mikään ei ole stressaavampaa kuin se, että auto hajoaa, kun pitäisi seuraavana päivänä olla töissä, jossa tarvitset autoa. 

Vaihdoin sitten työpaikkaa ja hankkiuduin eroon autosta. Nyt otan vuokra-auton, kun tarvitsen, enkä muulloin maksa autoilusta. Elämäni on parempaa ja säästän ihan hirveästi rahaa näin.

Vanhemmat tekevät lapsilleen ison karhun palveluksen, jos opettavat lapsensa autoriippuvaiseen elämään. Hyvä vain, jos ei vielä 18-vuotiaana ole käynyt autokoulua.

Jos auton hajoamista pitää oikeasti päivittäin jännittää, voi kysyä itseltään, miksi on mennyt ostamaan lunastuskuntoisen romukasan.

Niin sanottu hyötyliikunta on varmaan hyödyksi sohvaperunoille, jotka eivät harrasta mitään oikeaa liikuntaa. Toki hyöty on vain suhteellinen.

Eihän sitä auton hajoamista tarvinnut päivittäin jännittää, mutta kyllä se on ihan tarpeeksi suuri stressi, jos niin käy edes joskus. Ja toki voi ostaa esim. uuden auton, mutta minulla ei kyllä työurani alkuvaiheessa olisi ollut sellaiseen varaa. Ihan itse olen autoni ja menoni maksanut, eivätkä esim. vanhempani.

Minusta on (surku)hupaisa näky, kun liikuntakeskusten parkkipaikat ovat aina ihan täynnä autoja. Eli että autolla mennään harrastamaan sitä oikeaa liikuntaa sen sijaan, että olisi vaikka voinut tehdä alkulämmittelyn kävelemällä/pyöräilemällä sinne kuntosalille... Ja uskoisin kyllä, että nämä autonsa kuntokeskusten parkkipaikalle ajavat ovat ihan poikkeus, suuri osa työmatka-autoilijoista ei kyllä varmasti liiku päivän/viikon/vuoden aikana tarpeeksi.

Itse en kyllä ole mikään himourheilija, mutta todella aktiivinen tanssiharrastus sekä arjen pyöräilyt ja kävelyt pitävät nyt ihan tarpeeksi hyvässä kunnossa.