Te joilla ollut välilevynpullistuma!

En tiedä, mutta kerron naapurista.

Hänellä oli niin paha, että leikattiin 3 kertaa. Sitten muutti pois. Pelättiin, että kolmas seikkaus olisi jouduttu tekemään ihmisen etupuolen kautta. Onnekseen ei.

Hänet oli siksi pakko leikata, koska alkoi tulla jo halvaamisoireita. Eli ei toiminut enää kunnolla esim rakko.

Mulle sanoi lääkäri, että voi olla kipeä 2-4 vuotta ennen kuin pullistuma kuivuu pois, en jäänyt odottelemaan koska kivut oli suoraan saatanasta, jalka lähti alta yms yms

Leikattiin ja kivut jäi leikkauspöydälle, suosittelen lämpimästi leikkausta

Mulla meni muutama viikko. Sain lihasrelaksantteja ja kortisonipiikkejä, jotka auttoivat kipuun.

Mulle lääkäri havainnollisti välilevyn pullistuman, että se on kuin hammastahnatuubista olisi puristunut liikaa tahnaa ulos. Sekään ei mene tuubiin takaisin.

Paras hoito on liikunta, erityisesti keskivartalon ja alaraajojen lihasten vahvistaminen ja aika. Voit kysyä esim pregabaliinia illoiksi, jos kivut haittaavat nukkumista.

Vierailija kirjoitti:

Paras hoito on liikunta, erityisesti keskivartalon ja alaraajojen lihasten vahvistaminen ja aika. Voit kysyä esim pregabaliinia illoiksi, jos kivut haittaavat nukkumista.

Lääkkeitä on kokeiltu jo vaikka mitä eikä juurikaan ole auttanut eikä vatsa meinaa kestää enää tolkutonta lääkkeiden syömistä. Leikkaukseen en millään haluaisi koska käteni leikkaus meni täysin pieleen pari vuotta sitten enkä halua nyt tästäkin samaa rumbaa.

Tyttäreni avomiehellä vaivasi vuosia, sitten leikattiin lopulta kun toinen jalka alkoi saada halvausoireita.

Vapautus asepalveluksesta on, selkä ei kestä raskasta työtäkään mutta onneksi työskentelee tietotekniikka-alalla. 

Oli se kamala katsella kun mies oli polvillaan sängyn vieressä ja itki, ei pystynyt liikahtamaan minnekään. Viimeisen kipukohtauksen sattuessa soitettiin ambulanssi, sai morfiinia kipuun ja silloin määrättiin sitten se leikkaus. 

Nyt pärjää sen kanssa, ei sanottavasti kipua mutta tosiaan mitään raskasta ei saa tehdä.

Kohta puolitoista vuotta mennyt iskiashermokipujen kanssa, isohko pullistuma selässä. Kivun voimakkuus aaltoilee täysin sietämättömästä kohtuulliseen, välillä oli hetken kivutonkin mutta sitten kipeytyi taas. Nyt on ollut kuukauden kausi, jonka olen pärjännyt ilman kipulääkkeitä, kuitenkin hermo on koko ajan pinteessä enkä esim. pysty kumartumaan, nostelemaan mitään painavampaa tai istumaan pitkiä aikoja.

Melkein jo päädyin leikkaukseen, mutta onneksi lähti vähän parempaan suuntaan juuri kriittisellä hetkellä, niin peruin ortopedin ajan. En kuitenkaan usko, että tämä ilman leikkausta enää kivuttomaksi tulee ikinä, mutta jos vaikka siedettävänä saisi pysymään ahkeralla kuntoutuksella.  Paljon kävelyä, lihastreeniä kivun sallimissa rajoissa sekä selän taaksetaivutusta McKenzie-menetelmällä. Tällä reseptillä pärjäilen toistaiseksi.

Joo, selän taaksetaivutus auttoi myös

Mulla on ollut tuo vaiva on off jo n. 20 vuotta. Kun on osteoporoosin esiaste ja nikamien väli madaltanut, niin se ei parane kai ikinä. Elän sen kanssa huolehtimalla, että selkä on oikeassa asennossa. Tietyt urheilulajit piti lopettaa.

Fysioterapia ja oma jumppa, jossa pitää huomioida mihin suuntaan pullistuma on. Kävely on hyvä.

Lisäravinteista voi olla apua hermokipuun; Q10, alfalipoiinihappo, kurkuma, NAC jne. 

Nyt 8 vuotta takana ensimmäisten isojen kipujen alkamisesta. Magneetissa näkyi 2 pullistumaa eri väleissä. Edelleen varomaton nostaminen tai äkillinen liikehdintä saattaa aiheuttaa 1-2 viikon kiputilan. Toisessa jalassa tuntopuutosta ja jos on huolimaton, nilkka saattaa muljahtaa alta. Rajoittaa paljon, mm. hölkkää tai mitään vauhdikkaampaa urheilua ei pysty harrastamaan.

Mulla oireilu kesti seitsemän vuotta ja sitten yhtäkkiä huomasin ettei ole enää kipeä. Oli siis magneettikuvattu ja kävin fysiatrilla, kun selkä oli ollut jo pari vuotta kipeä. Kahdessa välissä pullistumat. Fysiatrin lähetteellä fysioterapiaan ja sopiva kipulääkitys ja lihasrelaksantti. Jumppasin ja jumppaan edelleen vatsan ja selän syviä lihaksia. Välilevy kuivui ajan saatossa ja hermopuristus helpotti. Nyt selkä on vain jäykkä, onneksi ei enää kipeä.

Selkäleikkaukseen menisin vain jos oireilu olisi piinaava. Onneksi meni ajan myötä ohi.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni avomiehellä vaivasi vuosia, sitten leikattiin lopulta kun toinen jalka alkoi saada halvausoireita.

Vapautus asepalveluksesta on, selkä ei kestä raskasta työtäkään mutta onneksi työskentelee tietotekniikka-alalla. 

Oli se kamala katsella kun mies oli polvillaan sängyn vieressä ja itki, ei pystynyt liikahtamaan minnekään. Viimeisen kipukohtauksen sattuessa soitettiin ambulanssi, sai morfiinia kipuun ja silloin määrättiin sitten se leikkaus. 

Nyt pärjää sen kanssa, ei sanottavasti kipua mutta tosiaan mitään raskasta ei saa tehdä.

Miksi on annettu ohjeeksi, ettei saa tehdä mitään raskasta? Kipeään selkään parasta on liikunta ja kaikkein parasta voimaharjoittelu. Leikkauksessahan on korjattu rikkinäinen osa, ei sen pitäisi enää aiheuttaa kipua. En ihan nyt ymmärrä.

T. Leikkauksessa käynyt, fyysistä työtä tekevä

Vierailija kirjoitti:

Mulla oireilu kesti seitsemän vuotta ja sitten yhtäkkiä huomasin ettei ole enää kipeä. Oli siis magneettikuvattu ja kävin fysiatrilla, kun selkä oli ollut jo pari vuotta kipeä. Kahdessa välissä pullistumat. Fysiatrin lähetteellä fysioterapiaan ja sopiva kipulääkitys ja lihasrelaksantti. Jumppasin ja jumppaan edelleen vatsan ja selän syviä lihaksia. Välilevy kuivui ajan saatossa ja hermopuristus helpotti. Nyt selkä on vain jäykkä, onneksi ei enää kipeä.

Selkäleikkaukseen menisin vain jos oireilu olisi piinaava. Onneksi meni ajan myötä ohi.

Sama juttu menisin leikkaukseen vain jos olisi yhtä sietämätön kipu kokoajan mitä oli kun alkoi. Ei pystynyt tekemään yhtään mitään eikä pystynyt vaan olemaan se oli ihan hirveää mutta nyt onneksi helpottanut sen verran että kävely onnistuu vaikkakin joutuu linkuttamaan ja olemaan ihan kyyryssä.

En tiedä, neljä kuukautta mennyt ja edelleen vaivaa. Ihan en nyt ymmärrä sitä, että osa menee leikkaukseen ja osa kärvistelee vuosia. Kuka sen sitten määrittää milloin leikkaus ja milloin kärvistellään. Liittyykö leikkaukseen isit riskit kun moni ei sitä halua. Virallisestihan sen pitäisi noin 3kk? aikana parantua.

Osaisiko joku saman läpikäynyt kertoa mitään millä saisi edes jonkinlaista kuntoa pidettyä yllä? Tuntuu että kunto on rapistunut tässä parin kuukauden aikana täysin ja harmittaa jos joutuu tämän takia jättäytymään pois kesän reissuilta mitä suunniteltu.

Liike on lääke- kävelyä, pelkkiä askelia, askelia, ja askelia erilaisissa maastoissa vahvana suosituksena. Hieronta voi rentouttaa ja taas kävelemään. Toipumista ja tsemppiä.

Leikkauksessa on paljon riskejä. Ensinnäkin pitää olla todella hyvässä kunnossa, kun menee leikkaukseen: Ei ylipainoa tai tupakointia. Leikkaus tehdään nukutuksessa, joka on iso riski. Toinen riski on siinä, että keho alkaa hylkiä niitä metallisia osia, joita osassa leikkauksissa käytetään. Tälloin osat pitää  poistaa.  Myös toipumiseen menee useita kuukausia.

Itse olen saanut kuntosalista hieman helpotusta etenkin jalkoja vahvistavista liikkeistä. Sen sijaan tanssi ja kävely tuntuu nykyisin kivuliaalta ja juoksun olen joutunut jättämään kokonaan pois.

Yöt ovat pahimmat kipujen kannalta.

Akuutit pullistuman oireet alkoivat 2014. Kiertoliikkeessä tehty ponnistus oli viimeinen virhe, tosin selkä oli oireillut jo 10 vuotta sitä ennen. Pahin vaihe kesti n. kuukauden, en voinut istua, seistä tai maata muutoin kuin kyljellään, tosin sekin asento sattui. Sain kaikenlaista relaksanteista ja normisärkylääkkeistä Panacodiin, mutta mikään ei vienyt kipua, ennen kuin lääkäri vihdoin keksi määrätä Tramalia. Sehän on kova myrkky, usein terminaalivaiheen syöpälääke, jouduin hankkimaan apteekista ihan virallisen todistuksen että saan kantaa purkkia mukana.

Pahimmat kivut hellittivät vähitellen parissa kuukaudessa. Täysin ennallaan selkä ei ole sen jälkeen kuitenkaan ollut. Se on traumaherkkä edelleen, joudun miettimään liikkeet ja asennot tarkkaan.