Kaksosten epätasa-arvoinen kohtelu kummin osalta

Vierailija kirjoitti:

Hämmästynyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummi muisti molempia. Eikö se riitä sinulle ja lapsillesi?

Takerrutte loppujen lopuksi pieneen sivuseikkaan ja unohdatte, että kiitos olisi nyt ainoa asia mitä kaikkien pitäisi osata ääneen kummille sanoa. 

Saivatko lapsesi muilta mukavia huomionosoituksia ja lahjoja, joten millainen arvo niillä on ollut lapsillesi? PUhutteko niistä kivoista muistamisista ollenkaan ja iloitsette, miten isän serkun kaima muisti molempia todella hienolla lahjalla. Onko se teille tärkeää yhtään? Tai joku naapuri yllätti ruusuilla ja kortilla?

Voisiko lapsillesi olla nyt aika hyväksyä se tosiseikka, miten ihmiset tulevat eri tavoin toimeen keskenään?Olisiko toinen lapsista käyttäytynyt huonommin kummia kohtaan ja johon sinä et ole puuttunut ajallaan?

Joka tapauksessa olisi todella epäkohteliasta, tahditonta, itsekästä antaa palautetta kummille. Voit olla varma, ettei muista tämän jälkeen enää ollenkaan. Sitäkö tahdot lapsillesi?

Mistä johtuu, noin yleisestikin, että usein suurennellaan puutteita kuin katsottaisiin mitä hyvää oli? Kun ei nyt kuitenkaan kenenkään päätä olla sahaamassa irti 

Olemme kyllä kiitollisia muistamisesta ja todellakin keskitymme positiivisiin asioihin. Tämä asia jäi vaan itseäni harmittamaan ja vaivaamaan. En ymmärrä miksi joku toimii noin ja siitä syystä tänne asiasta kirjoittelin. Uskoisin, että jokainen vanhempi toivoo (huom! toivoo) lapsilleen tasapuolista kohtelua. 

Eli olisi ollut parempi ettei kirjeitä kirjoitettu laisinkaan. Ei kai mitään ylitsevuotavaa kirjettä voi kuitenkaan kirjoittaa toiselle, jos sitä ei tarkoita tosissaan. 

Toinen kirjoittaa ällän paperit ja toinen approbaturin paperit. Molempien kirjeisiin onnittelut poikkeuksellisen erinomaisesta koulumenestyksestä :D

ohis

Hämmästynyt kirjoitti:

Väittäisin, että molemmat lapset pahoittivat mielensä. Harva sisarus nauttii siitä, että hänen sisarustaan kohdellaan huonommin.

Toki molemmat ovat jo sen verran vanhoja ettei tuohon kannata puuttua. Mikäli molemmat pahoittivat mielensä, niin eiköhän molempien suhde kummiin viilene.

Ei tämä tosiaan mikään maailmaloppu ole. Kenellekään. Ihmetyttää vaan kummin toiminta. En tiedä onko kyse jollakin tavalla "vahingosta" tai esim. ajattelemattomuudesta vai ihan tietoista toimintaa. Tai kummi suosii alitajuisesti poikaa tyttären kustannuksella tai jostakin ihan muusta. Jos itse tuottaisin pahaa mieltä vahingossa, niin kyllä mä haluisin kuulla siitä jotta voisin korjata/yrittää korjata toimintaani. 

Itse luokittelisin tuollaisen toiminnan suoraan tarkoitukselliseksi kiilan lyömiseksi. Ei tuollaista voi vahingossa tehdä, mutta olen samaan mieltä kanssasi tuosta oman käytöksen korjamisesta kun tapahtunut johtuu ajattelemattomuudesta.

Voi myös olla niin, että hän kuvittelee tasapainottavansa sisarusten saamaa kohtelua, koska kokee toisen jäävän samalla tavalla vähemmälle huomiolle kuin itse aikoinaan jäi (jos tuo yksi viesti kyseisen aiheen tiimoilta oli ap:n).

Itse kaksosena olen myös kokenut vastaavanlaista kohtelua kummin taholta. Minä olin jostain syystä se josta välitti vähemmän. Sisareni sai halaukset ja hymyn ja kehuja, minä en. Tosin olin jotenkin niin tottunut tuohon että rupesin kiinnittämään siihen huomiota vasta sitten, kun ulkopuolinen ihminen ihmetteli miksi minua kohdellaan "jäätävämmin". Olin tosin äidillenikin se huonompi, ja koska kyse äidin sukulaisesta niin toimi samalla tavalla, kai. Lapsesta asti olin huonompi kuin siskoni kaikessa äidin mielestä. Lihavampi (noin 2kg), lyhyempi (noin 2 cm), hiljaisempi, huonompi koulussa, tyhmempi joka ei osaa ja josta ei ole mihinkään. Yritäpä siinä kasvaa tasapainoiseksi hyvän itsetunnon omaavaksi. No, onneksi 5 vuoden terapia auttoi. Ja kaiken alta paljastui: hyvin myöhemmin opiskeluissa pärjäävä, normaalia älykkäämpi (testeissä todettu) sisupussi.

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?

= minulla on tylsää, keksimpä provon