Lue keskustelun säännöt.
Anoppi aina säästää ja säästää. Miten säilyttää sopu?
05.06.2022 |
Jos on juhlat, halvinta kakkua. Nyt eilen vähän isommissa juhlissa hän oli halunnut osallistua tarjoiluihin. Ei saanut hankkia kakkua, kun se on pakastealtaan pirkkaa, jos hän päättää. Sieltä tuli hänen mukana suolaista purtavaa samaa tasoa. Mansikoista ja pensasmustikoista oli ollut ennakkoon vähän puhetta, mutta arvasin toki etukäteen, että tuskin raaskii niitä ostaa, vaikkei olisi paljon tarvittu.
Minua ärsyttää meidän erilainen ajattelutapa. Hän säästelee rikki mennyttä tavaraa varastoon. Jos meiltä hajoaa potkulauta, yllättäen se löytää tiensä hänen varastoonsa. Vaivihkaa on palauttanut vaikka mitä meille takaisin. Rikki mennyt ruohonleikkuri tuli korjattuna takaisin muutama vuosi sitten. Edelleen se moottori piti kauheaa jyrinää, vaikka hän olikin teroituttanut terät. Se on muuten alle 10 kaatopaikkamaksu, että tuollaisesta romusta pääsee eroon. Siis jos osaa luopua. Meille on vuosien saatossa ilmestynyt takaisin kaappiin myös mm. mukeja, joista on pala lohjennut ja hän liimannut kiinni. Aikamoinen riski, että lapset laittaa sellaisen astianpesukoneeseen ja pala irtoaa siellä uudestaan. Voi mennä kone rikki.
Mieheni ei huomaa mitään, mitä meiltä lähtee korjattavaksi ja ilmestyy takaisin eikä ota kantaa. Lasten vanhoista koulun tehtäväkirjoista hän yhden kerran sanoi, että eihän niitä kannata säästellä, vievät vaan tilaa. Anoppi uhallaan antaa niitä lapsille kun käydään siellä. Siis esim. jotain 3-5-vuotiaiden vähän täytettyjä tehtäväkirjoja 10-vuotiaalle.
Sopu pitäisi säilyttää, mutta kyllä ärsyttää.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Meille pakotti viimeksi pahvilaatikon, kyllä, pahvilaatikon. Sanoi, että me vielä tarvitsemme sitä. Ei kuunnellut, kun sanoin, että en halua sitä. No, otimme sen sitten kotiin ja heitimme pahvinkeräykseen.
Ihan älytöntä touhua.
Vanhemmilla ihmisillä ehkä on vielä geeneissä sellainen pula-ajan "kaikkea tarvitaan vielä joskus" (minullakin 55v).
Ollaan sisarustani kanssa jouduttu sopimaan, että kukin meistä ottaa äidiltämme vastaan KAIKEN mitä hän tarjoaa, ja saa vapaasti joko säästää tai kärrätä mäkeen.
Äiti siis antaa aina vanhoja lakanoita, palasterasioita, meidän koulukirjoja, lehtileikkeitä, Tiimarin tuikkukuppeja, satunnaisia arabian kahvilautasia "kukkien alle" - kaikenlaista jolle emme vielä ole keksineet "tappelemiseen arvoista arvoa"
Suurin osa menee jätteeseen käymättä kodissamme sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on OMA TAHTO! Kun se roudaa niitä romuja takas, heitä roskiin! Ja vie roskiin ENNEN kuin se kerkee pelastaa!
Juhlatarjottaviin teet itte ja sanot että älä tee,älä rasita itseäsi, anna minä teen, voit neuvoa...sitten teet oman mielesi mukaan!
Siivotessa ne risat kirjatkin katoaa! "voivoi en mä ehdi vahtia koko ajan...."
Miniälläkin vois olla oma tahto ja hoitaa roinansa itse niitä anopille työntämättä. Varmaan miniäkin yrittää säästää sälyttämällä anopille perheensä omat. Jos anoppi tuo jotain "poikansa vanhoja" ne voi heittää roskiin tai kiertätykseen jos viitsii fidalle viedä. Kumma muuten , kodeissa voi olla vaimon lapsuustavaroita, miehen joku vaikka jääkiekkopeli tai muistoesineet ei sovi. Eikä miehsen suvun valokuvat
Sopu syntyy siitä, että hyväksyt anoppisi sellaisena kuin hän on.Säästäminen ja korjaaminen on osa hänen luontoaan, eikä se siitä miksikään muutu kuin vasta hänen kuoltuaan.
Anoppi uskoo toimivansa oikein ja vaikka perustelisit oman kantasi asiasta enkelien kielellä anoppi ei sitä tule koskaan tajuamaan.
Et muutenkaan ole vastuussa anopin halpistarjoiluista. KYllä juhlapöytäsi varmasti kestään sellaisenkin lisän.
Muutoin otat kaiken vastaan ja viet ne sitten myöhemmin roskiin. Asiasta ei tarvitse järjestää erillistä näytöstä ja jossa ryhdyt kasvattamaan anoppia muuksi kuin hän on.
Vierailija kirjoitti:
Sopu pitäisi säilyttää, mutta eihän teillä nytkään ole sopua.
Minusta tuohon on vain yksi lääke: sanoa suoraan, että nyt se vanhojen romujen rahtaaminen loppuu. Tänne ei tuoda enää yhtäkään rikki mennyttä tavaraa takaisin.
Anopille ei pidä antaa edes tilaisuutta viedä mennessään mitään potkulautoja tai ruohonleikkureita. Rikkinäiset ja uudelleen liimatut astiat heittäisin hänen nähtensä suoraan roskiin, mielellään niin, että menevät lopullisesti säpäleiksi.
Tuo on totta. Olen luonteeltani ehkä mukaileva enkä uskalla sanoa hänelle suoraan, nielen omat tunteet. Sitten harmittaa, että nyt se on vienyt meidän romun ruohonleikkurin, vaikka oli tarkoitus viedä se kaatopaikalle. Olisi kannattanut soittaa perään ja sanoa suoraan, että tuo se takaisin, ei haluta, että sinä korjautat sitä. Korjaukset on saatava halvalla tai ilmaiseksi, niin hän jättää tietysti korjauttamatta jyrinää pitävän moottorin ja teroituttaa pelkät terät. Me ollaan tunnettu yli 20 vuotta, joten olisihan minullakin jo tässä vaiheessa oikeus sanoa, mitä mieltä olen säästötoimista. Pelkään loukkaavani, vaikka nyt se on laihaa sopua.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Olette esitelleet anopille rikkinäisiä tavaroita, ja hän on siitä ymmärtänyt, että ne pitäisi korjata.
Ei ikinä olla esitelty yhtään tavaraa. Hän osaa ihan itse löytää esim. kaatopaikalle tai kierrätykseen menossa olevia tavaroita. Autotallissa oli joskus laatikko täynnä potkulautoja ja pelejä, jotka lasten kanssa yhdessä katsottiin, ettei ole käyttöä tai on rikki. Anoppi oli täysin itsenäisesti ja omin lupineen kantanut sen omaan autoonsa. Ihmettelin miehelle, mihin se laatikko katosi. Myöhemmin selvisi.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopu pitäisi säilyttää, mutta eihän teillä nytkään ole sopua.
Minusta tuohon on vain yksi lääke: sanoa suoraan, että nyt se vanhojen romujen rahtaaminen loppuu. Tänne ei tuoda enää yhtäkään rikki mennyttä tavaraa takaisin.
Anopille ei pidä antaa edes tilaisuutta viedä mennessään mitään potkulautoja tai ruohonleikkureita. Rikkinäiset ja uudelleen liimatut astiat heittäisin hänen nähtensä suoraan roskiin, mielellään niin, että menevät lopullisesti säpäleiksi.Tuo on totta. Olen luonteeltani ehkä mukaileva enkä uskalla sanoa hänelle suoraan, nielen omat tunteet. Sitten harmittaa, että nyt se on vienyt meidän romun ruohonleikkurin, vaikka oli tarkoitus viedä se kaatopaikalle. Olisi kannattanut soittaa perään ja sanoa suoraan, että tuo se takaisin, ei haluta, että sinä korjautat sitä. Korjaukset on saatava halvalla tai ilmaiseksi, niin hän jättää tietysti korjauttamatta jyrinää pitävän moottorin ja teroituttaa pelkät terät. Me ollaan tunnettu yli 20 vuotta, joten olisihan minullakin jo tässä vaiheessa oikeus sanoa, mitä mieltä olen säästötoimista. Pelkään loukkaavani, vaikka nyt se on laihaa sopua.
-ap
Älkää jakako noin paljon infoa teidän elämästä. Anopille ei tarvitse kertoa, että ruohonleikkuri on rikki. Ostatte uuden ja viette vanhan pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette esitelleet anopille rikkinäisiä tavaroita, ja hän on siitä ymmärtänyt, että ne pitäisi korjata.
Ei ikinä olla esitelty yhtään tavaraa. Hän osaa ihan itse löytää esim. kaatopaikalle tai kierrätykseen menossa olevia tavaroita. Autotallissa oli joskus laatikko täynnä potkulautoja ja pelejä, jotka lasten kanssa yhdessä katsottiin, ettei ole käyttöä tai on rikki. Anoppi oli täysin itsenäisesti ja omin lupineen kantanut sen omaan autoonsa. Ihmettelin miehelle, mihin se laatikko katosi. Myöhemmin selvisi.
-ap
Eli miten se anoppi teillä noin vapaasti häärää? En anoppina ( enkä joskus miniänä)
Tuota voi käsittää.
Ja miten iso auto hänellä on, en omaani saa ruohonleikkuria sopimaan vaikka risa pitäisi kaatikselle viedä.
Miten olette noin riippuvaisia anopista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö juhlien järjestäjä yleensä itse järjestä juhlatarjoilut? Tai heitä rikki menneet tavarat roskiin?
Niinhän sitä luulisi, että juhlien järjestäjä itse hoitelee tarjoilut, paitsi meidän pohjalaisessa suvussa. Ei tule kuuloonkaan, että joku itsekseen hoitaa kakut ja pullat. Koko lähisuku häärää (tai määrää). Meidän pojan rippijuhliin tuli mummun mukana hänen siskonsa ja siskon mies. Pohjanmaalla voi olettaa, että myös naapurit tuppaa juhliin, vaikkei kutsuttu. Siksi tarjoilua pitää olla reilusti. Ne myös on tapana jakaa sukulaisten kesken, kun bileet on ohi. Se on vähän kuin käyttäytymiskoodi. Ei mua haittaa, mutta kun mieheni on muualta kotoisin, nuo pohojalaaset juhlistavat tuottaa hänelle harmaita hiuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette esitelleet anopille rikkinäisiä tavaroita, ja hän on siitä ymmärtänyt, että ne pitäisi korjata.
Ei ikinä olla esitelty yhtään tavaraa. Hän osaa ihan itse löytää esim. kaatopaikalle tai kierrätykseen menossa olevia tavaroita. Autotallissa oli joskus laatikko täynnä potkulautoja ja pelejä, jotka lasten kanssa yhdessä katsottiin, ettei ole käyttöä tai on rikki. Anoppi oli täysin itsenäisesti ja omin lupineen kantanut sen omaan autoonsa. Ihmettelin miehelle, mihin se laatikko katosi. Myöhemmin selvisi.
-ap
Meillä saa autotallin oven lukkoon, niin kuin todennäköisesti teilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopu pitäisi säilyttää, mutta eihän teillä nytkään ole sopua.
Minusta tuohon on vain yksi lääke: sanoa suoraan, että nyt se vanhojen romujen rahtaaminen loppuu. Tänne ei tuoda enää yhtäkään rikki mennyttä tavaraa takaisin.
Anopille ei pidä antaa edes tilaisuutta viedä mennessään mitään potkulautoja tai ruohonleikkureita. Rikkinäiset ja uudelleen liimatut astiat heittäisin hänen nähtensä suoraan roskiin, mielellään niin, että menevät lopullisesti säpäleiksi.Tuo on totta. Olen luonteeltani ehkä mukaileva enkä uskalla sanoa hänelle suoraan, nielen omat tunteet. Sitten harmittaa, että nyt se on vienyt meidän romun ruohonleikkurin, vaikka oli tarkoitus viedä se kaatopaikalle. Olisi kannattanut soittaa perään ja sanoa suoraan, että tuo se takaisin, ei haluta, että sinä korjautat sitä. Korjaukset on saatava halvalla tai ilmaiseksi, niin hän jättää tietysti korjauttamatta jyrinää pitävän moottorin ja teroituttaa pelkät terät. Me ollaan tunnettu yli 20 vuotta, joten olisihan minullakin jo tässä vaiheessa oikeus sanoa, mitä mieltä olen säästötoimista. Pelkään loukkaavani, vaikka nyt se on laihaa sopua.
-ap
Et ole edes nuori ja silti anopin pitää osallistua juhliinne rahallisesti. Eikö jo olisi aika järjestää itse mieleisesi kemut ja kutsua anoppi vieraaksi, edes keittiöön laskematta. Lapsenne katsovat että mummulle tuodaan tarjottavat mummun itse edes hakematta pöydästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö juhlien järjestäjä yleensä itse järjestä juhlatarjoilut? Tai heitä rikki menneet tavarat roskiin?
Niinhän sitä luulisi, että juhlien järjestäjä itse hoitelee tarjoilut, paitsi meidän pohjalaisessa suvussa. Ei tule kuuloonkaan, että joku itsekseen hoitaa kakut ja pullat. Koko lähisuku häärää (tai määrää). Meidän pojan rippijuhliin tuli mummun mukana hänen siskonsa ja siskon mies. Pohjanmaalla voi olettaa, että myös naapurit tuppaa juhliin, vaikkei kutsuttu. Siksi tarjoilua pitää olla reilusti. Ne myös on tapana jakaa sukulaisten kesken, kun bileet on ohi. Se on vähän kuin käyttäytymiskoodi. Ei mua haittaa, mutta kun mieheni on muualta kotoisin, nuo pohojalaaset juhlistavat tuottaa hänelle harmaita hiuksia.
Olemme mieheni kanssa molemmat kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja kuulostaa kovin vieraalle tavalle järjestää juhlia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun anoppi teki samaa. Roudasi meille jotain vanhoja tavaroita. Ei edes kysynyt mitään, tuli vaan vierailun aikana laatikon kanssa selittäen että me varmaan tarvitaan jotain 30 vuotta vanhoja kynttilänjalkoja
Ensin pidin kaiken kun en kehdannut muutakaan. Sitten yritin sanoa anopille nätisti, että meillä ei ole tilaa kaikelle sen krääsälle. Hän rauhoittui vähäksi aikaa, mutta sama roudaaminen jatkui parin kuukauden päästä. Nykyään vien vaan kaiken kylmästi kirpparille :-D
Vierailija kirjoitti:
Meille pakotti viimeksi pahvilaatikon, kyllä, pahvilaatikon. Sanoi, että me vielä tarvitsemme sitä. Ei kuunnellut, kun sanoin, että en halua sitä. No, otimme sen sitten kotiin ja heitimme pahvinkeräykseen.
Ihan älytöntä touhua.
Niin meillekin kävi, kun appivanhemmat muuttivat. He olivat ostaneet pahvilaatikoita, käyttivät niitä muutossa ja raahasivat kaikki ehjät meidän varastoon. Perustelu oli, että kuitenkin me muutetaan parin vuoden sisällä, kun lapset kasvaa. Minä lastasin kaikki pahvit autoon ja vein pahvinkeräykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et vienyt itse sitä ruohonleikkuria romun keräykseen ja maksanut sitä kymppiä? Jutusta saa käsityksen, että anopin olisi pitänyt se "vain kymppi" maksaa.
Äitini: Missähän se 20 v. sitten antamani suihkuverho on? Tarvitsisin sitä nyt.
Minä: Täh?
Äiti: No, etkö nyt muista? Sellainen iiiiiihana, jossa oli kultaisia raitoja.
Minä: En muista. Voin katsoa varastosta näkyykö (en katso)
Minä: Joo, ei löytynyt.
Äitini: Voi että se oli niìiiiiin iiiiiiihana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö juhlien järjestäjä yleensä itse järjestä juhlatarjoilut? Tai heitä rikki menneet tavarat roskiin?
Niinhän sitä luulisi, että juhlien järjestäjä itse hoitelee tarjoilut, paitsi meidän pohjalaisessa suvussa. Ei tule kuuloonkaan, että joku itsekseen hoitaa kakut ja pullat. Koko lähisuku häärää (tai määrää). Meidän pojan rippijuhliin tuli mummun mukana hänen siskonsa ja siskon mies. Pohjanmaalla voi olettaa, että myös naapurit tuppaa juhliin, vaikkei kutsuttu. Siksi tarjoilua pitää olla reilusti. Ne myös on tapana jakaa sukulaisten kesken, kun bileet on ohi. Se on vähän kuin käyttäytymiskoodi. Ei mua haittaa, mutta kun mieheni on muualta kotoisin, nuo pohojalaaset juhlistavat tuottaa hänelle harmaita hiuksia.
Olemme mieheni kanssa molemmat kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja kuulostaa kovin vieraalle tavalle järjestää juhlia.
Riippuu ehkä suvusta ja sen tiiviydestä. Meillä oli lapsuudenkoti Lapualla, josta muutettiin pois 90-luvulla vanhempien saatua töitä muualta. Kun vaarin ja mummun kanssa saman pihan eri puolilla asuttiin, ihan varmaa oli yhteiset juhlien järjestelyt. Ehkä se olisi ollut loukkaus jopa, jos ei mummu ja vaari ole hyödyksi, kun lapsenlapsilla juhlat. Tuo on myös tuttua, että vaikket kylältä ketään naapuria olisi kutsunut, ilmestyy ne joka tapauksessa esim. lakkiaisiin tai rippijuhliin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et vienyt itse sitä ruohonleikkuria romun keräykseen ja maksanut sitä kymppiä? Jutusta saa käsityksen, että anopin olisi pitänyt se "vain kymppi" maksaa.
Eli aloittaja kasaa risaa romua nurkkansa täyteen kuten tuo joku mummo jogurttipurkkeja. Lasten lelut, pienet, voi heittäää jätekeräykseen, risat astiat, lautapelit usein pahvinkeräykseen, lastenkirjat on hyväntekeväisyyskirppareilla menevää tavaraa. Taitaa aloittajakin olla "säästäjä" jos nurkat romua täynnä. Ja valittelee kemujen hintaa niin anoppi yrittää auttAa.
Miksi vanhat koulukirjat on anopilla? Miten se rikkimennyt ruohonleikkuri ylipäätään päätyy anopille eikä kaatopaikalle suoraan teiltä?
Niin tuttua. Olenkin keksinyt "juuri eronneita kavereita" ja "tuttavan opiskelut aloittavan nuoren" joille nämä lahjoitetut romppeet päätyvät. Oikeasti menevät tietenkin roskiin, mutta aina kun kyynel silmässä muistellaan jotain tavaraa, niin puhutaan tämmöisistä henkilöistä joille ollaan lahjoitettu. En tosiaankaan rupea pitelemään mitään varastoa rikkinäisistä tulostimista, liiterissä homeistetusta ja hiiren paskomista lakanoista ja mitä näitä arvoesineitä onkaan. Pois vaan ja heti.
Muuten töissä kyllä käytän lohjennutta mukia. Lohkeama on hyvin pieni, ja säilytän mukia paikassa mistä se ei päädy tiskikoneeseen. Mutta en tarvitse rikkinäisiä mukeja 27 kpl.
Olette esitelleet anopille rikkinäisiä tavaroita, ja hän on siitä ymmärtänyt, että ne pitäisi korjata.