Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Uusi työpaikka ja valtava puhelinkammo
04.06.2022 |
Nyt on hyvät neuvot kalliit. Oikeasti puhelinkammoon kaivataan nyt pikaista apua.
Aloitin uudessa työpaikassa kuukausi sitten, enkä totta puhuen haastattelussa tajunnut koko toimenkuvaa, sillä minut palkattiin tietynlaiseen asiantuntijarooliin oman alani puolelta. Kyseessä on kuitenkin toinen toimiala, jossa aluksi pääsen työskentelemään omissa tehtävissäni ja kesän jälkeen jatkan toisenlaisessa roolissa yrityksen oman toimialan puolella. Tähän tehtävään kuuluu myös koko yrityksen toimiston puhelimeen vastaamista, joka on melkoisen keskeisellä paikalla monen ihmisen kuuluvissa. Kysesssä olevat puhelut ovat sellaisia, joissa täytyy puhua enemmänkin soittajan kanssa. Ihan lyhyellä vastaamisella ja yhdistämisellä tästä ei pääse. Tunnen jo nyt kauhun tunteita syksyä kohtaan, sillä kärsin aivan valtavan pahasta puhelinkammosta.
Olen siis pitkän linjan esiintymisjännittäjä ja se näkyy myös puhelimessa. Saatan saada todella pahoja Black out-kohtauksia, olla kykenemätön ymmärtämään asioita, ääni värisee ja saattaa jopa kadota kokonaan, pulssi hakkaa, on hankala puhua, ajatus ei kulje tuntuu etten tule selviämään tästä hommasta syksyllä ollenkaan!
Näitä puhelinpäivystysvuoroja ei ole jatkuvasti, kyseessä ei ole koko toimenkuvani. Kaikki muu tämän lisäksi, on lähes unelmieni täyttymys. Palkkataso, työaikojen jousto, mahdolliset etätyöt sekä kaikki muu olisi todella itselleni sopivaa. Paitsi tämä puhelujen vastaanottaminen.
Mistä ihmeestä saan apua tähän pelkotilaan? Kuka tässä voisi auttaa ennen syksyä? Korostan että kyseessä on niin paha kammo ja pelkotila, että myös oikeanlainen lääkitys saattaa olla alkuun tarpeellinen. Ei ole kyse siis pienestä jännityksestä, vaan lamauttavasta oikeasta pelosta.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Beetasalpaajat auttavat, esim. Propral.
Sama. Pakko oli popsia niitä, kun piti järjestellä yksin hautajaisia, tuntu, et pumppu pamahtaa. Vanhasta kokemusta tiesin, et se on ajettava alas (söin aiemmin Bisoprolilia migreeniestona ja vähän liian korkeeseen alapaineeseen ja leposykkeeseen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menet työterveyteen ja kerrot tuon, mitä kerroit aloituksessa. Arvoivat sitten, oletko ylipäätään soveltuva ko. työtehtävään. Siltä ei kuulosta.
Mieti mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, kun vastaat puhelimeen. Se jälkeen mieti, vaikkapa Ukrainan tilannetta. Saat suhteellisuudentajua.
Kuule. Harjoittele nyt kesällä!
Ihan "leikit" peilin edessä, vastaat muka puhelimeen, kuuntelet, ja sitten keskustelet.
Voisit kysyä jonkun kaverisi auttamaan.
Olen päässyt itse ihmiskammosta silleen että menin ja tein. Ajattelin että mitä se mulle kuuluu jos ei tykätä!
Niin vaan tein.
Vartti päivässä, juttele vaikka telkkarin mainosten aikaan puuta heinää!
Onhan niitä kirjojaki, etsi tai kysy kirjastosta, siellä on se "kysy kirjastosta" palvelu, siis netissä voit kysyä.
SITÄPAITSI Kun osaat oman asiasi, olet vahvoilla, muista viis, ei ne ehdi sua kuuntelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko tai älä, siihen tottuu kyllä ajan mittaan. Sinun on nyt vaan kestettävä tämä tulikoe, hankit vaikka tarvittavan lääkityksen. Tuossa mainittiinkin jos beetasalpaajat, jotka ovat hyviä esiintymisjännitykseen ja esimerkiksi vapinaan, eikä vaikuta mitenkään aivotoimintaan. Jos taas tuntuu että sekään ei auta, voi aina miettiä bentsoja, mutta nämä eivät ratkaise perusongelmaa ja ei hyvä pitkästi käytettynä.
Olen ollut samassa tilanteessa suunnilleen vuosi sitten ja alku oli kauheaa. 4/5 puheluista tuntui olevan ihan hirveän hankalia ja oli vaikeaa. Nyt se lukema on enää 1/5. Että altistaminen auttaa ja samalla ne taidot kehittyy.
Tsemppiä!
Mä luotan, että se alkaa sulla sujumaan parin päivän jälkeen.
Mietit vaan, että rauhallisesti yrität selvittää sen asian, mitä soittaja soittaa. Mulla on ennen ollut puhelinkammo, mutta se on kadonnut pakon edessä. Nyt voin soitella ja vastailla ihan mihin vaan ja kysellä tyhmiä ja pitää hiljaisia taukoja jos mietin, tai pyytää toistamaan asiaa, kunnes ymmärrän tarpeeksi hyvin. Ajattele, että se on sun tehtävä auttaa soittajia asiassaan ja tehdä se kyllin hyvin.
Voit myös ajatella, että ne soittajat ei oo sen kummempia ihmisiä kuin sinä, sun äiti tai isä. Hyvässä lykyssä jopa itseäsi toopempia. Vaikka se sitten oliskin vaikka presidentti, mutta jotain hänkin on vailla, jos sinne soittaa.
Anna niiden soittajien hoitaa puhepuoli mahdollisimman suureksi osaksi, ota rauhassa ja yritä olla avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen jekku tulee mieleen että liima siihen luuriin että jämähtää kunnollla kiinni.
Mä rikon aina puhelimen jos tulee tollasia. Pelkään puhelimia ja suuntaan niihin vihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkia uusi työ jännittää. Ajan kanssa se helpottaa. Lääkkeitä ei kannata ottaa, kun kyse on normaalista arjen asiasta. Miten olet tähän saakka selvinnyt tilanteista, joissa pitää puhua puhelimessa? Ainakin hengissä olet, kun täällä kirjoittelet
Tee käyttöösi printti, jossa on kaikki keskeiset asiat, joista pitää muistaa puhua soittajan kanssa. Käytä puhelun aikana kynää ahkerasti, että näet ennen puhelun lopettamista, pitikö jotain vielä muistaa. Keskity ja puhu hitaasti, että saat itsellesi ajatusten kokoamisaikaa. Yritä pitää puhe iloisena ja lämpimänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usko tai älä, siihen tottuu kyllä ajan mittaan. Sinun on nyt vaan kestettävä tämä tulikoe, hankit vaikka tarvittavan lääkityksen. Tuossa mainittiinkin jos beetasalpaajat, jotka ovat hyviä esiintymisjännitykseen ja esimerkiksi vapinaan, eikä vaikuta mitenkään aivotoimintaan. Jos taas tuntuu että sekään ei auta, voi aina miettiä bentsoja, mutta nämä eivät ratkaise perusongelmaa ja ei hyvä pitkästi käytettynä.
Olen ollut samassa tilanteessa suunnilleen vuosi sitten ja alku oli kauheaa. 4/5 puheluista tuntui olevan ihan hirveän hankalia ja oli vaikeaa. Nyt se lukema on enää 1/5. Että altistaminen auttaa ja samalla ne taidot kehittyy.
Tsemppiä!
Hyvin sanottu! Tosin itsestä tuntu, et pientä mielialaa kohentavaa vaikutusta sillä oli. Voi kyllä olla mielikuvitustakin.
t. #2
Vierailija kirjoitti:
Tee käyttöösi printti, jossa on kaikki keskeiset asiat, joista pitää muistaa puhua soittajan kanssa. Käytä puhelun aikana kynää ahkerasti, että näet ennen puhelun lopettamista, pitikö jotain vielä muistaa. Keskity ja puhu hitaasti, että saat itsellesi ajatusten kokoamisaikaa. Yritä pitää puhe iloisena ja lämpimänä.
Miten tuollainen on mahdollista toteuttaa, kun ei koskaan tiedä, millä asialla kukakin soittaa? Harvassa työssä kaikki soittavat samalla asialla ja kysyvät samoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin, että auttaa ainakin vähän jos ihan suoraan myönnät ongelmasi. Jos alat änkyttää tai jäädyt puhelun aikana tai mitä tahansa, niin pyydä vain anteeksi soittajalta ja sano, että sinulla on vaikeuksia puhua puhelimessa. Sitten ei tarvitse enää esittää "parempaa" kuin on, vaan riittää että saa jotenkin asiat hoidettua soittajan kanssa.
Puhelinpelko on varmaan melko yleistä ainakin jossain määrin, joten ihmiset varmasti osaavat suhtautua siihen. Saattavat itsekin parhaillaan jännittää sitä puhelua.
Juokse ja lujaa. Jos tarvitset lääkitystä tuohon hommaan mitä sulla tulee jatkossakin olemaan niin ei ole oikeaa hommaa sinulle. Ei se helpota ajan kuluessakaan.
Onpas alentuvan sävysiä nää vastaukset. Itse tiedän johtajatasonkin ihmisiä, jotka käyttävät beetasalpaajia esiintymisjännitykseen. Kyllä se on ihan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Onpas alentuvan sävysiä nää vastaukset. Itse tiedän johtajatasonkin ihmisiä, jotka käyttävät beetasalpaajia esiintymisjännitykseen. Kyllä se on ihan normaalia.
Ei todellakaan ole normaalia. Jos esiintymiset jännittävät niin paljon, että tarvitaan rauhoittavaa lääkitystä, kyse on pahasta ongelmasta, ei todellakaan normaalista tilanteesta. Rauhoittavien napsimista ei pidä edes yrittää normalisoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas alentuvan sävysiä nää vastaukset. Itse tiedän johtajatasonkin ihmisiä, jotka käyttävät beetasalpaajia esiintymisjännitykseen. Kyllä se on ihan normaalia.
Ei todellakaan ole normaalia. Jos esiintymiset jännittävät niin paljon, että tarvitaan rauhoittavaa lääkitystä, kyse on pahasta ongelmasta, ei todellakaan normaalista tilanteesta. Rauhoittavien napsimista ei pidä edes yrittää normalisoida.
Beetasalpaaja ei ole mikään rauhoittava.🤪
- jos tulee joku oikein paha paniikkikohtaus/blackout, keksi niitä tilanteita varten etukäteen joku repliikki, jonka avulla voit lopettaa puhelun, tyyliin "anteeks, voinko soittaa hetken päästä takaisin, tässä vieressä sattu *joku sopiva tilanne* jossa on mun pakko auttaa". Sit voit käydä vessassa hengittelemässä ja soittaa tilanteen rauhoituttua takaisin. Tai sit sanot että "nyt en tiedä vastausta kysymykseen heti/ täytyy kysyä kolleegalta yms. ja että soitat takaisin".
- toinen keino mikä mua on auttanu, on tieto siitä, että ihmiset on yleensä kiitollisia siitä että joku haluaa auttaa, ja ettei sillä oikeesti oo niin paljon väliä millä tavalla puhuu tai osaako oikeesti auttaa. Eli jos on avulias ja ystävällinen, niin ihmiset on tyytyväisiä, eikä muulla oo kauheesti väliä.
- lisäks mua auttaa se, että hoen itelleni, että on ok olla outo :D Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta se että toimii jossain tilanteessa oudosti tai hölmösti, jää vain ja ainoastaan oman itsensä mieleen, ja muut unohtaa semmosen nopeesti. Eli vaikka puhelimeen vastaiskin joku vähän outo änkyttäjä, ei ihmiset jää miettimään sitä pitkäks aikaa. Tätä hokemalla pääsen aika nopeesti häpeän tunteesta eroon ja sen myötä tulevat tilanteet helpottuu kun tiedän et se kamala hetki tai tunne ei kestä ikuisesti
Alue: Aihe vapaa
Otan osaa. Beetasalpaajat auttavat, esim. Propral.