En ihastu
Saatikka rakastu. En tiedä mistä johtuu. Minulla on kyllä ystäviä ja myös sukulaisia keiden kanssa toisinaan vietän aikaa, ja viime aikoinakin olen tavannut uusia mukavia ihmisiä joiden kanssa on hauska jutella. Mutta koskaan ei tule mitään ihastumisen tunnetta tai sellaista että haluaisi olla jossain intiimissä läheisyydessä toisen kanssa. Tästä syystä olen myös neitsyt ja sitä en kyllä kenellekään kerro, jotkut ystävätkin selvästi olettavat että olen seurustellut.
En usko olevani aseksuuali tai aromanttinen. Tuntuu että minussa on vain joku vika. Mietin että voiko johtua jostain lapsuuden traumoista tai jostain (käyn terapiassa). Tuskin kukaan täällä voi auttaa tässä asiassa, mutta halusin vain avautua johonkin kun ei tästä oikein kehtaa tutuille puhua ja terapia ei ole vielä ihan tässä vaiheessa. Jos joillain on samanlaisia kokemuksia niin voi toki kommentoida.
Kommentit (27)
Olisi hienoa tuntea sellainen oikein voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Mutta ei ole tullut vastaan...
Vierailija kirjoitti:
Francesco Alberonin mukaan rakastuminen tarkoittaa kahden ihmisen välistä vallankumousta, eli sitä, että ihminen on valmis järjestämään menneisyytensä ja tulevaisuutensa uudelleen. Jos ihminen on tyytyväinen nykyiseen elämäänsä ja haluaa pitää kiinni tutuista asioista, ei hän ole valmis rakastumaan. Rakastuminen edellyttää turhautumista nykyiseen elämäänsä ja samassa moodissa olevan ihmisen löytämistä.
Kannattaa lukea Francesco Alberonin kirja Rakastuminen.
Hmm, vois tosiaan kattoa jos löytäisin jostain luettavaksi. -ap
Tapaatko keitään joihin voisit ihastua? Jos et, syy voi olla siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Francesco Alberonin mukaan rakastuminen tarkoittaa kahden ihmisen välistä vallankumousta, eli sitä, että ihminen on valmis järjestämään menneisyytensä ja tulevaisuutensa uudelleen. Jos ihminen on tyytyväinen nykyiseen elämäänsä ja haluaa pitää kiinni tutuista asioista, ei hän ole valmis rakastumaan. Rakastuminen edellyttää turhautumista nykyiseen elämäänsä ja samassa moodissa olevan ihmisen löytämistä.
Kannattaa lukea Francesco Alberonin kirja Rakastuminen.
Minulle (miehelle, ikäänkuin sukupuolellani tällä kohtaa olsi mitään merkitystä) ihastuminen ja rakastuminen ovat eriasioita. Sanon näin, vaikka ilman ihastumista tuskin voi olla, ainakaan syvää rakkauden tunnetta. Mutta valehtelisin, jos väittäisin, että olsin rakastunut, jokaieen ihastukseni kohteeseen.
PS: Varmasti muutoin mielenkiintoinen kirja. - Voisinhan tuon vaikka kirjastosta varata. - Varauksessa on jo Emilia Vuorisalmen teos, mutta mikäs sen nimi nyt taas olikaan...
Ihastuminen ja rakastuminen ehdottomasti ovat kaksi eri asiaa. Rakastuminen on paljon syvempi tunne.
Näin minäkin tunnen. - Molempia kyllä yhdistää se, että kumpikin on aika mystisiä, joita on selittää yksinkertaisesti, että mitä ne oikeastaan ovat tai mikä ne saa aikaan (tai on saamatta).
Ja molemmat menevät ohi aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Tapaatko keitään joihin voisit ihastua? Jos et, syy voi olla siinä.
Tapaan toisinaan uusia ihmisiä. Mutta en ole ihastunut kehenkään heistä vaikka pidänkin heistä ihmisinä. -ap
Meitä ihmisiä on monenlaisia.
mies54v
Näin minäkin tunnen. - Molempia kyllä yhdistää se, että kumpikin on aika mystisiä, joita on selittää yksinkertaisesti, että mitä ne oikeastaan ovat tai mikä ne saa aikaan (tai on saamatta).