Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ihastu
04.06.2022 |
Saatikka rakastu. En tiedä mistä johtuu. Minulla on kyllä ystäviä ja myös sukulaisia keiden kanssa toisinaan vietän aikaa, ja viime aikoinakin olen tavannut uusia mukavia ihmisiä joiden kanssa on hauska jutella. Mutta koskaan ei tule mitään ihastumisen tunnetta tai sellaista että haluaisi olla jossain intiimissä läheisyydessä toisen kanssa. Tästä syystä olen myös neitsyt ja sitä en kyllä kenellekään kerro, jotkut ystävätkin selvästi olettavat että olen seurustellut.
En usko olevani aseksuuali tai aromanttinen. Tuntuu että minussa on vain joku vika. Mietin että voiko johtua jostain lapsuuden traumoista tai jostain (käyn terapiassa). Tuskin kukaan täällä voi auttaa tässä asiassa, mutta halusin vain avautua johonkin kun ei tästä oikein kehtaa tutuille puhua ja terapia ei ole vielä ihan tässä vaiheessa. Jos joillain on samanlaisia kokemuksia niin voi toki kommentoida.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias enkä ole koskaan ihastunut tai rakastunut. Kiinnyn ihmisiin hitaasti, minun on vaikea luottaa alussa keneenkään. Osaan silti rakastaa, ja olen ollut nyt mieheni kanssa 18 vuotta. Meillä on yksi lapsi ja nämä kaksi ihmistä ovat minulle tärkeintä maailmassa. Onhan minussa omat vikani henkisellä puolella mutta silti haluaisin ajatella että meitä on moneen junaan ja tämäkin voi olla ihan normaalia. En edes osaa kaivata jotain sellaista jota en ole koskaan kokenut.
Minulla on ollut kolme pidempää suhdetta/liittoa. En ole koskaan ihastunut. Minä olen pikemminkin ihmetellyt, onko ihminen täysjärkinen jos ihastuu naapuriin/työkaveriin vaikkapa stalkkaukseen asti.
Minulla on miehenä taas se ongelma, että en saa ketään naista ihastumaan.
Jo vuosia mennyt kaikki treffailut kaverivyöhykkeellä.
Vaikka naisen saisi kotitreffeille niin ne ei ikinä päädy seksiin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on miehenä taas se ongelma, että en saa ketään naista ihastumaan.
Jo vuosia mennyt kaikki treffailut kaverivyöhykkeellä.
Vaikka naisen saisi kotitreffeille niin ne ei ikinä päädy seksiin.
No ei kaikki halua ekoilla treffeillä seksiä... ihan normaalia.
Itse olen myös neitsyt tai miehenä sanosin mieluummin, etä minulla on poikuus tallella. En ole varma johtuuko se, että en rakastu ja pikkuhiljaa tuntuu jo sille, että syvempi ihastuminenkin on jo hankalaa niin voisiko se johtua, ainakin osaksi siitä, että alitajunta pakottaa hillitsemään ja jäädyttämään kaikkien sellaisten tunteiden kokemisen. jotka saattaisivat johtaa "itse kontrollin" pettämiseen.
Kun ei rakastu, eikä oikein syvemmin ihastu, niin luulee välttyvänsä sydänsuruilta mutta samalla kasvattaa, itselleen panssaria, joka saa tai on saanut jo itseni toisinaan, mahd. tahattomankin kömpelöksi. Tai vain viileäksi. - Vaikka aika hyvin osaan reipas ja toimelias, tulen lähes kaikkien kanssa juttuun ja toimeen.
- Mutta kasvaneen panssarini myötä en ehkä tunne enää niitä kipinöitä, joita toinen saattaisi vielä lähettää. - Niitä joita kuitenkin haluaisin itse kokea ja joita haluaisin ja kovasti toivoisin, että joku saattaisi vielä kokea ja tuntea minua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on miehenä taas se ongelma, että en saa ketään naista ihastumaan.
Jo vuosia mennyt kaikki treffailut kaverivyöhykkeellä.
Vaikka naisen saisi kotitreffeille niin ne ei ikinä päädy seksiin.
No ei kaikki halua ekoilla treffeillä seksiä... ihan normaalia.
Mikä naisille normaalia niin miehille epänormaalia. - Vastahan täällä sai mies parka kuulla olevansa terapian tarpeessa ja sosiaalisesti rajoittunut autisti kun ei vielä kolmansienkaantreffien yhteydessä ymmärtänyt naisen selkeää vihjettä, että naienn saattaisi haluta hänen kanssa seksiä Ja mikä idiootti kuvitteli vielä tämän jälkeen, etä heillä saattaisi olla jotain yhteistä kuin vain kaveruus. - Kaveruus joka osalle naisen ja miehen välillä on jo mahdoton pelkkänä ajatuksenakin., ainakaan jos mies on muuta kuin homoseksuaali tai nainen muuta kuin suohirviön näköinen
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias enkä ole koskaan ihastunut tai rakastunut. Kiinnyn ihmisiin hitaasti, minun on vaikea luottaa alussa keneenkään. Osaan silti rakastaa, ja olen ollut nyt mieheni kanssa 18 vuotta. Meillä on yksi lapsi ja nämä kaksi ihmistä ovat minulle tärkeintä maailmassa. Onhan minussa omat vikani henkisellä puolella mutta silti haluaisin ajatella että meitä on moneen junaan ja tämäkin voi olla ihan normaalia. En edes osaa kaivata jotain sellaista jota en ole koskaan kokenut.
Olen iloinen puolestasi että sinua asia ei häiritse. Minua se taas häiritsee, kiinnostaa miltä se tuntuu. :/ Yksi kaveri sanoi "haluaisin niin että löytäisit jonkun, ansaitset sen" jne. olin että kauniisti ajateltu mutta ei voi mitään jos ei vaan tapahtu. 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että älykkäämät yksilöt eivät ihastu niin helposti kuin tyhmemmät tapaukset.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että älykkäämät yksilöt eivät ihastu niin helposti kuin tyhmemmät tapaukset.
En nyt tiedä olenko erityisen älykäs. :D Herkkä tavallaan kyllä, ja pohdiskeleva. Ollut lapsesta asti. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama, meinasin tehdä aloituksen aiheesta. Itseäni tämä häiritsee. Olen kyllä joskus ihastunut, mutta todella harvoin, vaikka se onkin niin ihanaa. Mistähän tällainen todella voi johtua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Francesco Alberonin mukaan rakastuminen tarkoittaa kahden ihmisen välistä vallankumousta, eli sitä, että ihminen on valmis järjestämään menneisyytensä ja tulevaisuutensa uudelleen. Jos ihminen on tyytyväinen nykyiseen elämäänsä ja haluaa pitää kiinni tutuista asioista, ei hän ole valmis rakastumaan. Rakastuminen edellyttää turhautumista nykyiseen elämäänsä ja samassa moodissa olevan ihmisen löytämistä.
Kannattaa lukea Francesco Alberonin kirja Rakastuminen.
Vierailija kirjoitti:
Sama, meinasin tehdä aloituksen aiheesta. Itseäni tämä häiritsee. Olen kyllä joskus ihastunut, mutta todella harvoin, vaikka se onkin niin ihanaa. Mistähän tällainen todella voi johtua?
Hyvä kysymys! Syytä tuskin on vain yhtä tai kahta oikeaa (tai väärää) vastausta. - Itseäni vinosti hymyilttä tuo jonkun edellä esittämä etteivät älykkäämmät yksilöt ihastuisi niin helposti. Jos näin olisi, niin sitähän saattaisi joku erehtyä pitämään minua(kin) älykkäänä. Olisiko se paha asia? Tuskin mutta en vain osaa itseäni pitää mitenkään poikkeavan älykkäänä. Mutta kuullostaahan se ehkä mielikuvissa paremmalta ja hivelee itsetuntoa jos voi aatella, että olisi ainakin yksi osoitus siitä, että olisin hitusen älykkäämpi tai edes älykäs siksi, että en kovinkaan herkästi ihastu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Francesco Alberonin mukaan rakastuminen tarkoittaa kahden ihmisen välistä vallankumousta, eli sitä, että ihminen on valmis järjestämään menneisyytensä ja tulevaisuutensa uudelleen. Jos ihminen on tyytyväinen nykyiseen elämäänsä ja haluaa pitää kiinni tutuista asioista, ei hän ole valmis rakastumaan. Rakastuminen edellyttää turhautumista nykyiseen elämäänsä ja samassa moodissa olevan ihmisen löytämistä.
Kannattaa lukea Francesco Alberonin kirja Rakastuminen.
Minulle (miehelle, ikäänkuin sukupuolellani tällä kohtaa olsi mitään merkitystä) ihastuminen ja rakastuminen ovat eriasioita. Sanon näin, vaikka ilman ihastumista tuskin voi olla, ainakaan syvää rakkauden tunnetta. Mutta valehtelisin, jos väittäisin, että olsin rakastunut, jokaieen ihastukseni kohteeseen.
PS: Varmasti muutoin mielenkiintoinen kirja. - Voisinhan tuon vaikka kirjastosta varata. - Varauksessa on jo Emilia Vuorisalmen teos, mutta mikäs sen nimi nyt taas olikaan...
Vierailija kirjoitti:
Francesco Alberonin mukaan rakastuminen tarkoittaa kahden ihmisen välistä vallankumousta, eli sitä, että ihminen on valmis järjestämään menneisyytensä ja tulevaisuutensa uudelleen. Jos ihminen on tyytyväinen nykyiseen elämäänsä ja haluaa pitää kiinni tutuista asioista, ei hän ole valmis rakastumaan. Rakastuminen edellyttää turhautumista nykyiseen elämäänsä ja samassa moodissa olevan ihmisen löytämistä.
Kannattaa lukea Francesco Alberonin kirja Rakastuminen.
Ei oo Francesco koskaan ollut rakastunut
Francesco Alberonin mukaan siis rakastuminen ja rakastaminen ovat eri asioita. Hän ei muistaakseni niinkään puhunut ihastumisesta. Toki ihastumista tarvitaan, että ylipäätään rakastuisi.
Kirjan luettuani ymmärsin itseäni paremmin koko elämäni varrelta mitä tulee rakastumisiini ja suhteisiini sekä sitä miten olen itse muuttunut.
Ihminen ei helposti rakastu, jos hän on pinttynyt omiin tapoihinsa, on viileä ja torjuva ja peittää tunteensa.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei helposti rakastu, jos hän on pinttynyt omiin tapoihinsa, on viileä ja torjuva ja peittää tunteensa.
Kuinka kauan menee, että pinttyy omiin tapoihinsa? - Vaikka yhtä hyvin sitä voi päästä (tai joutua) parisuhteeseen hyvin nuorena ja pikkuhiljaa muodostaa mielikuvan, että se oma ja kumppanin kanssa jaettu on se ainoa oikea e. yhtä pinttynyt tapa kuin hänellä, joka ei ole mahd. koskaan ollut ja elänyt parisuhteessa. Kuitenkin minusta joskus tuntuu asiat ikäänkuin kasautuu. On meitä, jotka emme ole -ilman mitään erityistä syytä ole koskaan ihastuneet saati muuten päässeet (tai joutuneet) parisuhteeseen. Ja sittem on heitä, jotka ovat tai ovat olleet. Kärjiteän uskaltautuisin väittämään, että jollei ole elänyt ja ollut parisuhteessa vaikka ennen 36 vuotis synttäreitään, niin kumppanin -sen ensimmäsienkin kumppanin ja ihastuksen ja mahd. rakkauden kohteen löytäminen on vaikeampaa kuin hänellä, jolla on samanikäisenä takanaan jo kenties useampikin parisuhdekumppani, tai ainakin se yksi "vähän pidempi" (yli vuoden tai kdhden mittainen) parisuhde.
Toki on ymmärrettävää,m että jos itse kovin torjuva ja viileä esimerkkinä vastaa jokaiseen ksymyksen vain muutamalla sanalla eikä innostu juuri mistään muustakaan aktiviteetista, niin ymmärrän, jos pysyy ihastumattomanakin.
On hölmöä ja minusta vähän loukkaavakin olettaa, että me kaikki ilman ihastumis ja rakastumis kokemusta olisimme vain itseemme käpertyneitä, omissa oloissamme viihtyviä erakoita, joilta joutuisi nyhtämään jokaisen sanan vastauksesksi tai joilta olsi turha odottaa sen paremmin mitään vastavuoroisuutta tai kiinnostusta lähtemään mukaan tai ehdottamaan itse, jotain tekmistä. - Josksu nuorempana minust itsestäni tuntui, että en ihastunut tai rakastunut pelkästään siksi, että elämä oli muutoin verraten hektistä. Mutta sellaisissa ympäristöissä ja paikoissa, joissa ei liiemmin vastakkaisen sukupuolen edustajiin törmännyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Francesco Alberonin mukaan rakastuminen tarkoittaa kahden ihmisen välistä vallankumousta, eli sitä, että ihminen on valmis järjestämään menneisyytensä ja tulevaisuutensa uudelleen. Jos ihminen on tyytyväinen nykyiseen elämäänsä ja haluaa pitää kiinni tutuista asioista, ei hän ole valmis rakastumaan. Rakastuminen edellyttää turhautumista nykyiseen elämäänsä ja samassa moodissa olevan ihmisen löytämistä.
Kannattaa lukea Francesco Alberonin kirja Rakastuminen.
Minulle (miehelle, ikäänkuin sukupuolellani tällä kohtaa olsi mitään merkitystä) ihastuminen ja rakastuminen ovat eriasioita. Sanon näin, vaikka ilman ihastumista tuskin voi olla, ainakaan syvää rakkauden tunnetta. Mutta valehtelisin, jos väittäisin, että olsin rakastunut, jokaieen ihastukseni kohteeseen.
PS: Varmasti muutoin mielenkiintoinen kirja. - Voisinhan tuon vaikka kirjastosta varata. - Varauksessa on jo Emilia Vuorisalmen teos, mutta mikäs sen nimi nyt taas olikaan...
Ihastuminen ja rakastuminen ehdottomasti ovat kaksi eri asiaa. Rakastuminen on paljon syvempi tunne.
Alue: Aihe vapaa
Olen 40-vuotias enkä ole koskaan ihastunut tai rakastunut. Kiinnyn ihmisiin hitaasti, minun on vaikea luottaa alussa keneenkään. Osaan silti rakastaa, ja olen ollut nyt mieheni kanssa 18 vuotta. Meillä on yksi lapsi ja nämä kaksi ihmistä ovat minulle tärkeintä maailmassa. Onhan minussa omat vikani henkisellä puolella mutta silti haluaisin ajatella että meitä on moneen junaan ja tämäkin voi olla ihan normaalia. En edes osaa kaivata jotain sellaista jota en ole koskaan kokenut.