Lue keskustelun säännöt.
Huonoimmat kommentit jotka on tarkoitettu lohdukseksi
Näin täällä
04.06.2022 |
Minä aloitan: ( äitini kuoli äitienpäivänä syöpään, olen ainoa lapsi)
-Eiks se ollut ihan odotettavissa?
-no mut hei sä perit hänet!!
-varmaan oli helpottavaa kuitenkin?
-Eiks hän ollut aika vanha?
-en oo pitänyt yhteyttä kun haluut varmaan surra rauhassa? (Joo varmaan haluunkin olla ypöyksin ajatusteni kanssa)
Jatkakaa te.
Kommentit (61)
Jouduin synnyttämään täysiaikaisen lapsen joka kuoli kohtuun n. vuorokautta ennen synnytystä.
Kätilö; 'Onneksi hänellä on jo yksi lapsi, pahempi jos olis ollut esikoinen,,'
Ehkä niin mutta olin kyllä innolla tätäkin lasta odottanut.
Sukulainen; Eihän se kuitenkaan ollut elävä kun kuolleena syntyi,,
Siis mitä? oli kyllä elävä 9 kuukautta vatsassa !
Toisaalta molemmat lauseet olivat totta mutta juuri silloin tuntui pahalta.
Ihan kuin kuolleena syntynyttä tytärtäni olisi jotenkin vähätelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- No ethän sä voi tietää miltä se (mahdollisuus seurustella/ elää parisuhteessa) tuntuu kun et oo koskaan ollut parisuhteessa ennenkään.
- Nainen ei tiennyt mitä sussa menetti tuskin menetitte kumpikaan yhtään mitään.
- Ei se haittaa et oot noin lyhyt Tom Cruisekin on noin lyhyt ja kato ny sitäki
- Eihän se mitään voithan yrittää saada jonkun toisen.
. Kato naiset tykkää tollasist jääkeikkoilijoist nyt nuorena eikä tollasist lukutouksit. Jos opiskelet ahrast niin voit ehkä joskus olla rikas ja päästä jonkujn kiva kaa sit vaik treffeil. Tieks. Meette sit vaik jätskille. Lait aist päälle jotain siistimpää kun tollane pappakaluspaita. vaik huppari.
-Kaikkihan me joskus kuollaan (lukiolainen luokkakaveri toiselle, joka juuri kertoi isänsä kuolleen)
Kyllä säkin jonkun löydät, sanoo ihminen johon miehet nopeasti rakastuu on suhteita ja vientiä, minä seinäruusu en saa millään pokattua ketään,miehet väistyy inhoten tieltä, jopa mua rumempi ystävä sai jonkun ja on nyt kihloissa. Paskaaks tässä yrittää, kun ei kelpaa miehille niin ei kelpaa.
Katso peilistä, oletko tyytyväinen näkemääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lähde ulos lenkille niin kyllä se siitä". Juu no kappas kun en ole tuota vielä ajatellutkaan. Olen ollut puolet elämästäni masentunut ja kärsin yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä ja paniikista. Hän tietää sen.
Mutta hei! Minäpäs lähden kävelylle jos se vaikka auttaisi :)
Tyttöystävä ei ollut tyytyväinen suhteen kehitykseen ja kiukutteli itkien "Ainoa syy minkä takia olet mun kanssani on varmaan se että olen hyvä sängyssä ja seksi on ihanaa"
Yritin lohduttaa että "Ei todellakaan ole"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväksikäyttötrauma nousi pintaan ja terapiaa odotellessa hain apua kaikilta vaitiolovelvollisilta tahoilta. Myös papilta joka oli mies. En tietenkään puhunut yksityiskohtia miten tyttökaverini oli ajanut minut ansaan, jossa hänen tuttunsa raiskasi minut.
Pappi tokaisi: " jospa kaverisi halusi tarjota sinulle seksuaalisen kokemuksen".
Oli kaksi tuntia selittänyt ettei siinä kukaan minua ajatellut. Eikä raiskaus ole seksiä, vaan väkivaltaa, vallankäyttöä väkisin. Korkeakoulutettua, pappi, möläytti typerämmin kuin kukaan ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta ethän sä oo kenenkään äiti, eli mitä helvettiä selität!"
- Tämän sanoi oma pikkusisko, joka sai pari kk sitten vauvan niin minulle. Kommentti liittyi siihen, että sisko suuttui kun laitoin viestiä, etten haluaisi tulla synnärille heitä katsomaan.
Perustelunani oli siis se, että oma synnytys oli ollut vain noin 4 kuukautta aiemmin, lapsi eli muutaman tunnin. Enkä ollut valmis näkemään pieniä vauvoja, en tosiaankaan vielä. Ja sisko sitten suuttui asiasta..
Oli todella "kiva" kuulla, etten ole kenenkään äiti vaikka vauvalleni kirjoitettiin kyllä synnyin todistus, kuolintodistus sekä hautajaisetkin olivat. Kuka sen haudassa makaavan vauvan äiti on jos en minä, kysyn vain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän miltä sinusta tuntuu.
Mikäs paha siinä on? Empatiakykyinen ihminen on ehkä kokenut saman tilanteen.
Ja mikä se sureva on päättämään mitä osaaottava ihminen saan sanoa????
Tätä käytti mun kaveri ja hän tiesi mille mun äitin kuolema musta tuntui koska hänen koiransa oli juuri kuollut 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mutta ethän sä oo kenenkään äiti, eli mitä helvettiä selität!"
- Tämän sanoi oma pikkusisko, joka sai pari kk sitten vauvan niin minulle. Kommentti liittyi siihen, että sisko suuttui kun laitoin viestiä, etten haluaisi tulla synnärille heitä katsomaan.
Perustelunani oli siis se, että oma synnytys oli ollut vain noin 4 kuukautta aiemmin, lapsi eli muutaman tunnin. Enkä ollut valmis näkemään pieniä vauvoja, en tosiaankaan vielä. Ja sisko sitten suuttui asiasta..
Oli todella "kiva" kuulla, etten ole kenenkään äiti vaikka vauvalleni kirjoitettiin kyllä synnyin todistus, kuolintodistus sekä hautajaisetkin olivat. Kuka sen haudassa makaavan vauvan äiti on jos en minä, kysyn vain?
Aika ikävä sisko kun vielä noin tuoreesta asiasta kehtaa nälviä. Mitä ihmettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän miltä sinusta tuntuu.
Mikäs paha siinä on? Empatiakykyinen ihminen on ehkä kokenut saman tilanteen.
Ja mikä se sureva on päättämään mitä osaaottava ihminen saan sanoa????Tätä käytti mun kaveri ja hän tiesi mille mun äitin kuolema musta tuntui koska hänen koiransa oli juuri kuollut 🙂
No et sä voi arvottaa sitä miten toinen kokee surunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän miltä sinusta tuntuu.
Mikäs paha siinä on? Empatiakykyinen ihminen on ehkä kokenut saman tilanteen.
Ja mikä se sureva on päättämään mitä osaaottava ihminen saan sanoa????Tätä käytti mun kaveri ja hän tiesi mille mun äitin kuolema musta tuntui koska hänen koiransa oli juuri kuollut 🙂
Koiraihmiselle koira on perheenjäsen. Vaimokin puhui viimeksi muutama päivä sitten yli 30 vuotta sitten haudatusta koirastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rukoilen puolestasi.
Kuule, rukous on ihan hyvä juttu.
Rukous on kuin kusisi housuun. Lämmittää vain itseä.
Olin juuri toipumassa pitkään jatkuneesta syömishäiriöstäni, joka johtui siitä, että näin itseni koko ajan lihavana, vaikka olin vain luuta ja nahkaa, kun yksi hyvänpäiväntuttu tokaisi minulle että olenpas lihonut.
So long vaan edistymiselle ja tervetuloa kuukausien takapakki.
Tämän ymmärtää todennäköisesti vain kohtalotoveri: Yyteet veivät työpaikan yli 50-vuotiaana.
Sukulaisen lohdutus tilanteeseen: " Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa".
En tosiaan tiedä miksi näitä kliseitä viljellään, on ehkä vielä pahempi vaihtoehto kuin olla sanomatta mitään.
Ketjussa aiemmin mainittu "elämä kantaa" auttaa sekin, mutta vasta sitten jos näin todella tapahtuu.
Kliseiset hokemat minulle, edustavat lähinnä yksinkertaisuutta tai sitten empatiakyvyn olemattomuutta - ei vaan osata/haluta asettua toisen asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se siitä.
Toi on vähän yleispätevä, jos ei suusta kerta kaikkiaan tule mitään järkevämpää. Tottahan se on, että kyllä se siitä, mutta multa ainakin menis tommonen ihan ohi. Niin kuin oikeastaan on kaikki suuren surun aikana saamani kliseet menneet; sanoma on tärkein. Tärkeintä on, että toinen on läsnä ja ymmärtää, että just nyt ei mulla ole helppoa. Sen ilmaisemiseen otan osaa tai kyllä se siitä toimii.
Mitä sitten saa/uskaltaa sanoa lohdutukseksi? Onko mitään hyvää ja kaunista?
Sä ehkä nyt luulet, että tuo tuska ja suru ei helpota ikinä, mutta kun tarpeeksi monta vuotta kuluu, tiedät olevasi oikeassa.
Sisareni kanssa joka on erikoissairaanhoitaja tapasimme maalle harvemmin. Minulla oli toki vieläkin liikaa painoa, lapseni puolivuotias. Sisareni tokaisi nähdessään minut, että hyvä että olet vähän laihtunut, antaa hölmön kuvan, kun ylipainoinen äiti tulee lapsen kanssa neuvolaan. Yritin peittää ettei minuun sattunut. .