Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi anoppi puhuu päiväkodista niin negatiivisesti?
03.06.2022 |
Häiritsee, kun anopille päiväkoti on kuin joku demonien pesä. En edes ymmärrä, mistä tämä negatiivinen suhtautuminen päiväkotiin on peräisin. Lapsemme on viihtynyt päiväkodissa vallan mainiosti ja siellä on ihania, osaavia ammattilaisia huolehtimassa lapsesta. Pelkään, että tämä mummon ikävä tapa puhua päiväkodista alkaa vaikuttaa lapseen. Samalla tuntuu, ettei mummolle jotenkin mene jakeluun, ettei nykyaikana lapsia hoideta kotona kymmentä vuotta kenellä sellaiseen on rahaa tai edes halua?
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että, nyt päästään sitten myös tähän aiheeseen. :) Olenhan ikivanha ensisynnyttäjä, koska sain esikoiseni 35-vuotiaana. Vanhan polven mielestä lapset kun pitää hankkia parikymppisenä...
Anoppini oli kotiäitinä 80-luvulla ja 90-luvun alussa. Kyllä kotiäitejä oli silloin vielä varsin paljon, ei siinä mielessä mikään harvinaisuus.
Ap
Kyllä se oli silloin jo harvinaista.
Mutta kyllä sitä näki. Asuimme 5 asunnon rivitaloyhtiössä, jossa 3 asunnossa asui alle kouluikäisten lasten perhe. Minun äitini kävi töissä ja me lapset olimme perhepäivähoidossa. Naapurissa kahden muun perheen äidit saivat molemmat 3 lasta melko samoihin aikoihin ja olivat kotona molemmat, kunnes nuorin meni kouluun. Sitten palasivat töihin.
Tätä tapahtuu edelleen, mutta se on harvinaisempaa, ja erityisen harvinaista se on silloin, jos äiti on korkeasti koulutettu.
Tämä, että korkeasti koulutettu ei jää kotiin, on harha, joka syntyy siitä, että korkeasti koulutetut haluavat palata nopeammin töihin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kotiäideistä suurin osa olisi heikosti koulutettuja. Korkeasti koulutettu nainen, joka jää kotiin, tekee valintansa lasten vuoksi, ei työnsä vuoksi. Ei koulutettu ihminen ole automaattisesti työnarkomaani.
Mulla oli korkea virka ja sen lisäksi oma yritys. Jäin pois virastani kun kuopus täytti kolme, mutta yritys minulla on edelleen ja se pyörii ihan mukavasti vaikka teen sinne töitä silloin kun haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin.
Päiväkoti ei ole alle kolmevuotiaan paikka.
Ja moni päiväkoti on tosi surkea.
Millaista kokemusta sinulla on päiväkodeista? Mihin perustat näkemyksesi? En myöskään oikeasti ymmärrä tuota ajatusta, että lapsia pitäisi hoitaa kotona vuosikausia. Huhuu, naisten oikeudet? Vai oletko sitä mieltä, että naisen paikka on kotona ja miehen töissä?
Ap
Naisten oikeudet? Miten se mitenkään liittyy nyt tähän?
On täysin fakta, että alle 4-vuotias ei hyödy varhaiskasvatuksesta. Minä olen ollut kotona kohta 10 vuotta eikä oikeuksiani naisena ole poljettu mitenkään. Mulla on oikeus olla kotona lasteni kanssa.
Sinulla on yksilönä oikeus jäädä kotiin vaikka loppuelämäksi lapsia hoitamaan. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta se on ongelma, jos et kerrytä kotona ollessasi eläkettä. Naisten eläkekertymät ovat Suomessa huomattavasti miesten eläkekertymiä pienempiä, sillä naisille tulee enemmän taukoja ja poissaoloa työelämästä. Yksi hyvin merkittävä syy tähän on, että naiset hoitavat lapsia kotona jopa useita vuosia, kun mies on töissä. Tämä ei välttämättä näyttädy yksilötasolla ongelmana, jos mies tuo riittävän tulotason, jolla perhe tulee toimeen, mutta tutkitusti sillä, joka tuo rahan taloon, on valta päättää siitä, miten se käytetään. Vaikka vaimo (perheen äiti) päättääkin, mitä ruokakaupasta ostetaan ja millainen talvihaalari lapselle hankitaan, mies (perheen työssä käyvä isä) päättää budjetin. Tämä on tietysti karkea yleistys, mutta keskimäärin se menee näin.
Ongelma tästä voi tulla, jos pariskunta eroaa. Jos tulot ja varallisuus ovat miehen, nainen tippuu tyhjän päälle.
Viimeistään tulotason erot näkyvät eläkeiässä. Miehet kuolevat tilastollisesti nuorempina kuin naiset. Useimmissa parisuhteissa mies on naista vanhempi, tai sitten puolisot ovat saman ikäisiä, mutta harvemmin mies on naista useita vuosia nuorempi. Miesten eläkkeet ovat naisten eläkkeitä korkeammat, koska miesten tulotaso on jo työuran aikana naisia korkeampi ja työvuosia kertyy enemmän kuin naisille. Ja vaikka köyhyysrajan alapuolelle tippuminen on eläkeiässä riskinä kaikilla, köyhyysrajan alapuolella ovat useammin eläkeikäiset naiset kuin miehet. Tämä johtuu siitä, että lesket ovat useimmiten naisia ja heidän eläkkeensä ovat pieniä. Vaikka mies jäisikin leskeksi, hänen eläkkeensä on usein korkeampi. Samoin säästöt ja varallisuus.
Tämä ei johdu pelkästään naisten ja miesten yksilöllisistä valinnoista 20-50-vuotiaina, vaan ongelma on rakenteellinen ja vaatisi poliittisia ratkaisuja. Lasten kotona hoitamista ei pidä missään tapauksessa kieltää, mutta sen tulisi jakautua miesten ja naisten välillä tasa-arvoisemmin. Perhevapaauudistus, joka elokuussa tulee voimaan, on huikean hyvä. Väitän, että ansiosidonnaisen jatkuessa pidempään vanhemmilla ei ole tarvetta laittaa enää lapsia hoitoon heti 1-vuotissynttäreiden aikaan tai jopa ennen niitä. Uskon, että se vähän myöhentää päivähoidon aloitusta niissäkin perheissä, joissa molemmat vanhemmat työskentelevät ja haluavat palata töihin. Ja kun ansiosidonnaisella isiä houkutellaan kotiin, se tekee myös lapsiperhearjesta siellä kotona tasa-arvoisempaa.
Ei se ole yhteiskunnalle mikään ongelma, jos eläkekertymä jää huonoksi. Päinvastoin. Kukaan ei ole kotona vuosia, jos se on ongelma parisuhteelle tai työlle. Eläkejärjestelmä on kaatumassa meidän elinaikanamme joka tapauksessa ja eläkkeensä kerää jokainen tulevaisuudessa ihan itse. Mulla on eläkesijoitustilillä tällä hetkellä noun 100000, joten kyllä sillä elää. En ole elätti enkä alistetussa asemassa, en olisi tehnyt lapsia sellaisen miehen kanssa joka käyttäisi taloudellista väkivaltaa tai alentaisi minut alisteiseen asemaan koska hoidan lapsia kotona. Jos mieheni olisi sellainen, hän olisi sika vaikka kävisin töissä.
Tuo on varsin spekulatiivista. Eläkesäästökään ei ole kaikille edes mahdollinen. Se on yksilön varautumista mahdolliseen yhteiskunnalliseen muutokseen. Se voi pelastaa yksilön, mutta yhteiskunnallista, rakenteellista ongelmaa se ei ratkaise.
No ei sekään, jos kaikki palaa töihin sen olemattoman eläkekertymän vuoksi ja laittaa lapsensa hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin.
Päiväkoti ei ole alle kolmevuotiaan paikka.
Ja moni päiväkoti on tosi surkea.
Millaista kokemusta sinulla on päiväkodeista? Mihin perustat näkemyksesi? En myöskään oikeasti ymmärrä tuota ajatusta, että lapsia pitäisi hoitaa kotona vuosikausia. Huhuu, naisten oikeudet? Vai oletko sitä mieltä, että naisen paikka on kotona ja miehen töissä?
Ap
Naisten oikeudet? Miten se mitenkään liittyy nyt tähän?
On täysin fakta, että alle 4-vuotias ei hyödy varhaiskasvatuksesta. Minä olen ollut kotona kohta 10 vuotta eikä oikeuksiani naisena ole poljettu mitenkään. Mulla on oikeus olla kotona lasteni kanssa.
Sinulla on yksilönä oikeus jäädä kotiin vaikka loppuelämäksi lapsia hoitamaan. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta se on ongelma, jos et kerrytä kotona ollessasi eläkettä. Naisten eläkekertymät ovat Suomessa huomattavasti miesten eläkekertymiä pienempiä, sillä naisille tulee enemmän taukoja ja poissaoloa työelämästä. Yksi hyvin merkittävä syy tähän on, että naiset hoitavat lapsia kotona jopa useita vuosia, kun mies on töissä. Tämä ei välttämättä näyttädy yksilötasolla ongelmana, jos mies tuo riittävän tulotason, jolla perhe tulee toimeen, mutta tutkitusti sillä, joka tuo rahan taloon, on valta päättää siitä, miten se käytetään. Vaikka vaimo (perheen äiti) päättääkin, mitä ruokakaupasta ostetaan ja millainen talvihaalari lapselle hankitaan, mies (perheen työssä käyvä isä) päättää budjetin. Tämä on tietysti karkea yleistys, mutta keskimäärin se menee näin.
Ongelma tästä voi tulla, jos pariskunta eroaa. Jos tulot ja varallisuus ovat miehen, nainen tippuu tyhjän päälle.
Viimeistään tulotason erot näkyvät eläkeiässä. Miehet kuolevat tilastollisesti nuorempina kuin naiset. Useimmissa parisuhteissa mies on naista vanhempi, tai sitten puolisot ovat saman ikäisiä, mutta harvemmin mies on naista useita vuosia nuorempi. Miesten eläkkeet ovat naisten eläkkeitä korkeammat, koska miesten tulotaso on jo työuran aikana naisia korkeampi ja työvuosia kertyy enemmän kuin naisille. Ja vaikka köyhyysrajan alapuolelle tippuminen on eläkeiässä riskinä kaikilla, köyhyysrajan alapuolella ovat useammin eläkeikäiset naiset kuin miehet. Tämä johtuu siitä, että lesket ovat useimmiten naisia ja heidän eläkkeensä ovat pieniä. Vaikka mies jäisikin leskeksi, hänen eläkkeensä on usein korkeampi. Samoin säästöt ja varallisuus.
Tämä ei johdu pelkästään naisten ja miesten yksilöllisistä valinnoista 20-50-vuotiaina, vaan ongelma on rakenteellinen ja vaatisi poliittisia ratkaisuja. Lasten kotona hoitamista ei pidä missään tapauksessa kieltää, mutta sen tulisi jakautua miesten ja naisten välillä tasa-arvoisemmin. Perhevapaauudistus, joka elokuussa tulee voimaan, on huikean hyvä. Väitän, että ansiosidonnaisen jatkuessa pidempään vanhemmilla ei ole tarvetta laittaa enää lapsia hoitoon heti 1-vuotissynttäreiden aikaan tai jopa ennen niitä. Uskon, että se vähän myöhentää päivähoidon aloitusta niissäkin perheissä, joissa molemmat vanhemmat työskentelevät ja haluavat palata töihin. Ja kun ansiosidonnaisella isiä houkutellaan kotiin, se tekee myös lapsiperhearjesta siellä kotona tasa-arvoisempaa.
Ei se ole yhteiskunnalle mikään ongelma, jos eläkekertymä jää huonoksi. Päinvastoin. Kukaan ei ole kotona vuosia, jos se on ongelma parisuhteelle tai työlle. Eläkejärjestelmä on kaatumassa meidän elinaikanamme joka tapauksessa ja eläkkeensä kerää jokainen tulevaisuudessa ihan itse. Mulla on eläkesijoitustilillä tällä hetkellä noun 100000, joten kyllä sillä elää. En ole elätti enkä alistetussa asemassa, en olisi tehnyt lapsia sellaisen miehen kanssa joka käyttäisi taloudellista väkivaltaa tai alentaisi minut alisteiseen asemaan koska hoidan lapsia kotona. Jos mieheni olisi sellainen, hän olisi sika vaikka kävisin töissä.
Tuo on varsin spekulatiivista. Eläkesäästökään ei ole kaikille edes mahdollinen. Se on yksilön varautumista mahdolliseen yhteiskunnalliseen muutokseen. Se voi pelastaa yksilön, mutta yhteiskunnallista, rakenteellista ongelmaa se ei ratkaise.
Kerropas mikä sen rakenneongelman ratkaisee.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin.
Päiväkoti ei ole alle kolmevuotiaan paikka.
Ja moni päiväkoti on tosi surkea.
Millaista kokemusta sinulla on päiväkodeista? Mihin perustat näkemyksesi? En myöskään oikeasti ymmärrä tuota ajatusta, että lapsia pitäisi hoitaa kotona vuosikausia. Huhuu, naisten oikeudet? Vai oletko sitä mieltä, että naisen paikka on kotona ja miehen töissä?
Ap
Naisten oikeudet? Miten se mitenkään liittyy nyt tähän?
On täysin fakta, että alle 4-vuotias ei hyödy varhaiskasvatuksesta. Minä olen ollut kotona kohta 10 vuotta eikä oikeuksiani naisena ole poljettu mitenkään. Mulla on oikeus olla kotona lasteni kanssa.
Sinulla on yksilönä oikeus jäädä kotiin vaikka loppuelämäksi lapsia hoitamaan. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta se on ongelma, jos et kerrytä kotona ollessasi eläkettä. Naisten eläkekertymät ovat Suomessa huomattavasti miesten eläkekertymiä pienempiä, sillä naisille tulee enemmän taukoja ja poissaoloa työelämästä. Yksi hyvin merkittävä syy tähän on, että naiset hoitavat lapsia kotona jopa useita vuosia, kun mies on töissä. Tämä ei välttämättä näyttädy yksilötasolla ongelmana, jos mies tuo riittävän tulotason, jolla perhe tulee toimeen, mutta tutkitusti sillä, joka tuo rahan taloon, on valta päättää siitä, miten se käytetään. Vaikka vaimo (perheen äiti) päättääkin, mitä ruokakaupasta ostetaan ja millainen talvihaalari lapselle hankitaan, mies (perheen työssä käyvä isä) päättää budjetin. Tämä on tietysti karkea yleistys, mutta keskimäärin se menee näin.
Ongelma tästä voi tulla, jos pariskunta eroaa. Jos tulot ja varallisuus ovat miehen, nainen tippuu tyhjän päälle.
Viimeistään tulotason erot näkyvät eläkeiässä. Miehet kuolevat tilastollisesti nuorempina kuin naiset. Useimmissa parisuhteissa mies on naista vanhempi, tai sitten puolisot ovat saman ikäisiä, mutta harvemmin mies on naista useita vuosia nuorempi. Miesten eläkkeet ovat naisten eläkkeitä korkeammat, koska miesten tulotaso on jo työuran aikana naisia korkeampi ja työvuosia kertyy enemmän kuin naisille. Ja vaikka köyhyysrajan alapuolelle tippuminen on eläkeiässä riskinä kaikilla, köyhyysrajan alapuolella ovat useammin eläkeikäiset naiset kuin miehet. Tämä johtuu siitä, että lesket ovat useimmiten naisia ja heidän eläkkeensä ovat pieniä. Vaikka mies jäisikin leskeksi, hänen eläkkeensä on usein korkeampi. Samoin säästöt ja varallisuus.
Tämä ei johdu pelkästään naisten ja miesten yksilöllisistä valinnoista 20-50-vuotiaina, vaan ongelma on rakenteellinen ja vaatisi poliittisia ratkaisuja. Lasten kotona hoitamista ei pidä missään tapauksessa kieltää, mutta sen tulisi jakautua miesten ja naisten välillä tasa-arvoisemmin. Perhevapaauudistus, joka elokuussa tulee voimaan, on huikean hyvä. Väitän, että ansiosidonnaisen jatkuessa pidempään vanhemmilla ei ole tarvetta laittaa enää lapsia hoitoon heti 1-vuotissynttäreiden aikaan tai jopa ennen niitä. Uskon, että se vähän myöhentää päivähoidon aloitusta niissäkin perheissä, joissa molemmat vanhemmat työskentelevät ja haluavat palata töihin. Ja kun ansiosidonnaisella isiä houkutellaan kotiin, se tekee myös lapsiperhearjesta siellä kotona tasa-arvoisempaa.
Ei se ole yhteiskunnalle mikään ongelma, jos eläkekertymä jää huonoksi. Päinvastoin. Kukaan ei ole kotona vuosia, jos se on ongelma parisuhteelle tai työlle. Eläkejärjestelmä on kaatumassa meidän elinaikanamme joka tapauksessa ja eläkkeensä kerää jokainen tulevaisuudessa ihan itse. Mulla on eläkesijoitustilillä tällä hetkellä noun 100000, joten kyllä sillä elää. En ole elätti enkä alistetussa asemassa, en olisi tehnyt lapsia sellaisen miehen kanssa joka käyttäisi taloudellista väkivaltaa tai alentaisi minut alisteiseen asemaan koska hoidan lapsia kotona. Jos mieheni olisi sellainen, hän olisi sika vaikka kävisin töissä.
Tällainen taloudellinen vallan jako on niin sisäänrakennettua, että ei sitä edes huomata. Se ei ole väkivaltaa, eikä osapuolet välttämättä itse edes ymmärrä ongelmaa. Totta kai naisella on oltava omat tulonsa ja säästönsä. Myös miehen on hoidettava lasta kotona, jos lasta ei haluta laittaa hoitoon kodin ulkopuolelle.
Keskustelu on myös tosi heteronormatiivinen ja parisuhdekeskeinen, mutta sama koskee myös sateenkaariperheitä. Yksinhuoltajat usein joutuvat laittamaan lapsensa hoitoon pieninä, koska muita elättäjiä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin.
Päiväkoti ei ole alle kolmevuotiaan paikka.
Ja moni päiväkoti on tosi surkea.
Millaista kokemusta sinulla on päiväkodeista? Mihin perustat näkemyksesi? En myöskään oikeasti ymmärrä tuota ajatusta, että lapsia pitäisi hoitaa kotona vuosikausia. Huhuu, naisten oikeudet? Vai oletko sitä mieltä, että naisen paikka on kotona ja miehen töissä?
Ap
Naisten oikeudet? Miten se mitenkään liittyy nyt tähän?
On täysin fakta, että alle 4-vuotias ei hyödy varhaiskasvatuksesta. Minä olen ollut kotona kohta 10 vuotta eikä oikeuksiani naisena ole poljettu mitenkään. Mulla on oikeus olla kotona lasteni kanssa.
Sinulla on yksilönä oikeus jäädä kotiin vaikka loppuelämäksi lapsia hoitamaan. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta se on ongelma, jos et kerrytä kotona ollessasi eläkettä. Naisten eläkekertymät ovat Suomessa huomattavasti miesten eläkekertymiä pienempiä, sillä naisille tulee enemmän taukoja ja poissaoloa työelämästä. Yksi hyvin merkittävä syy tähän on, että naiset hoitavat lapsia kotona jopa useita vuosia, kun mies on töissä. Tämä ei välttämättä näyttädy yksilötasolla ongelmana, jos mies tuo riittävän tulotason, jolla perhe tulee toimeen, mutta tutkitusti sillä, joka tuo rahan taloon, on valta päättää siitä, miten se käytetään. Vaikka vaimo (perheen äiti) päättääkin, mitä ruokakaupasta ostetaan ja millainen talvihaalari lapselle hankitaan, mies (perheen työssä käyvä isä) päättää budjetin. Tämä on tietysti karkea yleistys, mutta keskimäärin se menee näin.
Ongelma tästä voi tulla, jos pariskunta eroaa. Jos tulot ja varallisuus ovat miehen, nainen tippuu tyhjän päälle.
Viimeistään tulotason erot näkyvät eläkeiässä. Miehet kuolevat tilastollisesti nuorempina kuin naiset. Useimmissa parisuhteissa mies on naista vanhempi, tai sitten puolisot ovat saman ikäisiä, mutta harvemmin mies on naista useita vuosia nuorempi. Miesten eläkkeet ovat naisten eläkkeitä korkeammat, koska miesten tulotaso on jo työuran aikana naisia korkeampi ja työvuosia kertyy enemmän kuin naisille. Ja vaikka köyhyysrajan alapuolelle tippuminen on eläkeiässä riskinä kaikilla, köyhyysrajan alapuolella ovat useammin eläkeikäiset naiset kuin miehet. Tämä johtuu siitä, että lesket ovat useimmiten naisia ja heidän eläkkeensä ovat pieniä. Vaikka mies jäisikin leskeksi, hänen eläkkeensä on usein korkeampi. Samoin säästöt ja varallisuus.
Tämä ei johdu pelkästään naisten ja miesten yksilöllisistä valinnoista 20-50-vuotiaina, vaan ongelma on rakenteellinen ja vaatisi poliittisia ratkaisuja. Lasten kotona hoitamista ei pidä missään tapauksessa kieltää, mutta sen tulisi jakautua miesten ja naisten välillä tasa-arvoisemmin. Perhevapaauudistus, joka elokuussa tulee voimaan, on huikean hyvä. Väitän, että ansiosidonnaisen jatkuessa pidempään vanhemmilla ei ole tarvetta laittaa enää lapsia hoitoon heti 1-vuotissynttäreiden aikaan tai jopa ennen niitä. Uskon, että se vähän myöhentää päivähoidon aloitusta niissäkin perheissä, joissa molemmat vanhemmat työskentelevät ja haluavat palata töihin. Ja kun ansiosidonnaisella isiä houkutellaan kotiin, se tekee myös lapsiperhearjesta siellä kotona tasa-arvoisempaa.
Ei se ole yhteiskunnalle mikään ongelma, jos eläkekertymä jää huonoksi. Päinvastoin. Kukaan ei ole kotona vuosia, jos se on ongelma parisuhteelle tai työlle. Eläkejärjestelmä on kaatumassa meidän elinaikanamme joka tapauksessa ja eläkkeensä kerää jokainen tulevaisuudessa ihan itse. Mulla on eläkesijoitustilillä tällä hetkellä noun 100000, joten kyllä sillä elää. En ole elätti enkä alistetussa asemassa, en olisi tehnyt lapsia sellaisen miehen kanssa joka käyttäisi taloudellista väkivaltaa tai alentaisi minut alisteiseen asemaan koska hoidan lapsia kotona. Jos mieheni olisi sellainen, hän olisi sika vaikka kävisin töissä.
Tällainen taloudellinen vallan jako on niin sisäänrakennettua, että ei sitä edes huomata. Se ei ole väkivaltaa, eikä osapuolet välttämättä itse edes ymmärrä ongelmaa. Totta kai naisella on oltava omat tulonsa ja säästönsä. Myös miehen on hoidettava lasta kotona, jos lasta ei haluta laittaa hoitoon kodin ulkopuolelle.
Keskustelu on myös tosi heteronormatiivinen ja parisuhdekeskeinen, mutta sama koskee myös sateenkaariperheitä. Yksinhuoltajat usein joutuvat laittamaan lapsensa hoitoon pieninä, koska muita elättäjiä ei ole.
Jos sitä ei huomata, onko sitä olemassa muulla kuin spekulatiivisella tasolla? Toinen kotona ei todellakaan ole automaattisesti alistettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin kotona lapsen kanssa niin pitkään kuin mahdollista ja elettiin kotihoidontuella ja muilla tuilla. Kaiken lisäksi olin vielä yksinhuoltaja, kouluja käynyt mutta ammatiton.
Kolmen vuoden jälkeen heiluin työllistämistöissä ja lähipiiri hoiti lasta.
Lapsi meni vasta eskariin ja oli sitä ennen ollut kerhossa yhtenä vuotena.
Eskarissa oli tädit sitten ihan huutomerkkinä ja lapseni suurennuslasin alla.
Kaikki meni kuitenkin koulussa lapsella hyvin ja on nyt työelämässä.
Mulla ei oo asuntolainaa eikä muitakaan velkoja.
Ammatti on ja työpaikka, rahaa. Ehkä joskus vielä lapsenlapsiakin.
Olen kiitollinen , enkä kadu pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin.
Päiväkoti ei ole alle kolmevuotiaan paikka.
Ja moni päiväkoti on tosi surkea.
Millaista kokemusta sinulla on päiväkodeista? Mihin perustat näkemyksesi? En myöskään oikeasti ymmärrä tuota ajatusta, että lapsia pitäisi hoitaa kotona vuosikausia. Huhuu, naisten oikeudet? Vai oletko sitä mieltä, että naisen paikka on kotona ja miehen töissä?
Ap
Naisten oikeudet? Miten se mitenkään liittyy nyt tähän?
On täysin fakta, että alle 4-vuotias ei hyödy varhaiskasvatuksesta. Minä olen ollut kotona kohta 10 vuotta eikä oikeuksiani naisena ole poljettu mitenkään. Mulla on oikeus olla kotona lasteni kanssa.
Sinulla on yksilönä oikeus jäädä kotiin vaikka loppuelämäksi lapsia hoitamaan. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta se on ongelma, jos et kerrytä kotona ollessasi eläkettä. Naisten eläkekertymät ovat Suomessa huomattavasti miesten eläkekertymiä pienempiä, sillä naisille tulee enemmän taukoja ja poissaoloa työelämästä. Yksi hyvin merkittävä syy tähän on, että naiset hoitavat lapsia kotona jopa useita vuosia, kun mies on töissä. Tämä ei välttämättä näyttädy yksilötasolla ongelmana, jos mies tuo riittävän tulotason, jolla perhe tulee toimeen, mutta tutkitusti sillä, joka tuo rahan taloon, on valta päättää siitä, miten se käytetään. Vaikka vaimo (perheen äiti) päättääkin, mitä ruokakaupasta ostetaan ja millainen talvihaalari lapselle hankitaan, mies (perheen työssä käyvä isä) päättää budjetin. Tämä on tietysti karkea yleistys, mutta keskimäärin se menee näin.
Ongelma tästä voi tulla, jos pariskunta eroaa. Jos tulot ja varallisuus ovat miehen, nainen tippuu tyhjän päälle.
Viimeistään tulotason erot näkyvät eläkeiässä. Miehet kuolevat tilastollisesti nuorempina kuin naiset. Useimmissa parisuhteissa mies on naista vanhempi, tai sitten puolisot ovat saman ikäisiä, mutta harvemmin mies on naista useita vuosia nuorempi. Miesten eläkkeet ovat naisten eläkkeitä korkeammat, koska miesten tulotaso on jo työuran aikana naisia korkeampi ja työvuosia kertyy enemmän kuin naisille. Ja vaikka köyhyysrajan alapuolelle tippuminen on eläkeiässä riskinä kaikilla, köyhyysrajan alapuolella ovat useammin eläkeikäiset naiset kuin miehet. Tämä johtuu siitä, että lesket ovat useimmiten naisia ja heidän eläkkeensä ovat pieniä. Vaikka mies jäisikin leskeksi, hänen eläkkeensä on usein korkeampi. Samoin säästöt ja varallisuus.
Tämä ei johdu pelkästään naisten ja miesten yksilöllisistä valinnoista 20-50-vuotiaina, vaan ongelma on rakenteellinen ja vaatisi poliittisia ratkaisuja. Lasten kotona hoitamista ei pidä missään tapauksessa kieltää, mutta sen tulisi jakautua miesten ja naisten välillä tasa-arvoisemmin. Perhevapaauudistus, joka elokuussa tulee voimaan, on huikean hyvä. Väitän, että ansiosidonnaisen jatkuessa pidempään vanhemmilla ei ole tarvetta laittaa enää lapsia hoitoon heti 1-vuotissynttäreiden aikaan tai jopa ennen niitä. Uskon, että se vähän myöhentää päivähoidon aloitusta niissäkin perheissä, joissa molemmat vanhemmat työskentelevät ja haluavat palata töihin. Ja kun ansiosidonnaisella isiä houkutellaan kotiin, se tekee myös lapsiperhearjesta siellä kotona tasa-arvoisempaa.
Ei se ole yhteiskunnalle mikään ongelma, jos eläkekertymä jää huonoksi. Päinvastoin. Kukaan ei ole kotona vuosia, jos se on ongelma parisuhteelle tai työlle. Eläkejärjestelmä on kaatumassa meidän elinaikanamme joka tapauksessa ja eläkkeensä kerää jokainen tulevaisuudessa ihan itse. Mulla on eläkesijoitustilillä tällä hetkellä noun 100000, joten kyllä sillä elää. En ole elätti enkä alistetussa asemassa, en olisi tehnyt lapsia sellaisen miehen kanssa joka käyttäisi taloudellista väkivaltaa tai alentaisi minut alisteiseen asemaan koska hoidan lapsia kotona. Jos mieheni olisi sellainen, hän olisi sika vaikka kävisin töissä.
Tällainen taloudellinen vallan jako on niin sisäänrakennettua, että ei sitä edes huomata. Se ei ole väkivaltaa, eikä osapuolet välttämättä itse edes ymmärrä ongelmaa. Totta kai naisella on oltava omat tulonsa ja säästönsä. Myös miehen on hoidettava lasta kotona, jos lasta ei haluta laittaa hoitoon kodin ulkopuolelle.
Keskustelu on myös tosi heteronormatiivinen ja parisuhdekeskeinen, mutta sama koskee myös sateenkaariperheitä. Yksinhuoltajat usein joutuvat laittamaan lapsensa hoitoon pieninä, koska muita elättäjiä ei ole.
Jos sitä ei huomata, onko sitä olemassa muulla kuin spekulatiivisella tasolla? Toinen kotona ei todellakaan ole automaattisesti alistettuna.
Olen eri, mutta nyt kyllä ihmettelen keskustelun tasoa. Onko täällä tahallista väärinymmärrystä vai ihan silkkaa ymmärtämättömyyttä?
Tietenkin se taloudellinen epätasa-arvo pysyy piilossa, jos yksilö ei sitä itse tiedosta, kyseenalaista eikä ota puheeksi. Tällaisia parisuhteita on varmasti paljon. Ja se tulee näkyväksi, jos olosuhteet muuttuvat esimerkiksi eron, työttömyyden, vakavan sairastumisen tai kuoleman vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin.
Päiväkoti ei ole alle kolmevuotiaan paikka.
Ja moni päiväkoti on tosi surkea.
Millaista kokemusta sinulla on päiväkodeista? Mihin perustat näkemyksesi? En myöskään oikeasti ymmärrä tuota ajatusta, että lapsia pitäisi hoitaa kotona vuosikausia. Huhuu, naisten oikeudet? Vai oletko sitä mieltä, että naisen paikka on kotona ja miehen töissä?
Ap
Naisten oikeudet? Miten se mitenkään liittyy nyt tähän?
On täysin fakta, että alle 4-vuotias ei hyödy varhaiskasvatuksesta. Minä olen ollut kotona kohta 10 vuotta eikä oikeuksiani naisena ole poljettu mitenkään. Mulla on oikeus olla kotona lasteni kanssa.
Sinulla on yksilönä oikeus jäädä kotiin vaikka loppuelämäksi lapsia hoitamaan. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta se on ongelma, jos et kerrytä kotona ollessasi eläkettä. Naisten eläkekertymät ovat Suomessa huomattavasti miesten eläkekertymiä pienempiä, sillä naisille tulee enemmän taukoja ja poissaoloa työelämästä. Yksi hyvin merkittävä syy tähän on, että naiset hoitavat lapsia kotona jopa useita vuosia, kun mies on töissä. Tämä ei välttämättä näyttädy yksilötasolla ongelmana, jos mies tuo riittävän tulotason, jolla perhe tulee toimeen, mutta tutkitusti sillä, joka tuo rahan taloon, on valta päättää siitä, miten se käytetään. Vaikka vaimo (perheen äiti) päättääkin, mitä ruokakaupasta ostetaan ja millainen talvihaalari lapselle hankitaan, mies (perheen työssä käyvä isä) päättää budjetin. Tämä on tietysti karkea yleistys, mutta keskimäärin se menee näin.
Ongelma tästä voi tulla, jos pariskunta eroaa. Jos tulot ja varallisuus ovat miehen, nainen tippuu tyhjän päälle.
Viimeistään tulotason erot näkyvät eläkeiässä. Miehet kuolevat tilastollisesti nuorempina kuin naiset. Useimmissa parisuhteissa mies on naista vanhempi, tai sitten puolisot ovat saman ikäisiä, mutta harvemmin mies on naista useita vuosia nuorempi. Miesten eläkkeet ovat naisten eläkkeitä korkeammat, koska miesten tulotaso on jo työuran aikana naisia korkeampi ja työvuosia kertyy enemmän kuin naisille. Ja vaikka köyhyysrajan alapuolelle tippuminen on eläkeiässä riskinä kaikilla, köyhyysrajan alapuolella ovat useammin eläkeikäiset naiset kuin miehet. Tämä johtuu siitä, että lesket ovat useimmiten naisia ja heidän eläkkeensä ovat pieniä. Vaikka mies jäisikin leskeksi, hänen eläkkeensä on usein korkeampi. Samoin säästöt ja varallisuus.
Tämä ei johdu pelkästään naisten ja miesten yksilöllisistä valinnoista 20-50-vuotiaina, vaan ongelma on rakenteellinen ja vaatisi poliittisia ratkaisuja. Lasten kotona hoitamista ei pidä missään tapauksessa kieltää, mutta sen tulisi jakautua miesten ja naisten välillä tasa-arvoisemmin. Perhevapaauudistus, joka elokuussa tulee voimaan, on huikean hyvä. Väitän, että ansiosidonnaisen jatkuessa pidempään vanhemmilla ei ole tarvetta laittaa enää lapsia hoitoon heti 1-vuotissynttäreiden aikaan tai jopa ennen niitä. Uskon, että se vähän myöhentää päivähoidon aloitusta niissäkin perheissä, joissa molemmat vanhemmat työskentelevät ja haluavat palata töihin. Ja kun ansiosidonnaisella isiä houkutellaan kotiin, se tekee myös lapsiperhearjesta siellä kotona tasa-arvoisempaa.
Ei se ole yhteiskunnalle mikään ongelma, jos eläkekertymä jää huonoksi. Päinvastoin. Kukaan ei ole kotona vuosia, jos se on ongelma parisuhteelle tai työlle. Eläkejärjestelmä on kaatumassa meidän elinaikanamme joka tapauksessa ja eläkkeensä kerää jokainen tulevaisuudessa ihan itse. Mulla on eläkesijoitustilillä tällä hetkellä noun 100000, joten kyllä sillä elää. En ole elätti enkä alistetussa asemassa, en olisi tehnyt lapsia sellaisen miehen kanssa joka käyttäisi taloudellista väkivaltaa tai alentaisi minut alisteiseen asemaan koska hoidan lapsia kotona. Jos mieheni olisi sellainen, hän olisi sika vaikka kävisin töissä.
Tällainen taloudellinen vallan jako on niin sisäänrakennettua, että ei sitä edes huomata. Se ei ole väkivaltaa, eikä osapuolet välttämättä itse edes ymmärrä ongelmaa. Totta kai naisella on oltava omat tulonsa ja säästönsä. Myös miehen on hoidettava lasta kotona, jos lasta ei haluta laittaa hoitoon kodin ulkopuolelle.
Keskustelu on myös tosi heteronormatiivinen ja parisuhdekeskeinen, mutta sama koskee myös sateenkaariperheitä. Yksinhuoltajat usein joutuvat laittamaan lapsensa hoitoon pieninä, koska muita elättäjiä ei ole.
Jos sitä ei huomata, onko sitä olemassa muulla kuin spekulatiivisella tasolla? Toinen kotona ei todellakaan ole automaattisesti alistettuna.
Jep, ei meillä ole taloudellinen valta ja päätökset miksikään muuttuneet. Edelleen päätkset tehdään yhdessä, ei meillä ole mitään mun rahat, mun valta- systeemiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin.
Päiväkoti ei ole alle kolmevuotiaan paikka.
Ja moni päiväkoti on tosi surkea.
Millaista kokemusta sinulla on päiväkodeista? Mihin perustat näkemyksesi? En myöskään oikeasti ymmärrä tuota ajatusta, että lapsia pitäisi hoitaa kotona vuosikausia. Huhuu, naisten oikeudet? Vai oletko sitä mieltä, että naisen paikka on kotona ja miehen töissä?
Ap
Naisten oikeudet? Miten se mitenkään liittyy nyt tähän?
On täysin fakta, että alle 4-vuotias ei hyödy varhaiskasvatuksesta. Minä olen ollut kotona kohta 10 vuotta eikä oikeuksiani naisena ole poljettu mitenkään. Mulla on oikeus olla kotona lasteni kanssa.
Sinulla on yksilönä oikeus jäädä kotiin vaikka loppuelämäksi lapsia hoitamaan. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta se on ongelma, jos et kerrytä kotona ollessasi eläkettä. Naisten eläkekertymät ovat Suomessa huomattavasti miesten eläkekertymiä pienempiä, sillä naisille tulee enemmän taukoja ja poissaoloa työelämästä. Yksi hyvin merkittävä syy tähän on, että naiset hoitavat lapsia kotona jopa useita vuosia, kun mies on töissä. Tämä ei välttämättä näyttädy yksilötasolla ongelmana, jos mies tuo riittävän tulotason, jolla perhe tulee toimeen, mutta tutkitusti sillä, joka tuo rahan taloon, on valta päättää siitä, miten se käytetään. Vaikka vaimo (perheen äiti) päättääkin, mitä ruokakaupasta ostetaan ja millainen talvihaalari lapselle hankitaan, mies (perheen työssä käyvä isä) päättää budjetin. Tämä on tietysti karkea yleistys, mutta keskimäärin se menee näin.
Ongelma tästä voi tulla, jos pariskunta eroaa. Jos tulot ja varallisuus ovat miehen, nainen tippuu tyhjän päälle.
Viimeistään tulotason erot näkyvät eläkeiässä. Miehet kuolevat tilastollisesti nuorempina kuin naiset. Useimmissa parisuhteissa mies on naista vanhempi, tai sitten puolisot ovat saman ikäisiä, mutta harvemmin mies on naista useita vuosia nuorempi. Miesten eläkkeet ovat naisten eläkkeitä korkeammat, koska miesten tulotaso on jo työuran aikana naisia korkeampi ja työvuosia kertyy enemmän kuin naisille. Ja vaikka köyhyysrajan alapuolelle tippuminen on eläkeiässä riskinä kaikilla, köyhyysrajan alapuolella ovat useammin eläkeikäiset naiset kuin miehet. Tämä johtuu siitä, että lesket ovat useimmiten naisia ja heidän eläkkeensä ovat pieniä. Vaikka mies jäisikin leskeksi, hänen eläkkeensä on usein korkeampi. Samoin säästöt ja varallisuus.
Tämä ei johdu pelkästään naisten ja miesten yksilöllisistä valinnoista 20-50-vuotiaina, vaan ongelma on rakenteellinen ja vaatisi poliittisia ratkaisuja. Lasten kotona hoitamista ei pidä missään tapauksessa kieltää, mutta sen tulisi jakautua miesten ja naisten välillä tasa-arvoisemmin. Perhevapaauudistus, joka elokuussa tulee voimaan, on huikean hyvä. Väitän, että ansiosidonnaisen jatkuessa pidempään vanhemmilla ei ole tarvetta laittaa enää lapsia hoitoon heti 1-vuotissynttäreiden aikaan tai jopa ennen niitä. Uskon, että se vähän myöhentää päivähoidon aloitusta niissäkin perheissä, joissa molemmat vanhemmat työskentelevät ja haluavat palata töihin. Ja kun ansiosidonnaisella isiä houkutellaan kotiin, se tekee myös lapsiperhearjesta siellä kotona tasa-arvoisempaa.
Ei se ole yhteiskunnalle mikään ongelma, jos eläkekertymä jää huonoksi. Päinvastoin. Kukaan ei ole kotona vuosia, jos se on ongelma parisuhteelle tai työlle. Eläkejärjestelmä on kaatumassa meidän elinaikanamme joka tapauksessa ja eläkkeensä kerää jokainen tulevaisuudessa ihan itse. Mulla on eläkesijoitustilillä tällä hetkellä noun 100000, joten kyllä sillä elää. En ole elätti enkä alistetussa asemassa, en olisi tehnyt lapsia sellaisen miehen kanssa joka käyttäisi taloudellista väkivaltaa tai alentaisi minut alisteiseen asemaan koska hoidan lapsia kotona. Jos mieheni olisi sellainen, hän olisi sika vaikka kävisin töissä.
Tällainen taloudellinen vallan jako on niin sisäänrakennettua, että ei sitä edes huomata. Se ei ole väkivaltaa, eikä osapuolet välttämättä itse edes ymmärrä ongelmaa. Totta kai naisella on oltava omat tulonsa ja säästönsä. Myös miehen on hoidettava lasta kotona, jos lasta ei haluta laittaa hoitoon kodin ulkopuolelle.
Keskustelu on myös tosi heteronormatiivinen ja parisuhdekeskeinen, mutta sama koskee myös sateenkaariperheitä. Yksinhuoltajat usein joutuvat laittamaan lapsensa hoitoon pieninä, koska muita elättäjiä ei ole.
Jos sitä ei huomata, onko sitä olemassa muulla kuin spekulatiivisella tasolla? Toinen kotona ei todellakaan ole automaattisesti alistettuna.
Olen eri, mutta nyt kyllä ihmettelen keskustelun tasoa. Onko täällä tahallista väärinymmärrystä vai ihan silkkaa ymmärtämättömyyttä?
Tietenkin se taloudellinen epätasa-arvo pysyy piilossa, jos yksilö ei sitä itse tiedosta, kyseenalaista eikä ota puheeksi. Tällaisia parisuhteita on varmasti paljon. Ja se tulee näkyväksi, jos olosuhteet muuttuvat esimerkiksi eron, työttömyyden, vakavan sairastumisen tai kuoleman vuoksi.
Mutta ei se kotiäitiyteen tai -isyyteen liity sitten mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin.
Päiväkoti ei ole alle kolmevuotiaan paikka.
Ja moni päiväkoti on tosi surkea.
Millaista kokemusta sinulla on päiväkodeista? Mihin perustat näkemyksesi? En myöskään oikeasti ymmärrä tuota ajatusta, että lapsia pitäisi hoitaa kotona vuosikausia. Huhuu, naisten oikeudet? Vai oletko sitä mieltä, että naisen paikka on kotona ja miehen töissä?
Ap
Naisten oikeudet? Miten se mitenkään liittyy nyt tähän?
On täysin fakta, että alle 4-vuotias ei hyödy varhaiskasvatuksesta. Minä olen ollut kotona kohta 10 vuotta eikä oikeuksiani naisena ole poljettu mitenkään. Mulla on oikeus olla kotona lasteni kanssa.
Sinulla on yksilönä oikeus jäädä kotiin vaikka loppuelämäksi lapsia hoitamaan. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta se on ongelma, jos et kerrytä kotona ollessasi eläkettä. Naisten eläkekertymät ovat Suomessa huomattavasti miesten eläkekertymiä pienempiä, sillä naisille tulee enemmän taukoja ja poissaoloa työelämästä. Yksi hyvin merkittävä syy tähän on, että naiset hoitavat lapsia kotona jopa useita vuosia, kun mies on töissä. Tämä ei välttämättä näyttädy yksilötasolla ongelmana, jos mies tuo riittävän tulotason, jolla perhe tulee toimeen, mutta tutkitusti sillä, joka tuo rahan taloon, on valta päättää siitä, miten se käytetään. Vaikka vaimo (perheen äiti) päättääkin, mitä ruokakaupasta ostetaan ja millainen talvihaalari lapselle hankitaan, mies (perheen työssä käyvä isä) päättää budjetin. Tämä on tietysti karkea yleistys, mutta keskimäärin se menee näin.
Ongelma tästä voi tulla, jos pariskunta eroaa. Jos tulot ja varallisuus ovat miehen, nainen tippuu tyhjän päälle.
Viimeistään tulotason erot näkyvät eläkeiässä. Miehet kuolevat tilastollisesti nuorempina kuin naiset. Useimmissa parisuhteissa mies on naista vanhempi, tai sitten puolisot ovat saman ikäisiä, mutta harvemmin mies on naista useita vuosia nuorempi. Miesten eläkkeet ovat naisten eläkkeitä korkeammat, koska miesten tulotaso on jo työuran aikana naisia korkeampi ja työvuosia kertyy enemmän kuin naisille. Ja vaikka köyhyysrajan alapuolelle tippuminen on eläkeiässä riskinä kaikilla, köyhyysrajan alapuolella ovat useammin eläkeikäiset naiset kuin miehet. Tämä johtuu siitä, että lesket ovat useimmiten naisia ja heidän eläkkeensä ovat pieniä. Vaikka mies jäisikin leskeksi, hänen eläkkeensä on usein korkeampi. Samoin säästöt ja varallisuus.
Tämä ei johdu pelkästään naisten ja miesten yksilöllisistä valinnoista 20-50-vuotiaina, vaan ongelma on rakenteellinen ja vaatisi poliittisia ratkaisuja. Lasten kotona hoitamista ei pidä missään tapauksessa kieltää, mutta sen tulisi jakautua miesten ja naisten välillä tasa-arvoisemmin. Perhevapaauudistus, joka elokuussa tulee voimaan, on huikean hyvä. Väitän, että ansiosidonnaisen jatkuessa pidempään vanhemmilla ei ole tarvetta laittaa enää lapsia hoitoon heti 1-vuotissynttäreiden aikaan tai jopa ennen niitä. Uskon, että se vähän myöhentää päivähoidon aloitusta niissäkin perheissä, joissa molemmat vanhemmat työskentelevät ja haluavat palata töihin. Ja kun ansiosidonnaisella isiä houkutellaan kotiin, se tekee myös lapsiperhearjesta siellä kotona tasa-arvoisempaa.
Ei se ole yhteiskunnalle mikään ongelma, jos eläkekertymä jää huonoksi. Päinvastoin. Kukaan ei ole kotona vuosia, jos se on ongelma parisuhteelle tai työlle. Eläkejärjestelmä on kaatumassa meidän elinaikanamme joka tapauksessa ja eläkkeensä kerää jokainen tulevaisuudessa ihan itse. Mulla on eläkesijoitustilillä tällä hetkellä noun 100000, joten kyllä sillä elää. En ole elätti enkä alistetussa asemassa, en olisi tehnyt lapsia sellaisen miehen kanssa joka käyttäisi taloudellista väkivaltaa tai alentaisi minut alisteiseen asemaan koska hoidan lapsia kotona. Jos mieheni olisi sellainen, hän olisi sika vaikka kävisin töissä.
Tällainen taloudellinen vallan jako on niin sisäänrakennettua, että ei sitä edes huomata. Se ei ole väkivaltaa, eikä osapuolet välttämättä itse edes ymmärrä ongelmaa. Totta kai naisella on oltava omat tulonsa ja säästönsä. Myös miehen on hoidettava lasta kotona, jos lasta ei haluta laittaa hoitoon kodin ulkopuolelle.
Keskustelu on myös tosi heteronormatiivinen ja parisuhdekeskeinen, mutta sama koskee myös sateenkaariperheitä. Yksinhuoltajat usein joutuvat laittamaan lapsensa hoitoon pieninä, koska muita elättäjiä ei ole.
Jos sitä ei huomata, onko sitä olemassa muulla kuin spekulatiivisella tasolla? Toinen kotona ei todellakaan ole automaattisesti alistettuna.
Olen eri, mutta nyt kyllä ihmettelen keskustelun tasoa. Onko täällä tahallista väärinymmärrystä vai ihan silkkaa ymmärtämättömyyttä?
Tietenkin se taloudellinen epätasa-arvo pysyy piilossa, jos yksilö ei sitä itse tiedosta, kyseenalaista eikä ota puheeksi. Tällaisia parisuhteita on varmasti paljon. Ja se tulee näkyväksi, jos olosuhteet muuttuvat esimerkiksi eron, työttömyyden, vakavan sairastumisen tai kuoleman vuoksi.
Niin, joka perheessä tämä on mahdollista, ei vain niissä perheissä, joissa toinen on kotona.
Anopin oma tausta ja koulutus varmasti vaikuttaa. Oma äitini puhuu taas ikävästi naisista, jotka ovat yhtään pidempään kotona ja hassaavat siten oman uransa. Varmasti tarve puolustella myös omia menneitä valintoja (jäin mummolleni hoitoon kolmikuisena).
Itse menin kuopuksen jälkeen töihin kun lapsi oli juuri täyttämässä pari vuotta, eikä leikkipuistoissa ollut enää ketään samanikäistä. Kaupunginosassa koulutettua väkeä, ja äidit jo tuohon mennessä töissä. Ja päiväkoti oli mahtava paikka, vielä nyt koululaisetkin muistelevat lämmöllä! Itse suhtautuisin paljon epäilevämpi johonkin random lastenhoitajaan, joka päivät pitkät yksin lasten kanssa ilman toisten aikuisten seurantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kahdessa eri päiväkodissa töissä. Se riitti siihen etten omia lapsiani vienyt hoitoon. Näin hyvin ikäviä asioita jotka vieläkin vuosien jälkeen tuntuvat kurjilta. Hymyilevä hoitaja ei aina ole sitä miltä näyttää. Yksikin mätäpaise työyhteisössä riittää.
Olen itsekin nähnyt päiväkodissa, kuinka lapsi heitetään niskapersotteella käytävään, mistä toinen työtekijä raahaa lasta kovakouraisesti toiseen huoneeseen. Aikuinen karjuu lapselle, lapsi itkee...Molemmat näistä päiväkodin työntekijöistä olivat lastentarhan opettajia, eivätkä mitään epäpäteviä sijaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että, nyt päästään sitten myös tähän aiheeseen. :) Olenhan ikivanha ensisynnyttäjä, koska sain esikoiseni 35-vuotiaana. Vanhan polven mielestä lapset kun pitää hankkia parikymppisenä...
Anoppini oli kotiäitinä 80-luvulla ja 90-luvun alussa. Kyllä kotiäitejä oli silloin vielä varsin paljon, ei siinä mielessä mikään harvinaisuus.
Ap
Kyllä se oli silloin jo harvinaista.
Mutta kyllä sitä näki. Asuimme 5 asunnon rivitaloyhtiössä, jossa 3 asunnossa asui alle kouluikäisten lasten perhe. Minun äitini kävi töissä ja me lapset olimme perhepäivähoidossa. Naapurissa kahden muun perheen äidit saivat molemmat 3 lasta melko samoihin aikoihin ja olivat kotona molemmat, kunnes nuorin meni kouluun. Sitten palasivat töihin.
Tätä tapahtuu edelleen, mutta se on harvinaisempaa, ja erityisen harvinaista se on silloin, jos äiti on korkeasti koulutettu.
Tämä, että korkeasti koulutettu ei jää kotiin, on harha, joka syntyy siitä, että korkeasti koulutetut haluavat palata nopeammin töihin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kotiäideistä suurin osa olisi heikosti koulutettuja. Korkeasti koulutettu nainen, joka jää kotiin, tekee valintansa lasten vuoksi, ei työnsä vuoksi. Ei koulutettu ihminen ole automaattisesti työnarkomaani.
Mulla oli korkea virka ja sen lisäksi oma yritys. Jäin pois virastani kun kuopus täytti kolme, mutta yritys minulla on edelleen ja se pyörii ihan mukavasti vaikka teen sinne töitä silloin kun haluan.
Ei kai kukaan ole väittänyt, ettei korkeasti koulutettu voisi jäädä kotiin hoitamaan lapsia? Toki voi jäädä, mutta se on har-vi-nai-sem-paa. Tilastollinen fakta, joka ei muutu siitä, että yksilön kokemus on toisenlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan päivähoitoaika laadukkaampaa lapselle, kun ruoan laittaa päiväkodissa keittäjä ja leikkiä saa ihan koko päivän. Kotona vanhemman ajasta menee merkittävä osa siivoamiseen ja ruoan laittoon.
Miksi menisi???
Päiväkodin ruoka on laitosmoskaa ja lapsilta menee suurin osa ajasta jonotteluun.
Ruoka valmistetaan kuitenkin päiväkodin keittiössä ja ihan normaalia puuroa ym. se on. Mikä siitä tekee huonon? Lapset saavat ruuan valmiiksi pöytään. Sinulla ei selvästikään ole edes kokemusta aiheesta.
Ei todellakaan valmisteta vaan se on sitä halvinta mahdollista laitosmoskaa joka jaellaan laitoksiin keskuskeittiöstä.
Sinulta se kokemus näyttää puuttuvan.
Kyllä osassa päiväkodeista ainakin Helsingissä on ihan oma keittiö, jossa ruoka valmistetaan. Eivät puurot todellakaan tule valmiina jostain keskuskeittiöstä...
Ja miten se keskuskeittiössä valmistettu puuro olisi ravintoarvoiltaan jotenkin erilaista kuin vaikka kotona tehty puuro? Se on puuroa! Ei se siitä hienommaksi muutu, vaikka ne kotiäidit mitä selittää. Ja kyllä siihen puuron päälle päiväkodissakin saa halutessaan voisilmää, omenasosetta jne.
No meidän päiväkodissa se on vesipuuroa, jossa ripaus suolaa. Päälle saa minimaalisen Keiju silmän. Mitään omenahilloa tai voita ei tosiaan ole.
Kotona jos keitän puuroa niin teen sen maitoon ja hauduttelen sitä vähän pidempään ja laitan siihen oikeaa voita.Vertailuna väitän kyllä että suurin osa perheistä ei kyllä kotona keittele aamupalaksi mitään voisilmäisiä maitopuuroja. Itsekin keitän lasten puuron veteen ilman voisilmää. normiperheissä syödään sokerilla kyllästettyjä muroja ja vaaleeta leipää.
Voisilmän pystyy jokainen laittamaan puuroonsa. Se ei paljon kykyjä vaadi. Harvassa taitaa olla perheet, jossa syödään sokerimuroja tai ranskanleipää. En itse tunne ketään. Eihän kaupoista nykyään juuri edes löydy muuta kuin täysjyväleipää. Päiväkodeissa syödään yleensä myös kauraleipää. Puuron saa maidolla ja voisilmällä sekä soseella ainakin Helsingissä. Jos lapsi osaa puhua, häneltä kysytään, mitä laitetaan ja se tarjotaan hänelle suoraan pöytään, eikä pieni lapsi jonota ruokaa, kuten joku tuossa väitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta voisiko joku näistä päiväkodin vastustajista ihan aidosti kertoa, mikä siellä päiväkodissa on niin kamalaa? Ihan eritellen, mikä siinä on niin kamalaa ja miten se on lapselle huonoksi? Ei nimittäin ole olemassa mitään absoluuttisesti oikeaksi osoitettua tutkimustulosta, että päiväkodit olisivat alle kolmivuotiaille huonoksi. Jos näin olisi, ne olisivat varmasti kiellettyjä kaikissa sivistysmaissa.
Meidän lapsemme jää iloisesti päiväkotiin, hänellä on siellä kavereita ja puuhaa ja mielekästä ohjattua toimintaa, jonka ovat suunnitelleet kasvatusalan ammattilaiset. Iltapäivisin, iltaisin ja viikonloppuisin vietämme perheaikaa. Minun on hirveän vaikea ymmärtää, miten tilanteemme olisi parempi niin, että olisin vuosikausia kotona hoitamassa lasta. Siinä tapauksessa joutuisimme esimerkiksi myymään kotimme ja muuttamaan vuokralle. Minä putoaisin alani kehityksestä, palkkakehitykseni pysähtyisi ja olisin suuressa vaarassa syrjäytyä koko alalta.
Ap
Olen miettinyt tuota samaa eli mitä vikaa on päivähoidossa etenkin nyt, kun meillä on jo muutaman sukupolven verran hoidettu suurin osa lapsista päiväkodeissa ja nuorten aikuisten mielenterveysongelmat roihahtaneet oikein kunnolla. Voiko päivähoidolla, ahdistuksella ja masennuksella olla jotain yhteyttä? Onko varhainen ero vanhemmista todella toivottava asia vai onko jotain, mitä me emme ihan oikeasti ole hoksanneet ja joka aiheuttaa sen, että nuoret aikuiset uupuvat omista odotuksistaan.
Nykyisin on varhaiskasvatus eikä enää mitään päivähoitoa. Varhaiskasvatus lähtee lapsen omista tarpeista.
Tämä on se teoria.
Sitten on todellisuus jossa 30 lasta on yhden epäpätevän vastuulla ia tämä vapaa-aikanaan keräilee leluja jotta olisi edes jotain mitä tehdä.
Todellisuudessa yhden aikuisen vastuulla ei voi olla 30:a lasta edes poikkeustapauksessa suomalaisessa päiväkodissa. Olet vetänyt aivan hatusta. Et tiedä todellisuudesta mitään. Ja kun päivän päätteeksi työt on tehty, suurin osa työntekijöistä ei mieti töitään tai työpaikkaansa vapaa-ajalla ollenkaan. Ei kukaan järkevä opettaja tai hoitaja haali vapaa-ajallaan tavaraa päiväkotiin.
Miten määrität vastuun? Lapseni päiväkodissa työkokeilija on yksin ulkoilemassa 30 lapsen kanssa, vakiväellä on samaan aikaan palaverinsa. Jos jotain sattuu, niin se ainoa pihalla ollut aikuinen on niistä lapsista vastuussa, koska kukaan muu ei nähnyt mitään tai tehnyt mitään.
Vastuu:
Päiväkodissa on oltava läsnä lapsimäärää vastaava määrä kasvatusvastuullisia aikuisia (opettajia ja lastenhoitajia. Myös johtaja voidaan laskea, jos hän on paikalla talossa ja jalkautunut ryhmään avuksi) ja heidän on oltava siellä, missä lapset ovat.
Jos ulkona on esim. 8 alle 3-vuotiasta lasta TAI 14 yli 3-vuotiasta, heidän kanssaan on oltava ulkona kaksi kasvatusvastuullista aikuista. Käytännössä ulkona voi olla myös esim. 10 alle 3-vuotiasta TAI 17 yli 3-vuotiasta kahden kasvatusvastuullisen aikuisen kanssa. Voi olla, että kolmas aikuinen on sisällä pukemassa loppuja lapsia tai pukemassa omia ulkovaatteitaan. Joskus yksi työntekijä (usein opettaja) voi olla ulkoiluaikaan sisällä toimistotöissä, mutta hänen on oltava saatavilla. Jos ulkona joku saa haavan polveen tai tikun sormeen tai jollain lapsella on vessahätä, sen sisällä olevan aikuisen on pystyttävä keskeyttämään paperityönsä ja tultava auttamaan.
Vastuuttomuus:
On täysin laitonta ja vastuutonta laittaa työkokeilija, harjoittelija tai joku kouluttamaton, nuori kesätyöntekijä ulos yksin kokonaisen lapsiryhmän tai kahden lapsiryhmän kanssa. Se on laitonta. Tilannetta, jossa kaikki opettajat ja hoitajat ovat sisällä palaverissa, ei pitäisi olla silloin, kun lapset ovat paikalla päiväkodissa. Jos joku johtaja sellaisen palaverin järjestää (enkä epäile, etteikö voisi järjestää, sellaisia johtajia varmasti on), hän rikkoo omia velvollisuuksiaan. Koko henkilökunnan palaverit pitäisi järjestää iltapalavereina päiväkodin sulkemisajan jälkeen. Niitä voidaan pitää n. 2-4 lukuvuoden aikana.
Harmaa alue:
Sijaiset, jotka palkataan sairaana, lomalla tai jollain palkattomalla vapaalla olevien tilalle, ovat kasvatusvastuullisia työntekijöitä, vaikka heillä ei olisikaan koulutuksellista pätevyyttä lastenhoitajan tai varhaiskasvatuksen opettajan tehtäviin. Sijaisen ei kuitenkaan pitäisi joutua yksin ulos ryhmän kanssa, koska sijainen ei tunne lapsia, taloa tai vanhempia. Jos sijainen (vaikka osaavakin sijainen) joutuu yksin vastuuseen lapsista, siinä otetaan suuri riski, vaikkei välttämättä rikota lakia, jos omaa henkilökuntaa on talossa paikalla.
Varmaa on kuitenkin, että jos esim. pihalla sattuisi jotain, kun sijainen on yksin lapsiryhmän kanssa ja muut työntekijät sisällä, sitä olisi juridisesti vaikea selittää ja perustella, jos jotain todella vakavaa sattuisi ja siitä jouduttaisiin esim. oikeuteen asti menemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin.
Päiväkoti ei ole alle kolmevuotiaan paikka.
Ja moni päiväkoti on tosi surkea.
Millaista kokemusta sinulla on päiväkodeista? Mihin perustat näkemyksesi? En myöskään oikeasti ymmärrä tuota ajatusta, että lapsia pitäisi hoitaa kotona vuosikausia. Huhuu, naisten oikeudet? Vai oletko sitä mieltä, että naisen paikka on kotona ja miehen töissä?
Ap
Naisten oikeudet? Miten se mitenkään liittyy nyt tähän?
On täysin fakta, että alle 4-vuotias ei hyödy varhaiskasvatuksesta. Minä olen ollut kotona kohta 10 vuotta eikä oikeuksiani naisena ole poljettu mitenkään. Mulla on oikeus olla kotona lasteni kanssa.
Sinulla on yksilönä oikeus jäädä kotiin vaikka loppuelämäksi lapsia hoitamaan. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta se on ongelma, jos et kerrytä kotona ollessasi eläkettä. Naisten eläkekertymät ovat Suomessa huomattavasti miesten eläkekertymiä pienempiä, sillä naisille tulee enemmän taukoja ja poissaoloa työelämästä. Yksi hyvin merkittävä syy tähän on, että naiset hoitavat lapsia kotona jopa useita vuosia, kun mies on töissä. Tämä ei välttämättä näyttädy yksilötasolla ongelmana, jos mies tuo riittävän tulotason, jolla perhe tulee toimeen, mutta tutkitusti sillä, joka tuo rahan taloon, on valta päättää siitä, miten se käytetään. Vaikka vaimo (perheen äiti) päättääkin, mitä ruokakaupasta ostetaan ja millainen talvihaalari lapselle hankitaan, mies (perheen työssä käyvä isä) päättää budjetin. Tämä on tietysti karkea yleistys, mutta keskimäärin se menee näin.
Ongelma tästä voi tulla, jos pariskunta eroaa. Jos tulot ja varallisuus ovat miehen, nainen tippuu tyhjän päälle.
Viimeistään tulotason erot näkyvät eläkeiässä. Miehet kuolevat tilastollisesti nuorempina kuin naiset. Useimmissa parisuhteissa mies on naista vanhempi, tai sitten puolisot ovat saman ikäisiä, mutta harvemmin mies on naista useita vuosia nuorempi. Miesten eläkkeet ovat naisten eläkkeitä korkeammat, koska miesten tulotaso on jo työuran aikana naisia korkeampi ja työvuosia kertyy enemmän kuin naisille. Ja vaikka köyhyysrajan alapuolelle tippuminen on eläkeiässä riskinä kaikilla, köyhyysrajan alapuolella ovat useammin eläkeikäiset naiset kuin miehet. Tämä johtuu siitä, että lesket ovat useimmiten naisia ja heidän eläkkeensä ovat pieniä. Vaikka mies jäisikin leskeksi, hänen eläkkeensä on usein korkeampi. Samoin säästöt ja varallisuus.
Tämä ei johdu pelkästään naisten ja miesten yksilöllisistä valinnoista 20-50-vuotiaina, vaan ongelma on rakenteellinen ja vaatisi poliittisia ratkaisuja. Lasten kotona hoitamista ei pidä missään tapauksessa kieltää, mutta sen tulisi jakautua miesten ja naisten välillä tasa-arvoisemmin. Perhevapaauudistus, joka elokuussa tulee voimaan, on huikean hyvä. Väitän, että ansiosidonnaisen jatkuessa pidempään vanhemmilla ei ole tarvetta laittaa enää lapsia hoitoon heti 1-vuotissynttäreiden aikaan tai jopa ennen niitä. Uskon, että se vähän myöhentää päivähoidon aloitusta niissäkin perheissä, joissa molemmat vanhemmat työskentelevät ja haluavat palata töihin. Ja kun ansiosidonnaisella isiä houkutellaan kotiin, se tekee myös lapsiperhearjesta siellä kotona tasa-arvoisempaa.
Ei se ole yhteiskunnalle mikään ongelma, jos eläkekertymä jää huonoksi. Päinvastoin. Kukaan ei ole kotona vuosia, jos se on ongelma parisuhteelle tai työlle. Eläkejärjestelmä on kaatumassa meidän elinaikanamme joka tapauksessa ja eläkkeensä kerää jokainen tulevaisuudessa ihan itse. Mulla on eläkesijoitustilillä tällä hetkellä noun 100000, joten kyllä sillä elää. En ole elätti enkä alistetussa asemassa, en olisi tehnyt lapsia sellaisen miehen kanssa joka käyttäisi taloudellista väkivaltaa tai alentaisi minut alisteiseen asemaan koska hoidan lapsia kotona. Jos mieheni olisi sellainen, hän olisi sika vaikka kävisin töissä.
Tällainen taloudellinen vallan jako on niin sisäänrakennettua, että ei sitä edes huomata. Se ei ole väkivaltaa, eikä osapuolet välttämättä itse edes ymmärrä ongelmaa. Totta kai naisella on oltava omat tulonsa ja säästönsä. Myös miehen on hoidettava lasta kotona, jos lasta ei haluta laittaa hoitoon kodin ulkopuolelle.
Keskustelu on myös tosi heteronormatiivinen ja parisuhdekeskeinen, mutta sama koskee myös sateenkaariperheitä. Yksinhuoltajat usein joutuvat laittamaan lapsensa hoitoon pieninä, koska muita elättäjiä ei ole.
Jos sitä ei huomata, onko sitä olemassa muulla kuin spekulatiivisella tasolla? Toinen kotona ei todellakaan ole automaattisesti alistettuna.
Olen eri, mutta nyt kyllä ihmettelen keskustelun tasoa. Onko täällä tahallista väärinymmärrystä vai ihan silkkaa ymmärtämättömyyttä?
Tietenkin se taloudellinen epätasa-arvo pysyy piilossa, jos yksilö ei sitä itse tiedosta, kyseenalaista eikä ota puheeksi. Tällaisia parisuhteita on varmasti paljon. Ja se tulee näkyväksi, jos olosuhteet muuttuvat esimerkiksi eron, työttömyyden, vakavan sairastumisen tai kuoleman vuoksi.
Mutta ei se kotiäitiyteen tai -isyyteen liity sitten mitenkään.
Liittyy kaikkiin niihin perheisiin, joissa on lapsia, koska kaikissa niissä perheissä lapsen hoito vauvavuoden aikana ja päiväkoti-ikäisenä on ratkaistu jollakin tavalla. Useimmissa perheissä, joissa lapsi hoidetaan kotona, kotiin jäävä vanhempi on lapsen äiti, jolloin hänen henkilökohtainen tulotasonsa kärsii. Tietysti, jos isä jää kotiin äidin palatessa töihin, miehen tulot tippuvat hetkellisesti ja eläke pienenee vastaavasti, mutta erittäin harvoin Suomessa isä pitää vanhempainvapaita enemmän kuin äiti.
On myös ihan todella kapeakatseista julistaa täällä, että "ei meidän perheessä tämmöistä tapahdu", sillä yksilölliset tilanteet ovat yksilöllisiä. Mikään ei kuitenkaan poista sitä tutkittua, tilastollista faktaa, että naisten tulo- ja eläkekertymät ovat miesten vastaavia kertymiä pienempiä, ja se tekee naisista taloudellisesti haavoittuvaisia erotilateissa ja erityisesti eläkeiässä leskeksi jäädessä.
Mun negatiivinen käsitykseni päiväkodeista johtui kaikenmoisista säännöistä, jotka ovat tarpeellisia vain isolle ryhmälle, mutta joita ei tarvitse noudattaa esimerkiksi yksityisen perhepäivähoitajan hoidossa. Mulle näiden sääntöjen noudattaminen olisi mahdotonta tai vaikeaa ja osa sotii omaa näkemystäni vastaan. Yksi ikuisuustaistelu lienee päiväunet, monessa päiväkodissa isommatkin hoitolapset pakotetaan päiväunille, vaikka se tarkoittaa sitä, että lapsi kotona menee nukkumaan vasta klo 01, mikä ainakaan meidän perheessä ei ole mitenkään mahdollista hyväksyä. Se pilaa aivan koko perheen iltarutiinit, yöunet ja päälle vielä aiheuttaa uskomattoman aamuketutuksen sekä vanhempiin, isosisaruksiin ja tietysti tämä pienin ei herää ollenkaan ennenkuin on jo kannettu nukkuvana päiväkotiin. Revi siitä huumoria
Mulla on neljä lasta, joista kolme ekaa on kaikki olleet samalla yksityisellä perhepäivähoitajalla 1v alkaen. Jokaisella oli aluksi lyhennetty hoitoaika ja lyhennetty työviikko. Hoitopaikassa vain neljä lasta, eli hyvin kodinomainen paikka, jossa aina sama hoitaja. Päiväkodeissahan on sijaisia sijaisten perään ja ylipäätään henkilökunnan vaihtuvuus monissa paikoissa aivan häiritsevän suurta. Sellaisessa suuren vaihtuvuuden paikassa ei luoda turvallista hoitosuhdetta lapsen kanssa. Olen lisäksi ollut itse sijaisena muutamassa päiväkodissa ja olen epäonnekseni päässyt läheltä näkemään hyvin kyseenalaista lasten kohtelua, esimerkiksi, miten pienikin lapsi on jo saanut leiman otsaansa käyttäytymishäiriöisenä, vaikka oikeasti lapsi vain halusi hieman enemmän keskustelua kanssaan. Mm. näistä syistä ja myös koska itse sain olla lapsena yksityisellä päivähoitajalla, joka puolisonsa kanssa oli minulle yhtä tärkeä ihminen kuin omat vanhempani ja joiden lapsi oli minulle kuin oma isosisko, tietysti halusin samaa laatua omille lapsilleni. Neljäs lapseni on vasta 1kk, joten en tiedä miten hänen hoitoasiansa järjestyvät, sillä puuhaillaan muuttoa toiselle paikkakunnalle. Mutta, mun ääni menee perhepäivähoitajille, vaikka uskon kyllä, että niitä hyviäkin päiväkoteja on olemassa.
Alue: Aihe vapaa
Tuo on varsin spekulatiivista. Eläkesäästökään ei ole kaikille edes mahdollinen. Se on yksilön varautumista mahdolliseen yhteiskunnalliseen muutokseen. Se voi pelastaa yksilön, mutta yhteiskunnallista, rakenteellista ongelmaa se ei ratkaise.