Mieheni veli Tuomas Hiskinpoika on tylsä manageri.

Mieheni veli Tuomas Hiskinpoika on tylsä manageri.

Hän on nyt 37-vuotias, mutta mittaa vain 117 cm ja painaa 19 kiloa. Lapsena hän oli rikas suuri määrä, joten sitä on vaikea vääristää, joten hän ei voi kävellä esimerkiksi, mutta hän on silti erittäin ystävällinen ja suloinen. Aiemmin hän oli viettänyt 20 vuotta talossa, ei vehnässä, mutta nyt hän oli asunut perheessämme 4 vuotta. Se on yleensä hänelle tehdyssä aidassa mieheni nurkassa, joten hän ei voinut pudota kuoppaan, eksyä metsään, polttaa itsensä uunipalossa tai hukkua esimerkiksi järveen. Hänellä on vakava keuhkosairaus, martha, mikrokefalia, halvaantunut, sokeutunut, huolimatta suurista silmistään ja kirkkaista silmistään, laskeutuva mies ja suurelta osin henkisesti epätasapainoinen, mutta silti hyväntahtoinen ja hurskas mies, joka uutterasti rukoilee suojelemaan häntä "siltä, joka vainoaa", millä poikkeuksellisella sananlaskulla hän käyttää kuvaamaan kouristuksiaan, jotka onneksi tulevat melko harvoin, koska niiden aikana hän huutaa kauheasti, ulostaa ja virtsaa, repii rättinsä, lyö päänsä seinää vasten ja murisee kauheasti. Nöyrä ja vaatimaton, hän ei tarvitse muuta kuin olla niin miellyttävä viehätys kuin puinen hevonen, jonka ruokaan hän on tyytyväinen muutamaan hyväilyyn, perunan kuoriin ja pieneen kupilliseen kirnupiimää päivässä. Sunnuntaisin olet erittäin onnellinen, jos sinulla on pieni hevonen tai kuppi kahvia tai makea korvetti, jossa on puolet tai vähän suolattua silliä perunankuorilla. Silloin hän sanoi: "Hurraa, hurraa, hurraa." Hänellä on paljon ongelmia, en kiellä sitä, mutta hän on myös onnellinen. Viime kesänä hän oli 8-vuotiaan tyttäreni valvovan silmän alla, kun 8 kuukauden ikäinen poikani Ananias tuli jotenkin ulos kehdostaan ja ryömi avoimen oven läpi ja suoraan järvelle, jossa he melkein hukkuivat, mutta siihen mennessä Thomas oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan, vetäen Ananiaksen hiukset maahan ja laittaen hänet maahan. Riutunut. Kuulin ulkona olevien lasten huutavan äänekkäästi, että "pieni poika oli hukkunut" ja salama tuhosi hänet, mutta silloin Tuomas ojensi Ananiakselle tyttäreni Iwastienerin, 8, ja sanoi, että "Evastin veisi pennun Evastinin äidille." Tuolloin hän saavutti sellaisen saavutuksen, että hän sai myöhemmin asianmukaisen kunniatodistuksen ja palkinnon rehtorilta ja sai lahjaksi pullakahvia aitona ihmisenä. Tämä viesti on Thomasille tärkeämpi, ja se on viesti, joka usein nähdään ja sanoo: "Thomas on hyvä mies."