Vinkit pinoon! eli luki-vaikeudesta kärsivän koululaisen auttamiseksi.

Olen kuullut, että värillinen kalvo asetettuna valkoiselle pohjalle printatun tekstin päälle saattaisi helpottaa lukemista. Näin ollen kirjaimet eivät "pompi" sekaisin sivulla niin helposti kun värikontrasti (musta-valkoinen) ei ole niin suuri.

Lukemisessa voisi myös käyttää viivainta tai itse askarrella sellaisen lukutikun, joka peittäisi seuraavat luettavat rivit ja esim. puolet saman rivin tekstistä. Viivainta siis siirretään eteenpäin lukiessa ja sanat paljastuvat pikkuhiljaa. Näitä vinkkejä ainakin kannattaisi kokeilla!

jostain lehdestä suomalaisesta naislääkäristä jolla neljä lukivaikeudesta kärsivää lasta.



Tämä äiti luki esikoiselleen kaikki oppikirjat nauhalle. Näki valtavasti vaivaa.

Nyt poika on 19. Taisteli valtavasti saadakseen lapsilleen apua.



Tuo nainen on nykyisin Ruotsissa ensihoidon professuuria hoitamassa.



Kolme tytärtä ja muutti kaikkien kanssa Ruotsiin mutta vanhin palasi pian takaisin Suomeen kun Ruotsin koulussa ei ollut hänelle haastetta, opiskeltiin asioita jotka hän oli jo neljä vuotta aiemmin oppinut. Ka. tuolla tytöllä suomalaisessa koulussa oli 9,8.



Tämän halusin kertoa että lukivaikeudesta kärsivätkin voi pärjätä jos saavat oikeanlaista apua, terapiaa ja kuntoutusta. Älyssähän ei ole vikaa.



Tämän lääkärin lapsista oli sanottu etteivät pärjää ja selviä lukiosta ja nyt siis vanhin poika on jo kirjoittanut ylioppilaaksi ja on hakeutumassa Hankenille.



Kaksoset jotka on iältään 13 ovat äitinsä mukana Ruotsissa.



Muistaako joku tämän lääkärin nimen taisi olla vierasperäinen sukunimi ja olikohan etunimi Raisa. Voisi löytyä netistä lisää hänen keinoistaan selviytyä äitinä jne.

on hyvä apu ja paras väri on punainen.



Häiriötön ympäristö esim kokeita tehdessä (ja tietty kotona) auttaa keskittymään.



Meillä koulussa (olen koulunkäyntiavustaja) käytössä pienryhmätilat kokeissa ja minä lukemassa meidän lukihäiriöiselle oppilaalle. Lapsi ei turhaudu kun saa tuen ja aikaa.

kakkonen on itse lukihäiriöinen. Olen hidas lukija. Kuitenkin tällä hetkellä elätän itseni kirjoittamalla. Olen historian tutkija, minun pitää muistaa ainakin jonkinlainen määrä vuosilukuja jne ja kaikki tulokset työstäni mitataan siinä, miten onnistun kirjoittamaan julkaistavaa tekstiä.



Mutta siis ne oikolukuohjelmat ovat olemassa. Kyllä minä ajatella osaan, vaikka kirjaimet ja tavut menevätkin väärään järjestykseen. Kirjoitan myös englanniksi ja ruotsiksi. Niissä teen virheitä siksikin, etten osaa kieltä kuin äidinkieltäni, mutta kielentarkastajat tekevät työnsä hyvin. Lukunopeuskin kehittyy, vaikka tässä ketjussa on toisin väitetty. Luen edelleen hitaammin kuin monet, mutta en ollenkaan liian hitaasti selvitäkseni työstäni. Aikuistuessa ja koulutustason kasvaessa oppii myös tuntemaan eri tekstityylien rakenteet, ja sen, mistä mitäkin asiaa tekstissä etsii. Se parantaa muistamista ja ymmärtämistä ja saa aikaan sen, ettei enää edes tarvitse lukea ihan koko kirjaa, kun sisällön saa selville jo parista ydinkohdastakin.



Ei lukihäiriö tee ihmisestä kyvytöntä ajattelemaan. Se vähän häiritsee ajattelun ilmaisemista, muttei paljoa.

Nykyisin lukunopeuteni on keskivertoa nopeampi. Kielten sanojen oppiminen on edelleen todella vaikeaa ja teen kaksoiskonsonanttivirheitä. Inhosin koulunkäyntiä koko ala-asteen, koska aina piti olla tukiopetuksessa ja itsetunto oli siksi huono. Koulunkäynti into löytyi yläasteella ja nykyisin olen luokanopettaja. Joten tukekaa itsetunnon kehittymistä ja antakaa lapselle mahdollisuus haaveilla kaikista mahdollisista ammateista.

voit auttaa myös lukemalla lapselle reaaliaineiden läksyjä tai koealueita.



Homma on kova, mutta älkää antako sen masentaa. Ja lohduttautukaa sillä, että aikuisena asialla on vähemmän väliä. Aikuisten ei tarvitse enää kirjoittaa virheettömästi, sillä me voimme käyttää oikolukuohjelmia ja kielentarkastajia.

t. superepämusikaalinen dyslektikko

Se auttaa, että vanhempi lukee kirjoja lapselle. Kannattaa hommata myös nauhuri, niin koealueen voi lukea kerran nauhalle ja lapsi voi sitten kuunnella sen useampaan kertaan.



Lisäksi jos lapsi oppii kuvista tai tekemällä, niin hyödyntäkää se.



Lisäksi voitte kysyä näkövammaisille suunnattua materiaalia erityisopettajalta, niin silloin vanhempi voi välttyä jopa lukemisen vaivalta. Useimmat kirjathan on luettu näkövammaisia varten jo valmiiksi nauhalle.

minusta vielä jotenkin positiivisempi olis, kun ajattelis sen vain yhdeksi persoonallisuuden piirteeksi. Joillakin osa-alueilla tämä ongelma voi olla myös vahvuus. :)



Tarvitte sitkeyttä ja kärsivällisyyttä. Lapsen asioiden sisäistämistä helpottaa, jos hän kuulee asiat toisen lukemana ja vielä parempi selittämänä. Lukeminen vaatii niin paljon keskittymistä, ettei asioiden sisäistämiseen tahdo riittää enää energiaa.



Vahvista lapsen itsetuntoa, ettei hän milloinkaan lukihäiriön vuoksi pidä itseään heikkolahjaisena tms. Onneksi elämme kuitenkin jo vähän sivistyneemmässä aikakaudessa kuin vielä muutama vuosikymmen sitten.



Jopa 10% suomalaisista kärsii luki- tai oppimisvaikeuksista.

Minkä ikainen ja sukupuoli? Vinkkejä olisi paljonkin.

Meillä lapsi aloitti kolmannenluokan ja lukeminen sujuu jotenkin, mutta kirjoittaminen on aika vaikeaa.

Viime keväänä saatiin koulupsykologin tutkimuksissa varmistus tähän ja nyt pitäis alkaa tositoimet...

Kyllä on! Ja paljon! Mutta tosiaan tällä hetkellä voitte auttaa juuri sillä omalla lukemisella. Myös lapsen opettaminen käyttään viivotinta lukiessa olisi tärkeää. Helpompi luke, kun pysyy oikealla rivilli. Lukihäiriöisellä kun silmät hyppivät riviltä toiselle ja kirjaimesta toiselle. Lukutikkukin auttaa, siis vaikka kynää kuljettaa sanan mukana.



Lukea ette häntä voi opettaa nopeampaa. Se on ja tulee aina olemaan hidasta. Se täytyy muiden vain hyväksyä, ja koulussa pitäisi lukemisen hitaus ottaa jo nykyisin huomioon ja helpottaa lukuainessa tehtäviä. Näin ainakin olen lukenut, että olisi nykyisin käytössä.



Onhan lukihäiriö diagnosoitu ja opettaja siitä tietoinen?



itselläni on myös hankala lukihäiriö. Lukeminen on ollut aina hidasta ja vaikeaa, samoin nimen omaan se lukemisen ymmärtäminen. Kuitenkaan aikoinaan ei sitä ymmärretty, että kyseessä on lukihäiriö. Minulle annettiin silmälasit, jotka eivät kylläkään auttaneet ongelmaan. Kärsin koko kouluiän siitä, että olin huomattavasti muita hitaampi lukemaan, en oppinut vuosilukuja tai ihmisten nimiä, kielet olivat yhtä h..iä. Kunnes nyt aikuisiällä se viimein ymmärrettiin, mistä on kyse. Eli teillä on kuitenkin jo paljon paremmalla mallilla, kun vanhempana tiedätte, mistä on kyse ja tahdotte lastanne auttaa ja varmasti hänen elämänsä ja opiskelunsa tulee olemaan paljon helpompaa kuin omani.

mutta jos itsetunto on kohdallaan, se korvaa paljon (puhumattakaan siitä miten oppii korvaamaan asioita omalla toiminnalla ajan kanssa). ja monella meistä on ihan hyvä menestys työelämässä, kunhan ei nyt oikolukijaksi pyri :)

ja itsetunnolla???????



itseäni lukihäiriö haittaa esim niin, että en pysty tekemään sitä työtä, johon olen koulutettu. Olen sairaanhoitaja, mutta en pysty jakamaan lääkkeitä. Nyt olen toimistolla töissä, ja tarvitsen lukemista ja kirjoittamista ja laskemista kokoajan. Viivoittimet ovat kovass käytössä, silti olen todella hidas työssäni. Ellei olisi kyse perheyrityksesta, saisin varmasti siitäkin hommasta kenkää. Kun maksan laskuja, täytyy lasku tarkistaa ja taas tarkistaa, viivoittimiä pitää olla. Muutoin menee numerot vääriin järjestyksiin. Entä kun katson tv:tä??? En ehdi lukea tekstistä yleensä kuin puolet. Opiskellessa en koskaan ehtinyt lukea kalvoja ja kirjoittaa niitä ylös.

Ei siinä auta, vaikka ois kuin hyvä itse tunto! Kun ei ehdi lukea yhtä nopeaa kuin muut ja vielä käsittää luettu, niin ei ehdi! Ja toiset tekevät samat kirjalliset jutut puolta nopeampaa kuin minä, niin tekevät. Oli itsetuntoni vaikka taivaissa, niin en maksa kuin yhden laskun siinä kuin kaveri 10.

Pojallamme ei luki-vaikeus ole kovinkaan paha, vaikeinta on kirjoitus. Lukee mielellään (tosin hitaasti, kuitenkin testien mukaan ikätason "alatasolla") ja ymmärtää lukemansa, mutta kun pitäisi ajatukset pukea sanoiksi... Matikka sujuu tosin työmuistin lyhyys vaikeuttaa sitäkin.

http://www.erilaistenoppijoidenliitto.fi/

Nyt kun meillä on kaksi lasta, hän on todella huolissaan periytyykö tuo lapsille. Tyttö on 4 v. ja poika 2v.



Onko vinkkejä, miten voi hyvissä ajoin huomata lapsesta, että onko hänellä luki-häiriö?