Asiakastyö on saanut minut vihaamaan ihmisiä

Ehkä suomalaisen luonteessa on jotain itäblokin kansalaisille luonteenomaista.

Itse pidin aspa työstä todella paljon. Joskus tuntuu kauhealta lukea miten nämä työntekijät tosiasiassa ajattelevat muista.

Lääkärit on tyhmiä, itsekkäitä.

Mulla yltyy miesvha,se kun tajuaa että kaikki on pohjimmiltaan samanlaisia prvoja.

Viha on liian vahva sana, mutta kyllä olen itsekin ihmetellyt, miten uusavuttomia aikuiset ihmiset voivat olla. Laskuja ei osata maksaa oikeilla tiedoilla, huudetaan että miksi pitää maksaa viivästyskorkoja kuukausia myöhässä maksetusta laskusta jne.

Lisäksi meille tullaan valittamaan kilometrin päässä olevasta toimimattomasta parkkimittarista "mitä minä teen". No soitat siihen mittarin kyljessä olevaan numeroon! Voin kyllä minäkin soittaa, mutta nämä asiakkaat odottavat, että minä voisin jotenkin korjata mittarin tai kirjoittaa todistuksen tmv ettei se toimi. Ei kuulu mun hommiin semmonen.

Jos kortti ei toimi kassalla niin sama jankutus "mitäs nyt tehdään". Käteistä eikä toista korttia ole tietenkään mukana ja kortti ei asiakkaan mukaan ole toiminut edes viereisellä pankkiautomaatilla. "Mitäs nyt tehdään kun mun pitäs saada nämä nyt". Se on voivoi. Tulet ostamaan ne sitten kun kortti toimii tai saat käteistä.

Olen ammatissa jossa on tiiviimpi asiakassuhde. Ja kyllä on kuormittavaa kuunnella sitä vaatimista, valittamista ja huomionhakua. Varsinkin koronan jälkeen ihmiset takertuvat seurankipeinä ammattiroolissa olevaan ihmiseen (en ole hoitoalalla). Kerrotaan ummet ja lammet omasta upeasta suvusta esimerkiksi vaikka useaan otteeseen totean että nyt pitää minun jo mennä. Paljon on toki asiallisiakin asiakkaita, mutta temppuilijoitakin löytyy vuosi vuodelta enemmän.

Seurauksena taidan jättää kesäsukulointeja väliin sillä sekä miehen suvussa että omassa suvussa on niitä seuraneitiä kaipaavia ja marisijoita.

Aspan töissä on usein huono palkka, tiukat määrätavoitteet ja jatkuva valvonta, ja yrityksessä kuin yrityksessä ne ovat siellä organisaation alimmalla portaalla. Tosin kun on oikein kokenut, saa hoitaakseen vähän jännempiä keissejä, vastuuta, esimiesasemaa tai koulutusta. Liksakin sitten saattaa nousta.

Ihmiset ovat pääsääntöisesti mukavia ja firmassa on hyvä palvelu ja osaa vastata oikein, niin kaikki on tyytyväisiä.

Vihaiset soitot oli ensi vuosina vähän raskaita, jopa illalla saattoi tulla mieleen. Mutta nyt jos joku alentuu rähjäämään niin pysyn rauhallisena. Raivoava asiakas tekee itsestään pellen, ja kun pysyn rauhallisena, saan yliotteen. Tiedän, että joskus rauhallisuuteni suorastaan lisää asiakkaan ärsytystä. Kun asiakkaan antaa aikansa raivota, niin sitä nolottaa, ja silloin hän kuuntelee aika nöyrästi, saattaapa pyytää anteeksikin.

Jos puhelu ei etene ja asiakas keskittyy haukkumaan minua, puhuu törkeitä, minulla on lupa sanoa ystävällisesti että puhelu päättyy nyt tähän. Se ei kuitenkaan ole hyvä tilanne kenenkään kannalta joten enintään saatan pahimmille huorittelijoille sanoa että jatketaan kun olet vähän rauhallisempi. Joskus asiakas lyö luurin korvaan ja soittaa vaikka toimarille tai kuluttajaneuvontaan tai jotain. Se on ihan sama.

OIkeastaan tylsin juttu on jos asiakas saa jujutettua jonkun kesätoimittajan antamaan työnantajalle paskaa julkisuutta ja varsinkin jos on sellainen työnantaja joka ei voi suoraan vastata kun asiakkaan tiedot on luottamuksellisia.

Vierailija kirjoitti:

Nautinnollisinta oli kun asiakkaat alkoi kiroilemaan, sillon niille sai laittaa luurin korvaan.

Tämä! Olen ollut monessa eri aspaduunissa ja puhelinaspa oli ehdoton suosikki. Ihan parasta kun asiakas ei näe millainen ilme naamalla on ja puhelimen voi laittaa mutelle ja kertoa työkavereille mikä idiootti langanpäässä huutaa. Tuli myös opittua, miten aspa voi vaikuttaa asiakkaan tunnetilaan yllättävän paljon. Mulla oli kollega joka oli todella empaattinen ja mukava, ei kuitenkaan mikään sylkykuppi ja sai suurimman osan raivoajista leppymään hyvinkin nopeasti.

Milloin ymmärretään tämä asiakastyön henkinen kuormittavuus ja aletaan maksaa sosiaalisen kuormituksen lisää asiakastyötä tekeville? Aloite tästä heti vireille! Palkat ovat ihan naurettavan matalia siihen nähden mitä työssä joutuu kestämään.

Mä olen aspahommissa paikassa missä ihmiset käyvät töidensä puolesta. Harvemmin on mitään ongelmia heidän kanssaan, tai että he olisivat jotenkin epäkohteliaita. Ystäväni on kaupassa töissä, ja hän on kertonut miten hirveitä ihmiset voivat olla vapaa-ajalla! Ilmeisesti siis hyvin usein ihmiset jotka osaavat käyttäytyä työssä, eivät osaa sitä vapaa-ajalla. Mitä sille ihmiselle oikein tapahtuu siinä siirtymässä?

Ei tule valitettavasti tapahtumaan tuo palkkojen nousu. Kapean alan osaaja, joka vastaa asiakkaiden yksinkertaisiin kysymyksiin on pahimmillaan aika simppeli homma. KUn yksi lähtee loukkaantuneena kun ei saa kahta tonnia rikki, niin kaksi innokasta on tulossa tilalle. Siihen voi naruttaa jopa akateemisen ihmisen yrittelemään tuolla alle kahdella tonnilla, koska kaikista tuotannontekijöistä tyhmiä ihmisiä on eniten, ja ne, tai siis oikeastaan me, joudutaan aspaan kuuntelemaan huutoa. No, voi kai tässäkin kehittyä tiettyyn pisteeseen asti.  

Millaisia muuten itse olette aspoille? Tunnen ihmisiä jotka ylpeilevät sillä että saivat annettua tyhmälle aspalle opetuksen, ja töissä olen joskus törmännyt ihmisiin jotka on yrittäneet. 

MInä olen kiltti, yleensä kaikille, joten miksei aspallekin. Olen kohtelias jopa lehtimyyjille vaikkakin ehkä vähän lyhytsanaisesti lopetan puhelun kiireeseen vedoten.

Mä lopetin just työt asiakaspalvelussa, olin monta vuotta ja asiakkaita ei kyllä tule yhtään ikävä. Se ala ei todellakaan sovi kaikille, jos oot kovin herkkä ihminen niin siellä kulla saat selkään pahemman kerran, jotenki mäkin vaan jaksoin silti.

Havaitsin tämän jo 90-luvun alussa kauppiksen työharjoittelujaksolla. Ainakin silloin pimeimmän lama-ajan keskellä oli kyllä niin v-mäisiä ja katkeria ihmisraunioita, koijareita jotka ujutti nappeja kolikoiden sekaan, jotain ulkomaan kolikoita, todennäköisesti arvottomia, ym. vedätystä. Kokeilin vielä myöhemmin 90-luvulla puhelinmyyntihommia, mutta eihän sielläkään ollut kuin rahattomuuden ja työttömyyden valittajia, ei siitä tullut yhtään mitään.

Mulle riitti se kokemus, en hakeutunut asiakaspalvelutöihin.

turpiin antaminen helpottaa pahaa oloa, jos siis antaa jollekkin ketä sen ansaitsee.

Vierailija kirjoitti:

"Vakioasiakkaat" ovat kaikkein rasittavimpia. Kertaluontoiset lyhyet kohtaamiset ovat ok, kun ei tarvitse enää ikinä ko. tyyppiä kiitoksen ja hein jälkeen nähdä. Mutta nämä jatkuvasti pyörivät samat naamat vievät tukan päästä. En jaksa. En kerta kaikkiaan jaksa olla jatkuvasti mielin ja kielin ja teennäisen hehhehhee. Sitten kun tullaan kylillä vastaan, niin ei katsota edes päin. Miksi helvetissä pitää töissä näille suoda mitään huomiota? Tekisi mieli vain haistattaa widut.

Kohteliaisuudesta vapaapäivääsi kohtaan, ääliö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

I feel you. Tein lähes 10 vuotta aspahommia (osa opiskelujen ohessa) ja aikamoiseksi ihmisvihaajaksi muutuin. Onneksi en enää ole asiakaspalvelutyössä.

Tuntuu, että nykyään ei ole enää hommia, missä pystyisi välttämään "asiakaskontaktit". Olen myös epätoivoisesti miettinyt minne hakeutuisin, mutta tuntuu, että alalla kuin alalla on tarjolla sama paska eri paketissa. Toivotonta siis.

Mää alotin tekeen pelivideoita Youtubee, ehkä sillä tienaan joskus jotain.

Olen ollu Taksihommissa vuosia ja ei enää kiitosta, hallitus senkin vesitti jo ennakkoon.

Toinen mistä tykkään niin pelikoneiden virittely, tai korjaaminen kun saisi vaan olla takahuoneessa piilossa, mutta nämä ammatit vaatii datanomin pohjalle, ja nuo yritykset palkkaa vain kavereiden kavereita tai 110% opiskelija o-r-j-i-a, vaihtoehtona on aloittaa oma tmi mutta sitten joutuu taas tekeen puoliksi sitä aspa hommaa kun ottaa koneet vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vakioasiakkaat" ovat kaikkein rasittavimpia. Kertaluontoiset lyhyet kohtaamiset ovat ok, kun ei tarvitse enää ikinä ko. tyyppiä kiitoksen ja hein jälkeen nähdä. Mutta nämä jatkuvasti pyörivät samat naamat vievät tukan päästä. En jaksa. En kerta kaikkiaan jaksa olla jatkuvasti mielin ja kielin ja teennäisen hehhehhee. Sitten kun tullaan kylillä vastaan, niin ei katsota edes päin. Miksi helvetissä pitää töissä näille suoda mitään huomiota? Tekisi mieli vain haistattaa widut.

Mitä tapahtuu jos et ole aina mielin kielin? Saatko potkut? Siinä tapauksessa kannattaa ihan vapaaehtoisestikin vaihtaa työpaikkaa.

Ensin pari varoitusta ja sitten potkut. Pomo ja firma ovat asiakkaiden puolella eivätkä puolusta työntekijöitä. Näin eräässä kotimaisessa tekstiilialan firmassa.

Olin aikoinaan aspahommissa puhelinpalvelussa. Nuori tyttö otti vastaan pommiuhkauksen. Pomo tuumasi vain "ettet hymyillyt tarpeeksi".

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Aloitin työurani mäkkärissä opiskelun ohella. Asiakaspalvelua on tullut tehtyä sen jälkeen yliopistolla, kunnalla ja valtiolla. Viimeisen 12v aikana olen oppinut ihan puhtaasti vihaamaan ihmisiä. Ei edes kiinnosta tutustua tai olla asiakas"palvelija" työt hoidan, mutten kyllä millään palveluasenteella.

Sellaiset Karen-asiakkaat (tai Sirpa-asiakkaat) on vielä lisääntyneet ihan räjähdysmäisesti viimeisen parin vuoden aikana. Enemmän on kaikenlaisia minä minä - ihmisiä ja sekopäitä joita kohtaa, kuin ihan normaaleja ihmisiä.

Tämä! Sekopäitä on nykyään enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Olen ollut alalla 20v ja nyt riittää.

Ihan oma syy mitäs ootte menneet asiakaspalvelijaksi joten teidän pitää kestää se kaikki huorittelut senkin jätesangot eli en sääli teitä ollenka :D:D:D

Vierailija kirjoitti:

Ihan oma syy mitäs ootte menneet asiakaspalvelijaksi joten teidän pitää kestää se kaikki huorittelut senkin jätesangot eli en sääli teitä ollenka :D:D:D

Sinä taidat olla penaalin tylsin kynä.