Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teille kysymys joilla ensimmäinen synnytys on ollut todella tuskainen.
13.10.2006 |
Siis sellainen että olette vannoneet sen aikana ja jälkeen, että ikinä ette moiseen enää suostu. Oletteko kuitenkin synnyttäneet toistekin? Oliko toinen synnytys yhtä kauhea?
Muistan ensimmäisestä synnytyksestäni vähän, koska olin puolitajuton kivusta, mutta sen muistan että päätin että jos tästä selviän, ikinä en enää siihen uudelleen ryhdy. Synnytyksen jälkeen sanoin asian kaikille jotka kysyivät ja muistan rehellisesti ajatelleeni että minut saa ennemmin ottaa hengiltä kuin päästää synnyttämään uudelleen.
Ja nyt olen menossa synnyttämään. Olenko todella niin hullu että teen sen taas? Miten voikin olla että sellaisen kivun ja tuskan jotenkin on unohtanut? Vielä olisi varmaan mahdollisuss perääntyä eli saada sektio, joten kaipaisin teidän muiden kokemuksia toisesta synnytyksestä!
Kommentit (27)
Suunnittelen ensimmäistä lasta, ja ajattelen, että haluaisin tietenkin sektion, sekä tuon herpeksen, joka silloin tällöin aktivoituu, että myös ihan muutenkin. En millään haluaisi synnyttää alakautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toka oli kans helvettiä + kätilö ilkee ämmä ja mun teki mieli tappaa se mut en kivuiltani jaksanu. Toka vauva oli myös isompi ja mä luulin et räjähdän...
Kolmas oli ihan mukava. Sattuihan se, mutta... Pelkällä ilokaasulla pärjäsin ja lapsikin sai 10 pistettä :-).
Kun viimeksi makoilin saunan lauteilla, katsoin masuani ja sitä matkaa navasta alapäähän ja ihmettelin kuinka kummassa se meidän vauva on sieltä mahtunut tulla ulos!!
Että aikamoista vääntöä se on ja täytyykin olla.
Kuten joku sanoikin: positiivista ja tervettä kipua.
Tuntuu ihmeelliseltä että minun vatsasta ja alapäästä on tullut ihminen ulos. Onhan se selvää, ettei se synnytyskipu ole verrattavissa ihan jokapäiväisiin tuntemuksiin!!!
:-)
Ainakin minulle, ekassa synnytyksessä luulin kuolevani kipuun. En ole sellaista kipua tuntenut _koskaan_. Repesinkin pahasti, ihan peppuun asti. Kuitenkin jo seuraavana päivänä olin sitä mieltä, että ilman muuta haluan synnyttää uudestaan. Uskonkin, että luonto hoitaa sen niin, että kipu tavallaan unohtuu jotta synnytykset jatkuisivat. Tosin tällä kertaa valitsen sektion, en halua enää kokea samaa repeämistä yms....
sitten,kesti 21h ponnistus 40 minuuttia,ponnistin siis ilman lääkitystä yms,taju melkein kankaalla,muistikin meni liian väsyneenä hetkeksi,sattui sattui ja SATTUI!!! " En enää koskaan synnytä" oli mun vakio lause pari kk synnytyksen jälkeen,noh,nyt voisin jo mennä uudestaan,jollain tapaa sitä unohtumatonta hetkeä on ikäväkin..kyllä se on täysin totta,että lapsen saatua syliin muu maailma katoaa ympäriltä.. Sektiota tarjottiin kapean lantion takia,mutta halusin yrittää alateitse,kauan se kesti,mutta hengissä selvisin ja varmasti teen vielä joskus toisenki...
Ex-synnytyskammoinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14 tuntia, lopusta tajun rajamailla kivusta, 3 tuntia olin 10 senttiä auki, mutta vauva ei vain 40 minuutin ponnistamisen aikana laskeutunutkaan.. pää oli junttaantunut synnytyskanavan yläpäähän. Todettiin, että pää on vinossa asennossa, ja päädyttiin kiireelliseen sektioon.
Nyt esikoinen on 1v 5kk, ja toisen laskettu aika on helmikuussa. Ja odotan synnytystä! Haluan yrittää alakautta, ja toivon kovasti, että onnistuu! Ainakin vielä ihan levollinen mieli, että tuskin nyt käy samalla tavalla, ja vaikka kävisikin, niin kyllä se henkilökunta mut hengissä pitää eli kaikki ok!!!!
Alue: Aihe vapaa
melko samanlaiset. Eka kesti 14h, ponnistus 15min. Toinen 11h, ponnistus 7min. Kivut yhtä pahat. Mut kolmatta odotan. En pelkää synnytystä tai kipua. Se on ns. hyvää kipua ja kipulääkitystä olen saanut tarpeeksi.