Teille kysymys joilla ensimmäinen synnytys on ollut todella tuskainen.

Se otetaan kyllä huomioon ja saat estolääkityksen jota käytät raskaana olessasi. Herpes estää alakautta synnyttämisen vain jos rakkulat ovat juuri silloin päällä ja luultavammin lääkitys estää sen.



Herpes ei siis ole syy sektioon!

Toisen lapsen synnytyksen alkaessa kerroin kätilölle että ensimmäinen synnytys oli varsinaista hevosen leikkiä ja pyysin kätilöä lukemaan edellisen synnytyskertomuksen.

Kätilö soitti lääkärille ja asiaa nopeutettiin lääketieteellisesti ja toinen lapsi syntyi 10 tunnissa.

Kolmas syntyikin sitten reilussa tunnissa ja nuorimmat ( kaksoset) alateitse 1h30min

Omani esimerkiksi oli aivan ihana ja helppo ilman muuta kivunlievitystä kuin hyvä rentoutumistekniikka (hyvä hengitystekniikka) ja ilokaasu.



Kannattaa muistaa, että jokaisen naisen elimistössä on valmiudet synnyttää lapsi. JOs se synnyttäminen olisi niin hirveän kamalaa, tuskin tällä maapallolla tallustaisi 6,5 MILJARDIA ihmistä tällä hetkellä. KAikki nekin on synnytetty, eikä jokaisen äiti ole traumatisoitunut.

Vierailija:

Siis sellainen että olette vannoneet sen aikana ja jälkeen, että ikinä ette moiseen enää suostu. Oletteko kuitenkin synnyttäneet toistekin? Oliko toinen synnytys yhtä kauhea?

Muistan ensimmäisestä synnytyksestäni vähän, koska olin puolitajuton kivusta, mutta sen muistan että päätin että jos tästä selviän, ikinä en enää siihen uudelleen ryhdy. Synnytyksen jälkeen sanoin asian kaikille jotka kysyivät ja muistan rehellisesti ajatelleeni että minut saa ennemmin ottaa hengiltä kuin päästää synnyttämään uudelleen.

Ja nyt olen menossa synnyttämään. Olenko todella niin hullu että teen sen taas? Miten voikin olla että sellaisen kivun ja tuskan jotenkin on unohtanut? Vielä olisi varmaan mahdollisuss perääntyä eli saada sektio, joten kaipaisin teidän muiden kokemuksia toisesta synnytyksestä!

Jotenkin tuntuu, että Jumala rankaisee minua kun vannoin, etten halua enää yhtään lasta ja nyt olen perunut puheeni. :(

Ei minun tarvitse kokeilla onko minun ensisynnytykseni kauhua ja helvettiä vai helpommasta päästä. Olen henkisesti valmistautunut toipumaan vähän kauemmin. Onneksi tässä asiassa saa tehdä valinnan. Sektioiden riskeistä ei vain saa pelkopolilla oikeaa tietoa, vaan väritettyä ja liioiteltua. Onneksi osaan itse selvittää asioita ;)



Pahoittelut kaikille jotka ovat traumatisoituneet ekasta synnytyksestä niin pahasti etteivät hanki enää lasta. Se on väärin. Siinä tilanteessa minusta jo raskautta suunnitellessa kannattaisi käydä pelkopolilla hakemassa sektiopäätös etukäteen. Todella kauheaa jos ei hanki lasta pelkän pelon vuoksi :(

Vauva oli isokokoinen, väärässä asennossa, kivunlievitys epäonnistui avautumisvaiheessa, kivut HIRVEÄT, ponnistusvaihe pitkä ja päättyi imukuppiin. Eppari tehtiin ja sain suht pahat repeämät, jotka oli s**tanan kipeet aika pitkään!! No loppu hyvin, kaikki hyvin, mut kauheet traumat siitä jäi, lähinnä siitä kivusta:( Kyllä siinä tuli harkittua kerran jos toisenkin, lähdenkö enää koskaan alakautta synnyttämään!! Pelkopolilla kävin 2. raskauden aikana ja se auttoi jonkin verran.

Toinen synnytys oli aivan erilainen. Vauva oli pienempi, oikeassa tarjonnassa ja kivunlievitys onnistui todella hyvin. Ponnistusvaihe lyhyt, ei repeämiä. Kaikki meni tosi hyvin, ainakin ekaan synnytykseen verrattuna:)

Yleensähän 2. synnytys on helpompi, niin luultavasti sinunkin kohdallasi. Kunnon kivunlievitystä kannattaa vaatia!

Kyllä voi kuolla

Toisella kerralla kävin juttelemassa psykologilla ja sairaalan synnytyspelkopolilla jo raskaudenalkuvaiheilla. Se todella auttoi ja odotin synnytystä ihan hyvillä mielin.



Toinen synnytys oli kivulias sekin, mutta huomattavasti nopeampi eikä erinäisiä toimenpiteitä tarvinnut tehdä, joten synnytyksestä jäi mukavampi muisto.



Ota yhteyttä sairaalaasi ja hanki apua synnytyspelkoon. Vaikka sitten päätyisittekin sektioon, saat käsitellä pois mielestäsi ekan ikävän kokemuksen. Onnea matkaan : )

Ja toisen menin synnyttämään ihan alakautta kaiken " ei enää ikinä" -vannomisen jälkeen. Onneksi menin, toisesta synnytyksestä jäi aivan erilainen maku kuin ensimmäisestä!



Esikoisen synnytyksessä kaikkein kamalin vaihe oli ponistus. Järkälemäinen tenava (päänympärys 39cm) puskea ulos ilman kipulääkkeitä...ääääk. Jäkimainingit olivat vielä kamalammat. Repeämät ja episiotomia, meni viikkotolkulla ennenkuin pystyin ajattelemaankaan istumista tai jalkeilla oloa.





Toinen lapsi oli melkein yhtä iso, mutta ponnistus oli vain ehkä 1 % esikoisen ponistuksen kamaluudesta. Ei repeämiä, ei episiotomiaa, ei sitä kamalaa halkeamisen tunnetta, kuoleman pelkoa ja hirveää tuskaa. Toki oli kipua, mutta ei ollenkaan niin pahaa!!



Nyt tekisi mieli uudestaan synnyttämään :)

Toisen synnytys oli mielestäni paljon helpompaa. Muistan kätilön pahoitelleen jälkikäteen, kun kivunlievitys ei mennyt ihan nappiin ja minä vain naureskelin, etten odottanutkaan mitään kivutonta synnytystä.



Ensimmäisellä kerralla olin tuskan lamauttama, enkä edes muista miltä kätilö näytti: muistan vain äänen, jota tottelin, enempään en pystynyt. Toisella kertaa koin olevani paremmin mukana.

Silloin kyllä mietin että ei enää koskaan, ei millään, ennemmin kuolen.



No nyt olisin valmis, vaan eipä vauvaa näy ei kuulu.....

Kesti vuorokauden ja päättyi kiireelliseen sektioon. Päätin ja vannoin, että jos toinen lapsi vielä tulee, haluan sunnitellun sektion.



Kuinka ollakkaan, toinen lapsi syntyi alakautta. Synnytys meni ihan normaalisti, kesti vain 6 tuntia ja oli kaikin puolin onnistunut :)

Ajattelin etten uskalla enää koskaan. Tästä syystä sitten teinkin jossain vaiheessa abortin, en vaan pystynyt mennä sinne uudestaan. Kesti 10 vuotta et pääsin eroon kammostani ja tein vielä toisen. Tokan synnytys oli todella paljon helpompaa kuin ekan.



Omalla kohdallani vaikutti myöskin se, että ekan sain kättärillä jossa " palvelu" oli alaarvoista. Tokan sain sit naikkarilla missä kaikki meni kivasti ja tunnelma oli hyvä.

koskaan hankkia lapsia näiden juttujen jälkeen =( =( =( pelkään ihan tolkuttomasti synnytystä ja kun näitä kauhukertomuksia on niiiiiiin paljon niin kyllä se suurempi todennäköisyys varmaan on, että mullekin tulisi joku aivan hirvittävä kauhukokemus mistä näkisin painajaisia lopun ikääni =(

Toinen oli samanlainen, ehkä hieman pidempi.

Tässä sitä kuitenkin ollaan, hengissä ja hyvinvoivina kaikki.

Jos kolmatta joskus vielä yritettäisiin, haluaisin ehkä sektion. Tiedän kyllä, että sektion riskit ovat suuremmat, mutta meillä synnytykset ovat olleet " täpäriä" niin lapsen kuin itsenikin kannalta.

Kolmatta tuskin tulee, mutta helppoa synnytystä en enää odottaisi tyyliin " eka on vaikein, toiset tule itsestään..."

Vaikka se kait kätilön mielestä oli täysin normaali synnytys, minusta se oli aivan kamala. Etenkin kun olin saanut etukäteen sellaisen kuvan synnytyksestä että ei siinä mitään, vähän kipua mutta sen sitten unohtaa jo kun lapsi on syntynyt.



En ole sitä tähän päiväänkään mennessä unohtunut, se oli jotain niin kamalaa jotain niin tuskaista. Vaikka siis lapsi oli ja on edelleen maailman ihanin. Silloin vannoin että toista kertaa ei tule, eikä ole tullut tähän päivään mennessä. Lapsi on jo 12-vuotias.

Takuuvarmana tuloksena on ainakin maailman IHANIN vauva! Kannattaa yrittää....

sinulle joka sanoit ettet näiden kirjoitusten takia uskalla hankkia lasta: älä jätä lasta hankkimatta! minäkin toivoin synnytyksen aikana kuolemaa kaiken sen kivun vuoksi, mutta en hetkeäkään epäröi sanoessani että oman rakkaan, ihanan lapseni vuoksi se oli kaiken sen arvoista. Voisin kuolla lapseni vuoksi. Tämän sanottuani tajuan miksi olen menossa taas synnyttämään: vaikka vielä en tätä masuvauvaa samalla tavalla rakastakaan kuin esikoista, tajuan kuitenkin että rakkaus häneen tulee olemaan aivan samanlaista ja sen vuoksi kärsin synnytyksen tuskat uudelleen. Toki sektio edelleen olisi houkuttava vaihtoehto..

Toinen lapsi tuli heti perään, ja se päättyi hätäsektioon. Nyt kuitenkin kolmas toiveissa(ehkä jo tulossa). Aion hakeutua pelkopolille.

yhtä kivulias ellei enemmänkin. Toka kerta oli kaksossynnytys joten se toi pikantin lisämaun, koska leikki ei loppunut ekan vauvan syntymään. Kuitenkin toka helpompi. Ja taas selvittiin hengissä.