Mies ei ymmärrä sairauttani. :(
Parisuhteen alkuvaiheessa olin avoin terveydentilastani ja mies oli kovin ymmärtäväinen. Tuki minua ja auttoi.
Nyt kun ollaan oltu muutama vuosi yhdessä miestä on alkanut selvästi ärsyttämään se etten kykene ihan samaan kuin muut. Ihmettelee miksi teen jonkun asian niin kuin teen tai miksi joku muille arkipäiväinen juttu on minulle niin hankalaa, vaikka olen selittänyt syyt tälle jo tuhannen kerran. Mies kannustaa, mutta pakko myöntää että siitä "yrität vaan niin kyllä se alkaa sujua" tyylisestä tukemisesta tulee vain paha mieli, kun se mihin pystyn on jo valtavan työn takana ja vuosien tsemppaamisen tulosta.
Kunhan halusin avautua, en halua rasittaa tällä ystäviäni.
Kommentit (70)
Aika tyypillistä. Kuvittelee kumpaninsa olevan täysin terve.
Vierailija kirjoitti:
Niin, noin se vaan menee. Itselläni paljon sairauksia enkä puhu niistä enää kenellekään, en edes miehelleni.
Sama juttu muuten mutta olen mies, eli en puhu niistä vaimolleni.
Niin, varmaan se on aika vaikea ymmärtää sellaista, mistä itsellä ei ole kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, noin se vaan menee. Itselläni paljon sairauksia enkä puhu niistä enää kenellekään, en edes miehelleni.
Sama juttu muuten mutta olen mies, eli en puhu niistä vaimolleni.
Lisäyksenä vielä että ei viinan aiheuttamaa.
Samoja huomioita. Jostain syystä mies ei kykene empatian eikä syvälliseen toisen terveyshaittojen ymmärtämiseen. Yksi mieskandidaatti meni jotenkin tolaltaan, kun podin ihan tavallista nuhakuumetautia. Olisiko taantunut lapsuutensa ja kokenut tulleensa peräti hylätyksi, kun minulla ei ollut voimia huomioida häntä yhtään?
Minä myös olen jättänyt alkoholiongelmani ja sukupuolisairauteni kertomatta vaimolleni. Ei ymmärtäisi kuitenkaan, eikä osaa kannustaa.
Meillä oli sama juttu. Mies tuki ja oli ihana alussa, mutta jossain vaiheessa ärsyyntyi kun tilani huononi. Nyt kun olen taas paremmassa kunnossa, asiat on paremmin.
Tuttua. Minulla on ollut vatsan kanssa ongelmia ihan lapsesta asti mutta mitään järkevää syytä näille ei ole löydetty. Hyvinä kausina vatsa toimii normaalisti, huonoina vesilasikin pistää kaiken sekaisin. Ex ei ikinä oppinut ymmärtämään tuota, sanoi vaan että menisit lääkärille. Eihän siellä olekaan käyty kuin montakymmentä kertaa. Kerran aloin itkeä keskellä kauppaa kun annoin ostokseni tälle ja yritin sanoa hiljaa että vahditko näitä kun käyn vessassa. Ex alkoi HUUTAMAAN että etkö voisi pidättää kymmentä minuuttia, ei hän jaksa odottaa minua vessasta takaisin.
Tuohan on tuen vastakohta, jos mies luulee että kykenisit parempaan jos vaan yrittäisit kovemmin. Luulee, että olet laiska tai osaamaton etkä sairas.
Vierailija kirjoitti:
Mielisairaus. Mikä?
Mulla on ainakin vain fyysisiä sairauksia. T. Nro 1
Vierailija kirjoitti:
Niin, varmaan se on aika vaikea ymmärtää sellaista, mistä itsellä ei ole kokemusta.
Jos ihmisellä on empatiaa ja älyä, hän pystyy jonkin verran ymmärtämään tai edes uskomaan ja muistamaan mitä toinen sanoo rajoitteistaan. En minäkään ole elänyt sodan keskellä mutta ymmärrän että se on varmaan pääsääntöisesti ikävää ja psyykelle raskasta menoa.
Ymmärrän ja harmillista. Itsellä on rajoite jonka kaikki aina unohtavat vaikka se vaikuttaa lähes kaikkeen tekemiseeni muttei kuitenkaan selkeästi näy ulospäin. Aina siis muiden tekemisissä mukana ollessa pitäisi joko valittaa tai valistaa, joten olen mieluummin erakoitunut, helpompaa näin niin joku asia ei koko ajan ole muistuttamassa itseänikin tästä rajoitteesta :/
Eli myönnät itsekin olevasi miehelle aikamoinen riippakivi ja harmin aihe, mutta miehen tukeminen ja eteenpäin kannustaminen ei kelpaa sinulle.
Ymmärrätkö sinä miestäsi?
Ihan normaalia. Itse lähden nykyään siitä, että teen oman elämäni mahdollisimman helpoksi. Jos joku ahdistuu minun haasteista, se on voi voi, olenhan itse joutunut rakentamaan koko elämäni haasteideni mukaan. En ole parisuhteessa, se on yksi tapa tehdä elämästä helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Eli myönnät itsekin olevasi miehelle aikamoinen riippakivi ja harmin aihe, mutta miehen tukeminen ja eteenpäin kannustaminen ei kelpaa sinulle.
Ymmärrätkö sinä miestäsi?
Ap ei ymmärrä miestään ja odottaa tältä ehdottomasti liikaa.
Miehen pitäisi ap:n mielestä paapoa ja tehdä kaikki hänen puolestaan, ymmärtää, tukea ja olla aina ehdottoman kärsivällinen, tuli mitä tuli ja vaikka ap ei vain viitsisi edes yrittää.
Mies on tehnyt parhaansa muutaman vuoden, mutta jossakin vaiheessa tulee raja vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, varmaan se on aika vaikea ymmärtää sellaista, mistä itsellä ei ole kokemusta.
Jos ihmisellä on empatiaa ja älyä, hän pystyy jonkin verran ymmärtämään tai edes uskomaan ja muistamaan mitä toinen sanoo rajoitteistaan. En minäkään ole elänyt sodan keskellä mutta ymmärrän että se on varmaan pääsääntöisesti ikävää ja psyykelle raskasta menoa.
Niin. Silti voi olla vaikea ymmärtää, miten vaikkapa ne sotatraumat arjessa ilmenevät, vaikka tietääkin että niitä on olemassa. Ja tietysti jotkut ovat ymmärtäväisempiä kuin toiset.
Vierailija kirjoitti:
Mielisairaus. Mikä?
Alapään rykimä
Niin, noin se vaan menee. Itselläni paljon sairauksia enkä puhu niistä enää kenellekään, en edes miehelleni.