Oikea ihminen väärä aika

En edes tiedä mitä haen tällä. En oo koskaan tehnyt mitään alotuksia keskustelupalstoille. Ehkä haluan vain mahdollisimman paljon eri ihmisten ajatuksia ja kokemuksia.

Tilanne on tosiaan se että yli vuoden verran tapaillin yhtä miestä. Meidän jutun alulle ei ollut kovin hyvät lähtökohdat, mies oli jo suhteessa, mutta ero oli siinnä kohtaan vireillä. Aloitettiin silti salaa tapaillemaan. Muutamia kuukausia kului ja tämä nainen muutti pois heidän yhteisestä kodista ja me pystyimme miehen kanssa näkemään toisiamme useammin, edelleen tosin salaa. Olimme hänen tai minun luonna. Meidän omat ystävät tiesivät meistä. Matalan profiilin syy taisi olla se ettei voitu hypätä julkisesti uuteen suhteeseen kun mies ei halunnut loukata edellisen naisytävän tunteita.

Meillä on aina mennyt kaikki hyvin. Emme koskaan riidelleet, kaikki pienet tärkeät asiat säilyivät päivästä toiseen mm hyvää yötä kauniita unia nuku hyvin. Meillä oli paljon tuollaisia joka päiväiseen kuuluvia sanoja toisillemme, jotka tuli sanottua joka päivä.
Vietimme yhdessä aikaa paljon, päivät kyllä omilla menoilla ja töissä mutta illat tuli vietettyä yhdessä. Kaikki oli hyvin, täydellistä. Mies kertoi rakastavansa, minäkin rakastuin. Suunnittelimme muutama kuukausi sitten yhteistä tulevaisuutta, puhetta oli miten ihanaa se voisi olla. Puhuimme yhdessä paljon siitä, miten ihanan helppoa tämä on. Toinen tuntuu niin turvalliselta ja on onnellinen siitä, että on nyt löytänyt jotain tälläistä. Ongelmana kuitenkin edelleen se, ettei aika ollut meille oikea olla julkisesti.

Sitten jotain tapahtui. Aamu oli edelleen yhtä normaali kuin edellisinäkin päivinä ja muutamassa tunnissa asia muuttui. Tuli puhetta näin kesän alkajaisiksi että missä me menemme. Mies kertoo ettei edelleenkään tunnu oikealta hetkeltä, hän kertoi että oli tosissaan ajatellut kesän olevan meidän aika, mutta nyt kun se on käsillä niin hän ei tiedä pystyykö siihen. Pitkän, rakentavan ja hyvän keskustelun jälkeen tulimme siihen päätökseen että meidän on parempi olla yksin, katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan, lopettaa nyt tämä kaikki.

Tiedän että tämä oli myös miehelle vaikea päätös, hän itki myös.

Nyt olen vain jäännyt miettimään että tuoko se tulevaisuus koskaan meitä yhteen. Onko tämä näitä kliseisiä sanoja, joita sanotaan erotessa kun ei halua loukata toista. Tarvitsee aikaa yksin katsotaan myöhemmin uudestaan kun ajatukset ovat kasassa

Mies on täysin työnarkomaani. Työ ja ura on edellä, hän pyörittää kolmea yritystä. Tämän olen aina hyväksynyt. Nyt hän kertoo myös että työstressi on ollut suuri osa tätä päätöstä olla erillään. Mutta en tiedä

Onko tunteet vain kuolleet ja tämä oli kaunis tapa lopettaa kaikki loukkaamatta minua? Vai voiko oikeasti olla niin että tämä kaikki olisi vain ollut nyt liikaa.

Olen kyllä työstänyt itseäni siihen suuntaan että tämä oli tässä, ettei sattuisi sitten uudestaan myöhemmin. Toisaaltaan haluan olla häneen yhteydessä myöhemmin, voi sanoa jopa kuukauden kuukausien päästä. Tästäkin meillä oli puhetta, omasta tahdosta halusin täyden etäisyyden nyt häneen. Puhuimme silloin kaikki selväksi ja kerroin etten halua nyt turhia yhteydenottoja, kerroin muös toisaaltaa että jos hänelle tulee näihin asioihin liittyen jotain, niin asiaa saa palata, mutta vaihdellaan kuulumisia joskus sitten uudestaan..

En vain tiedä mitä ajattelen tästä kaikesta. En haluaisi odottaa liikoja, mutta tämä kaikki vain tapahtui ilman mitään merkkejä. Mieskin kertoi tämän tulleen ihan yllätyksenä kun asiat vain johtivat tähän päätökseen meidän puhuessa julkisesti olemisesta.