Mistä se johtuu, että yleisön edes puhuva ottaa jatkuvasti katsekontaktin samaan henkilöön?

Tuo on varmasti ihmisen sisäänrakennettua käyttäytymistä. Itsekin toimin näin, eikä minua esiintyminen jännitä. Yritän myös kohdentaa katsettani eri kohtiin yleisössä esityksen aikana, jotta kaikille tulisi huomioitu olo, mutta siinä katsetta siirtäessä on varmastikin vain joitakin sekunnin sadasosia valita, kehen seuraavaksi katsoo. Jostain syystä siitä joukosta valikoituvat aina samat henkilöt.

Kysymys ei ole missään nimessä ulkonäöstä eikä mistään muustakaan sellaisesta. Jotenkin sitä kai syrjäsilmällä havaitsee, että tuo ihminen hakee katsekontaktia, ja sitten vastaa siihen.

Jos katseen kohdetta vaihtaa liian usein ja katsoo vuorotellen vierekkäisiä ihmisiä, katse näyttää yleisöön pälyilevältä. Ehkä siksi olen ottanut tuollaisen tyylin, että hyppään katseella eri puolille yleisöä. Ja toisaalta katsetta pitää siirtää ennen kuin toinen osapuoli kokee olonsa kiusalliseksi.

Monesti käy niin, että joku (voi olla tuttukin) tulee kyselemään jotain jälkikäteen, mutta itse en ole huomannut häntä yleisössä, koska en tosiaan ole katseella käynyt kaikkia läpi.

Vierailija kirjoitti:

Eikös se ole ihan opetettu taktiikka, että jos jännittää, niin valitsee yleisöstä turvallisen tuntuisen/näköisen henkilön, jolle esittää.

Olen huomannut aika usein valikoituvani tuollaiseksi henkilöksi. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että luon katsekontaktin puhujaan, aidosti kuuntelen mitä hän sanoo ja reagoin hänen puheeseensa ilmein ja elein (esim. nyökyttelemällä). Tämä tulee minulta ihan luonnostaan. Jos suurin osa yleisöstä tuijottaa aneemisesti seinille tai esimerkiksi selailee puhelinta, ehkä siinä tapauksessa tällainen ihminen voi olla luonnollinen kohde.