Lue keskustelun säännöt.
Abortti ahdistaa yhä
01.06.2022 |
Yli vuosi jo aikaa abortista, mutta silti ahdistaa ja pelottaa vieläkin.
Jouduin keskeyttämään raskauden lapsen kehityshäiriön takia.
Tunnen huonoa omaatuntoa siitä enkä ole pystynyt nukkumaan abortin jälkeen enää kunnolla, syytän itseäni ja pelkään.
Olen uskovainen ja mielestäni abortti on väärin, olisin antanut lapsen mielelläni adoptioon tai yrittänyt järjestää jollakin tavalla elämämme siedettäväksi.
Käytin kyllä pillereitä tuohon aikaan aknen hoitoon ja ehkäisyä olen käyttänyt muutenkin koska en vielä ole valmis lapsiin.
Pillerit petti ja raskaus oli vahinko.
En vieläkään pysty tekemään töitä lasten kanssa, vaikka minusta piti tulla lastentarhanopettaja.
En uskalla jutella tästä kenenkään kanssa, en ainakaan tästä Helvetin pelosta tai siitä, että koen tehneeni syntiä ja että se ahdistaa minua.
Jouduin aloittamaan tämän takia masennuslääkityksen, enää ei itketä koko ajan mutta ahdistaa kyllä ja paljon.
En haluaisi tänne ketään nyt sanomaan ettei Jumalaa ole olemassa, itse uskon ja pelkään.
Mistä voisin saada apua? Seurakunnassa en uskalla tästä kertoa yhtään mitään.
Juttelin kyllä diakonin kanssa syksyllä tästä, hän oli ymmärtäväinen ja lohdutti minua, mutta hengellisestä puolesta emme puhuneet.
Olen ihan paniikin partaalla nytkin tätä kirjoittaessani.
Kommentit (55)
Eli seksin harrastaminen oli vahinko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätin abortin jälkeen lapselle kirjeen ja vein kukkia hautausmaalle muistopaikalle ja jouluna ja pyhäinpäivänä kynttilät.
Olen rukoillut monena iltana ja pyytänyt anteeksi ja pyytänyt rauhaa.
Olen tehnyt paljon töitä vammaisten kanssa ja jollain tavalla koen myös helpotusta, että kaikki meni juuri niin kuin tapahtui.
Ehkä ei ollut Jumalan tahto, että tulisin vielä äidiksi.
Olen vielä opiskelija, korkeakoulu edessä ja töitä ollut hyvin satunnaisesti ja pätkäluontoisesti.
Tällä hetkellä saan vain asumistukea ja opintotukea, syön koululla ja yritän säästää kaikessa missä voin.
Lapsen myötä olisin toki jotain tukea saanut, mutta olisiko sekään ollut lapselle kivaa elää opiskelevan rutiköyhän yksinhuoltajan kanssa pienessä yksiössä, todennäköisesti olisin palanut loppuun lapsen kanssa.
Pari vuotta saa vielä odotella että on töitä ja koulutus paketissa ennen kuin uskaltaa alkaa uudestaan lasta suunnittelemaan..
Ap
Hyvin varovaisesti ehdotan, ettet vain käsittäisi väärin: Oletko kokeillut kuunnella rauhanyhdistyksen seuroja? Löytyy ihan netistä. Monet on kokeneet, että siellä saa synnit anteeksi. Kenenkään kanssa ei tarvitse puhua, varsinkin netin kautta voi vaan kuunnella. Ja tämä oli vaan ehdotus, ei käännytysyritys
Toivon joka tapauksessa ap:lle kaikkea hyvää <3
Ei seksi ollut vahinko vaan ehkäisyn pettäminen/unohtaminen.
En ole varma otinko pilleriä juuri sinä päivänä, muistan kyllä ajatelleeni jo sillä hetkellä kun tuo yhdyntä tapahtui, että ei ole ihme jos tästä raskaaksi tulee.
Seuraava päivänä kyllä otin taas pillerin ihan normaalisti, mutta en tosiaan muista otinko riittävän säännöllisesti.
Nyt minulla on kierukka, käytän ihan mielelläni ehkäisyä jo kuukautisten helpottamiseksi enkä todellakaan halua joutua kokemaan noita hirveyksiä uudestaan.
Kipu oli pahinta ja ehkä eniten traumatisoiva juttu, itkin ja oksensin vessassa ja pyörryin useamman kerran tuon tyhjennyksen aikana.
Veri tuli läpi suojapatjoistakin enkä ole ikinä kokenut niin suurta kipua kuin tuolloin, vaikka migreenikin on usein vetänyt täysin sairaalakuntoon.
Hoitajat kohtelivat myös melko ikävästi ja tiuskivat.
Olin ihan yksin, hävetti ja ahdisti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ahdistaa paikallinen rauhanyhdistys, oma seurakunta toimii Etelä-Suomessa ja koronan takia kaikki tapahtumat etänä enkä ole töiden takia päässyt matkustamaan seurakunnan tilaisuuksiin.
En ole vielä naimisissa, kihloissa oltiin tuon lapsen isän kanssa mutta päädyimme eroamaan koska hän ei saanut opintoja valmiiksi millään eikä työsuhteet kestäneet, en jaksanut enää olla äitinä aikuiselle miehelle.
Ap
Saatko puolisoltasi tukea? Suun kautta otettavat aknelääkkeet aiheuttavat vakavia ongelmia sikiölle, joten sinänsä näin toisen uskovan mielestä ihan hyväksyttävä ja ymmärrettävä syy tehdä abortti, kun sikiö ei ole elinkelpoinen. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedät varmaan ap että esiaviollinen seksi on syntiä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tehty 3 aborttia eikä ne tosiaankaan kaduta.
No, sä et vaan ole kuullut, että on olemassa kivuttomia ja vaivattomia ehkäisykeinoja. Kuka kertois sulle niistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitajien kohtelusta olisit voinut tehdä valituksen.
Ikävä kuulla että he tiuskivat sinulle :(
Olet ilmeisesti aika nuori?
Vierailija kirjoitti:
Jätin abortin jälkeen lapselle kirjeen ja vein kukkia hautausmaalle muistopaikalle ja jouluna ja pyhäinpäivänä kynttilät.
Olen rukoillut monena iltana ja pyytänyt anteeksi ja pyytänyt rauhaa.
Olen tehnyt paljon töitä vammaisten kanssa ja jollain tavalla koen myös helpotusta, että kaikki meni juuri niin kuin tapahtui.
Ehkä ei ollut Jumalan tahto, että tulisin vielä äidiksi.
Olen vielä opiskelija, korkeakoulu edessä ja töitä ollut hyvin satunnaisesti ja pätkäluontoisesti.
Tällä hetkellä saan vain asumistukea ja opintotukea, syön koululla ja yritän säästää kaikessa missä voin.
Lapsen myötä olisin toki jotain tukea saanut, mutta olisiko sekään ollut lapselle kivaa elää opiskelevan rutiköyhän yksinhuoltajan kanssa pienessä yksiössä, todennäköisesti olisin palanut loppuun lapsen kanssa.
Pari vuotta saa vielä odotella että on töitä ja koulutus paketissa ennen kuin uskaltaa alkaa uudestaan lasta suunnittelemaan..
Ap
Mitä p*skaa suollat?
Kun olet työskennellyt vammaisten parissa, ymmärrät varmaan oikein hyvin, ettei vammaisen lapsen kanssa eletä yksiössä kivaa elämää, eikä opiskella vaivattomasti siinä sivussa.
Hankkiudu eroon siitä uskonnollisesta yhteisöstäsi terveiden ihmisten seuraan ja anna finnien rehottaa, jos lapsia joskus haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs nainen kuolinsängyllä huusi että täällä lapset odottavat häntä . Oli tehnyt 2 aborttia.
Kun katsoo ohjelmia esim Long Island Medium joissa sanotaan että sinun äiti on ottanut sinun lapsen hoitoon (taivaassa),kuinka paljon voi uskoa siihen ja kuka ottaa ne abortoidut lapset hoitoon ,jos ei ole sukulaiset ? Merkillinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tehty 3 aborttia eikä ne tosiaankaan kaduta.
No, sä et vaan ole kuullut, että on olemassa kivuttomia ja vaivattomia ehkäisykeinoja. Kuka kertois sulle niistä?
Olen mä kuullut. Yhtään aborttia ei ole tehty 1997 jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ahdistaa paikallinen rauhanyhdistys, oma seurakunta toimii Etelä-Suomessa ja koronan takia kaikki tapahtumat etänä enkä ole töiden takia päässyt matkustamaan seurakunnan tilaisuuksiin.
En ole vielä naimisissa, kihloissa oltiin tuon lapsen isän kanssa mutta päädyimme eroamaan koska hän ei saanut opintoja valmiiksi millään eikä työsuhteet kestäneet, en jaksanut enää olla äitinä aikuiselle miehelle.
Ap
Minuakin ahdistaa sosiaalisten tilanteiden pelon takia. Siksi kuuntelen ne ry:n nettisivujen kautta. Kuunteleminenkin onkin pääasia. Samalla tavalla siellä paikan päälläkin istutaan seuroja kuuntelemassa. (Joku nuortenilta tms. voi sitten sisältää keskusteluakin.)
Taustaa ei ovella kuitenkaan kysellä, eikä se tule oikein missään yhteydessä esillekään.
Vaikea uskoa, että sikiövaurioita aihettava lääke olisi terveellinen lääkkeen käyttäjällekään.
Sä teit sen ratkaisun mikä siinä hetkessä ja niillä resursseilla oli paras. Se on vaikeaa ja varmasti sen koko loppuelämän ajan muistaa, mutta älä syytä itseäsi siitä. Olen itsekin joutunut tekemään geneettisen raskaudenkeskeytyksen. Asia on mielessä päivittäin, mutta yritän ajatella että se oli paras ratkaisu. Äiti haluaa lapselleen hyvää. Tässä tapauksessa raskaudenkeskeytys oli se hyvä. Eihän kukaa halua synnyttää lasta tähän maailmaan kärsimään? (Tarkoitan sitä, että jos lapsella on jo vaurioita/epämuodotumia. Olisiko hänen elämänsä ollut elämisen arvoista? Olisiko hän kärsinyt kivuista tai muista ongelmista synnyttyään?)
Ap, oletko kokeillut ev. lut. seurakuntien keskusteluapua? Googleta vaikka "kristillinen keskusteluapu", niin löydät yhteystiedot. Itselläni ei ole kokemusta palvelusta eikä ketjun aiheesta, mutta luulisi, että jotain hyötyä voisi olla.
Järjen tasolla näytät ymmärtävän, että ratkaisusi oli järkevin (sikiö kuolee joka tapauksessa keskenmenoon, ja mitä pidemmällä raskaus on, sitä suuremmat riskit sinun terveydellesi), mutta kuten kerrot, tarvitset apua henkisen/hengellisen puolen käsittelemiseen.
Toivotan sinulle tsemppiä!
Tuossa jo suositeltiinkin yhteydenottoa Ituprojektiin.
Myös:
Uskoisin että voisit ottaa yhteyden evankelista Eliina Heinoseen, hän on kokemusasiantuntija, hänelle on aikoinaan tehty abortti, toimii Kansan Raamattuseuran yhteydessä, yuotube'ssa videoita (voi tutustua hänen petsoonaansa), hänestä kai parikin kirjaa, ota rohkeasti yhteyttä....
Vierailija kirjoitti:
Jätin abortin jälkeen lapselle kirjeen ja vein kukkia hautausmaalle muistopaikalle ja jouluna ja pyhäinpäivänä kynttilät.
Olen rukoillut monena iltana ja pyytänyt anteeksi ja pyytänyt rauhaa.
Olen tehnyt paljon töitä vammaisten kanssa ja jollain tavalla koen myös helpotusta, että kaikki meni juuri niin kuin tapahtui.
Ehkä ei ollut Jumalan tahto, että tulisin vielä äidiksi.
Olen vielä opiskelija, korkeakoulu edessä ja töitä ollut hyvin satunnaisesti ja pätkäluontoisesti.
Tällä hetkellä saan vain asumistukea ja opintotukea, syön koululla ja yritän säästää kaikessa missä voin.
Lapsen myötä olisin toki jotain tukea saanut, mutta olisiko sekään ollut lapselle kivaa elää opiskelevan rutiköyhän yksinhuoltajan kanssa pienessä yksiössä, todennäköisesti olisin palanut loppuun lapsen kanssa.
Pari vuotta saa vielä odotella että on töitä ja koulutus paketissa ennen kuin uskaltaa alkaa uudestaan lasta suunnittelemaan..
Ap
Miten se lapsi olisikin nyt sit kuitenkin elellyt yksinhuoltajan kanssa? Äsken sanoit, ettei olis selvinnyt raskauden loppuun..
Ja mikäs tuo parisuhdestatuksesi oikein on? Onko kristityn elämän mukaista?
Jokin tässä ei täsmää.
Puhutko mistään totta nyt?
Ihmisen elämä on raadollista eikä uskovatkaan voi sitä välttää. Jumala on ottanut tuon lapsenalun talteen luokseen eikä halua että sinä ryvet synnintunnossa ja pahassa olossa lopun elämäsi. Tuo kuulostaa todella rankalta tapahtumalta ja vielä kun siihen lisätään herkkä omatunto, niin yhtälö on kasassa.
Keskustelu voisi keventää mieltäsi, mutta silti tämä asia voi vaivata vielä pitkään. Muistuta itseäsi Raamatun lupauksilla. Jeesus on varsinkin uskovien vapahtaja! Kun olet syntynyt Jumalan lapseksi, sitä syntymää ei voi peruuttaa. Missään nimessä et ole menettänyt pelastustasi. Uskovien teot punnitaan sitten erikseen, mutta ne eivät vie pelastusta.
Voimia sinulle ja pysy lujana.