Lue keskustelun säännöt.
Abortti ahdistaa yhä
01.06.2022 |
Yli vuosi jo aikaa abortista, mutta silti ahdistaa ja pelottaa vieläkin.
Jouduin keskeyttämään raskauden lapsen kehityshäiriön takia.
Tunnen huonoa omaatuntoa siitä enkä ole pystynyt nukkumaan abortin jälkeen enää kunnolla, syytän itseäni ja pelkään.
Olen uskovainen ja mielestäni abortti on väärin, olisin antanut lapsen mielelläni adoptioon tai yrittänyt järjestää jollakin tavalla elämämme siedettäväksi.
Käytin kyllä pillereitä tuohon aikaan aknen hoitoon ja ehkäisyä olen käyttänyt muutenkin koska en vielä ole valmis lapsiin.
Pillerit petti ja raskaus oli vahinko.
En vieläkään pysty tekemään töitä lasten kanssa, vaikka minusta piti tulla lastentarhanopettaja.
En uskalla jutella tästä kenenkään kanssa, en ainakaan tästä Helvetin pelosta tai siitä, että koen tehneeni syntiä ja että se ahdistaa minua.
Jouduin aloittamaan tämän takia masennuslääkityksen, enää ei itketä koko ajan mutta ahdistaa kyllä ja paljon.
En haluaisi tänne ketään nyt sanomaan ettei Jumalaa ole olemassa, itse uskon ja pelkään.
Mistä voisin saada apua? Seurakunnassa en uskalla tästä kertoa yhtään mitään.
Juttelin kyllä diakonin kanssa syksyllä tästä, hän oli ymmärtäväinen ja lohdutti minua, mutta hengellisestä puolesta emme puhuneet.
Olen ihan paniikin partaalla nytkin tätä kirjoittaessani.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätin abortin jälkeen lapselle kirjeen ja vein kukkia hautausmaalle muistopaikalle ja jouluna ja pyhäinpäivänä kynttilät.
Olen rukoillut monena iltana ja pyytänyt anteeksi ja pyytänyt rauhaa.
Olen tehnyt paljon töitä vammaisten kanssa ja jollain tavalla koen myös helpotusta, että kaikki meni juuri niin kuin tapahtui.
Ehkä ei ollut Jumalan tahto, että tulisin vielä äidiksi.
Olen vielä opiskelija, korkeakoulu edessä ja töitä ollut hyvin satunnaisesti ja pätkäluontoisesti.
Tällä hetkellä saan vain asumistukea ja opintotukea, syön koululla ja yritän säästää kaikessa missä voin.
Lapsen myötä olisin toki jotain tukea saanut, mutta olisiko sekään ollut lapselle kivaa elää opiskelevan rutiköyhän yksinhuoltajan kanssa pienessä yksiössä, todennäköisesti olisin palanut loppuun lapsen kanssa.
Pari vuotta saa vielä odotella että on töitä ja koulutus paketissa ennen kuin uskaltaa alkaa uudestaan lasta suunnittelemaan..
ApMiten se lapsi olisikin nyt sit kuitenkin elellyt yksinhuoltajan kanssa? Äsken sanoit, ettei olis selvinnyt raskauden loppuun..
Ja mikäs tuo parisuhdestatuksesi oikein on? Onko kristityn elämän mukaista?
Jokin tässä ei täsmää.
Puhutko mistään totta nyt?
Ap. han kertoi jo nämä asiat. Olivat vaan kihloissa ja erosivat eli olisi jäänyt yh. ksi lapsen kanssa. Esiaviollista seksiä oli harrastanut ja tullut raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö uskon(non) olisi tarkoitus antaa lohtua eikä aiheuttaa ylimääräistä ahdistusta? Vaihda sellaiseen katsomusjärjestelmään, joka ei saa sinua henkisesti romuksi vaan antaa rauhan ja lohdun.
Kyllähän se varmasti ahdistaa, jos on riistänyt toisen ihmisen elämän.
Eihän sitä syyttä sanota, että abortti on murha.
Sitä varmasti miettii lopun ikänsä, että minkä ikäinen lapsi olisi juuri nyt ja mitä hänen kanssaan tehtäisiin.
Tai vuosien päästä, että minkälainen aikuinen hänestä olisi kasvanut, miten hänen elämänsä menisi jne.
ymmärrettävää kirjoitti:
Kyllähän se varmasti ahdistaa, jos on riistänyt toisen ihmisen elämän.
Eihän sitä syyttä sanota, että abortti on murha.
Sitä varmasti miettii lopun ikänsä, että minkä ikäinen lapsi olisi juuri nyt ja mitä hänen kanssaan tehtäisiin.
Tai vuosien päästä, että minkälainen aikuinen hänestä olisi kasvanut, miten hänen elämänsä menisi jne.
Eipä ole tuollaisia tullut mietittyä. Myös sillä, joka siittää on vastuunsa. Ei vain sillä naisella.
Käsittääkseni kristinuskon opinkappaleiden mukaan katuva saa anteeksi. Kääntyihän Jeesuskin ristillä ryövärin puoleen ja kutsui tämän Taivaaseen, jos oikein muistan.
Lisäksi lapsi ei ollut elinkelpoinen, joten parempi hänellekin näin. Rauhaa sinulle, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ymmärrettävää kirjoitti:
Kyllähän se varmasti ahdistaa, jos on riistänyt toisen ihmisen elämän.
Eihän sitä syyttä sanota, että abortti on murha.
Sitä varmasti miettii lopun ikänsä, että minkä ikäinen lapsi olisi juuri nyt ja mitä hänen kanssaan tehtäisiin.
Tai vuosien päästä, että minkälainen aikuinen hänestä olisi kasvanut, miten hänen elämänsä menisi jne.Eipä ole tuollaisia tullut mietittyä. Myös sillä, joka siittää on vastuunsa. Ei vain sillä naisella.
Aika kylmäävää.
Siis, että ei tule sen henkensä menettäneen lapsen mahdollinen elämä koskaan mieleen.
Pitää olla erikoinen mielenlaatu.
Noh, eihän sitä jokainen moiseen pystyisikään. Ei varmaan kaikki pysty lähteä Ukrainaankaan ihmisiä tappamaan. Ja joillekin sekin on melkein kuin intohimo ja suuri haave. Onneksi sellaiset käännytettiin takaisin ja otettiin oikeita sotilaita.
Vierailija kirjoitti:
Onpas kurjaa, että abortti on jäänyt tuolla tavalla kummittelemaan. En osaa sanoa, mistä voisit hakea apua helposti (suosittelisin, että etsit itsellesi hyvän psykoterapeutin, mutta se ei ole ihan nopea eikä halpa projekti), mutta aion kertoa, mitä itse ajattelen.
Minä uskon, että Jumala on lempeä ja armollinen. Siksi minä en usko, että Jumala olisi halunnut sekä sinun että lapsen mahdollisesti päätyvän kurjuuteen tilanteessa, jossa sinä et ollut valmis vanhemmaksi, saati erityislapsen vanhemmaksi. Erityislapsen adoptiokaan tuskin olisi ollut ihan läpihuutojuttu.
Minä uskon, että tiukat säännöt (mm. aborttikielto) eivät ole Jumalasta, vaan vallanhimoisista miehistä, jotka ovat ne keksineet alistaakseen naisia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa hyvin harva Pro Life -kannattaja oikeasti on elämän puolesta. Heille tärkeää on, että abortteja ei tehdä, ei tekemättömien aborttien vaikutukset ihmisten elämiin.
Minä en myöskään pidä siitä osasta kristikunta, joka saarnaa tulta, tulikiveä ja kadotusta, kun todellinen kristinuskon sanoma on, että Jeesus sovitti ihmisten synnit ja luterilaisen uskon mukaan usko pelastaa.
Ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä. Abortti on murha ja murha on Jumalan vastaista.
Abortin voi saada anteeksi Jeesuksen sovitustyön ansiosta, jos katuu ja tekee parannuksen.
Uskova ( kristitty) ei voi koskaan puolustaa eikä tehdä aborttia.
Löytyy naisia jotka ovat elämässään tehnyt abortin mutta se on tapahtunut ennen uskoon tulemista. Jumala luo uuden elämän, ei kenelläkään ole oikeutta
tuhota sen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tehty 3 aborttia eikä ne tosiaankaan kaduta.
Kyllä ne viimeistään tuomiopäivänä kaduttavat!
Miksi olisit halunnut synnyttää kehityshäiriöisen tänne kärsimään huonosta elämänlaadusta, kivuista ja hyvin todennäköisesti myös ihmisten pilkkaamisesta?
Ihan oikea päätös.
Uskontojuttuun en sano mitään, itse en usko mihinkään joten....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tehty 3 aborttia eikä ne tosiaankaan kaduta.
Kyllä ne viimeistään tuomiopäivänä kaduttavat!
En usko. Uskon, että Jumala ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tehty 3 aborttia eikä ne tosiaankaan kaduta.
Kyllä ne viimeistään tuomiopäivänä kaduttavat!
En usko. Uskon, että Jumala ymmärtää.
Jos ei edes 3 aborttia kaduta lainkaan eikä käänny Jumalan puoleen ja aidosti pyytää anteeksi ja katuu tekojaan, niin miksi Jumalan pitäisi " ymmärtää" ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tehty 3 aborttia eikä ne tosiaankaan kaduta.
Kyllä ne viimeistään tuomiopäivänä kaduttavat!
En usko. Uskon, että Jumala ymmärtää.
Jos ei edes 3 aborttia kaduta lainkaan eikä käänny Jumalan puoleen ja aidosti pyytää anteeksi ja katuu tekojaan, niin miksi Jumalan pitäisi " ymmärtää" ?
Ehkä hän näki, miten se lapsi siitettiin. Ehkä miehessäkin oli syytä.
Mitä varhemmin raskaus keskeytetään, sitä vähemmän tuntemuksia lapsella on. Kerroit, että lapsesi tuskin olisi syntynyt elävänä. Kohtuun isona vauvana kuoleminen on huonompi vaihtoehto vauvan kannalta, kuin nopea keskeytykseen menehtyminen pienenä, jolloin mm. aistit eivät ole kunnolla kehittyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas kurjaa, että abortti on jäänyt tuolla tavalla kummittelemaan. En osaa sanoa, mistä voisit hakea apua helposti (suosittelisin, että etsit itsellesi hyvän psykoterapeutin, mutta se ei ole ihan nopea eikä halpa projekti), mutta aion kertoa, mitä itse ajattelen.
Minä uskon, että Jumala on lempeä ja armollinen. Siksi minä en usko, että Jumala olisi halunnut sekä sinun että lapsen mahdollisesti päätyvän kurjuuteen tilanteessa, jossa sinä et ollut valmis vanhemmaksi, saati erityislapsen vanhemmaksi. Erityislapsen adoptiokaan tuskin olisi ollut ihan läpihuutojuttu.
Minä uskon, että tiukat säännöt (mm. aborttikielto) eivät ole Jumalasta, vaan vallanhimoisista miehistä, jotka ovat ne keksineet alistaakseen naisia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa hyvin harva Pro Life -kannattaja oikeasti on elämän puolesta. Heille tärkeää on, että abortteja ei tehdä, ei tekemättömien aborttien vaikutukset ihmisten elämiin.
Minä en myöskään pidä siitä osasta kristikunta, joka saarnaa tulta, tulikiveä ja kadotusta, kun todellinen kristinuskon sanoma on, että Jeesus sovitti ihmisten synnit ja luterilaisen uskon mukaan usko pelastaa.
Ap, jos koet kovasti syyllisyyttä nimenomaan uskonnon näkökulmasta, etsi myös lohdutusta sieltä. Juttele asiasta sielunhoitajan kanssa tai varaa aika kahdenkeskiseen jutteluun papin kanssa. Sinua voi helpottaa, kun saat tunnustettua ääneen syyllisyyden kokemuksesi ja saat virallisen synninpäästön papilta.
Ap, voit lopettaa lukemisen tähän.
Uskonnoissa on juuri se ikävä seikka, että niillä pystyy minkä tahansa asian selittämään ihan miten päin vain. Esimerkiksi tuo, että Jumala on lempeä ja armollinen. Mistä sekin tulee? Kun lukee Vanhaa Testamenttia, ei siinä kerrota mistään lempeästä ja armollisesta Jumalasta, vaan ankarasta Herrasta, joka tarvittaessa iskee koko kaupungin matalaksi. Jumala on sama edelleen. Jep, Jeesus on sovittanut syntimme tai näin ainakin meille kerrotaan, mutta sekin on vain muutama virke koko paksussa Raamatussa. Olen myös aina miettinyt, että entä ne ihmiset ennen Jeesusta? Tai miten voi koko kristinuskon oikea totuus olla juuri se, mitä meille luterilaisille tässä nykyisyydessä juuro kerrotaan? Palaat sata vuotta taaksepäin ja samaa uskontoa tulkittiin ihan eri tavalla pelkästään luterilaisuudessa.
Miten sä olisit voinut antaa adoptioon lapsen, joka olis kuollut ennen syntymäänsä?