Millainen ihminen on sinusta hauskaa seuraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen joka pikkuvittuilee sarkasmillaan.

Niin luulee itse olevansa hauskaa seuraa, mutta muiden mielestä ei ole. Vittuilu ei ole koskaan hauskan ihmisen merkki. Ei koskaan. Aiheuttaa tuollainen ihminen lähinnä inhoreaktion ja myötähäpeää.

Oot niin oikeassa, työkaveri oli tällanen. En kestänyt sitä kohteli, mua niin ala-arvoisesti ja oli pomon lellikki, hyvä työntekijä...niin kai kun nuoleslekelee sitä. Väsyin ja lopetin siinä paikassa.

Sellaiset, joiden huumori irtaantuu reaalitodellisuudesta.

Vaikea selittää, mut jotkut on tosi kiinni arkitodellisuudessa. Toiset taas voi vaikka puistossa katsella lintuja, nähdä jonkin tilanteen ja alkaa sitten puhua ikään kuin olisi joku tilanteessa oleva lintu. Samanhenkinen ihminen vastaa siihen. Arkitodellisuudessa kiinni oleva katsoo puhujaa kuin hullua.

Tajusin, että mieheni on mulle se oikea, kun oltiin deiteillä ja paikassa oli radio päällä ja sieltä tuli kansanradio. Mies alkoi puhua kuin soittaisi kansanradioon ja ihan häröä tekstiä suolsi. Mä nauroin kippurassa, ei kaikilta sellaiset improt tuosta vain irtoa.

Noh, se on varsin yksinkertaista. Tarvitseeko sitä edes kysyä?

Jos joku istuu mun syliin ja hieroo ja hankaa peppuaan mun sukupuolielimiä vasten, niin:

1. Jos se on mies niin se on tylsää seuraa.

2. Jos se on nainen niin se on hauskaa seuraa.

t. Mies

PS. Sitä en sitten tiedä mitä miehen pitäisi tehdä ollakseen hauskaa seuraa. Kuulostaa joltain homojen jutuilta.

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset, joiden huumori irtaantuu reaalitodellisuudesta.

Vaikea selittää, mut jotkut on tosi kiinni arkitodellisuudessa. Toiset taas voi vaikka puistossa katsella lintuja, nähdä jonkin tilanteen ja alkaa sitten puhua ikään kuin olisi joku tilanteessa oleva lintu. Samanhenkinen ihminen vastaa siihen. Arkitodellisuudessa kiinni oleva katsoo puhujaa kuin hullua.

Tajusin, että mieheni on mulle se oikea, kun oltiin deiteillä ja paikassa oli radio päällä ja sieltä tuli kansanradio. Mies alkoi puhua kuin soittaisi kansanradioon ja ihan häröä tekstiä suolsi. Mä nauroin kippurassa, ei kaikilta sellaiset improt tuosta vain irtoa.

Juuri noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sosiaalisesti taitava ja huumorintajuinen. Riittävän hyvä yleissivistys pitää olla, ei muuten sujuvasta juttelusta tule mitään. Ei liian hiljainen tai liian puhelias.

Eli täydellinen vastakohtani :( Puhun myös aina liikaa tai liian vähän. Ja olen sietämättömän tyhmä, kaikin tavoin.

Tyhmien ihmisten seura on parasta. Voi olla rennosti, ei tarvi koko ajan skarpata. Ja voi kerrankin tuntea itsensä fiksuksi.

Entinen ystäväni oli liiankin hauskaa seuraa. Emme kombinaationa välttättä tee hyvää muille. Liian levotonta

Jolla on yhtenevä huumorintaju kanssani tietenkin. Eihän voi olla hauskaa, jos ei huumorintaju kohtaa. Olennainen seikka on se, että osaa nauraa myös itselleen. 

Hän sanoi minulle kerran saaneen puhelun äsken kyrpäänsä.

Hänellä on mielikuvituspnis.

Einari nari pieri ja pani on paras

Einari nari pieri ja pani on paras