Miten joku voi sanoa, että yksin asuvalla on enemmän menoja kun perheellisellä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 120 neliön asunto, yhtiövastike n 150 e.

Lainat maksettu, sähkö, vakuutus on n 40 e kk.

Lapset maksavat menonsa lapsilisällä. Harvoin pitää maksaa mitään ylimääräistä.

Mä menen töihin kävellen 1,5 km. Nyt kuljen kaupunkipyörällä, 30 e kausi.

Ruokaan menee rahaa n 1000 - 1200 e kk.

Esim sängyn vaihdetaan 10 v välein. Muuten lähes kaikki huonekalut ovat perinnöksi saatuja, käytettyinä ostettuja jne

Mies ostaa ehkä 2 vaatetta vuodessa

Kerrotko, minkä ikäisiä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

ikeesti tyhymä?

Tottakai kokonaissumma kasvaa pääluvun mukaan mutta per nuppi pienenee ratkaisevasti.

Suurin ero on yhden ja kahden hengen talouksilla.

Rautalankaa: Jos sinkku elää kahdella tonnilla, pariskunta elää saman tasoista kolmella.

Valitettavasti ei mene noin. Huomaat sen aikanaan, jos sinusta tulee lapsiperheellinen. Sinkkuna useilla naisilla on ollut paljon pienemmät menot kuin parisuhteessa ja lasten tultua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni sinkku on todellakin kestosippi, koska yhteiskunta on aiemmin rakennettu ydinperheiden tarpeisiin. On ihan eri asia maksaa vuokraa 800 euroa kuin vähän isommasta asunnosta esim. 500 euroa puoliksi aviopuolison kanssa.

nimenomaan se yksin asuminen maksaa

Niin.

Mietipäs sitten vielä tilannetta, jossa perheen muodostaa yksi aikuinen ja lapsi/lapset.

Eli yhden aikuisen tulot, ja pakko kuitenkin olla yksiötä isompi asunto.

Vierailija kirjoitti:

Yksin asuminen on kumminkin valita, aina voi muuttaa soluun/hankkia kämppiksen/parisuhteen jolloin asumiskulut puolittuvat.

Parisuhdetta ei niin vain hankita, tälleen 20 vuotta parisuhteesta haaveilleena voin tämänkin itsestäänselvyyden kertoa.

Mutta jos sinä kärsit liian kovista menoista parisuhteellisena, ainahan voitte muuttaa kommuuniin ja dyykata ruokaa, se on vain valintakysymys. Tai aloitatte polyamorisen elämän, ne on vain valintakysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni sinkku on todellakin kestosippi, koska yhteiskunta on aiemmin rakennettu ydinperheiden tarpeisiin. On ihan eri asia maksaa vuokraa 800 euroa kuin vähän isommasta asunnosta esim. 500 euroa puoliksi aviopuolison kanssa.

nimenomaan se yksin asuminen maksaa

Ei välttämättä maksa. Ihan saman summan olen maksanut lainaa sinkkuna kuin perheellisenä.

Vierailija kirjoitti:

Moni sinkku on todellakin kestosippi, koska yhteiskunta on aiemmin rakennettu ydinperheiden tarpeisiin. On ihan eri asia maksaa vuokraa 800 euroa kuin vähän isommasta asunnosta esim. 500 euroa puoliksi aviopuolison kanssa.

Just näin. Myös sähkölasku - ja esim. mulla kaasu - jää tietysti kokonaan yksin maksettavaksi. Samalla sähkövalolla lukee kaksi, samalla sähköllä katsoo telkkaria kaksi, viilentää jääkaappia, keittää kahden ruoat, jne. Pariskunta jakaa laskun, sinkku maksaa yksin.

Maksan melkein tuplasti vuokraa verrattuna naapureihin per aikuinen. Eräässä kaksiossa asuu jopa neljä henkeä ja koira, joten ap laskee siitä, minkä verran enemmän minulla kuluu rahaa pelkkään asumiseen.

Elintarvikkeet on tunnetusti edullisempia suurissa säästöpakkauksissa. Kuinka usein sinkun kannattaa ostaa jotain kilon pakkauksia vaikka lihaa?

Onko tosiaan niin, että sinkkujen ja perheellistyneiden erilaiset elämäntilanteet koetaan puolin ja toisin uhkana ja taloudellisena rasitteena? Ystävyydestä viis, kun minä olen nettomaksaja ja saan kohdentaa sinuun kaunaa ja syyllistää!

Itseäni hirvittää ajatus että pitäisi elää jonkun kanssa vain säästääkseen rahaa. Seurasin sivusta joku vuosi sitten, kun asunnottomaksi jäänyt (vaihteeksi mies) muutti asumaan pitkäaikaisen nettituttavan luokse ja nainen viskeli häntä huvikseen kadulle aina välillä. Mies ei ollut väkivaltainen eikä pettänyt eikä muutenkaan antanut aihetta henkiselle väkivallalle, nainen ei edes väittänyt sellaista. Sitä muistellessa jaksaa maksaa isot laskut.

Moni sinkku täällä luulee naiivisti, että parisuhteessa maksettaisiin kaikki puoliksi. Totuus on raadollisempi. Nykyään useimmiten naiset joutuvat maksamaan parisuhteissa ja lapsiperheissä enemmän kuin miehet. Kun eroaa, huomaa yhtäkkiä yllättyvänsä siitä, että jääkin paljon enemmän rahaa käyttöön.

Keskituloiset sinkku ja 2+2 perhe ovat jotakuinkin samanlaisessa asemassa ellei perhe pärjää yhdellä autolla, jolloin se paremmassa.

Ylivoimaisesti paras taloudellinen tilannehan on kahden työssäkäyvän perheessä. Kaksi pienituloistakin (2000/kk) voi elää huomattavasti leveämmin kuin yksi hyvätuloinen (5000/kk). Nettotulot on aikalailla sama vähän päälle 3000/kk, mutta pariskunnan kustannukset paljon pienemmät per henkilö.

Olen sinkku, asun vuokralla kaksiossa. Maksan kaiken yksin. Oletetaan, että nyt minulla on käytössä 1600 euroa.

Jos olisin parisuhteessa voisinme asua tässä samassa asunnossa.

Tietenkin kulut silloin suunnilleen puolittuisivat.

Oletetaan, että silloin samassa taloudessa olisi rahaa käytössä 3200 euroa.

Ei kahden henkilön kulut ole suhteessa kaksinkertaiset.

Koska vuokra ainakin olisi edelleen sama.

Ainakin lapseton pariskunta voittaa rahallisesti sinkkuun verraten.

Jos palkkataso ja asumisen hinta on kutakuinkin sama molemmissa talouksissa.

Tuolla joku sanoi, että sinkkuus on oma valinta. Voi asua soluasunnossa, ottaa (minkä tahansa?) kumppanin tms.

Niin, mutta elämisen taso ainakin henkisesti on silloin eri kuin parisuhteessa itse valitun kumppanin kanssa.

Ei kumppania vain oteta kuin apteekin hyllyltä ja siksi, kun se on talouden kannalta kannattavaa.

Soluasunto tai kimppakämppä aikuisella sinkulla on aika ahdistava jo ajatuksenakin.

Eivät ole millään lailla verrannollisia omaehtoiseen parisuhteeseen ja yhdessäasumiseen.

Aikoinaan sinkkuna eläessä oli helppo säädellä omaa kulutustaan ja pihistellä esim. ruokakuluissa ihan eri tavalla kuin nyt perheellisenä. Silloin saattoi syödä vaikka jokatoinen päivä puuroa jos piti säästää johonkin. Perheellisenä ei voi elää yhtä minimalistisesti vaan pitää tehdä kompromisseja ja ottaa huomioon perheenjäsenten toiveet ja tarpeet. Lasten kasvaessa myös menot kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Pariskunnalla nyt ainakin on vähemmän kuluja kuin yksin asuvalla.

Mutta lapset tietysti nostavat menoja, varsinkin pikkulapsiajan jälkeen.

Lapsille on lapsilisä, joka tulee käyttää lapselle. Orpo sanoi toki jo muutama vuosi sitten, että jokaisella lapsella tulee olla ainakin yksi mieleinen harrastus. Jos kaikki lapset harrastavat syvänmeren sukellusta, siinä palaa toki rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan niillä, jos lasketaan per henkilö. Ja lapselliset saa enemmän tukia.

Anteeksi mutta mitähän tukia lapselliset saa enemmän? Lapsilisiä? Ne ei kata alkuunkaan lapsista koituvia menoja, ei edes ruokakustannuksia. Meillä on 17v josta ei saa edes lapsilisää vaikka kulutus on suurimmillaan!

Vierailija kirjoitti:

Moni sinkku täällä luulee naiivisti, että parisuhteessa maksettaisiin kaikki puoliksi. Totuus on raadollisempi. Nykyään useimmiten naiset joutuvat maksamaan parisuhteissa ja lapsiperheissä enemmän kuin miehet. Kun eroaa, huomaa yhtäkkiä yllättyvänsä siitä, että jääkin paljon enemmän rahaa käyttöön.

Tietenkin on jokaisen oma valinta ja ratkaisu miten kulut jaetaan parisuhteessa. Joka tapauksessa silloin taloudessa on kahden ihmisen tulot. Kukaan ei ole Suomessa täysin tuloton.

Sinkulla on joka tapauksessa vain yhden ihmisen tulot. Ei ole mitään mahdollisutta jakaa menoja mitenkään toisen ihmisen kanssa. Ei edes vähempää kuin se puolet.

Ei täällä voida nyt alkaa eritellä ja pohtia jokaisen sinkun ja pariskunnan rahanjakoa. Tapoja on yhtä monta kuin on talouksiakin. Joku nainen maksaa kaikki yksin, toinen nainen ei oikeastaan mitään jne.

Oletus on, että yhden ihmisen tulot ovat pienemmät kuin kahden ihmisen ja kulut ainakin jollain tavalla jaetaan kahden ihmisen taloudessa.

Ja että asumiskulut ja muut pakolliset kulut eivät nouse kahden ihmisen taloudessa silti kaksinkertaisesti.

Mä en ole koskaan ollut taloudellisesti hyvässä asemassa. Olen ollut joko yksinasuva sinkku (eli maksanut kaiken yksin) tai kaksinasuva tai perheellinen elättäjä (ex oli ensin opiskelija, sitten työtön, ja lopulta hoitovapaalla lasten kanssa). Nyt olen vuoroviikkovanhempi yhden aikuisen tuloilla ja kahden teinin menoilla (omat menot on ihan pisara meressä teineihin verrattuna). En ole koskaan kokenut, mitä se on kun on toinen, joka tuo rahaa talouteen ja osallistuu kuluihin tasavertaisesti. Enkä koskaan tule varmaan sitä kokemaan.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan sinkkuna eläessä oli helppo säädellä omaa kulutustaan ja pihistellä esim. ruokakuluissa ihan eri tavalla kuin nyt perheellisenä. Silloin saattoi syödä vaikka jokatoinen päivä puuroa jos piti säästää johonkin. Perheellisenä ei voi elää yhtä minimalistisesti vaan pitää tehdä kompromisseja ja ottaa huomioon perheenjäsenten toiveet ja tarpeet. Lasten kasvaessa myös menot kasvaa.

Minä ansaitsen saman elintason sinkkuna kuin perheellisenäkin.

Myös pariskunta voi pihistellä ja sitten sitä vasta säästyykin!

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 120 neliön asunto, yhtiövastike n 150 e.

Lainat maksettu, sähkö, vakuutus on n 40 e kk.

Lapset maksavat menonsa lapsilisällä. Harvoin pitää maksaa mitään ylimääräistä.

Mä menen töihin kävellen 1,5 km. Nyt kuljen kaupunkipyörällä, 30 e kausi.

Ruokaan menee rahaa n 1000 - 1200 e kk.

Esim sängyn vaihdetaan 10 v välein. Muuten lähes kaikki huonekalut ovat perinnöksi saatuja, käytettyinä ostettuja jne

Mies ostaa ehkä 2 vaatetta vuodessa

No tämä on laskelmana harvinaisuus.

harvalla on tuollaista yhtiövastiketta. Yleensä se on joko 500-600 jos talossa on ollut paljon remontteja. Jos taas on uusi asunto, ja halpa yhtiövastike, lainaa on helposti satoja tuhansia. Sähkö ja vakuutus 120 neliön asunnosta on myös todella halpa, meillä on esim. 80 neliön asunnosta sähkölasku jo noin 80 e kuukaudessa, vaikka ei ole edes saunaa tai sähkölämmitystä. 

lapsilisät nyt ei riitä mihinkään. Pienillä lapsilla suuren summan haukkaa päivähoitomaksut, isommilla taas matkakulut, harratukset, puhelinlaskut ynnä muut menot. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jo pelkkiin päivähoitomaksuhin menee yli 300 e/kk kahdesta lapsesta. Ruokaan 300e/kk. Harrastukset väh. 20 e/kk. Sitten pitää joka vuosi uusia kaikki vaatteet, parin vuoden välein polkupyörät, kypärät, sukset, luistimet yms. kun ei niillä samoilla monta vuotta mene. Kyllä lapsiin menee useita tuhansia euroja vuodessa. En halua edes laskea, mutta kaikki niihin menee mitä tulee ja äippä kulkee vanhoissa vaatteissa.

No se nyt ainakin on omaa tyhmyyttä, jos joka vuosi pitää uusia kaikki lasten vaatteet. Mä olin lapsi 90-00-luvuilla, eikä olisi tullut kuuloonkaan, että joka vuosi uusitaan kaikki. Samoin luistimet ja muut katsottiin ensin, että kävisikö serkun tai tutun vanhat ja vasta sitten edes harkittiin uusien ostamista.