Lue keskustelun säännöt.
Mieheni aikoo viettää kanssani koko kesän aikana kaksi viikonloppua
30.05.2022 |
4.-5.6. - miehen siskon ylioppilasjuhlat 300 km päässä meiltä kotoa, menen mukaan
11.-12.6. - miehen työporukan reissu, ei siis mikään työhön liittyvä pakollinen, vaan vapaa-ajan ohjelmaa
18.-19.6. - miehen kaverin polttarit
25.-26.6. - mies kavereineen mökillä
2.-3.7. - miehen vanhempien 30-vuotishääpäiväjuhla 300 km päässä meiltä kotoa, minut on kutsuttu, mutta en ole vielä päättänyt että menenkö
9.-10.7. - mies kavereineen festareilla
16.-17.7. - mies lomalla, kavereiden kanssa vaelluksella
23.-24.7. - mies lomalla, vuokrannut kavereineen mökin - pitkin hampain ilmoitti, että saan mennä mukaan jos haluan, mutta "se ei ole mikään sellainen perhereissu" - no en toki mene
30.-31.7. - mies lomalla, yhteinen viikonloppu!
6.-7.8. - miehen kaverin häät, mies bestmanina, menen mukaan
13.-14.8. - "aateltiin että tässä pidettäis Juhon varpajaiset, kun ei oikeen löytynyt sopivaa viikonloppua"
20.-21.8. - minulla ennalta sovittu meno
27.-28.8. - yhteinen viikonloppu, tosin venetsialaisiahan tähän yritetään kyllä tyrkyttää jostakin
Olen vaihtanut äskettäin työpaikkaa eikä minun ollut mahdollista ottaa kuin kaksi viikkoa lomaa. Olisin toivonut, että oltaisiin viikonloppuisin voitu tehdä jotakin yhdessä, mutta ne toiveet tuntuu nyt valuvan kyllä viemäristä. Ja noista reissuista, vaikka olen päivämäärät merkinnyt la-su, niin melkein kaikkiin lähdetään jo perjantaina kyllä suoraan töistä (tai jopa otetaan pe vapaaksi ja lähdetään aamusta) ja palataan myöhään illalla sunnuntaina. Kahdeksan vuotta ollaan jo oltu yhdessä ja tuntuu, että tämä menee vaan vuosi vuodelta hullummaksi. Varmaan kun meidän ikäiset alkavat olla jo keskiluokkaisissa vakitöissä ja rahaa on käytettävissä paljon enemmän kuin vuosia sitten, niin voi kaikenlaista suunnitellakin. On mulla omiakin kavereita ja sisarusten kanssa vietän mielelläni aikaa kanssa, mutta en mä tiedä, olisiko se liikaa vaadittu, että puolisokin voisi edes joskus priorisoida jonkun meidän yhteisen menon etusijalle. Tuntuu, että noissa kaikissa sopimisissa mennään aina se edellä, että mitä menoja muilla on ja sitten meidän yhteiset suunnitelmat saa aina joustaa.
Kommentit (517)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Itse en kyllä ymmärräisi, että perheellisenä toinen häipyisi aina juhannuksena kavereidensa kanssa ja minä jäisin pyörittämään pakkaa.
Onneksi sinulla ei ole puolisoa, joka voi joutua juhannuksena töihin. Siellä se päivystäisi kavereiden kanssa ja sinä kirjoittaisit eropapereita.
Pölvästi.
Se on kyllä vähän eri juttu joutua töihin kuin viettää juhannus aina omien kavereiden kanssa ja jättää puoliso lasten kanssa kotiin
Harvalla juhannus on joka vuosi töitä ellei sitä erikseen pyydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:lle, mitä teette arkisin? Onko elämänne jotenkin viikonlopusta viikonloppuun putkessa menoa, jossa arki on kylmää kaurapuuroa ja viikonloppuna sitten jotain erilaista? Elätkö ainoastaan miehesi kautta? Onko sinulla omia ystäviä? Etkö keksi itsellesi mitään tekemistä ja odotat, että toinen sitten lahoaa seuranasi sohvalla? Kumpi tekee aloitteen yhteiselle aktiviteetille ja mitä se on normaalisti? Onko kumppanisi kenties yrittänyt saada sinut mukaan menoihin, mutta sinä mielummin lahnaat sohvalla siideri kädessä ja katsot telkkaa? Mikä erilaiseen vapaaajanviettoon on johtanut? Tuskin on tullut yllättäen?
Miksi sinä et voisi itse tehdä jotain hauskaa? Ota kaveri mukaan tai vaikka sisar tai äiti ja lähde vaikka risteilylle? Lähde kesäkurssille oppimaan savenvalantaa. Osallistu hiljaisuuden retriittiin tai lähde vaikka joogakurssille. Miksi oletat, että voit elää vain miehesi kautta vapaa-aikaa? Tee itse, koe, elä. Joskus sekin riittää, että alat itse tekemään, niin miestä alkaakin pian kiinnostaa missä menet.
Ja sekö ei ole miehen kautta elämistä, että rimpattaa mukana miehen ryyppyreissuilla? Ja juu, kaikkia meitä kiinnostaa savenvalanta ja kesäkurssit. Sekään ei ole miehen kautta elämistä, että keksii typerää ramppaamista, jotta herättäisi miehen mielenkiinnon?
Pskat, potkut persuksille ja sitten voi vapaasti vaikka lahnata sohvalla siiderin kanssa - hittoako se kenellekään kuuluu, jos niin tahtoo tehdä!
Jos puolisoa ei kiinnosta yhteinen vapaa-aika, kun molemmilla olisi tilaa ja aikaa nauttia toisen seurasta, mitä sitä arjessaankaan mukana roikuttaa.
Juuri näin.
Tähän ei ole paljoa lisättävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:lle, mitä teette arkisin? Onko elämänne jotenkin viikonlopusta viikonloppuun putkessa menoa, jossa arki on kylmää kaurapuuroa ja viikonloppuna sitten jotain erilaista? Elätkö ainoastaan miehesi kautta? Onko sinulla omia ystäviä? Etkö keksi itsellesi mitään tekemistä ja odotat, että toinen sitten lahoaa seuranasi sohvalla? Kumpi tekee aloitteen yhteiselle aktiviteetille ja mitä se on normaalisti? Onko kumppanisi kenties yrittänyt saada sinut mukaan menoihin, mutta sinä mielummin lahnaat sohvalla siideri kädessä ja katsot telkkaa? Mikä erilaiseen vapaaajanviettoon on johtanut? Tuskin on tullut yllättäen?
Miksi sinä et voisi itse tehdä jotain hauskaa? Ota kaveri mukaan tai vaikka sisar tai äiti ja lähde vaikka risteilylle? Lähde kesäkurssille oppimaan savenvalantaa. Osallistu hiljaisuuden retriittiin tai lähde vaikka joogakurssille. Miksi oletat, että voit elää vain miehesi kautta vapaa-aikaa? Tee itse, koe, elä. Joskus sekin riittää, että alat itse tekemään, niin miestä alkaakin pian kiinnostaa missä menet.
Ja sekö ei ole miehen kautta elämistä, että rimpattaa mukana miehen ryyppyreissuilla? Ja juu, kaikkia meitä kiinnostaa savenvalanta ja kesäkurssit. Sekään ei ole miehen kautta elämistä, että keksii typerää ramppaamista, jotta herättäisi miehen mielenkiinnon?
Pskat, potkut persuksille ja sitten voi vapaasti vaikka lahnata sohvalla siiderin kanssa - hittoako se kenellekään kuuluu, jos niin tahtoo tehdä!
Jos puolisoa ei kiinnosta yhteinen vapaa-aika, kun molemmilla olisi tilaa ja aikaa nauttia toisen seurasta, mitä sitä arjessaankaan mukana roikuttaa.
Tyypillinen riidanhaluinen nainen taas vastaa. Eiköhän jokainen keksi itselleen sen mieluisamman harrastuksen, savenvalanta tai kesäkurssi nyt lähinnä esimerkkeinä, tosin ei sinunkaltaisillesi, jotka haluavat vain haastaa riitaa. Voithan sinä varmaan mennä vaikka banjoa soittamaan jos se on mieluisampaa. Kuka puhui miehen mukana ryyppyreissuille lähtemisestä? Jos ei ole suhteen alusta lähtien ollut mitään yhteistä, yhteisiä kavereita, yhteistä elämää, yhteistä tekemistä, yhteisiä harrastuksia niin mitä yhteistä on sitten ollut? Pelkät panohetket ja ehkä näistä panoista syntyneet lapset, jotka eivät kiinnosta kumpaakaan? Olettaako joku, että jos ei ole mitään yhteisen kiinnostuksen aihetta, niin sitten se jostain parin vuoden päästä pulpahtaa, että molemmille iskee himo vaikka kuviokelluntaan? Kyllä ne yhteiset aiheet liittyvät yhteisiin kiinnostuksiin ja yhteiseen elämään noin yleensä. Eikä aina tarvitse olla kylki kyljessä, vaan oikeasti antaa tilaa elää. Siitä se luottamus rakentuu, kun kumpikin voi elää rajoittamatta toisen elämää, mutta yhteisiä arvoja kunnioittaen. Meillä on miehen kanssa 20 vuotta yhteistä elämää takana, kummallakin omat harrastukset, silti kumpikin lähtee toisen mukana vaikka 1000 km:n päähän reissuun, jos vaikka jostain erikoisliikkeestä tai tapahtumasta saa juuri jotain mikä toiselle on tärkeää. Elämme toistemme tukena, innostuneena aina uusista asioita. Reissut ovat sitä erityistä aikaa, vuokrataan mökki tai asutaan hotellissa, toinen haluaa mennä vaikka johonkin erikoisliikkeeseen, toinen voi käydä sillä välin vaikka kukkakaupassa. Ei se yhteiselämä tarkoita sitä, että pitää kylki kyljessä ihastella tasan samaa asiaa tai kokea sama asia yhtäaikaa jos se ei kumpaakin kiinnosta. Sopikaa yhdessä laatuajasta joka on yhteistä, loppu sitten jotain muuta.
Huvittavaa, Kun ap on surullinen siitä, että mies selvästi aikatauluttaa hänet ulos vapaa-ajastaan ja priorisoi kaikkea muuta kuin parisuhdetta ja yhteistä aikaa, sä keuhkoat, miten kyllä sulla sulla sulla ja sun miehellä on hienosti sovittu laatuajasta, omasta ajasta ja on yhteiset arvot.
Ja kun ap on harmissaan siitä, että näin ei hänen parisuhteessaan ole, sä kehoitat häntä herättelemään ja näpsäyttelemään miestä.
Mä kehotan miettimään, saako tuosta parisuhteesta ja miehen menojen seuraamisesta todellakaan sitä mitä tahtoo.
Ja tiedoksi, mulla on kyllä parisuhde, jossa yhteinen aika on tärkeintä kaikesta. Mutta joo, kyllä me pannaankin sillä ajalla! Enemmän ainakin kun ravataan kukkakaupoissa ja erikoisliikkeissä, niissä voi käydä arjessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen täällä kuin moni muukin: miksi ollaan parisuhteessa, jos sen toisen seurassa oleminen on pakkopullaa?
Tuosta kesän aikataulusta, siinä on kuitenkin aika monta ns. pakollista menoa eli sukulaisjuhlat nyt ainakin on sellaisia, joita ei oikein voi skipata. Ja onhan kaverimökitkin kivoja. Toki minäkin vähän ihmettelen sitä, että miksi kaikki mökkeilyt ovat sellaisia, joihin kumppani ei ole tervetullut mukaan.
Minä taas mietin, miksi olla parisuhteessa, jos siitä on tehty vankila. En ole ikinä kuvitellut, että olen se ihminen, joka vastaa mieheni aivan kaikenlaisiin tarpeisiin kaikissa tilanteissa. En voi olla miespuolinen kaveri, en ole kätevä puuseppä, en ollut mukana mieheni lapsuus- ja nuoruusvuosissa voidakseni muistella niitä enkä osaa jutella asiantuntevasti jalkapallosta, vaikka miten yritän. Siksi en ole koskaan kuvitellut, että miehelle riittää pelkkä parisuhde ilman ulkopuolista maailmaa, vanhempiaan ja kavereitaan.
Kun on kaksi vuotta kärvistelty koronan takia, on menoja paljon enemmän kuin ennen. Minusta olisi kummallista, että nyt rajaisin miehen mahdollisuuksia nähdä kavereitaan, kun kaksi vuotta rajausta on tehnyt epidemia. Ja sama päinvastoin, jos mies kieltäisi minulta mökkireissut vedoten siihen, että emme koskaan ole yhdessä, niin luettelisin kahden vuoden ajalta kaikki ne tapahtumat, jotka peruttiin ja joiden vuoksi me olimme todella kahden.
Jokainen omalla tavallaan, mutta ei vihkiminen ainakaan minulle tarkoita sitä, että nyt saan päättää, miten toinen elää.
Jos sinua ihan aidosti ei haittaa että lähes kaikki viikonloput vietätte erikseen ( tai yhdessä siinä tapauksessa, että lähdet miehen mukaan hänen sukulaisilleen) , niin asia on ok. Aika montaa muuta se kuitenkin haittaa.
Sekin on ok, sitten on vaan etsittävä sellainen kumppani, jonka kanssa ollaan suurinpiirtein samoilla linjoilla yhteisen ajan vietosta ja sen määrästä.
Toisille se yhteinen aika on tärkeämpää kuin toisille. Minulla on mies, jota harvoin näkee viikonloppuisinkaan kotona kuin vähän kerrallaan. Mutta minä rakastan yksinoloa, joten meillä kuvio toimii. En myös itse kaipaisi miestä mukaan mökkiviikonlopulle, jota vietän kavereideni kanssa.
Teillä ei nyt toiveet ja tavat kohtaa, siksi olet harmissasi. Ei tuollainen meneminen itsessään ole väärin. Vaatii puhumista ja varmasti myös joidenkin asioiden hyväksymistä, että ns sopu tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:lle, mitä teette arkisin? Onko elämänne jotenkin viikonlopusta viikonloppuun putkessa menoa, jossa arki on kylmää kaurapuuroa ja viikonloppuna sitten jotain erilaista? Elätkö ainoastaan miehesi kautta? Onko sinulla omia ystäviä? Etkö keksi itsellesi mitään tekemistä ja odotat, että toinen sitten lahoaa seuranasi sohvalla? Kumpi tekee aloitteen yhteiselle aktiviteetille ja mitä se on normaalisti? Onko kumppanisi kenties yrittänyt saada sinut mukaan menoihin, mutta sinä mielummin lahnaat sohvalla siideri kädessä ja katsot telkkaa? Mikä erilaiseen vapaaajanviettoon on johtanut? Tuskin on tullut yllättäen?
Miksi sinä et voisi itse tehdä jotain hauskaa? Ota kaveri mukaan tai vaikka sisar tai äiti ja lähde vaikka risteilylle? Lähde kesäkurssille oppimaan savenvalantaa. Osallistu hiljaisuuden retriittiin tai lähde vaikka joogakurssille. Miksi oletat, että voit elää vain miehesi kautta vapaa-aikaa? Tee itse, koe, elä. Joskus sekin riittää, että alat itse tekemään, niin miestä alkaakin pian kiinnostaa missä menet.
Ja sekö ei ole miehen kautta elämistä, että rimpattaa mukana miehen ryyppyreissuilla? Ja juu, kaikkia meitä kiinnostaa savenvalanta ja kesäkurssit. Sekään ei ole miehen kautta elämistä, että keksii typerää ramppaamista, jotta herättäisi miehen mielenkiinnon?
Pskat, potkut persuksille ja sitten voi vapaasti vaikka lahnata sohvalla siiderin kanssa - hittoako se kenellekään kuuluu, jos niin tahtoo tehdä!
Jos puolisoa ei kiinnosta yhteinen vapaa-aika, kun molemmilla olisi tilaa ja aikaa nauttia toisen seurasta, mitä sitä arjessaankaan mukana roikuttaa.
Tyypillinen riidanhaluinen nainen taas vastaa. Eiköhän jokainen keksi itselleen sen mieluisamman harrastuksen, savenvalanta tai kesäkurssi nyt lähinnä esimerkkeinä, tosin ei sinunkaltaisillesi, jotka haluavat vain haastaa riitaa. Voithan sinä varmaan mennä vaikka banjoa soittamaan jos se on mieluisampaa. Kuka puhui miehen mukana ryyppyreissuille lähtemisestä? Jos ei ole suhteen alusta lähtien ollut mitään yhteistä, yhteisiä kavereita, yhteistä elämää, yhteistä tekemistä, yhteisiä harrastuksia niin mitä yhteistä on sitten ollut? Pelkät panohetket ja ehkä näistä panoista syntyneet lapset, jotka eivät kiinnosta kumpaakaan? Olettaako joku, että jos ei ole mitään yhteisen kiinnostuksen aihetta, niin sitten se jostain parin vuoden päästä pulpahtaa, että molemmille iskee himo vaikka kuviokelluntaan? Kyllä ne yhteiset aiheet liittyvät yhteisiin kiinnostuksiin ja yhteiseen elämään noin yleensä. Eikä aina tarvitse olla kylki kyljessä, vaan oikeasti antaa tilaa elää. Siitä se luottamus rakentuu, kun kumpikin voi elää rajoittamatta toisen elämää, mutta yhteisiä arvoja kunnioittaen. Meillä on miehen kanssa 20 vuotta yhteistä elämää takana, kummallakin omat harrastukset, silti kumpikin lähtee toisen mukana vaikka 1000 km:n päähän reissuun, jos vaikka jostain erikoisliikkeestä tai tapahtumasta saa juuri jotain mikä toiselle on tärkeää. Elämme toistemme tukena, innostuneena aina uusista asioita. Reissut ovat sitä erityistä aikaa, vuokrataan mökki tai asutaan hotellissa, toinen haluaa mennä vaikka johonkin erikoisliikkeeseen, toinen voi käydä sillä välin vaikka kukkakaupassa. Ei se yhteiselämä tarkoita sitä, että pitää kylki kyljessä ihastella tasan samaa asiaa tai kokea sama asia yhtäaikaa jos se ei kumpaakin kiinnosta. Sopikaa yhdessä laatuajasta joka on yhteistä, loppu sitten jotain muuta.
Niin? Tätähän juuri se apkin tahtoo, mutta saa mieheltä listan, jossa on koko kesä myyty jo, eikä hänelle sijaa.
Sun neuvo on, että ap keskittyy nyt vaan miehen herättelyyn ja kerää itselleen typerää tekemistä myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:lle, mitä teette arkisin? Onko elämänne jotenkin viikonlopusta viikonloppuun putkessa menoa, jossa arki on kylmää kaurapuuroa ja viikonloppuna sitten jotain erilaista? Elätkö ainoastaan miehesi kautta? Onko sinulla omia ystäviä? Etkö keksi itsellesi mitään tekemistä ja odotat, että toinen sitten lahoaa seuranasi sohvalla? Kumpi tekee aloitteen yhteiselle aktiviteetille ja mitä se on normaalisti? Onko kumppanisi kenties yrittänyt saada sinut mukaan menoihin, mutta sinä mielummin lahnaat sohvalla siideri kädessä ja katsot telkkaa? Mikä erilaiseen vapaaajanviettoon on johtanut? Tuskin on tullut yllättäen?
Miksi sinä et voisi itse tehdä jotain hauskaa? Ota kaveri mukaan tai vaikka sisar tai äiti ja lähde vaikka risteilylle? Lähde kesäkurssille oppimaan savenvalantaa. Osallistu hiljaisuuden retriittiin tai lähde vaikka joogakurssille. Miksi oletat, että voit elää vain miehesi kautta vapaa-aikaa? Tee itse, koe, elä. Joskus sekin riittää, että alat itse tekemään, niin miestä alkaakin pian kiinnostaa missä menet.
Miksi oletat ettei AP tee mitään omaa eikä hänellä ole kavereita?
Kerro myös, miksi hänen kannattaa olla sellaisessa parisuhteessa, jossa kaikki tekeminen pitää tehdä yksin tai muiden kavereiden kanssa kuin oman puolison?
Ja toki osa tehdäänkin , mutta sinun mielestäsi on ok että lähes kaikki tehdään erikseen.
Mitä tuosta saa , että sitä kannattaa jatkaa?
Eli taas päästään tähän yleiseen ratkaisuun, "jätä se sika"? Sekö on ratkaisu? Harvoin ongelma on vain toisessa, kun parisuhteessa on vähintään se kaksi, plus muut yhteiseloon kuuluvat ihmiset. Aina sinne tyytymättömyyteen vie kaksi polkua, tuskin AP:n mies on yhtään sen onnellisempi loppupeleissä. AP keskittää voivottelunsa miehen aikataulun ympärille, ei kerro mitään muuna aikana tapahtuvista, joten pakostakin jää kuva, että mitään yhteistä ei ole, mutta kumpaa ei kiinnosta toisen menot? Kovin helposti täälläkin tarjotaan mustavalkoista kuvaa, eli jos et sinä, niin en sitten minäkään. No, ehkä kannattaakin jättää se sika, mutta kumpi tässäkin parisuhteessa sen sian jättää?, eihän se oman elämäntilanteen selvitys kuitenkaan ole mikään vauvapalstan huutoäänestys, vaan jokainen itse sen päätöksen tekee. Toivon mukaan kuitenkin keskustelleen myös puolison kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:lle, mitä teette arkisin? Onko elämänne jotenkin viikonlopusta viikonloppuun putkessa menoa, jossa arki on kylmää kaurapuuroa ja viikonloppuna sitten jotain erilaista? Elätkö ainoastaan miehesi kautta? Onko sinulla omia ystäviä? Etkö keksi itsellesi mitään tekemistä ja odotat, että toinen sitten lahoaa seuranasi sohvalla? Kumpi tekee aloitteen yhteiselle aktiviteetille ja mitä se on normaalisti? Onko kumppanisi kenties yrittänyt saada sinut mukaan menoihin, mutta sinä mielummin lahnaat sohvalla siideri kädessä ja katsot telkkaa? Mikä erilaiseen vapaaajanviettoon on johtanut? Tuskin on tullut yllättäen?
Miksi sinä et voisi itse tehdä jotain hauskaa? Ota kaveri mukaan tai vaikka sisar tai äiti ja lähde vaikka risteilylle? Lähde kesäkurssille oppimaan savenvalantaa. Osallistu hiljaisuuden retriittiin tai lähde vaikka joogakurssille. Miksi oletat, että voit elää vain miehesi kautta vapaa-aikaa? Tee itse, koe, elä. Joskus sekin riittää, että alat itse tekemään, niin miestä alkaakin pian kiinnostaa missä menet.
Ja sekö ei ole miehen kautta elämistä, että rimpattaa mukana miehen ryyppyreissuilla? Ja juu, kaikkia meitä kiinnostaa savenvalanta ja kesäkurssit. Sekään ei ole miehen kautta elämistä, että keksii typerää ramppaamista, jotta herättäisi miehen mielenkiinnon?
Pskat, potkut persuksille ja sitten voi vapaasti vaikka lahnata sohvalla siiderin kanssa - hittoako se kenellekään kuuluu, jos niin tahtoo tehdä!
Jos puolisoa ei kiinnosta yhteinen vapaa-aika, kun molemmilla olisi tilaa ja aikaa nauttia toisen seurasta, mitä sitä arjessaankaan mukana roikuttaa.
Tyypillinen riidanhaluinen nainen taas vastaa. Eiköhän jokainen keksi itselleen sen mieluisamman harrastuksen, savenvalanta tai kesäkurssi nyt lähinnä esimerkkeinä, tosin ei sinunkaltaisillesi, jotka haluavat vain haastaa riitaa. Voithan sinä varmaan mennä vaikka banjoa soittamaan jos se on mieluisampaa. Kuka puhui miehen mukana ryyppyreissuille lähtemisestä? Jos ei ole suhteen alusta lähtien ollut mitään yhteistä, yhteisiä kavereita, yhteistä elämää, yhteistä tekemistä, yhteisiä harrastuksia niin mitä yhteistä on sitten ollut? Pelkät panohetket ja ehkä näistä panoista syntyneet lapset, jotka eivät kiinnosta kumpaakaan? Olettaako joku, että jos ei ole mitään yhteisen kiinnostuksen aihetta, niin sitten se jostain parin vuoden päästä pulpahtaa, että molemmille iskee himo vaikka kuviokelluntaan? Kyllä ne yhteiset aiheet liittyvät yhteisiin kiinnostuksiin ja yhteiseen elämään noin yleensä. Eikä aina tarvitse olla kylki kyljessä, vaan oikeasti antaa tilaa elää. Siitä se luottamus rakentuu, kun kumpikin voi elää rajoittamatta toisen elämää, mutta yhteisiä arvoja kunnioittaen. Meillä on miehen kanssa 20 vuotta yhteistä elämää takana, kummallakin omat harrastukset, silti kumpikin lähtee toisen mukana vaikka 1000 km:n päähän reissuun, jos vaikka jostain erikoisliikkeestä tai tapahtumasta saa juuri jotain mikä toiselle on tärkeää. Elämme toistemme tukena, innostuneena aina uusista asioita. Reissut ovat sitä erityistä aikaa, vuokrataan mökki tai asutaan hotellissa, toinen haluaa mennä vaikka johonkin erikoisliikkeeseen, toinen voi käydä sillä välin vaikka kukkakaupassa. Ei se yhteiselämä tarkoita sitä, että pitää kylki kyljessä ihastella tasan samaa asiaa tai kokea sama asia yhtäaikaa jos se ei kumpaakin kiinnosta. Sopikaa yhdessä laatuajasta joka on yhteistä, loppu sitten jotain muuta.
Sinun ja apn tilannetta voisi lähinnä verrata toisiinsa jos sinä aina lähtisit miehesi mukaan 1000km päähän ostamaan hänelle tärkeää juttua mutta hän ei lähtisi sinun ,koska hänellä ei olisi siihen koskaan aikaa.
Että ei oikein osunut tuo sinun apn ongelman vähättely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:lle, mitä teette arkisin? Onko elämänne jotenkin viikonlopusta viikonloppuun putkessa menoa, jossa arki on kylmää kaurapuuroa ja viikonloppuna sitten jotain erilaista? Elätkö ainoastaan miehesi kautta? Onko sinulla omia ystäviä? Etkö keksi itsellesi mitään tekemistä ja odotat, että toinen sitten lahoaa seuranasi sohvalla? Kumpi tekee aloitteen yhteiselle aktiviteetille ja mitä se on normaalisti? Onko kumppanisi kenties yrittänyt saada sinut mukaan menoihin, mutta sinä mielummin lahnaat sohvalla siideri kädessä ja katsot telkkaa? Mikä erilaiseen vapaaajanviettoon on johtanut? Tuskin on tullut yllättäen?
Miksi sinä et voisi itse tehdä jotain hauskaa? Ota kaveri mukaan tai vaikka sisar tai äiti ja lähde vaikka risteilylle? Lähde kesäkurssille oppimaan savenvalantaa. Osallistu hiljaisuuden retriittiin tai lähde vaikka joogakurssille. Miksi oletat, että voit elää vain miehesi kautta vapaa-aikaa? Tee itse, koe, elä. Joskus sekin riittää, että alat itse tekemään, niin miestä alkaakin pian kiinnostaa missä menet.
Miksi oletat ettei AP tee mitään omaa eikä hänellä ole kavereita?
Kerro myös, miksi hänen kannattaa olla sellaisessa parisuhteessa, jossa kaikki tekeminen pitää tehdä yksin tai muiden kavereiden kanssa kuin oman puolison?
Ja toki osa tehdäänkin , mutta sinun mielestäsi on ok että lähes kaikki tehdään erikseen.
Mitä tuosta saa , että sitä kannattaa jatkaa?Eli taas päästään tähän yleiseen ratkaisuun, "jätä se sika"? Sekö on ratkaisu? Harvoin ongelma on vain toisessa, kun parisuhteessa on vähintään se kaksi, plus muut yhteiseloon kuuluvat ihmiset. Aina sinne tyytymättömyyteen vie kaksi polkua, tuskin AP:n mies on yhtään sen onnellisempi loppupeleissä. AP keskittää voivottelunsa miehen aikataulun ympärille, ei kerro mitään muuna aikana tapahtuvista, joten pakostakin jää kuva, että mitään yhteistä ei ole, mutta kumpaa ei kiinnosta toisen menot? Kovin helposti täälläkin tarjotaan mustavalkoista kuvaa, eli jos et sinä, niin en sitten minäkään. No, ehkä kannattaakin jättää se sika, mutta kumpi tässäkin parisuhteessa sen sian jättää?, eihän se oman elämäntilanteen selvitys kuitenkaan ole mikään vauvapalstan huutoäänestys, vaan jokainen itse sen päätöksen tekee. Toivon mukaan kuitenkin keskustelleen myös puolison kanssa.
Aika usein miehet, joilla on vilkas seuraelämä kaveripiireineen ja suoraan sanovat, että eivät halua vaimoa mukaan, ovat ihan tyytyväisiä siihen kuvioon, että he suunnittelevat menonsa ja kotona hoitaa toinen kaikki arjen asiat.
Sä et onneksesi tähän ole törmännyt, mutta monet on. Niin että sun on helppo olla ylimielisen kuuloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi puolisollani ei ole sellaista kaveria tai kavereita, jonka tai joiden kanssa olemisen panisi etusijalle ennen omaa perhettä tai minua. Ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset laske noita "menen mukaan" yhteisiksi asioiksi? 300km päässä ja menette yhdessä, sehän on yhteinen viikonloppu vaikka siihen jotkut häät sisältyisikin. Kannattaa myös alkaa elää viikollakin eikä vaan tuijottaa viikonloppuja, varsinkin kesällä. Itse olen töissä 2/3 viikonlopuista, myös kesällä, joten joo en ihan ymmärrä tuota kitinää nyt.
No just tuo. Ja eikö se ole teidän yhteinen viikonloppu, jos menette jonnekin häihin. Eihän siellä hääjuhlissa koko viikonloppua olla. Tuota vähän ihmettelen, miksi rällää niin paljon kavereiden kanssa, oletteko kovinkin nuoria? Miksi esim. festareille on mentävä omien kavereiden kanssa, miksi et mahdu siihen mukaan tai miksi ette mene yhteisten kavereiden kanssa.
Ihmettelin ihan samaa. Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin, löytyy se hotelli jostain 50 km säteellä (todennäköisesti, kohta joku kirjoittaa, että ei heillä ainakaan, osa meistä on asunut lapsuutensa alueella, jossa ei ole edes ajokelpoisia teitä) ja jos yo-juhlat ovat lauantaina, voi sen jälkeen viettää sen hotelliviikonlopun ihan kahdestaan.
Tuohon "rällätään kavereiden kanssa" totean, että monella on iso kaveripiiri ja omanlaisiaan perinteitä. Esimerkiksi minulla on jo vuosia ollut tapana viettää juhannus tietyn porukan kanssa tietyllä mökillä eikä siihen ole tullut muutosta, vaikka ikää on jo yli 30v. Toinen perinne on viikonloppuvaellus heinäkuussa kahden opiskelukaverini kanssa, heitä en näe käytännössä koskaan muuten. Tuossa ap:n listassa näkyi se, että miehellään on laaja kaveripiiri ja yhteistä tekemistä kanssaan, ap:n kanssa ollaan viikot ja miehen mielestä se on hyvää yhteistä aikaa.
Täytyy kyllä kysyä, että onko tuo juhannusperinne sellainen, jonne sinun kumppanilla ei ole tulemista? Et siis koskaan voisi minään vuonna kuvitella viettäväsi juhannusta kumppanisi tavalla? Itsellä myös iso kaveripiiri ja niin on miehellänikin, mutta ollaan kyllä hienosti soljuttu mukaan toistemme "perinteisiin" tässä vuosien saatossa.
Kumppaneita ei ole kielletty, mutta ei kukaan koskaan ole tuonut ketään mukanaan. Muutama vuosi sitten yksi meistä vain käväisi juhannuspäivänä esittelemässä perheensä uusinta tulokasta, mutta muuten ollaan omalla porukalla.
Itse en halua viettää juhannusta puolisoni tavalla eli töissä, mutta jos se olisi hänelle todella tärkeä asia, niin tietenkin yrittäisin saada juhannukselle jonkun työkeikan. En vain oikein tiedä, olisiko minusta vaikka kaupan kassalle tai johonkin hoivatyöhön.
Ootko mun miehen kaveriporukassa - "kumppaneita ei ole kielletty" mutta annas jos kumppani tulee sinne mökille - tehdään kyllä selväksi että häntä ei kaivattu sinne 😂 Yksin koko viikonloppu, kun "tiivis kaveriporukka" ei edes vastaa ulkopuolisen tyttöystävän keskustelunavauksiin.
Mun mielestä tämä on aivan outo porukka. Miksi niitä vanhoja on omalla naisporukalla juuri juhannuksena muisteltava, kun selvästi elämäntilanteet on muuttunut, eikö joku muu kesävkonloppu kelpaa?
Mutta trölleröhän tämä oli, kukaan nainen ei viittaa toisen naisen puolisoon nimikkeellä nyxä - ellei tää sit ole joku lesboporukka.
Juu mulle olisi kyllä äkkiä entinen semmoinen kaveripiiri, joka ei ymmärtäisi, että en vuosi toisensa jälkeen ole erossa lapsistani juhannuksena! Omasta lapsuudesta rakkaimpia muistoja on juhannukset juuri, oli oma perhe ja serkkuja, todellakin tahdon sen omillekin lapsille antaa.
Aivan pois maailmasta ajatus, että istuisin jossain mökillä jonkun naisporukan kanssa kälättämässä ja omat lapset viettää juhannusta muiden kanssa. Ei taida montaa naista olla, joka näin elämänsä priorisoi.
En tosin tunne tämmöisiä miehiäkään.
Kälättämässä?
Ei meidän juhannuksessa ole mitään pakko-osallistumisia, aikaa sitten tehtiin selväksi, että ne tulevat paikalle, jotka tulevat. Yhdelläkään meistä ei ole mitään isoja perhejuhannuksia perinteenä, joten emme ajattele niin, että tämä on jotenkin lapsilta tai suvulta pois.
Juhannus on yksi pitkä viikonloppu keskellä kesää, monelle kesäloman alku. Monet on festareilla, monet perheen kanssa kaupungissa, monet sukumökillä jne. eli tapoja on monenlaisia, meille tämä on sopiva ja mukava. Lasten kanssa ehtii olemaan 51 viikonloppuna, ei ole käynyt mielessä, että he jotenkin erityisesti tästä kärsivät. Ei heilläkään ole sukujuhannuksia! Tai mistä minä muiden lapsista tiedän, omillani ei ainakaan.
Näin me ollaan erilaisia. Me taidettais kyllä olla miehen kanssa molemmat toistemme ex-kumppaneita, jos jompikumpi jäisi aina juhannuksena yksin lasten kanssa, ja toinen rälläisi kavereidensa kanssa jossakin . Ja olisi siinä varmaan lapsetkin aika ihmeissään. Ei meidän vanhemmatkaan kyllä olisi ottaneet lapsia hoidettavakseen juhannuksena, että päästäisiin yksin tai erikseen jonnekin festareille. Olisivat varmaan ohjanneet jonnekin parisuhdekurssille.
Vaikka trolliksi luulisi, niin kyllä oikeasti näitä ihmisiä on, jotka ei näe mitään syytä muuttaa elämäänsä yhtään sen vuoksi, että ovat lapsia tekaisseet. Johan siitä kertoo apn aloituskin, ei tuokaan mies takuulla elämäänsä aio uusiksi aikatauluttaa lasten vuoksi.
Jotkut oikeasti pitävät tärkeämpänä pitää kynsin hampain kiinni jostain nuoruuden tradiotiosta kuin luoda omille lapsilleen vastaavia.
Kai siinä on joku haikailu taustalla, eli voidaan vuosikymmen toisensa jälkeen ihastella, miten mä etkä sä oo muuttunut ihqu miksikään. Onneksi oma kaveripiiri taas ihastelee sitä, miten paljon on muuttunut. Lisäksi en kyllä jaksaisi mitenkään kerran vuodessa lähteä jankkaamaan jotain vanhojen muistelua. Paljon mieluummin kuulen, mitä ystäville kuuluu tänään. Ja se voidaan tehdä muulloinkin kuin justiin hih hih ihan samalla lailla kuin viistoistavuotiaina.
No kyllä sua trolliksi luulee. Tai sitten olet katkera siitä että muut viettävät edelleen kivoja juhannuksia kavereidensa kanssa, kun sinä juot tervaa lasten kanssa lasten ehdoilla.
Ikävää, että koet perhe-elämän ja lapset noin kamalana asiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun on vaikea ymmärtää, miten joillekin kaverit on niin kauhean tärkeitä, että ne menee lasten ja oman kumppanin ohi. Itselle perhe on se tärkein, ja menee kavereiden ohi kaikissa asioissa. Tottahan se on hienoa, että on ystäviä, mutta tärkeysjärjestys on tämä.
En ymmärrä mitä oikein valitat. Miksi mies haluaisi viettää ylimääräistä aikaa sinun kanssasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miehellä ei ole mitään kiinnostusta viettää aikaa sinun kanssasi. Tarvitseeko tätä selvemmin sanoa? Tee omat johtopäätöksesi asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä on "venetsialaiset"?
Veneilykauden päättäjäiset
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä oikein valitat. Miksi mies haluaisi viettää ylimääräistä aikaa sinun kanssasi?
Miksi asutaan yhdessä jos ei vietetä aikaa yhdessä. Ollaan kitupiikkejä, säästetään asumiskuluissa kun asutaan saman katon alla, sekö on se syy.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä oikein valitat. Miksi mies haluaisi viettää ylimääräistä aikaa sinun kanssasi?
Miksi hän sitten ei eroa? Miksi hän on yhtään aikaa apn kanssa?
Ota selvää,pettääkö tuo lusmu sinua- merkit viittaavat siihen. Tai ei enää pelaa miessysteemit,niin pakoilee. Jotain on vialla,parempi ottaa selvää. Voi olla vain joku hankala vaihe elämässä myös,ahdistaa jokin. Pelaako uhkapelejä tms..
Minun kanssani miehesi viettää kolme viikonloppua, mutta ei se mitään juhlaa tule olemaan. Miehesi sikamaisissa tavoissa, impotenssissa ja kepulaisuudessa tulee jälleen olemaan kestämistä, peseytymistäkin retku saisi harrastaa useammin.
Miksi oletat ettei AP tee mitään omaa eikä hänellä ole kavereita?
Kerro myös, miksi hänen kannattaa olla sellaisessa parisuhteessa, jossa kaikki tekeminen pitää tehdä yksin tai muiden kavereiden kanssa kuin oman puolison?
Ja toki osa tehdäänkin , mutta sinun mielestäsi on ok että lähes kaikki tehdään erikseen.
Mitä tuosta saa , että sitä kannattaa jatkaa?