Ero vai ei?
En osaa paremmin aloittaa
Taustaa:
Olemme kolmekymppinen pariskunta jolla kaksi lasta, talot, autot jne kaikki hyvin.
Miehelläni on takanaan yksi aiempi avioliitto josta yksi lapsi, hän on tärkeä osa perhettämme ja on meillä joka toinen viikko, rakastan häntä ja suhteemme on hyvä.
Miehen suhde ex-vaimoon on huono, ero riitaisa joka sisälsi paljon henkistä väkivaltaa. Ex-vaimo on pettänyt useita kertoja ja rehvastellut eron aikana näistä avoimesti jne.
Tämä luonnollisesti jättänyt mieheeni jälkensä. Hän on hyvin herkkä tälläiselle asioille ja ymmärrän sen.
En ole koskaan antanut mitään syytä epäillä itseäni, meillä on hyvin aktiivinen seksielämä, tiedän mieheni rakastavan minua syvästi ja minä häntä.
Ongelma näyttäytyy kuitenkin arjessamme usein.
En voi puhua kenestäkään miehestä mitään, varsinkaan ulkonäöstä. Voisin hyvin vitsailla vaikka jostain leffatähdestä mutta tiedän että asiasta tulisi riita.
Jos olen ulkona ystävien kanssa tiedän hänen miettivän ja epäilevän minua. Koska tulen ja kenen kanssa olen jne.
Hän ei ole mikään kyttäävä hullu tai halua rajoittaa menemisiäni mutta alitajuntaisesti on aina huolissaan.
Olemme puhuneet asiasta. Tilanne on kuitenkin itselleni hyvin kuormittava. Kärsin siitä että minuun ei luoteta ja koen että joudun varomaan sanomisiani.
Korostan että hän ei ole mikään hakkaava hullu mutta että hän tunnetasolla loukkaantuu ja kärsii tälläisissä tilanteissa.
Meillä on todella paljon hyvää yhdessä ja rakastan miestäni. Mietin silti että onko tämä ongelma vielä kymmenen vuoden päästäkin? Koska voi vaatia toista luottamaan sinuun? Onko toisilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Nainen menisi terapiaan, jos olisi tuollainen tausta, joka pilaa nykyisen liiton.
Mies ei mene.
Ero on ainoa ratkaisu.
Hän on käynyt. Tilanteeseen liittyy varmaan pohjimmiltaan epävarmuus itsestä.
Tiedän että hän sietänyt kamalaa käytöstä lapsen vuoksi ja se jättänyt jälkensä, ymmärrän tämän kyllä. Mutta toivoisin syvästi ettei tämä ongelma olisi käsillä jatkuvasti, siis viikottain. Että koen joutuvani lepyttelemään toista vaikka en ole tehnyt yhtään mitään.
Ap
Tuo ei minulle olisi syy erota. Voit muuttaa omaa suhtautumistasi ja olla rennompi asian suhteen, mutta ennen kaikkea tietysti auttaisi, jos mies yrittäisi myös työstää tätä asiaa. Mitä hän sanoo asiasta?
Minä suuttuisin jos jatkuvasti epäillään ilman syytä.
Lopeta lepyttely. Suhtaudu vain asiallisesti ja kerro asiat niin kuin ne ovat.
Terapiaakin on monenlaista. Kannattaa kokeilla psykodynaamista terapiaa ja myös parisuhdeterapiaa. En heittäisi vielä kirvestä kaivoon, mutta nyt on kyllä niin, että sinun pitää voida jatkossa mennä ja puhua normaalisti. Eli tilanne ei voi tuollaisena jatkua.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei minulle olisi syy erota. Voit muuttaa omaa suhtautumistasi ja olla rennompi asian suhteen, mutta ennen kaikkea tietysti auttaisi, jos mies yrittäisi myös työstää tätä asiaa. Mitä hän sanoo asiasta?
Ei se oikeastaan ole siis minullekaan. Tunnen tottakai pahaa mieltä siitä että hän kokee näin, en halua että hän kantaa tälläisiä ajatuksia mukaan tai pelkää kun olen jossain jne.
Hän sanoo että luottaa mutta silti hänen käytös kertoo muuta.
Ap
Riita jos puhut leffatähdestä?
Mikä siinä on, että naisen pitää parisuhteessa ollakseen kestää aivan idioottimaista käytöstä miehen taholta? Ja puolustella häntä, ymmärtää, hyvitellä loputtomiin. Ei helevetti sentään.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta lepyttely. Suhtaudu vain asiallisesti ja kerro asiat niin kuin ne ovat.
Kiitos, tämä on varmasti järkevintä.
Kyllä sinulla on oikeus sanoa tästä asiasta tiukastikin miehellesi, jopa sanella ehtoja sen suhteen mitä asiaan liittyvää puhetta et halua kuulla hänen suustansa. Eli nostat tämän asian uudestaan puheenaiheeksi ja käsiteltäväksi, tällä kertaa vaikka saatesanoilla: "Olen jo pitemmän aikaa erilaisista merkeistä huomannut ja pistänyt merkille, että sinä et vieläkään luota minuun. Alan olla todella kyllästynyt tähän tilanteeseen ja toivon että se ratkeaa tavalla tai toisella. Jatkuvat epäilyksesi saa minut stressaantuneeksi jne."
Lisäksi voit kehottaa häntä hakemaan apua itsellensä terapiasta tms. Lisäksi voit haastaa häntä hieman, kysyä häneltä että oletko koskaan antanut hänelle syytä epäillä omaa rehellisyyttäsi asian suhteen. Sekä tietenkin mainita siitä, että sinä et ole syyllinen hänen exänsä toimintaan ja että sinun ei siitä tulisi kärsiä.
Sano sille vitsillä jos kysyy, että olit harrastamassa ryhmäseksiä.
Sit jos se loukkaantuu, niin sano että säkin loukkaannut kun kyselee jatkuvasti.
Miehen pitäisi ymmärtää, että hänen käytös ei ole oikea ja luulen, että puhumalla ja huumorilla se voi selvitä.
Jos taas annat asian olla ja yrität mielyttää hänen vainoharhaisuuttaan, niin tilanne pahenee.
joo. omapa on omasoppanne.
sitä syö mitä keittää? eikö.
bon appetite, vaa teille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta lepyttely. Suhtaudu vain asiallisesti ja kerro asiat niin kuin ne ovat.
Kiitos, tämä on varmasti järkevintä.
Mä luulen kans, itse jäin vastaavassa tilanteessa kävelemään munankuorilla ja välttelemään toista häiritseviä asioita ja tilanteita, eikä se sillä parantunut. Alkoi mennä vaan pahemmaksi itse asiassa se epäily sitä enemmän yritin sitä ymmärtää ja kestää taas jos miettii sitä viisautta että parisuhteessa pitäisi olla paremmin kuin yksinään jotta se olisi järkevää. Kyllä siltä kantilta mulla voittaa sinkkuus ilman kenenkään turhia vahtaamisia, epäilyjä tai mielensä pahoittamisia. Kissa pöydälle missä rajat menee ja kuinka asiat on. Eri
Itselläni on vaikea avioero takana, siitä on parisen vuotta. Ex vaimo petti todella pahasti minua ja perhettämme. Erosta tuli vaikea tuon salasuhteen vuoksi ja ero rikkoi minut pahasti. En usko, että tulen tuosta koskaan selviämään niin, että se olisi kokonaan taakse jäänyttä. Ero tulee olemaan osa elämääni aina, niin pahasti se minuun sattui, perhe ja lapset olivat minulle hyvin tärkeitä. Perheemme rikkoutuminen ja lasten kipu erosta särki sydämeni.
Luulen kuitenkin, että jossain vaiheessa pystyn elämään asian kanssa. Mitä tulee mahdolliseen uuteen suhteeseen, niin miksi epäilisin uutta puolisoa? Ei hän ole minua pettänyt.
Sanot miehellesi, että olet eri ihminen kuin nen ex. Sinuun voi luottaa. Eikä se näyttelijä sieltä valkokankaalta hyppää sinun sänkyysi. Jos miehellä on luulotauti, se ei ole sinun ongelmasi, vaan hänen. Sinun ei myöskään pidä ottaa itseesi miehen puheita. Hän ei pysty tällä hetkellä parempaan. Hyväksy hänet omine vammoineen.
Miehellä on luottamus pula ja vaikea luottaa historiansa takia. Hänen tulisi käsitellä ja työstää asiaa eli luottaa. Eikä pelätä et satutat sinäkin häntä.
Kiitos paljon kaikille kommenteista :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sano sille vitsillä jos kysyy, että olit harrastamassa ryhmäseksiä.
Sit jos se loukkaantuu, niin sano että säkin loukkaannut kun kyselee jatkuvasti.
Miehen pitäisi ymmärtää, että hänen käytös ei ole oikea ja luulen, että puhumalla ja huumorilla se voi selvitä.
Jos taas annat asian olla ja yrität mielyttää hänen vainoharhaisuuttaan, niin tilanne pahenee.
Tämä on kyllä totta, ja sanoisin samaa kun tämä kommentoija.
Naisilla on noita ikäkriisejä. Menee liian hyvin kotona, joten kaivataan jotain jännitystä ja elämää suurempaa. Yritetään paeta arkea johonkin fantasiamaailmaan ja löytää mysteerinen Don Juan.
Tämä typerä yliarvostettu elokuva "Tuulen viemää" on sekin 4-tuntia naisen oikuttelua.
Nainen menisi terapiaan, jos olisi tuollainen tausta, joka pilaa nykyisen liiton.
Mies ei mene.
Ero on ainoa ratkaisu.