Miten saisin potkua elämääni?
Tuntuu, että elämäni on kauhean tylsää. Todella harvoin on hetkiä, jolloin ei toivoisi olevansa muualla tai ei odottaisi, että päivä olisi lopussa.
Uusia harrastuksia on vaikea aloittaa, kun on aina lastenhoito-ongelma. Yksikseen kotona harrastettavia asioita olen jo aivan kurkkuani myöten täynnä. Lapset ovat niin pieniä vielä, että heidän kanssaan puuhailu on lähinnä puistossa käyntiä ja sen sellaista eikä se oikein riitä aikuisen virikkkeeksi. Päivät ovat aina samanlaisia ja harvoin on jotain mitä odottaa.
Ennen kaikkea olen tosi yksinäinen. Suurin osa ystävistä lakkasi pitämästä yhteyttä avioeroni jälkeen, vaikka itse yritin ylläpitää ystävyyssuhteita. Voi mennä päiviä, ettei kukaan soita tai lähetä edes tekstaria. Joskus mietin, että jos minulle tapahtuisi jotain, niin kauanko menisikään ennen kuin kukaan alkaisi kaivata meitä.
Tuntuu, että elämäni on tapahtumattomuutta täynnä.
Kommentit (4)
Mullakin oli tuo vaihe, sitten aloitin opinnot ensin niin, että lapset olivat kotona kanssani, nykyään opiskelen kokonaan kodin ulkopuolella ja lapset tarhassa/koulussa.
Kyllä se elämä siitä vilkastuu. :) Mullakin on kalenteri täynnä kaikenlaisia tapahtumia niin paljon, etten ehdi kaikissa käydäkään. :p
sitten mietit miten voisit sellaisen elämän saada, teet suunnitelman jota alat toteuttaa. Aikaa siihen voi mennä mutta on tutkittu juttu, että ihmiset ovat onnellisempia jos heillä on elämässä joku tavoite jota kohden kulkea.
Kyllä sitä erilaista tekemistä löytyy lastenkin kanssa jos vain jaksaa hakea. Onko paikkakunnallasi elokuvateattereita, joissa olisi lastennäytöksiä? Seurakunnat järjestää paljon erilaista toimintaa, yksinhuoltajillekin. On leirejä ja perhekerhoja.
Erilaisia tapahtumia on myös paljon, on konsertteja, taidenäyttelyjä, teattereita. Osa on ilmaisiakin, ettei aina vaadi edes rahaa nämä tekemiset. Etsipäs netistä lähiympäristösi nähtävyydet esim. eläinpuistot.
Lippupalvelun tai lippupisteen sivuilta löytyy paikkakuntasi lastentapahtumat.
Olen yrittänyt itsekin vähän puoliväkisin vääntäytyä tekemään jotain pientä ja erilaista lasten kanssa.
Niinkin pieni asia, kun tavallisen kävelyn tilalla käy katsomassa lähitilalla hevosia tai syöttämässä sorsia, piristää mieltä kummasti kun katsoo lasten iloa.
Toivottavasti näistä oli apua.
tai sitten ihan oikeasti alat harrastaa jotain tai opiskella. Lapsenhoitoapua on myös maksullista ja itse käytän sitä surutta kahdesti viikossa, että pääsen oman harrastukseni pariin. On ollut joka pennin arvoista.