Lue keskustelun säännöt.
Tulee aina vähän haikea olo, kun puhuu iäkkään äidin kanssa
30.05.2022 |
On äidin kanssa niin kivoja juttuja ja mukavaa aina. Hän on ihana, kiltti ja sydämellinen ihminen, jolla on mahtava huumorintaju ja aina positiivinen. Vielä 77-vuotiaana myös aktiivinen liikkumaan ja touhuilemaan. Asuu ja pärjää yksin ainakin vielä toistaiseksi. Nykyään aina, kun ollaan juteltu ja on ollut kivaa niin tulee vähän haikea ajatus, että kuinkahan kauan aikaa vielä voidaan jutella ja jonain päivänä häntä ja kivoja juttuja ei enää ole. Näin 44-vuotiaana itse on vasta alkanut sisäistämään sen, että äiti on jo iäkäs, eikä elä loputtomiin. Luonnollistahan se on, mutta näin vain aina tulee mieleen. Onneksi pidetään päivittäin yhteyttä.
Kommentit (10)
Sitähän ei koskaan tiedä kuka lähtee ensin, entä jos huomenna olisi sinulla viimeinen päivä. Elämä on pienestä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua ajatella aikaa, kun äitiä ei enää ole. Silloin ihanat muistot nousevat kultaakin arvokkaammiksi. Kunpa voisi aikakoneella mennä lapsuuteen, kun oli itse lapsi ja äiti vielä
nuori. Ja oli muutkin läheiset vielä olemassa. Yhteisiä jouluja, kesiä, kivoja retkiä, syntymäpäiviä, niitä kun saisi viettää uudestaan. Aika todella menee nopeasti. Nuorena sitä ei ymmärtänyt. Yksi kymmenen vuottakin on kuin silmänräpäys. Nyt vain yrittää nauttia jokaisesta päivästä kerrallaan itse jo keski-ikäisenä ja äiti vanhuksena.
Vierailija kirjoitti:
On yllättävä hetki kun tajuaa että oma vanhempi onkin vanhus. Kun sen on aina aiemmin nähnyt vaan isänä/äitinä.
Minulle tämä hetki koitti tänä keväänä. On talven aikana mennyt yhtäkkiä kaikella tavalla kunto alaspäin. Laihtunut, mennyt kumaraksi, liikkuminen kuin vanhuksella epävarmaa. Ja valitettavasti myös muistiongelmia ilmennyt.
Ole kiitollinen noista hyvistä muistoista. Esim mulla niitä ei ole, oma äitini on hirveä. Ilkeä väkivaltainen lapsenhakkaaja, narsistinen julmuri, aina yrittää kaikin tavoin loukata, satuttaa, vahingoittaa lapsiaan.
Sä olet saanut jo todella paljon, ja ammennat siitä rakkaudesta koko elämäsi ajan. Me kaikki ei saatu ollenkaan rakkautta äidiltämme, ja meidän elämämme on siksi kamppailua.
En ole kohta 8 vuoteen kuullut äidistäni mitään, hän kun päätti noin vaan hylätä lapsensa ja lapsenlapset.
Vierailija kirjoitti:
Ole kiitollinen noista hyvistä muistoista. Esim mulla niitä ei ole, oma äitini on hirveä. Ilkeä väkivaltainen lapsenhakkaaja, narsistinen julmuri, aina yrittää kaikin tavoin loukata, satuttaa, vahingoittaa lapsiaan.
Sä olet saanut jo todella paljon, ja ammennat siitä rakkaudesta koko elämäsi ajan. Me kaikki ei saatu ollenkaan rakkautta äidiltämme, ja meidän elämämme on siksi kamppailua.
En ole kohta 8 vuoteen kuullut äidistäni mitään, hän kun päätti noin vaan hylätä lapsensa ja lapsenlapset.
Voi, että 😢 Ihan aidosti kosketti tämä kirjoitus. Minulla elämässä ollut vaikka mitä vaikeuksia, mutta hyvä äiti on aina ollut ja varmasti siksi olenkin selvinnyt. Olen kyllä kiitollinen siitä. Ja tiedän, ettei kaikilla ole niin.. vilpittömästi otan osaa 🙏🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat hyvissä ajoin jo yrittäneet manipuloida sillä ja hyväksikäyttää kiltteyttä, saada väkivallan ja muun hirveän käytöksen anteeksi siksi että joskus kuolevat -_-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On yllättävä hetki kun tajuaa että oma vanhempi onkin vanhus. Kun sen on aina aiemmin nähnyt vaan isänä/äitinä.
Minulle tämä hetki koitti tänä keväänä. On talven aikana mennyt yhtäkkiä kaikella tavalla kunto alaspäin. Laihtunut, mennyt kumaraksi, liikkuminen kuin vanhuksella epävarmaa. Ja valitettavasti myös muistiongelmia ilmennyt.
Tänä keväänä itsekin havahduin. Äidillä oli kylläkin ohimenevää kremppaa, mutta ehdin säikähtää sitä ja kävin läpi syvästikin tunteita ja hyväksymistä asiaan, että äiti on jo vanha ja mitä vain voi ilmaantua. Tilanne siitä parani, mutta oli minulle herätys unestani. Nyt osaan ajatella paljon realistisemmin ja varautua mitä voi olla tulossa.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella kaunis ja lämin kirjotus. Moni hylkää äitinsä jo kun jää eläkelle. ja opeta lapsen lapsetkin ei saa häiritä mummoa. Tarpeksi pidetään hajurakoa,ettei van tarvitse autaa.Kunioittava aloitus:Olet timantti äidille,!
Olin niin onnellinen kun mieöisairas äitini kuoli 78v.
On yllättävä hetki kun tajuaa että oma vanhempi onkin vanhus. Kun sen on aina aiemmin nähnyt vaan isänä/äitinä.