Lue keskustelun säännöt.
Tyttöystävästäni on tullut lohtusyöjä
30.05.2022 |
Tyttöystäväni käytös on alkanut muuttua. Hän on aina ollut kova napostelemaan ja perso makealle, mutta viimeisen parin-kolmen vuoden aikana hän on alkanut syömään karkkeja ja muuta epäterveellistä aina, kun elämässä on vastoinkäymisiä.
Pienikin epäonnistuminen tai tilanne, jossa asiat eivät mene niin kuin hän haluaisi niiden menevän, johtaa voimakkaaseen tunnepurkaukseen, jonka jälkeen tai jonka aikana hän alkaa napostelemaan jotakin. Yleensä hän syö karkkia. Jos avaa pussin, se menee kerralla. Näen, että hän ei voi hyvin fyysisesti eikä henkisesti, mutta apu ei kelpaa. Syömisestä en uskalla mainita edes varovasti, sillä se johtaa vain uuteen tunteenpurkaukseen, suruun ja karkin ahmimiseen.
Mitä voin tehdä? Tuntuu että olen umpikujassa, sillä ehdotukset mielenterveyden ammattilaisen kanssa juttelemisesta aiheuttavat vain vihanpurkauksia, murhetta ja lisää ahmimista, lihomista, murhetta lihomisesta ja lisää ahmimista murheeseen.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla olet yrittänyt tukea? Kehottamalla yhdessä kuntoilemaan? Eihän sellainen auta. Kannattaa kokeilla sellaista, että hieroo vaikka tyttöystävän hartioita, kun huomaa hänen olevan stressaantunut, ja kyselee kuulumisia ja kuuntelee. Siis oikeaa tukea. Ei patistusta mihinkään.
Toihan on hyysäämistä. Ongelma lähtee aivoista ei siitä ettei hierota tarpeeksi tms.
Naisen tulisi itse oppia säätelemään omia tunteitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla olet yrittänyt tukea? Kehottamalla yhdessä kuntoilemaan? Eihän sellainen auta. Kannattaa kokeilla sellaista, että hieroo vaikka tyttöystävän hartioita, kun huomaa hänen olevan stressaantunut, ja kyselee kuulumisia ja kuuntelee. Siis oikeaa tukea. Ei patistusta mihinkään.
No tällaista perus arkista tukea olen yrittänyt antaa. Pitänyt kodin kunnossa, tehnyt ruokaa valmiiksi. Yrittänyt tehdä asiat niin, ettei tulisi niitä pettymyksiä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Niinhän juopon vaimollekin sanotaan.
Sokeririippuvuus on verrattavissa alkoholismiin.Eihän tuossa mistään sokeririippuvuudesta ole kyse. Kyllä huomaa tämän palstan keskimääräisen älykkyystason taas.
Milloin juoppo juo? Silloin kun sitä kyrsii. Tunnesyöjä tekee samaa. Kyseessä ON riippuvuus.
Periaatteessa olet oikeassa mutta pöytäviinan ja hedelmäaakkosten välillä on ammottava kuilu.
Sokeri on verrattavissa kamaan. Siitä tulee hyväolo. Juoppo ja narkki toimii samoin hakiessaan lohtua päihteistä. Syy voi olla niinkin mitätön kuin huono sää ihan sama kunhan saadaan kama sisään.
No miksi alkoholisti sitten ei vaan vedä siirappia brenkun sijaan jos kerta kiksit saa sokerista? Aika älytön vertaus vaikka psykologinen mekanismi on sama molemmissa tapauksissa. On se alkoholi kuitenkin hieman eri asia.
Tiedätkö mistä tulee sanat sugaraddiction? Sugarholic?
Jos nyt ihan ensin selvittäisi ne harmituksen aiheet. Usein on niinkin että v i t u t t a a ihan aiheesta.
Varsinkin nuo tuollaiset poikaystävät tuppaa olemaan kivasti ilkeitä tytöille ja kiusaavat näitä muiden tyttöjen vikittelyllä jne. Sitten rakastunut tyttö on ihan romuna eikä osaa muuta kuin lohtusyödä, mikä johtaa poikaystävän haukkumiseen.
Kato ap eka, että nyt itse käyttäydyt inhimillisesti. Sen jälkeen ainut vaihtoehto on puhua suoraan, vakavasti ja asiallisesti, mutta myös ystävällisesti. Ei haukkuen ja syyllistäen. Älä missään nimessä puhu ulkonäköä arvostelevasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se. Sano että et rupea katsomaan, kun toinen ahmii itsensä hengiltä.
Tismalleen sama asia kuin alkoholin kanssa, nyt vaan se on sokeri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Niinhän juopon vaimollekin sanotaan.
Sokeririippuvuus on verrattavissa alkoholismiin.Eihän tuossa mistään sokeririippuvuudesta ole kyse. Kyllä huomaa tämän palstan keskimääräisen älykkyystason taas.
Milloin juoppo juo? Silloin kun sitä kyrsii. Tunnesyöjä tekee samaa. Kyseessä ON riippuvuus.
Periaatteessa olet oikeassa mutta pöytäviinan ja hedelmäaakkosten välillä on ammottava kuilu.
Sokeri on verrattavissa kamaan. Siitä tulee hyväolo. Juoppo ja narkki toimii samoin hakiessaan lohtua päihteistä. Syy voi olla niinkin mitätön kuin huono sää ihan sama kunhan saadaan kama sisään.
No miksi alkoholisti sitten ei vaan vedä siirappia brenkun sijaan jos kerta kiksit saa sokerista? Aika älytön vertaus vaikka psykologinen mekanismi on sama molemmissa tapauksissa. On se alkoholi kuitenkin hieman eri asia.
Ei ole. Yrität perustella omaa tekemistäsi, etkä voi myöntää että olet yhtä paha, kuin alkoholisti. Olet läski ja tulet kuolemaan addiktioosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää jos joku mies yrittäisi ihan oikeasti löytää apua ketjussa kuvailtuun ongelmaan täältä.
Neuvo tuntuu olevan että miehen pitää tajuta olevansa itse syyllinen. Jos näin on, niin eikö naisen ongelma ole vain suurempi.
Nainen siis on niin tahdoton, että mies jopa vahingossa syöksee naisen syömishäiriöön. Mies yrittää jopa auttaa, mutta auttaminen vain pahentaa syömishäiriötä.
Onko naisella tilanteesta mitään vastuuta? Jos on, kuinka ja missä se näkyy?
Jätä se koska nyt vaan sammutat tulipaloja ja mahdollistat tuon hänen käytöksen. Sairas suhde status tällä hetkellä. Olet hänen isä, puoliso, psykologi, kaveri, tunnesyömisen mahdollistaja. Jos et lähde ja annat tuon jatkua niin lopulta käy niin että hän marssii ylitsesi, teillä on jatkuvasti riitoja koska sinuun on hyvä purkaa kaikki ja syöminen vain pahenee ja kiihtyy, lihominen jatkuu ja jatkuu. Et huomaakaan niin tuossa on mennyt vuosia , elämäsi on piloilla ja tyttöystäväsi on 130kg ja siinö vaiheessa on todella vaikea enää löytää ulospääsyä. Oikeasti, paras mitä voit tehdä molempien puolesta , jätä se!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohduta häntä fyysisesti ja henkisesti. Ota lähelle, halaa, anna turvaa ja emotionaalista turvallisuuden tunnetta kun hän ahdistuu tai muuten vaan hermo menee, älä ainakaan jätä häntä yksin
selviämään omasta pahasta olostaan.
Mieti (tai kysy) mitä häneltä puuttuu parisuhteessa tai elämässä.
Makean tai ylipäätään minkään ylensyönti tai syöminen pahaan oloon on korvike jonkun puutteelle.
Monet syövät yksinäisyyteen, vaikka ovat parisuhteessa tai ihan jopa perheellisiä.
Sokerikoukusta irrottautumisen sanotaan kestävän n 2-3 vko, sitten aivojen ei tee enää mieli ainakaan niin pahasti makeaa.
Syömisellä itsensä lohduttamisen lopettaminen saattaa sitten vaatia vähän enemmän terapointia ja vähän elämänmuutostakin.
Kaikilla ihmisillä täytyisi olla jo lapsena joku harrastus, jossa joutuu vähän väliä pettymään. Soittamisessakin ensin menee monta kertaa pieleen ja sitten onnistuu. Siinä oppii käsittelemään epäonnistumisia. On järkyttävää katsoa keski-ikäistä ystävää, joka vieläkin käsittelee kaikki pettymykset ja elämän pienet epämukavuudet päihteillä. Ap:n tilanteeseen en voi kommentoida muuta kuin, että voit olla kumppanisi tukena, mutta et voi silotella hänen elämäänsä koskaan sellaiseksi, etteikö siihen pettymyksiä tulisi. Aikuisen ihmisen on vain opeteltava joku vähemmän tuhoisa tapa käsitellä niitä. Ei päihteillä, syömällä, viiltelemällä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaako hän kuitenkin sinulle sitä reikää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Niinhän juopon vaimollekin sanotaan.
Sokeririippuvuus on verrattavissa alkoholismiin.Eihän tuossa mistään sokeririippuvuudesta ole kyse. Kyllä huomaa tämän palstan keskimääräisen älykkyystason taas.
Milloin juoppo juo? Silloin kun sitä kyrsii. Tunnesyöjä tekee samaa. Kyseessä ON riippuvuus.
Periaatteessa olet oikeassa mutta pöytäviinan ja hedelmäaakkosten välillä on ammottava kuilu.
Sokeri on verrattavissa kamaan. Siitä tulee hyväolo. Juoppo ja narkki toimii samoin hakiessaan lohtua päihteistä. Syy voi olla niinkin mitätön kuin huono sää ihan sama kunhan saadaan kama sisään.
No miksi alkoholisti sitten ei vaan vedä siirappia brenkun sijaan jos kerta kiksit saa sokerista? Aika älytön vertaus vaikka psykologinen mekanismi on sama molemmissa tapauksissa. On se alkoholi kuitenkin hieman eri asia.
Miksi katuopiaattien käyttäjä ei vedä metaa tai metamfetamiinin käyttäjä subua? Molemmat ovat suosittuja kovia huumeita, jotka usein tuhoavat käyttäjänsä elämän. Syy ei ole se että toinen on pahempi, vaan se että ihmiset koukuttuvat eri asioihin (tai usein moneen samaan aikaan).
Se on kyllä totta, että fyysisesti riippuvainen alkoholisti on vielä vähän syvemmissä vesissä kuin ylensyöjä. Kuolema tulee nopeammin, työpaikka ja asunto on vaikeampi pitää, riskit vakaviin sairauksiin vielä suurempia, lapsille vanhempien alkoholismi aiheuttaa traumoja mutta karkkien syöminen ei, eroon ei välttämättä pääse ilman katkoa jne. Mutta molemmat ovat vaikeita ongelmia.
Olen kokenut lievän alkoholismin ja ahmintahäiriön, sanoisin että jälkimmäisen kanssa on vaikeampi elää. Juomisen voi lopettaa, syömistä ei. Ongelmasyömisen taustalla on usein - ja se voi aiheuttaa - paljon kipua, tämä ei muutu vaikka asiaa kuinka vähättelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä alotin elämässäni ekan kerran ahmimisen kun ala-asteella tuli oarhaan kaverin kanssa riita. Ei puhuttu toisillemme tai muutenkaa nähty. Mulla oli suorastaan niin tylsää ja ikävää yksin, että vaan ahmin koulun jälkeen suolapähkinöitä jonku pussin per ilta. Tuli totta kai painoo lisää ja olin useita vuosia tuhdimpi. Onneksi alkoi yläaste ja sai uusia kavereita niin se ahmiminen loppui. Itellä tulee ekana mieleen et koittaako sillä täyttää jotain tyhjiöö. Jokasella voi olla joku erijuttu, mut ehkä elämästä puuttuu se jokin. Kun kaikki palat on paikallaan ei vastoinkäymisetkään tunnu maailmanlopulta.
Toivottavasti kaikki menee hyvin!
Henkinen huono olo voi olla aika pysyväkin olotila, jos esim. ei ole itselle sopivassa työssä tai opiskelupaikassa, tai on muuten pitempiaikainen hankala elämäntilanne. Sitten jos on vastoinkäymisiä, ei ehkä oikein jaksa kestää niitä, ja tuo herkkujen syöminen lohdukkeeksi voi olla keino hallita pahaa mieltä. Hyvää ja tasapainoista oloa voisi tuoda, jos osaisimme edes jotenkin lohduttaa tai olla myötätuntoisia tai edes kysyä, mikä olo toisella on. Mikä on kenestäkin pieni vastoinkäyminen ei saisi olla esteenä antaa tukea tai tsempata jotenkin. Varmaan se, ettei ole oikein ratkaisua tai poispääsyä ongelmista, saa tukahduttamaan pettymystä syömällä tai juomalla.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää jos joku mies yrittäisi ihan oikeasti löytää apua ketjussa kuvailtuun ongelmaan täältä.
Neuvo tuntuu olevan että miehen pitää tajuta olevansa itse syyllinen. Jos näin on, niin eikö naisen ongelma ole vain suurempi.
Nainen siis on niin tahdoton, että mies jopa vahingossa syöksee naisen syömishäiriöön. Mies yrittää jopa auttaa, mutta auttaminen vain pahentaa syömishäiriötä.
Onko naisella tilanteesta mitään vastuuta? Jos on, kuinka ja missä se näkyy?
Ihan oikeasti kysyin neuvoa, mutta kyllähän minä tiesin millainen p*skasanko tämä paikka on.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Niinhän juopon vaimollekin sanotaan.
Sokeririippuvuus on verrattavissa alkoholismiin.
Aina kun pääsen sokeri koukusta eron joka on painoni nousuni syy.Niin tulee joku kerho ymm. jossa naisia tilaisuus,siellä herkuja mielin määrin,ilman juhla tialisuus: Naiset miksi et maista kakkua? Miksi et ota suklaa muffis jne? Laihdutatko,olet normaali painoinen.Ota nyt ,ei 1 muffis lihota.jne. Ei nin mutta sitä alkaa itse petos sitä ja ostaa joka illaksi jotain pientä muka jossa sokeria.Kiere alkaa ja myös lihoo.Ne rasvasolut joista pässyt eroon.Ovat pienen pieninä kehossa ja heti puhkeavat kukaan kun nitä ruokii sokeria sisältävät tuoteen vaikka vähän on synytäneillä naisilla se kaikki vatsan edus. 1 kg kukauksi ja 12 kiloa vuosi. Ihan vaikka 1 jäätelö tötterö päivässä,
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Niinhän juopon vaimollekin sanotaan.
Sokeririippuvuus on verrattavissa alkoholismiin.
Sokeririippuvainen on harvemmin väkivaltainen syötyään suklaalevyn. Myös tylkyky säilyy työpaikalla.
No miksi alkoholisti sitten ei vaan vedä siirappia brenkun sijaan jos kerta kiksit saa sokerista? Aika älytön vertaus vaikka psykologinen mekanismi on sama molemmissa tapauksissa. On se alkoholi kuitenkin hieman eri asia.