Miksi niin monet jättävät lapsensa kasvattamatta?

Lapset tarvitsevat myös lepoa, ei ole oikein, että heidät viedään heti koulusta harrastukseen ja sitten toiseen ja joka illalle on harrastus. Heidänkin täytyy saada vaan olla, lukea (erittäin suositeltavaa), leikkiä, jutella aikuisten kanssa ja tietysti tärkein tehtävä: hoitaa koulu. Eikä tarvitse keksiä mitään erikoista tekemistä- kyllä lapset leikkinsä keksii, kun antaa heille aikaa ja tilaisuuden. Eikä se lapsi mene rikko, jos korottaa ääntään ja kieltää ja sanoo tiukasti.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Nykyaikana voi kysyä sitä, että onko vanhemmat vastuullisia kasvattajia ja sitä, että onko hyveellisyys missään muodissa enään? Ennen vanhaan hyveellisyyttä pidettiin ihmisessä arvossa ja kunniassa, mutta en tiedä onko enää nykyään. Monestihan lapset ovat kasvatustyön hedelmien tuloksia tai sen puutteen. Lapsien kautta voi hyvin tehdä psykoanalyysiä vanhemmistaan ja se onkin monesti jännää touhua.

Voihan olla ettei nämä kaikki vanhemmat tiedä minkälaisia lapsensa ovat ja yllättyy jos jotain ilkikurisuutta paljastuu, mutta tämä on toinen ihmetyksen aihe. Pitäisihän sitä vanhempia kiinnostaa se, minkälainen lapsi on ja miten sitä luonnekasvatetaan hyväksi ihmiseksi. Mutta jos vanhemmat ovat paheellisia tai välinpitämättömiä, niin lapset sen mukaisia monesti myös.

Oma ystäväni on mitä ihanin ihminen. Positiivinen, sosiaalisesti lahjakas, ja fiksukin mielestäni vielä. Lisäksi vielä antelias aina ystäville ja hauskaa seuraa. Myös mies on keskimääräistä mielyttävämpi, perhekeskeinen tyyppi. Mutta lapset. Ei siis mitään rajoja. Ovat tottuneet saamaan aina kaiken mitä ikinä keksivät pyytää. Tästä seurauksena ovat röyhkeitä, kiittämättömiä, huonokäytöksisiä ja kohtelevat huonosti kanssaihmisiään. Myös vanhempiaan! Silti vanhemmat jaksavat aina vaan kehua ja ylistää heitä.

Eivät näe metsää puilta. Ehkä hieman narsististakin, ajatellaan että se oma lapsi on oman itsen jatke ja täydellinen, vaikka olisi ihan järkky sikailija.

Perusasiat elämässä, mitkä olen itse saanut kotona ja jatkanut lapsilleni ovat:

Rehellisyys, vastuullisuus, hyvä käytös, kiittäminen, anteeksianto, toisen kunnioittaminen ja arvostaminen ja mikä on omatunto. Mitä se omatunto tarkoittaa käytännössä. Se ohjaa oikealle tielle ja pitää muistaa aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Nykyaikana voi kysyä sitä, että onko vanhemmat vastuullisia kasvattajia ja sitä, että onko hyveellisyys missään muodissa enään? Ennen vanhaan hyveellisyyttä pidettiin ihmisessä arvossa ja kunniassa, mutta en tiedä onko enää nykyään. Monestihan lapset ovat kasvatustyön hedelmien tuloksia tai sen puutteen. Lapsien kautta voi hyvin tehdä psykoanalyysiä vanhemmistaan ja se onkin monesti jännää touhua.

Voihan olla ettei nämä kaikki vanhemmat tiedä minkälaisia lapsensa ovat ja yllättyy jos jotain ilkikurisuutta paljastuu, mutta tämä on toinen ihmetyksen aihe. Pitäisihän sitä vanhempia kiinnostaa se, minkälainen lapsi on ja miten sitä luonnekasvatetaan hyväksi ihmiseksi. Mutta jos vanhemmat ovat paheellisia tai välinpitämättömiä, niin lapset sen mukaisia monesti myös.

Oma ystäväni on mitä ihanin ihminen. Positiivinen, sosiaalisesti lahjakas, ja fiksukin mielestäni vielä. Lisäksi vielä antelias aina ystäville ja hauskaa seuraa. Myös mies on keskimääräistä mielyttävämpi, perhekeskeinen tyyppi. Mutta lapset. Ei siis mitään rajoja. Ovat tottuneet saamaan aina kaiken mitä ikinä keksivät pyytää. Tästä seurauksena ovat röyhkeitä, kiittämättömiä, huonokäytöksisiä ja kohtelevat huonosti kanssaihmisiään. Myös vanhempiaan! Silti vanhemmat jaksavat aina vaan kehua ja ylistää heitä.

Eivät kyllä vaikuta kovin fiksuilta nuo vanhemmat. Tai sitten ovat vain välinpitämättömiä lastensa suhteen, kun eivät heistä sen enempää välitä, että opettaisivat, ohjaisivat ja kasvattaisivat jälkikasvuaan.

Osa on kasvatettu hyvin, osa ei. Esim. yks tuttu on hyvin ylpeä siitä että on huonoköytöksiset lapset, onhan ne nyt niin mahdottomia söpöhöpö nassuja.

Monet ihmiset on vaan tyhmiä. Ennen oli sentään jonkinlaiset säännöt, nykyään ei mitään. Lapset ovat tuuliajolla ja vanhemmat ihan pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Osa on kasvatettu hyvin, osa ei. Esim. yks tuttu on hyvin ylpeä siitä että on huonoköytöksiset lapset, onhan ne nyt niin mahdottomia söpöhöpö nassuja.

Joo tällaisiakin vanhempia on! Hassuja, hupsuja, ilkikurisia lapsia 🤦

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Nykyaikana voi kysyä sitä, että onko vanhemmat vastuullisia kasvattajia ja sitä, että onko hyveellisyys missään muodissa enään? Ennen vanhaan hyveellisyyttä pidettiin ihmisessä arvossa ja kunniassa, mutta en tiedä onko enää nykyään. Monestihan lapset ovat kasvatustyön hedelmien tuloksia tai sen puutteen. Lapsien kautta voi hyvin tehdä psykoanalyysiä vanhemmistaan ja se onkin monesti jännää touhua.

Voihan olla ettei nämä kaikki vanhemmat tiedä minkälaisia lapsensa ovat ja yllättyy jos jotain ilkikurisuutta paljastuu, mutta tämä on toinen ihmetyksen aihe. Pitäisihän sitä vanhempia kiinnostaa se, minkälainen lapsi on ja miten sitä luonnekasvatetaan hyväksi ihmiseksi. Mutta jos vanhemmat ovat paheellisia tai välinpitämättömiä, niin lapset sen mukaisia monesti myös.

Oma ystäväni on mitä ihanin ihminen. Positiivinen, sosiaalisesti lahjakas, ja fiksukin mielestäni vielä. Lisäksi vielä antelias aina ystäville ja hauskaa seuraa. Myös mies on keskimääräistä mielyttävämpi, perhekeskeinen tyyppi. Mutta lapset. Ei siis mitään rajoja. Ovat tottuneet saamaan aina kaiken mitä ikinä keksivät pyytää. Tästä seurauksena ovat röyhkeitä, kiittämättömiä, huonokäytöksisiä ja kohtelevat huonosti kanssaihmisiään. Myös vanhempiaan! Silti vanhemmat jaksavat aina vaan kehua ja ylistää heitä.

Eivät kyllä vaikuta kovin fiksuilta nuo vanhemmat. Tai sitten ovat vain välinpitämättömiä lastensa suhteen, kun eivät heistä sen enempää välitä, että opettaisivat, ohjaisivat ja kasvattaisivat jälkikasvuaan.

Itse asiassa tekevät tosi paljon lasten kanssa asioita. Ja niin että lapset toivoivat vanhempia mukaan milloin minnekin huvipuistoon. Rauhallisella äänellä selittävät että ei noin saa tehdä ja lapsi sen kuin jatkaa huonoa käytöstä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Nykyaikana voi kysyä sitä, että onko vanhemmat vastuullisia kasvattajia ja sitä, että onko hyveellisyys missään muodissa enään? Ennen vanhaan hyveellisyyttä pidettiin ihmisessä arvossa ja kunniassa, mutta en tiedä onko enää nykyään. Monestihan lapset ovat kasvatustyön hedelmien tuloksia tai sen puutteen. Lapsien kautta voi hyvin tehdä psykoanalyysiä vanhemmistaan ja se onkin monesti jännää touhua.

Voihan olla ettei nämä kaikki vanhemmat tiedä minkälaisia lapsensa ovat ja yllättyy jos jotain ilkikurisuutta paljastuu, mutta tämä on toinen ihmetyksen aihe. Pitäisihän sitä vanhempia kiinnostaa se, minkälainen lapsi on ja miten sitä luonnekasvatetaan hyväksi ihmiseksi. Mutta jos vanhemmat ovat paheellisia tai välinpitämättömiä, niin lapset sen mukaisia monesti myös.

Oma ystäväni on mitä ihanin ihminen. Positiivinen, sosiaalisesti lahjakas, ja fiksukin mielestäni vielä. Lisäksi vielä antelias aina ystäville ja hauskaa seuraa. Myös mies on keskimääräistä mielyttävämpi, perhekeskeinen tyyppi. Mutta lapset. Ei siis mitään rajoja. Ovat tottuneet saamaan aina kaiken mitä ikinä keksivät pyytää. Tästä seurauksena ovat röyhkeitä, kiittämättömiä, huonokäytöksisiä ja kohtelevat huonosti kanssaihmisiään. Myös vanhempiaan! Silti vanhemmat jaksavat aina vaan kehua ja ylistää heitä.

Eivät kyllä vaikuta kovin fiksuilta nuo vanhemmat. Tai sitten ovat vain välinpitämättömiä lastensa suhteen, kun eivät heistä sen enempää välitä, että opettaisivat, ohjaisivat ja kasvattaisivat jälkikasvuaan.

Itse asiassa tekevät tosi paljon lasten kanssa asioita. Ja niin että lapset toivoivat vanhempia mukaan milloin minnekin huvipuistoon. Rauhallisella äänellä selittävät että ei noin saa tehdä ja lapsi sen kuin jatkaa huonoa käytöstä..

Välinpitämättömyyttähän tuollainen on. Vaikka tekisi yhdessä asioita muttei välitä/jaksa/huvita kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Nykyaikana voi kysyä sitä, että onko vanhemmat vastuullisia kasvattajia ja sitä, että onko hyveellisyys missään muodissa enään? Ennen vanhaan hyveellisyyttä pidettiin ihmisessä arvossa ja kunniassa, mutta en tiedä onko enää nykyään. Monestihan lapset ovat kasvatustyön hedelmien tuloksia tai sen puutteen. Lapsien kautta voi hyvin tehdä psykoanalyysiä vanhemmistaan ja se onkin monesti jännää touhua.

Voihan olla ettei nämä kaikki vanhemmat tiedä minkälaisia lapsensa ovat ja yllättyy jos jotain ilkikurisuutta paljastuu, mutta tämä on toinen ihmetyksen aihe. Pitäisihän sitä vanhempia kiinnostaa se, minkälainen lapsi on ja miten sitä luonnekasvatetaan hyväksi ihmiseksi. Mutta jos vanhemmat ovat paheellisia tai välinpitämättömiä, niin lapset sen mukaisia monesti myös.

Oma ystäväni on mitä ihanin ihminen. Positiivinen, sosiaalisesti lahjakas, ja fiksukin mielestäni vielä. Lisäksi vielä antelias aina ystäville ja hauskaa seuraa. Myös mies on keskimääräistä mielyttävämpi, perhekeskeinen tyyppi. Mutta lapset. Ei siis mitään rajoja. Ovat tottuneet saamaan aina kaiken mitä ikinä keksivät pyytää. Tästä seurauksena ovat röyhkeitä, kiittämättömiä, huonokäytöksisiä ja kohtelevat huonosti kanssaihmisiään. Myös vanhempiaan! Silti vanhemmat jaksavat aina vaan kehua ja ylistää heitä.

Eivät kyllä vaikuta kovin fiksuilta nuo vanhemmat. Tai sitten ovat vain välinpitämättömiä lastensa suhteen, kun eivät heistä sen enempää välitä, että opettaisivat, ohjaisivat ja kasvattaisivat jälkikasvuaan.

Itse asiassa tekevät tosi paljon lasten kanssa asioita. Ja niin että lapset toivoivat vanhempia mukaan milloin minnekin huvipuistoon. Rauhallisella äänellä selittävät että ei noin saa tehdä ja lapsi sen kuin jatkaa huonoa käytöstä..

Välinpitämättömyyttähän tuollainen on. Vaikka tekisi yhdessä asioita muttei välitä/jaksa/huvita kasvattaa.

Niin voihan se olla niinkin. Mutta ihan tosissaan kuitenkin miettivät miten lapsiaan kasvattavat. Esim tässäkin on ajatuksena se, että kun jättää huonon käytöksen huomiotta, niin se vähenee ja hyvästä käytöksestä pitää kehua ylitsevuotavasti, jotta se lisääntyisi. Tämä tosin ei ainakaan näytä toimivan

Osa vanhemmista on ihan samanlaisia kun lapsensa. Meidät kiilasi eräässä lastentapahtuman jonossa 4 lapsen porukka, sanoin asiasta heille ja hetken kuluttua lasten vanhemmat tuli minulle raivoamaan: viesti oli että heidän perhe tekee mitä haluaa ja jos minulle ei käy niin voin lähteä pois!

Toiset haluavat vain sulkea silmänsä kaikelta ikävältä.

Onko se alitajuista vai tiedostettua? Esim curling-kasvatus?

Järkeä kirjoitti:

Lapset tarvitsevat myös lepoa, ei ole oikein, että heidät viedään heti koulusta harrastukseen ja sitten toiseen ja joka illalle on harrastus. Heidänkin täytyy saada vaan olla, lukea (erittäin suositeltavaa), leikkiä, jutella aikuisten kanssa ja tietysti tärkein tehtävä: hoitaa koulu. Eikä tarvitse keksiä mitään erikoista tekemistä- kyllä lapset leikkinsä keksii, kun antaa heille aikaa ja tilaisuuden. Eikä se lapsi mene rikko, jos korottaa ääntään ja kieltää ja sanoo tiukasti.

Joo tämä on myös kumma. Ihan niin kuin sen oman lapsen kanssa ei osattaisi ollenkaan olla. Kokoajan pitää olla jotain huvipuistoja ja hampurilaisbuffetteja. 2-vuotiaalla saattaa olla jo useita harrastuksia.

Työelämä on henkisesti kuluttavaa ja kotona on vielä lapset huutamassa. Helpoin keino saada rauhaa on tökätä lapselle tabletti tai kännykkä käteen. Tosin tällä ei selity miksi työttömien lapset on yhtä villejä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne lasten kiukkukohtaukset on juuri niitä kasvatustilanteita. Eihän se lapsi kiukkuaisi esim. karkkihyllyllä, jos vanhemmat ostaisi, mitä lapsi tahtoo.

Mutta jos lapsi saa aina kaiken pyytämänsä?

Lapsi on opinut, että hän saa aina kaiken pyytämänsä viimeistään kiukuttelun kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne lasten kiukkukohtaukset on juuri niitä kasvatustilanteita. Eihän se lapsi kiukkuaisi esim. karkkihyllyllä, jos vanhemmat ostaisi, mitä lapsi tahtoo.

Mutta jos lapsi saa aina kaiken pyytämänsä?

Lapsi on opinut, että hän saa aina kaiken pyytämänsä viimeistään kiukuttelun kautta.

Juuri näin. Jo 2-vuotias saattaa hallita perhettä. Päättää milloin ja mitä syödään, milloin lähdetään kylä-/hoitopaikasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Nykyaikana voi kysyä sitä, että onko vanhemmat vastuullisia kasvattajia ja sitä, että onko hyveellisyys missään muodissa enään? Ennen vanhaan hyveellisyyttä pidettiin ihmisessä arvossa ja kunniassa, mutta en tiedä onko enää nykyään. Monestihan lapset ovat kasvatustyön hedelmien tuloksia tai sen puutteen. Lapsien kautta voi hyvin tehdä psykoanalyysiä vanhemmistaan ja se onkin monesti jännää touhua.

Voihan olla ettei nämä kaikki vanhemmat tiedä minkälaisia lapsensa ovat ja yllättyy jos jotain ilkikurisuutta paljastuu, mutta tämä on toinen ihmetyksen aihe. Pitäisihän sitä vanhempia kiinnostaa se, minkälainen lapsi on ja miten sitä luonnekasvatetaan hyväksi ihmiseksi. Mutta jos vanhemmat ovat paheellisia tai välinpitämättömiä, niin lapset sen mukaisia monesti myös.

Oma ystäväni on mitä ihanin ihminen. Positiivinen, sosiaalisesti lahjakas, ja fiksukin mielestäni vielä. Lisäksi vielä antelias aina ystäville ja hauskaa seuraa. Myös mies on keskimääräistä mielyttävämpi, perhekeskeinen tyyppi. Mutta lapset. Ei siis mitään rajoja. Ovat tottuneet saamaan aina kaiken mitä ikinä keksivät pyytää. Tästä seurauksena ovat röyhkeitä, kiittämättömiä, huonokäytöksisiä ja kohtelevat huonosti kanssaihmisiään. Myös vanhempiaan! Silti vanhemmat jaksavat aina vaan kehua ja ylistää heitä.

Joissain tapauksissa vanhemmat ovat vaan ihan liian lepsuja/kilttejä. Onhan näitä nähty. Pilalle hemmoteltuja pikkuprinsessoja ja mamman poikia, kenen puolesta äiti tekee ihan kaiken Aikuisina ovatkin sitten harvinaisen lapsellisia ja rasittavia tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodeissa on paljon näitä lapsia, jotka eivät kunnolla tottele. Moneen kertaan joutuu samasta asiasta sanomaan.

Jep huomattu on! Eivät kunnioita vanhempaa ollenkaan.

Kun kotona vanhemmat ovat lapsen kavereita, miksi kunnioittaisivat ketään muutakaan?

Tämä kaverivanhemmuus on kyllä nykyajan syöpä. Lapsi tarvitsee auktoriteetin joka päättää mitä tehdään ja mitä ei tehdä. Tällaiseen aikuiseen voi tukeutua kun kiukuttaa tai pelottaa. Jos lapselle annetaan liikaa "valtaa" niin lapsi on oman onnensa nojassa ikävissä tilanteissa, vaikka kuinka siinä olisi joku sanoittamassa.