Miksi niin monet jättävät lapsensa kasvattamatta?

Lapsen kasvatus vaatii älyä ja vaivaa. Ei jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki tuntemani vanhemmat pitää jonkintasoista kuria lapsilleen. Jossain prisman kassajonossa ei kannata alkaa analysoimaam nykykasvatuksen tasoa, koska vanhemmat saattaa olla hiukan kireinä ja lapset nälkäisiä/väsyneitä/ylivirittyneitä, kun ovat päässeet ihmisten ilmoille. Kotioloissa sen todella vasta näkee, miten lapsia kasvatetaan, miten heille puhutaan ja ojennetaan.

Kyllä monet yrittää, mutta jättävät asian puolitiehen. Eli eivät jaksa viedä loppuun asti asioita. Ja kun lapsi tarpeeksi kärttää tai kiukuttelee, annetaan periksi.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ovat laiskoja, mukavuudenhaluisia ja itsekeskeisiä. Tämä on yllättävän yleistä. Ei oteta vastuuta oman lapsen kasvatuksesta, vaan oletetaan, että yhteiskunta hoitaa ja tarjoaa kaiken. Mm. subjektiivinen päivähoito on kuin tehty näitä vanhempia varten.

Tämä taitaa olla ainakin osittain totta. Yllättävän moni on kyllä tosi mukavuudenhaluinen ja itsekeskeinen. Mutta silti, onko sekään itsekeskeistä, että vanhempi kokoajan hyppii lapsen pillin mukaan? Ja kyllähän se on paljon mukavampaa kun kotona asuu hyvä tyyppi, joka osaa huomioida muita perheenjäseniä ja osallistuu myös esim kotitöihin kuin sellainen joka vaan sikailee ja pyytää palveluksia itsekkäästi, eikä näe muuta kuin oman navan.

Mua ei ole aikaa tai mielenkiintoa ollut lastenkasvatukseen, joten en hankkinut niitä. Silti moni on kysynyt, miksi minulla ei ole lapsia. Sitä kannattaisi monen miettiä, että voiko sitoutua lapseen 18 vuodeksi kasvattaen hänet aikuiseksi saakka... Lapsien haluaminen ilman kykyä kasvattaa heitä on itsekästä. Se, ettei niitä hanki siksi, ettei kykene heitä kasvattamaan niin mielestäni ei ole. Otin heistä vastuun, kun päätin olla hankkimatta. Muuhun en kykene.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei ole aikaa tai mielenkiintoa ollut lastenkasvatukseen, joten en hankkinut niitä. Silti moni on kysynyt, miksi minulla ei ole lapsia. Sitä kannattaisi monen miettiä, että voiko sitoutua lapseen 18 vuodeksi kasvattaen hänet aikuiseksi saakka... Lapsien haluaminen ilman kykyä kasvattaa heitä on itsekästä. Se, ettei niitä hanki siksi, ettei kykene heitä kasvattamaan niin mielestäni ei ole. Otin heistä vastuun, kun päätin olla hankkimatta. Muuhun en kykene.

Taidatkin olla keskimääräistä fiksumpi?

Mietin kyllä kun monet fiksutkin ihmiset sortuvat kasvattamaan lapsensa tällä tavalla. Tai siis jättämään kasvattamatta. Sitten ihmetellään kun koulussa yritetään laittaa rajoja, joko kielletään tai yritetään kaikin mahdollisin keinoin selittää ja ymmärtää lapsen huono käytös. Eikä ollenkaan ymmärretä sitä, että siihen ei aina löydy muuta selitystä kuin se, että lapselle ei ole opetettu mikä on soveliasta käytöstä ja mikä ei.

Vierailija kirjoitti:

Mietin kyllä kun monet fiksutkin ihmiset sortuvat kasvattamaan lapsensa tällä tavalla. Tai siis jättämään kasvattamatta. Sitten ihmetellään kun koulussa yritetään laittaa rajoja, joko kielletään tai yritetään kaikin mahdollisin keinoin selittää ja ymmärtää lapsen huono käytös. Eikä ollenkaan ymmärretä sitä, että siihen ei aina löydy muuta selitystä kuin se, että lapselle ei ole opetettu mikä on soveliasta käytöstä ja mikä ei.

Ja sitten hyökätään opettajan kimppuun. Sellaisia liian monet nykyvanhemmat ovat.

Päiväkodeissa on paljon näitä lapsia, jotka eivät kunnolla tottele. Moneen kertaan joutuu samasta asiasta sanomaan.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodeissa on paljon näitä lapsia, jotka eivät kunnolla tottele. Moneen kertaan joutuu samasta asiasta sanomaan.

Jep huomattu on! Eivät kunnioita vanhempaa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodeissa on paljon näitä lapsia, jotka eivät kunnolla tottele. Moneen kertaan joutuu samasta asiasta sanomaan.

Jep huomattu on! Eivät kunnioita vanhempaa ollenkaan.

Kun kotona vanhemmat ovat lapsen kavereita, miksi kunnioittaisivat ketään muutakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne minun ja työkavereitteni kasvattamiksi nykyisin työnnetään.

Ei me jakseta!

Jep, juuri näin.. Toinen vanhempi saattaa olla kotona, mutta ei itsekään jaksa omaa lastaan, vaikka yhteensä lapsia olisi se kaksi kappaletta peräti. Päivähoitoon vaan kasvatettavaksi. Kätevää! Vai onko sittenkään

Ei päivähoitoon...vaan tähän lähikauppaan myyjien kasvatettaviksi 😣

Vierailija kirjoitti:

Sitä sanotaan vapaaksi kasvatukseksi

Eikä sanota. Vapaa kasvatus on eri asia kuin kasvattamatta jättäminen. Vaikeita lapsia kasvatetaan autoritäärisellä menetelmällä ja vielä vaikeampia täydellä epäjohdonmukaisuudella.

Minun sukulaisnainen on narsisti, pitää poikiaan hovinaan. Esim vanhin on 40, eikä osaa yhtään käyttäytyä normaalisti, kun on aina ollut äitinsä vallan alla.

Niin. Nykyaikana voi kysyä sitä, että onko vanhemmat vastuullisia kasvattajia ja sitä, että onko hyveellisyys missään muodissa enään? Ennen vanhaan hyveellisyyttä pidettiin ihmisessä arvossa ja kunniassa, mutta en tiedä onko enää nykyään. Monestihan lapset ovat kasvatustyön hedelmien tuloksia tai sen puutteen. Lapsien kautta voi hyvin tehdä psykoanalyysiä vanhemmistaan ja se onkin monesti jännää touhua.

Voihan olla ettei nämä kaikki vanhemmat tiedä minkälaisia lapsensa ovat ja yllättyy jos jotain ilkikurisuutta paljastuu, mutta tämä on toinen ihmetyksen aihe. Pitäisihän sitä vanhempia kiinnostaa se, minkälainen lapsi on ja miten sitä luonnekasvatetaan hyväksi ihmiseksi. Mutta jos vanhemmat ovat paheellisia tai välinpitämättömiä, niin lapset sen mukaisia monesti myös.

Jo vanhakansa tiesi

"Kiltit lapset eivät vaadi mitään: kiltit lapset eivät saa mitään."

Otto von Bismarck v. 1890

Vierailija kirjoitti:

Mietin kyllä kun monet fiksutkin ihmiset sortuvat kasvattamaan lapsensa tällä tavalla. Tai siis jättämään kasvattamatta. Sitten ihmetellään kun koulussa yritetään laittaa rajoja, joko kielletään tai yritetään kaikin mahdollisin keinoin selittää ja ymmärtää lapsen huono käytös. Eikä ollenkaan ymmärretä sitä, että siihen ei aina löydy muuta selitystä kuin se, että lapselle ei ole opetettu mikä on soveliasta käytöstä ja mikä ei.

Olen erimieltä tuosta fiksuudesta. Eihän se tosiaan mitenkään fiksuutta voi olla, jos jätetään lapset kasvattamatta, vaikka kulissit elämässä näyttäisi olevan kunnossa. Minä arvostan ja pidän sitä aikuisen ihmisen vastuulle kuulumisena, että lapset pitää hyvin kasvattaa.

Milloin se aika ollut, jolloin vanhemmat osasi kasvattaa lapsensa?

Tätä samaa mantraa olen kohta kuunnellut 70v ja olen omin silmin nähnyt jo useamman sukupolven ja sama ongelma on edelleen, ei ehkä kaikilla, mutta joillakin.

Mielestäni koskaan aikaisemmin Suomen historiassa, lapset ja nuoret eivät ole saaneet aikuisuuteen ja työelämään niin hyviä eväitä kuin tänä päivänä.

Ovat empatiakykyisiä, sosiaalisia, hyvä itsetunto, kohteliaita ja osaavat jo peruskoulun jälkeen monia taitoja ja avuja. Saattavat puhua usempaa kieltä, teknologia on hallussa ja monta muuta.

Kiitos vanhempien, päiväkodin ja koulun.

Toista oli ennen, kun lähdettiin työelämään, itsetunto oli jo kotona kasvatuksen seurauksena nujerrettu, mielenterv.ongelmat yleisiä, päihteitä käytettiin paljon, samoin väkivalta ja muita rikoksia.

Mitattiin millä mittarilla tahansa, koskaan aikaisemmin lapset ja nuoret eivät ole voineet näin hyvin. Turhaa panettelua ja tietämättömyyttä.

Täytyy muistaa laajempi kuva. Esim. miten vanhemman omien vanhempien kasvatus on vaikuttanut. Esimerkkinä vaikka oma lapsuuteni, en saanut riittävästi lohdutusta tai tukea, jolloin kun oma lapseni pahoittaa mielensä ja itkee, oma traumani herää ja tunnen avutonta hätää. Toki olen työstänyt asiaa pitkään. Toinen juttu, kun jotkut lapset vaan on sellaisia että vaikka mitä tekisit, ne ei tottele eikä kunnioita, omaehtoiset ja voimakastahtoiset. Se on ihan sama vaikka kuinka jankkaat, luonnetta on vaikea muuttaa. Tässäkin varmaan jossain määrin auttaa kuitenkin onko vanhemmat johdonmukaisia, vai sellaisia avuttomia vapaakasvattajia, kuten omat vanhempani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin kyllä kun monet fiksutkin ihmiset sortuvat kasvattamaan lapsensa tällä tavalla. Tai siis jättämään kasvattamatta. Sitten ihmetellään kun koulussa yritetään laittaa rajoja, joko kielletään tai yritetään kaikin mahdollisin keinoin selittää ja ymmärtää lapsen huono käytös. Eikä ollenkaan ymmärretä sitä, että siihen ei aina löydy muuta selitystä kuin se, että lapselle ei ole opetettu mikä on soveliasta käytöstä ja mikä ei.

Olen erimieltä tuosta fiksuudesta. Eihän se tosiaan mitenkään fiksuutta voi olla, jos jätetään lapset kasvattamatta, vaikka kulissit elämässä näyttäisi olevan kunnossa. Minä arvostan ja pidän sitä aikuisen ihmisen vastuulle kuulumisena, että lapset pitää hyvin kasvattaa.

Kyllä lapset saavat enemmän kasvatusta nykyään ja ovat vanhempiensa seurassa kuin ennen.

Johtuen jo työelämän muutoksista, kun on pitkät perhevapaat, kesälomat ja yleensä vapaa-aika on lisääntynyt ja teknologia helpottanut elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin kyllä kun monet fiksutkin ihmiset sortuvat kasvattamaan lapsensa tällä tavalla. Tai siis jättämään kasvattamatta. Sitten ihmetellään kun koulussa yritetään laittaa rajoja, joko kielletään tai yritetään kaikin mahdollisin keinoin selittää ja ymmärtää lapsen huono käytös. Eikä ollenkaan ymmärretä sitä, että siihen ei aina löydy muuta selitystä kuin se, että lapselle ei ole opetettu mikä on soveliasta käytöstä ja mikä ei.

Olen erimieltä tuosta fiksuudesta. Eihän se tosiaan mitenkään fiksuutta voi olla, jos jätetään lapset kasvattamatta, vaikka kulissit elämässä näyttäisi olevan kunnossa. Minä arvostan ja pidän sitä aikuisen ihmisen vastuulle kuulumisena, että lapset pitää hyvin kasvattaa.

Kyllä lapset saavat enemmän kasvatusta nykyään ja ovat vanhempiensa seurassa kuin ennen.

Johtuen jo työelämän muutoksista, kun on pitkät perhevapaat, kesälomat ja yleensä vapaa-aika on lisääntynyt ja teknologia helpottanut elämää.

Ja silti lapset kiljuvat huomiota, kun eivät sitä riittävästi saa.