Tarjosin majoitusta, kaduttaa

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ihmiset eivät pysty tekemään mitään ilman jaksamis- ja ahdistusongelmia. Ei tästä mitään tule - tulevsisuutemme näyttää huonolta.

Samaa mieltä! Isäni oli radioamatööri ja äitini suku oli suuri. Meillä oli kesäisin porukkaa kylässä hyvin paljon, sekä kotimaasta että muualta. Lakanapyykkiä tietysti oli, mutta äitini sanoi muista töistä, siinä missä hän tekee pienen keiton, voi yhtä hyvin tehdä isommankin, ja että kun lapset auttavat, 20 lihapullan sijaan voi valmistaa vaikka 60 ja pullataikinan aineet kertoa lahdella. Meillä kotona äiti piti ruokapuolesta huolta, isä pesi pyykit ja me lapset siivosimme. Oli ihana lapsuus ja nautittiin niistä vieraista todella!

Vierailija kirjoitti:

Mitäs läksit? Mutta jos oli puhetta vaan kahdesta päivästä niin miksi suostuit vielä lisäpäiviin?

Kaveri oli jo kävellyt ovesta sisään, kun se kertoi, että lähteekin vasta keskiviikkoiltana, kun olin luullut, että se lähtee tiistaiaamuna. Jos visiitin oikea pituus olisi ollut tiedossa, en olisi tarjoutunut majoittamaan.

Olen ollut masentunut ja minulla on myös pieni lapsi, joten kaverin vaatima intensiivinen seuranpito ottaa voimille enkä voi keskittyä lapseen.

Tiedän oli typerää tarjota majoitusta, mutta meillä on kotona ollut sellainen tapa, että kaikki tutut majoitetaan, niin se tuli jotenkin selkärangasta.