Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä viimeinen pisara (avioero)?
29.05.2022 |
Miehestäni on tullut vuosien myötä todella järkkymätön kaikessa. Hän kokee ahdistavana sen, jos ei saa tehdä juuri kuten haluaa. Jos minä pyydän, että voisiko tehdä jonkin asian eri tavalla, niin ei onnistu koska "ahdistaa".
Esimerkkejä asioista, jotka ovat jääneet hiertämään minua:
- Hän on syyttänyt minua henkisestä väkivallasta sen vuoksi, että pyysin häntä odottamaan, että ruoka on valmis ennen kuin hän lähtee ulos. Tulin surulliseksi, kun häntä ei kiinnostanut ruokailla kanssani, joten se oli sitten hänen mielestään henkistä väkivaltaa. Mielestäni henkinen väkivalta on todella raju ilmaus tässä tilanteessa, ja todella loukkaavaa minua kohtaan.
- Hän loukkasi itsensä pahasti ja yritin hoitaa hänelle lääketieteellistä apua. Hänen mielestään se oli manipulaatiota, kun puutuin hänen elämäänsä näin. Itse vain halusin olla avuksi, ja kyseessä oli kiireistä hoitoa vaativa tapaturma. En voi edes käsittää, miten tuollaisen voi lukea manipulaatioksi? Mietin myös, että eikö hän ymmärrä manipulaation määritelmää, sillä se oli niin outoa.
No nyt sitten kuumana päivänä pyysin häneltä, että voisiko pyykin pesua viivyttää pari tuntia. Minulla on hieman huono olo, ja kuumana päivänä pyykin pesu tekee kodistamme tosi tukalan ja kostean. Hän ei suostunut millään viivyttämään pyykin pesua, vaikka yritin vedota kuinka ja miten. Pyykillä ei kuulemma ole kiire, mutta hänen tulee saada tehdä juuri niin kuin haluaa tässä asiassa tai hän ahdistuu. Eli tulkitsee taas pyyntöni niin, että tässä on joku tahtojen taisto menossa. Oikeasti minulla on yksinkertaisesti tosi huono olo, enkä voi käsittää, miksi häntä ei yhtään kiinnosta tehdä oloani mukavaksi (tai jättää tekemättä sitä huonommaksi).
Onko tämä se kuuluisa viimeinen pisara? En enää kestä, kun joka asiasta on pakko tehdä jokin kieroutunut "sinä vastaan minä" tilanne. Ihan kuin hän kuvittelisi, että olen paha ihminen. Se satuttaa, sillä minulle on aina ollut tärkeää elämässä ylipäänsä olla hyvä ihminen ja kohdella muita hyvin. En voi rakastaa ihmistä, joka näkee minut kaikessa vihollisena ja ehkä jopa pahantahtoisena.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Teen meille molemmille kaikki ateriat, en ole koskaan tehnyt vain itselleni jos molemmat ovat kotona. Nyt tein ekaa kertaa päivällisen vain minulle. Ilmaisen rakkautta ruuan kautta. Se, että voin jättää toisen ilman tekemääni ruokaa kertoo jo, että tunteet on menneet..
ap
Eli mitä sä enää edes kyselet? Ei muut voi antaa oikeutesta sulle, itse sun pitää itseäsi arvostaa. Mies on kaasuvalottaja, tulet sairastumaan tossa pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miten joku pyykinpesu voi olla noin ahdistavaa? Endometrioosikivut ja kämpän kuumuus jne. Ap kuulostaa ahdistavalta tapaukselta.
Älä vallita, tiedä paikkasi ja se on hellan ja nyrkin välissä
Eihän tuollaisen tyypin kanssa voi olla parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, kuinka tässä keskustelussa nähdään vain miehessä vika. Omasta mielestäni Ap käyttäydyt todella tekopyhästi. Kirjoitat "En enää kestä, kun joka asiasta on pakko tehdä jokin kieroutunut "sinä vastaan minä" tilanne. Ihan kuin hän kuvittelisi, että olen paha ihminen. Se satuttaa, sillä minulle on aina ollut tärkeää elämässä ylipäänsä olla hyvä ihminen ja kohdella muita hyvin." Huomaatko, että teet itse tämän tilanteen. Esität itsesi hyvänä ihmisenä ja syyttelet miestäsi ja näet vain hänet ongelmallisena. Kietoudut ylipäätään liikaa aikuisen miehen asioihin (hän varmasti osaa päättää itse, milloin syö tai hakeutuu lääkäriin).
Kuulostaa pikemminkin siltä, että miehesi on jatkuvasti puolustuskannalla seurassasi, enkä ihmettele, ajat hänet todella ahtaalle etkä reflektoi lainkaan omaa käytöstäsi. Joten nyt lopetat tuon märehtimisen ja haette yhdessä pariterapiaan, jos suhteenne on pelastamisen arvoinen.
Ihmisellä on oikeus tunteisiin. Ei sen sijaan ole ok syytellä toista kamalista asioista (henkinen väkivalta, manipulaatio) pienin perustein (esim. pyyntö, että syötäisiinkö yhdessä). Huomaatko eron?
ap
On, mutta huomaatko, nyt syytät miestä sinun omista tunteistasi. Olet pettynyt mieheesi, kun hän ei toimi siten kuten sinä haluat. Ja nyt tiedämme vain sinun versiosi ja kuulostaa siltä, että osaat varmasti esittää asiat todella tunteisiin vetoavasti. Ja sitten uhriudut itse hyväksi ihmiseksi. Parisuhteissa vastuu on aina molemmilla. Kumpikaan ei selvästi toimi toistaan huomioivalla tavalla, eikä asiat ratkea vauvapalstalla kumppania syyttämällä ja itselle voimaantumista hakemalla. Edelleen, hakeutukaa pariterapiaan.
"Vastuu on molemmilla. " No entäs miehen osa?
Missä asutte? Ei Suomessa ole tänään ollut missään kovin lämmin saati kuuma.
Vaikea sanoa teidän suhteesta, kun ei tunne ihmisiä. Siinä voi olla monta syytä, autismista itsenäistymiseen. Kerroit, että mies oli aiemmin perusiloinen, muuttunut nyt syytteleväksi eikä kysele mielipidettäsi. Miehellä voi olla murheita, joita ei ole kertonut sinulle (tai sinä et kertonut meille).
Eikö kannattaisi keskustella asiasta miehen kanssa? Ai joo, se ehdotus olisi myös hyökkäys häntä vastaan.
Ehkä hän haluaa tässä elämänvaiheessa kuulua joukkoon, joka kulkee omia teitään.
Et kertonut minkäikäisiä olette, onko lapsia, kauan olleet kimpassa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se. Ei tuollainen joka asiasta muka ahdistuva ole aviomiesainesta alkuunkaan. Normaali ihminen ilahtuu jos pääsee valmiiseen pöytään syömään puolisonsa kanssa, ja haluaa tehdä arjessa myös vastaavia asioita puolisoaan ilahduttaakseen.
En katsoisi päivääkään puolisoa, joka käyttäytyy kuten ap. Minä, minä, minä....