Kuuluuko vanhuuteen siis yli 70-vuotiailla sellainen, että muistellaan vanhoja asioita ja uudet asiat ei niin kiinnosta?
Kommentit (19)
Minulla kuuluu jo nyt. Olen 54-vuotias.
Se on vielä hyvä merkki, että muistelee jotain. On vanhuksia, jotka eivät edes enää muista mitään.
Ainakin meillä kuuluu. Äiti on jämähtänyt 80- luvulle. Kaikki mitä sen jälkeen on tapahtunut kehitystä, on suorastaan syntiä....
Joo, ilmeisesti. Löysin nimittäin itseni yhtenä päivänä muistelemassa ysärin seudun piirrettyjä! Siis oli niitä jotain Tiny Toonssia, matka maailman ympäri, Repe(?) ankka, tohtori Sykerö, Vili Vilperi (se koala?), halinallet, my little ponyt, Histamiini hevonen (kip Kop, kip kop :D) olen kyllä kolmevitonen, mutta näin katalasti se tapahtuu!
Kyllä, viiskymppiä kun lähestyy on kiva muistella vanhoja . Uudet jutut panseksuaalit sun muut ei kiinnosta.
Toisia kiinnostaa uudemmat asiat vielä 100 vuotiaanakin. Joillakin mielenkiinto niihin häviää jo nelikymppisenä. Ja sitten on niitä, joilla ei ikinä ole ollutkaan minkäänlaista mielenkiintoa asioihin, joihin ei pysty konkreettisesti vaikuttamaan.
Mutta jos kyse on vain siitä, että uudemmat asiat eivät kiinnosta, ei ole syytä huoleen. Jos hän alkaa oikeasti unohtamaan lähimenneisyyden asioita, jotka ovat hänelle ihan normaalia arkea, on syytä varata hänelle lääkäriaika. Se kuitenkin kannattaa huomata, että asiat, jotka eivät kiinnosta, eivät jää mieleen helposti. Eli ei välttämättä ole mitään muistisairautta se, jos ei muista asioita, joista ei ole kiinnostunut.
Omalla edesmenneellä mummulla viimeiset vuodet olivat täysin vanhoissa ajoissa elämistä. Kyllä se vielä menisi, että silloin tällöin muistelee menneitä mutta jokaisella tapaamisella ei muusta puhunutkaan kuin millaisia naapureita heillä oli vuonna 1964 tai kuinka maalaiskylän kaupalla myytiin maitoa suoraan lehmän utareesta 1952.
Jotkut ovat hyviä kertomaan muistojaan ja joilla on sana hallussaan. Äitini on sanavalmis ihminen, huumorintajuinen kertoja tai muistelija, niin kyllä minulle kelpaa hänen juttunsa miten tapasi isän tai millaista hänellä oli odottaessaan minua yms. Äiti on ollut kova tekemään ja matkustamaan, niin hän osaa bongailla kaikenlaista elämänmatkansa varrella. En edelleenkään kyllästy äidin muisteluihin evakkoelämästä Savossa ja miten monille äidin tempauksille silloin nauraa edelleenkin.
Huomaan itsekin muistelevani menneitä, hyviä aikoja, vaikka ikää on vasta 52.
Mulla on muutama n 40 v tuttu jotka aina muistelee vanhoja.
Vanhuuden myötä muisti alkaa yleensä huononemaan. Ikäihmisellä voi viimeisimmät tapahtumat jäädä kokonaan muistiin painumatta tai unohtua nopeasti, mutta ne vanhat asiat on hyvin muistissa. Edellisen lisäksi monet ikääntyvät alkavat muistella menneitä aikoja ja kiinnostua suvun historiasta.
Lisäksi ikääntyessä kuulo ja näkö alkaa huononemaan, jolloin tavallaan on hiukan pihalla kaikesta ympärillä puhutusta ja tapahtuneesta, jolloin keskustelua syntyy niistä vanhoista muistoista.
Mitä sitä uusilla kun niillä ei ole hirveästi enää annettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Omalla edesmenneellä mummulla viimeiset vuodet olivat täysin vanhoissa ajoissa elämistä. Kyllä se vielä menisi, että silloin tällöin muistelee menneitä mutta jokaisella tapaamisella ei muusta puhunutkaan kuin millaisia naapureita heillä oli vuonna 1964 tai kuinka maalaiskylän kaupalla myytiin maitoa suoraan lehmän utareesta 1952.
Mummini eli 95 vuotiaaksi ja ei ikinä muuta muistellutkaan kuin ensimmäistä noin 30 vuotta elämästään. Loput 65v oli hänelle ihan yksi lysti. Kun sota loppui niin sen jälkeen ei ollut enää mitään mainittavaa koko loppuelämästä.
men katsoo 70v ja ylikin ihan tonne 80v.Kuin ilosina päiväristelyt Tallina tanssivat täynnä elämää.Samoin Ruotsin risteilyt.Aktivisiesti käyvät eläkeläis kerhot heidänkin kanssa risteilyt,kypylät matkat pärny,kuin teatteri matkat. Asukastalot maalaus kurssit,ymmKäy katsoo, tiedä mitä on olla 70v ja ylikin. Taivas vain on kattona. Siinä eletään täysillä ja ei keritä muistella mennyt on fakta , Sen enempää hoitaa jäkipolven pieniä kakarióita. Kun on eläkellä on oikeus nauttia elämä ja matkustaa halvalla etelän. Maistella hyvää konjakkia tai shampanjaa,risteilyillä muilla matkoilla.
Riippuu ihan ihmisestä. Mulla on yli 70-vuotias naapurin täti joka aktiivisesti lukee ja kuuntelee uutisia ja on hyvin perillä ja kiinnostunut maailman menosta. Aina ohimennen juttelemme ihan aktuelleista asioista.
Minä huomaan 32 vuotiaana muistelevani menneitä ehkä liikaakin, jotenkin se vaan tuntuu että kaikki tähtihetket meni jo :D toivon että olen väärässä kumminkin.
Joillakin kuuluu, joillakin ei. Yksilökysymys, ei pidä yleistää iän mukaan.