2 ja 4 vuotiaat piirtelivät eilen vaatekaappiinsa tussilla - mihin kaikkialle teidän lapset ovat piirrelleet?

Te, joiden lapset ei ole ikinä töhrineet mitään pintoja, olette vain puhtaasti tuurilla selvinneet siitä vaivasta. Meillä olen päinvastoin ollut tyytyväinen, että ehtivä kaksivuotias ei ole sen enempää tehnyt pahoja kuin on tullut tehtyä. Pari tussipiirrustusta on tullut vääriin paikkoihin, vaikka tusseja ei lapselle ole kertaakaan annettu ja tussit säilytetään työhuoneen hyllyllä vähintään puolentoista metrin korkeudessa, eli lapsen ulottumattomissa. lapselle ei ole edes kerrottu, missä tusseja säilytetään! Mutta niin se vain ne löysi, ja ehti saman tien luoda taidetta kotiin. :)



Tämä ei todellakaan ole mikään hyvän vanhemmuuden kynnyskysymys, vaikka joku sellaisen siitä (omaksi edukseen) haluaakin tehdä. :D

Sitten voi vahtia vieressä, kun piirtävät.



Käytännössä kyniä aina unohtuu jonnekin. Lapset löytävät ne vaikka äitinsä käsilaukusta tai autosta tai mistä vaan. Myöskään ei voi koko ajan olla vieressä valvomassa piirtämistä. Voi vaikka puhelin tai ovikello soida tms. ja jos lapsi/lapset vain ovat " piirtelijätyyppiä" niin ei siihen enempää tilaisuuksia tarvita.



t. Kahden tuhertelijan äiti

Täytyy sanoa, että silloin nousi savu korvista, mutta olin vihainen itselleni, kun olin huulipunan jättänyt lapsen ulottuville. Muissakin huoneissa on tapetissa tilataidetta, mutta tuo olkkarin tapetti on juuri sohvan yläpuolella näkyvällä paikalla. Peittelen sitä tyynyllä. Lattiassa on myös tussilla piirretty taideteos, joka on imeytynyt niin, ettei sitä saa pois. Pöytiin, uoleihin ja nukkien kasvoihin on myös piirretty ja nahkasohvaan, mutta ne olen saanut pestyä puhtaaksi. Meillä on viidestä lapsesta vain kaksi harrastanut vääriin paikkoihin piirtämistä. Tai ei heistäkään toinen oikeasti, vaan hänen mielikuvitushahmonsa Unelma.

Sotkuista, uskoisin.

Ei meiltä löydy niin korkeaa piiloa, etteikö tytär siinne pääsisi :(. Siirtelee pikkuveljen syöttötuolia ja sen avulla kiikkuu ylemmäs. Hyllyköissä kiipeää niitä hyllyjä pitkin. Tytär onkin kyllä aikamoinen rämäpää ollut pienestä pitäen eli jos sulla on vaan niin rauhalliset lapset.

Vierailija:

41- kun lapset olivat töhrimisiässä kynät olivat niin ylhäällä etteivät ylettäneet ja piirtelivät samalla, kun äiti teki vaikka ruokaa. Nyt kun ovat 5-v niin eipä tarvitse pelätä, että sotkisivat huonekaluja tms. Lapseni leikkivät itsekseen omassa huoneessaan. Ulkoillessa ei todellakaan tarvitse varoa vaatteita, ne on ostettu ulkoilua varten. Ei se tosiaan niin vaikeaa ole.

Kun laittaa kaksi lastentuolia alle ja yksi niiden päälle, pääsee jo 4v. tosi korkealle kurkottelemaan, niin korkealle, että sieltähän ne kynätkin jo alas saa. Eikä siinä kauan kestä kun tuon tekee, puolisen minuuttia vain.



ap jälleen koneella

mutta EI tusseja. Tutun päiväkotitädin vihjeestä tiesin jossakin vaiheessa ostaa vesiliukoiset tussit, jonkä jäljet esim. pöydiltä sai helposti pestyä pois. Ei ongelmia. Jaa-a, jos lakanaan piirtely on vain luovuutta niin yhtä sallivasti suhtaudutte varmaan kun Jani-Petteri piirtelee graffiteja bussipysäkeille ja koulujen seiniin, kaivertaa kirkkoveneitä pulpetin kansiin. Poliisin ja yheiskunnan korvausesitykset on kamalaa luovuuden kahlitsemista...

Meillä on iso koti, monta huonetta ja paljon paikkoja joissa kyniä tarvitsee, emme niitä todellakaan hinaa kattoon aina käytön jälkeen!!!Esim. täällä työhuoneessa kynät ovat ihan reilusti pöydällä, tuosta löytyy tussia ja kuulakärkikynää, joita voi käyttää kun tarvis on.

eikä ikinä piirtänyt muuhun kuin paperiin ja jos sen tekis nii kynät lähtis vauhdilla pois.



Pidätkö sä todella ihan luetteloa ja leuhkit mitä kaikkea huonosti kasvatetut kakaras tekee?!? Ei jeesus sentään!

säilytetä lasten huoneessa vaan keittiössä, siinä se ratkaisu. Siinä voi itse tehdä ruokaa tai juoda kupin kahvia samalla kun lapsi piirtelee. Pysyy valvovan silmän alla vaikkei itse sitä tajuakaan

mutta esikoisen ollessa n 3v. oltiin kylässä kaverin luona jolla oli silloin 5v poika, joka sit usutti 3v. piirtämään mustalla paksulla tussilla seinään. Outs!

Nyt meillä on muutamia kuulakärkikynän jälkiä muovimatossa, lapset piirtelevät lattialla ja välillä lipsuu ohi paperin.

Pyykinkäsittelyssä menee aikaa - kodinhoitohuoneessa, vessassakin aina välillä joutuu olemaan muutaman hetken jne. eli tästä ei ole ratkaisuksi.

Ja kukaan varmaankaan tässä juuri ylpeile lastensa piirustuksista vaan vain kertoo mitä normaalissa elämässä ja normaalien lasten kanssa on sattunut.

Vierailija:

säilytetä lasten huoneessa vaan keittiössä, siinä se ratkaisu. Siinä voi itse tehdä ruokaa tai juoda kupin kahvia samalla kun lapsi piirtelee. Pysyy valvovan silmän alla vaikkei itse sitä tajuakaan

Vai on piirtely jo merkki teini-iän ongelmista! XDDD REEEPS!



Voihan sen ajatella niinkin, että nämä töhryilijät onkin itseasiassa niitä luovia ja kekseliäitä lapsia, kun löytävät kynät vaikka katonrajasta ja ilmaisevat itseään varsin tuotteliaasti seuraavassa sekunnissa. Ja töhryttömissä perheissä taas kasvaa apaattisia ja mielikuvituksettomia lapsia, jotka seuraavat orjallisesti käskyjä, olivat ne mitä vaan. Jawohl, meine Mutter!



Ei vaan, kunhan kiusasin. ;)

Miten muuten voi valvoa KOKO ajan? Kyllä meillä lapset touhuaa itsekseenkin toisissa huoneissa ja siihen ei montaa minuuttia tarvita, kun nokkela lapsi hoksaa kyniä jossain ja keksii, miten niihin pääsee käsiksi - ja sen jälkeen päättää ilahduttaa vanhempia taiteella.



Ei siihen tarvi olla huonosti kasvatettu. Välillä ne vanhempien opetukset vain unohtuu ja se on minusta ihan normaalia.



T: Äiti ja 2 erittäin hyvinkasvatettua lasta siististä kodista, josta löytyy taidetta seiniltä ;)

Hän tuli jossain vaiheessa kertomaan meille, että kivoja lintutarroja laittoi seinälle ja ovat hienoja siellä. Kaveri ihmetteli, mistä tarroista poika puhuu, kun ei heillä sellaisia ole kotona, mutta mentiinpä kuitenkin katsomaan. Ja siellä oli tosiaan kaunis pitkä rivi neliönmuotoisia lintutarroja seinässä kiinni, postimerkkejä arvoltaan 65 senttiä kappale:DDDD



Irti lähtivät ihan kivasti, mitään vahinkoa ei syntynyt, mutta tuolla vierailulla kohtasin oman lapseni kohdalla ensimmäisen kerran ihan vilpittömän koristelun halun ja kauneuden kaipuun:)