2 ja 4 vuotiaat piirtelivät eilen vaatekaappiinsa tussilla - mihin kaikkialle teidän lapset ovat piirrelleet?

Heillä on aina ollut ruokapöydän ääressä kynät ja paperit ja ovat saaneet piirtää kun siltä tuntuu. Kerran len pyyhkinyt tussia pöydästä, kun oli lipsunut kirjoitusalustalata sen verran ohi. Kirjaston kirjoihin, voi hyvä sylvi millasta sakkia taas liikkeillä!

Pitihän se arvata että tähän vastaavat taas ensimmäiseksi nämä täydelliset äidit..

- omaan/toisen ihoon

- lattialle

- sohvaan

- vaatteisiin

- nukkeihin

Onneksi kuitenkin tavallisilla värikynillä, joiden jälki lähtee kumilla pois!

piirsi vaaleat kaapinovet ja siis normaalioven sellaisilla hunajaväreillä minkä piti lähteä pois mutta jäi niihin kuitenkin jäljet.

Keittiön seinään kuulakärkikynällä. Nämä tapahtui pienenä poikana.

4 vuotiaana, kun isältä unohtunut pora ylös vähäksiaikaa, poika poraili sänkyynsä reikiä. Onneksi ei itseensä.

5vuotiaana oli vienyt puukon ja juuritapetoitu seinä oli tänynnä puukonreikiä.

Nyt oli jollain leikkimiekalla naarmuttanut tapettia kahdesta kohtaa.



Vanhempi lapsista on aina piirtänyt vain paperiin.

Jotkut lapset ovat kerkiäväisiä ja impulssiherkkiä. Kyllä välillä on ollut kylmähiki kun on miettinyt mitä kaikkea olisi voinut tapahtua, mutta onneksi nykyisin poitsu osaa jo ajatella itsekkin.

Seinistä saatiin jäljet pois, lattioista ei, ja niinpä maksoimmekin lattian mattoremontin 1500e kustannuksista 500e tuossa männä kesänä. Sain omaa osuuttamme tingittyä sillä perusteella, että kiinteistöyhtiön käyttämä mattomateriaali on niin pehmeä (äänieristyksen vuoksi), että se imee itseensä kaiken lian kohtuuttoman helposti, ja vuosien aikana emme ole koskaan saaneet toimivaa ohjetta ihan tavalliseen lattian hoitoon.



Jopa lattianvahauksesta tiedustellessani sain vastauksen, että " omalla vastuulla" saa tehdä. Eikö olisi kiinteistöyhtiön oman edun mukaista se, että asukkaita neuvottaisiin vaikka ihan kirjallisella ohjella, millä aineilla lattiaa hoidetaan, kun ne saattavat olla parikymmentäkin vuotta käytössä...



Eli tiedoksi kakkoselle, että näitä vastuulllisesti asioitaan ja kotejaan hoitavia perheitä täällä on liikenteessä, muitakin kuin ap, mutta kun tuo elämä välillä yllättää ikävällä tavalla.



Meillä oli muuten jossain vaiheessa kynien lisäksi käytössä myös sakset, joilla sitten lapsi leikkeli kaikessa hiljaisuudessa rimpsuja verhoihin, keittön kerniliinaan, peikonlehteen sekä omiin hameisiin ja paidanhihoihin.

Meillä tytär (ny 4 v.) tietää, ettei saa piirtää kuin paperille. Silti, vaikka sitä paperia on aina nenän edessä, kun piirretään, niin niitä piirustuksia löytyy vähän sieltä sun täältä eli meidän makkarin seinää koristaa paksulla, mustalla tussilla tehty taideteos ja joissain huonekaluissa on myös koristeluja. Omalle iholle neiti myös tykkää piirrellä, BabyBorn -nukke on kauniisti " tatuoitu" heti uutena (eikä lähde puhtaaksi) ja onpahan noita raapusteluja myös omissa vaatteissa ja tietenkin kirjoissa.



Ja tytär on kyllä kauan tiennyt, että piirtää saa vain paperille, mutta niin niitä vain ilmestyy myös muualle :(

omiaan. Pari kertaa on löytänyt TUSSIn mukaansa ja piirtänyt meidän pussilakanat. Mua ei kyllä haittaa. En tajua miten joku voi järkyttyä parista lapsen piirroksesta.

toiset taas haluaa koristella hienoilla kuvilla joka paikan.. t: " täydellinen" äiti 3 ja 4 jolla on helpompi tapaus

Meillä on kyllä aina paperia ja värikynät esillä, että ei ole siitä kiinni. Toiset lapset vain ovat vähän vilkkaampia kuin toiset. :-)

Onneksi vain lyijykynällä, joten sain kaiken kumitettua varovasti pois.

sen jälkeen muistin keskustella lapsen kanssa siitä, miten tarinoihin suhtaudutaan.

viimeisin oli tuossa ennen muuttoa,oli piirrellyt lattiaan hienot taideteokset kuulakärkikynällä,oli muovimatto joka varmasti imee kaiken..siinä sitten yritin kaikilla mahdollisilla aineilla putsata,mutta eipä vaan lähtenyt,lopuksi hioin varovasti hiekkapaperilla,ja kyllä lähti,eikä sitä edes huomannut,vaikka aavistuksen karheemmaksi jäi. säästyipä siinä pitkä penni. ja meillä on aina ollut paperia lapsen ulottuvilla..

niistä äiti sai sellaiset hepulit, että lapset ovat muistaneet olla toista kertaa yrittämättä moista " taiteilua" ...



Muuten piirtävät ja maalaavat kyllä innokkaasti, mutta _vain_ pöydän ääressä paperille. Käyvät kuvataidekerhossa, ja siellä (ja päiväkodissa) saavat mun puolestani sotata miten opet vaan antavat luvan.

annetaan lapselle valvonnan alla. Ei sen nyt niin vaikeaa pitäisi olla. T: äiti jolla 5-v kaksoset, joista toinen on HYVIN impulsiivinen ja toinen rauhallinen

Poika tuli ilmoittamaan että äiti kato, auto. Ja äiti oli ilmeisen tyhmä kun ei autoa (ja hienoa taidetta) ymmärtänyt

ja lelujaan ovat koristelleet ja omiin jalkoihin ja mahaan piirretty. Erityisesti nuorempi (nyt 3) on ollut hankala tapaus. Kerran kävi piirtämässä minun nilkkaani mustalla tussilla kun nukuin. Tämä tietenkin kesällä ja kesti jonkin aikaa saada " tatuointi" pois.



Meillä on lapsille aina paperia saatavilla, mutta kaikesta kieltämisestä ja rankaisemisesta ja järjenpuhumisesta huolimatta erityisesti kuopus on ehtinyt piirrellä vaikka minne. Pahimpaan aikaan auttoi, kun hyvin tarkasti siivosi tussit pois oikean piirtämisen jälkeen ja laittoi korkealle kaapin päälle. Lasten tussit ovat vielä suht helposti poistettavissa, mutta pahimpia ovat " aikuisten kynät" , joiden jälki voi olla pysyvää.

Taas yksi täydellinen äiti keskuudessamme... Onko se nyt niin hirveetä, jos lapset piirtävät muutaman töherryksen väärään paikkaan? Mieluummin mä annan lasten olla luovia ja onnellisia kuin hirveessä ojennuksessa kasvatettuja pikkuaikuisia. Tussit ja kuulakärkikynät meillä pidetäänkin lasten ulottumattomissa, mutta muut kynät ovat vapaasti käytettävissä. Töhryt saa aina siivottua ja tuskinpa nuo enää aikuisina seiniin piirtelevät.

ylhäällä pito on vaikeaa kun talossa on eri ikäisiä lapsia ja muistamattomia vieraita/aikuisia.

Tuli heti mieleeni kun mummoni kertoi, että silloin kun äitini ja sisaruksensa olivat pieniä 50-luvulla niin heillä oli anoppi meinannu saada kauheen hepulin. Syy oli se että kun muksut vähä väliä piirsi " vahingossa" tapettiin, niin ukkini eli heidän isä oli sanonut että piirtäkäähän sitten oikeen kunnon taideteos. Muutaman päivän oli innostus kestänyt kun muksut saivat ihan luvalla piirtää keittiön tapetit täyteen niin korkeelle kuin vain ylttivät :0).

tiedoksi vaan että 5vuotiaat osaavat jo itse mennä kaapeille yms. että muista laittaa kynät lukkojen taakse!