Katsoin ohjelmaa jossa autistit deittailee ja tajusin että olen itse autisti!
Palaset tuntui loksahtavan kohdalleen, esim ihmiset tosi usein nauraa minulle ilman että tajuan miksi. Tai se että mua pidetään lapsenomaisena ja yksinkertaisena, vaikka olen älyllisesti yli keskitason.
Olen aina ihmetellyt miksi ihmiset ovat niin tunnepohjaisia monissa asioissa. Olen itsekin tunteellinen, mutta en arkielämässä jatkuvasti. Mun pitää erikseen alkaa ajatella asioita siltä kantilta, että otan tunteet huomioon.
Mutta olipa jännä havainto joka selittää monet jutut mun elämässä.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Tunnen monta ihmistä, jotka väittävät että he ovat autisteja- ilman diagnoosia siis. Heitä yhdistää yksi asia- LAPSELLISUUS, ja siitä johtuvat huonot sosiaaliset kyvyt.
Kukaan tuntemani autisti ei siis todellakaan ole millään tavalla lapsellinen.
Osaatko sitten sanoa miksi jotkut jäävät todella lapselliselle tasolle ettei huumori oikeastaan muutu aikuisiällä ollenkaan? Eli sellainen tyhjän nauraminen ja lapselliset vitsit vaikka pierun kuullessaan saavat nauramaan niin kovin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen monta ihmistä, jotka väittävät että he ovat autisteja- ilman diagnoosia siis. Heitä yhdistää yksi asia- LAPSELLISUUS, ja siitä johtuvat huonot sosiaaliset kyvyt.
Kukaan tuntemani autisti ei siis todellakaan ole millään tavalla lapsellinen.Osaatko sitten sanoa miksi jotkut jäävät todella lapselliselle tasolle ettei huumori oikeastaan muutu aikuisiällä ollenkaan? Eli sellainen tyhjän nauraminen ja lapselliset vitsit vaikka pierun kuullessaan saavat nauramaan niin kovin
Heikkolahjaisuus? Ja nyt on kyllä sanottava, että itse as-ihmisenä en tunne yhtään assia, joka hihittäisi pierujutuille. Sen sijaan he saattaisivat kettuuntuneina poistua paikalta koska typeryys.
Vierailija kirjoitti:
No jospa et kuitenkaan itsediagnoi. Se, että tunnet samanhenkisyyttä reality-ohjelman hahmoihin, ei ole mikään todiste siitä, että olet autisti.
Aika moni saa oikean diagnoosin sen jälkeen kun on tehnyt ensin itsediagnoosin. Etenkin aikuiset ovat oppineet näyttelemään niin hyvin neurotyypillistä, etteivät he edes voisi saada diagnoosia ilman että hoksaavat asian ensin itse.
Niitä diagnooseja on tehty niin lyhyen aikaa, että nykyiset aikuiset ovat jääneet tutkimatta, elleivät ole jotain "sademiehiä".
Tytöt ja naiset jäävät nykyäänkin helposti ilman diagnoosia selkeistäkin oireista huolimatta, sillä lääkärit tunnustavat vain miehille ja pojille tyypillisen oireilun. Autismidiagnoosi voidaan poissulkea ihan jo sillä perusteella että autisti on opetellut katsekontaktin.
Jokainen joka tapauksessa itse tietää parhaiten ahdistaako tai häiritseekö ympärillä olevat ihmiset, sattuuko silmiin katsominen, tottuuko päällään oleviin vaatteisiin, pystyykö ajattelemaan jios kello tikittää samassa huoneessa... ymv. pieniä asioita, jotka eivät näy päällepäin, mutta tuntuvat kyllä kovasti.
Se ns. ulospäin näkyvä autistinen oireilu on käytännössä sitä, että kaikki ne pienet asiat ympäristössä nostavat stressitasoa, ja jossain vaiheessa ympäristön välttely käy niin voimakkaaksi, että se näkyy erikoisena käytöksenä.
Monella se näkyy ensimmäisen kerran vasta sitten kun henkilö käytännössä romahtaa, ja sitten soitetaan jo ambulanssi paikalle. Kuntoutus on paljon helpompaa jos ei odoteta siihen romahdukseen asti.
Hihih ois hauska kattoa reality showta jossa kaksi autistia deittailisi ja molemmat saisivat autistisen raivokohtauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen monta ihmistä, jotka väittävät että he ovat autisteja- ilman diagnoosia siis. Heitä yhdistää yksi asia- LAPSELLISUUS, ja siitä johtuvat huonot sosiaaliset kyvyt.
Kukaan tuntemani autisti ei siis todellakaan ole millään tavalla lapsellinen.Osaatko sitten sanoa miksi jotkut jäävät todella lapselliselle tasolle ettei huumori oikeastaan muutu aikuisiällä ollenkaan? Eli sellainen tyhjän nauraminen ja lapselliset vitsit vaikka pierun kuullessaan saavat nauramaan niin kovin
Jotkut kehitysvammaiset ovat myös autisteja. Heissä voi olla hyvinkin voimakkaasti lapsen tasolla olevia henkilöitä.
Kognitiivisesti kyvykkäitä autisteja kohtaan keva-autismi-henkilöistä johdetut stereotypiat ovat erittäin loukkaavia.
Vierailija kirjoitti:
Hihih ois hauska kattoa reality showta jossa kaksi autistia deittailisi ja molemmat saisivat autistisen raivokohtauksen.
No oletpa sinä hassu 🙄
Kaikki autistit eivät saa raivokohtauksia, aivan kuten kaikki neurotyypilliset eivät kiusaa jokaista joukosta jotenkin erottuvaa.
Yleensä autistit pystyvät kommunikoimaan keskenään yhtä hyvin kuin neurotyypilliset pystyvät kommunikoimaan keskenään.
Kaikki autistit eivät kuitenkaan tule toimeen keskenään ihan kuin kaikki neurotyypilliset eivät tule toimeen keskenään.
Kommunikointiongelmat ovat tyypillisiä autistin ja neurotyypillisen välillä. Heistä kumpikaan ei ymmärrä kunnolla toisen kommunikaatiota, vaikka toinen pitääkin itseään kommunikaation mestarina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa että autismi on todella harvinaista, n. 1% sairastaa sitä.
Eihän se ole sairaus. Aivot vaan on kytkeytynyt toisella tapaa ja on erilaisia haasteita .
Ja erilaisia vahvuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyään joka toinen väittää olevansa autisti? Onko se jotenkin hienoa vai mikä helvetin muoti-ilmiö se on etsiä itsestään jotain autistin piirteitä?
Se on kiva kun on joku syy omalle kusipä*syydelle.
"Emmä pahalla tarkottanu mut ku oon autisti.."
Tunnen monta ihmistä, jotka väittävät että he ovat autisteja- ilman diagnoosia siis. Heitä yhdistää yksi asia- LAPSELLISUUS, ja siitä johtuvat huonot sosiaaliset kyvyt.
Kukaan tuntemani autisti ei siis todellakaan ole millään tavalla lapsellinen.