Miten torjua kohteliaasti kaveri, joka haluaa jatkuvasti nähdä ja puhua jotain maraton-puheluita?

Sori, nyt ei ole aikaa lätistä 🤔

Itselläni on parikin yliekstroverttia ystävää, itse olen introvertti.

Välillä sanon heille: "sori, mulla on nyt vähän sosiaalista ylikuormitusta ja hektinen elämänkausi meneillään niin ajattelin pyhittää tämän viikonlopun/viikon terveelle erakoitumiselle ja rauhoittumiselle, ollaan yhteyksissä sen jälkeen, jookos?"

Olen heille kertonut avoimesti että olen introvertti, sosiaalinen kapasiteettini on rajallinen ja vaikka rakastan ystäviäni, tarvitsen myös paljon aikaa itselleni. He ymmärtävät ja ovat luvanneet että saan vetää rajoja oman jaksamiseni mukaan ilman että he loukkaantuvat.

Onko sillä kaverilla jotain tärkeää puhuttavaa vai miksi soittelee niin paljon? Siis jokin syyhän siihen on.

Vierailija kirjoitti:

Onko sillä kaverilla jotain tärkeää puhuttavaa vai miksi soittelee niin paljon? Siis jokin syyhän siihen on.

Puhuu ihan vain lämpimikseen vaikka kummin kaiman serkun asioista. Eli ei tärkeää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko sillä kaverilla jotain tärkeää puhuttavaa vai miksi soittelee niin paljon? Siis jokin syyhän siihen on.

Ei kaikki tarvitse syyksi muuta kuin sen että rakastavat omaa ääntään ja haluavat myös kuuntelijoita.

Esiintyjä tarvitsee yleisönsä. Siitä kyse. Mutta vetoa kiireeseen. Loukkaamatta on vaikea ilmaista asiaa mitenkään suorasti. Jotkut ovat vähän rajattomia ja kohtuuttomia, ystäväsi on selvästi sellainen.

Mulla oli yks tollanen kaveri, laittoi wa- ja meseviestejä päivittäin. Ja kaikkia meemejä myös monta kertaa päivässä. Ja koko ajan pitäisi nähdä. En ehdi, en jaksa. Aloin vastata usean päivän viiveellä, vähitellen meni perille.

Itse en ole vuosiin enää edes miettinyt miten sanoa asiallisesti loukkaamatta, nämä energiavarkaat kun imevät kaiken voiman ja tuhkatkin pesästä kyselemättä. Kun puhelin soi, katson kuka vastaa, "jaahas, taas sama läyhääjä" -en vastaa.

Vastaan sitten jos itsestäni tuntuu siltä että haluan sanoa jotain itsekin(toki vaikea näiltä saada suunvuoroa että mieluummin on tosiaan vastaamatta)

Älä anna kenellekään sitä valtaa että joudut oikein miettimään ja kantamaan syyllisyyttä siitä ettet yksinkertaisesti jaksa ja väsyt turhaan lässytykseen. Ei hänkään ajattele sinua kun puhuu sinut pyörryksiin ja uuvuttaa sinut omilla huolillaan. Varatkoon ajan ammattikeskustelijalle ja maksakoon palvelusta.

ainoa ratkaisu on ettet vastaa puheluihin tai viesteihin. ainoastaan vastaa jos jaksat ja haluat jutella.yksi konsti on sanoo ,kerkiän puhuun vain 5 minuuttia sit mulla on sovittu meno.katsot kellosta 5 min sanot että nyt suljen puhelimen. jotkut monologi puhujat ei tajua mitään järkipuhettä kun ei edes kuuntele.saattaa silti olla ihan ok ystävä,

Kyllä sen pikkuhiljaa oivaltaa tyhmempikin, kun et vastaa viesteihin, ja jos satut vastaamaan puheluun, sanot heti, että sulla on nyt menoa, mutta soitat kun ennätät. Mulla meni 1/2vuotta, sen verran hidas kun olen. Alkuun oli vaikea uskoa vuosikymmenten ystävyydelle tapahtuneen jotain odottamatonta, nyt olen asian hyväksynyt selityksiä pyytämättä.

Voin helposti jutella yhden ystäväni kanssa puhelimessa vaikka kolmen tunnin ajan ja seuraavana päivänä juttua riittää helposti muutaman tunnin. Meillä on molemmilla sellainen yksinäinen helpohko työ, jossa voimme jutella ja kun on luurit korvissa, niin se on oikein mukavaa ajanvietettä. Joskus voin jutella töissä myös esimerkiksi anopin tai siskoni kanssa, välillä soitan isälleni, silloin tällöin tädilleni, joka on yksinäinen leskirouva. Jos jollakin ei ole aikaa, haluja tai hyvää paikkaa jutella, niin he eivät vastaa ja sillä siisti, en ajattele siitä mitään sen enempää. Soittelu on myös molemminpuolista näiden ihmisten kanssa ja välillä en jaksa itse vastata, vaan kuuntelen mielummin äänikirjaa. Selitellä ei tarvitse ja jos juttu ei joskus oikein lähde käyntiin, niin ei sekään haittaa, vaan toteamme vain, että soitellaan taas.

Juttelemme ihan kaikesta ja jutut saattavat molemminpuolin rönsyillä ihan reilusti. Nauramme, itkemme, mietimme asioita yhdessä ja kaikkea mukavaa ja puheluiden jälkeen on aina hyvä rento olo.

Jotkut on ihan sairaan raskaita ihmisiä kun tavallaan ajattelevat ääneen. Eivät he pahaa tarkoita, mutta olisi huomaavaista ymmärtää myös introverttien tarpeet. Ja vaikka ei olisikaan introvertti, on silti kohtuutonta olettaa toisen olevan aina käytettävissä. Kohtelias tapa on kysyä jo puhelimessa, että olisiko sinulla aikaa jutella/kuunnella ennenkuin alkaa kertomaan asiaansa.

Kannattaa sanoa asiasta suoraan ja jotenkin rajata yhteydenpito ja juttelu tiettyihin hetkiin, jolloin sinulle sopii. Jos hän soittaa silloin kun itse haluaisit tehdä jotain muuta, voit vaikka sanoa että nyt et ehdi puhumaan, soitat takaisin toisena päivänä kun tulee sopiva hetki.